Olen 16 vuotias tyttö ja sairastanut bulimiaa jo lähes viisi vuotta..Varsinaista diagnoosia minulle ei ole koskaan tehty sillä olen ainoa joka tästä tietää mutta sen verran olen aiheesta lukenut että oireet täsmäävät just eikä melkein.Olen nyt saanut tarpeekseni ja haluan TODELLA parantua tästä.Bulimia takia joudun ehkä lopettamaan tärkeimmän asian elämässäni eli tanssin jota olen harrastanut lähes kymmenen vuotta.Olisikin mukava kuulla mistä muut bulimiaa sairastaneet ovat saaneet voimia parantumiseen vai onko tämä vain sellainen asia joka on ja pysyy loppuun asti?
Bulimiasta parantuminen?
Maria90
4744
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
mene juttelemaan kouluterkkarin, lääkärin, psykologin tai kuraatorin kanssa. Useissa terveyskeskuksissa saatavilla myös psykologin palveluja. Ja tietysti on mahdollista tilata aika lääkärin vastaanotolle. Ehkä sinulla on joku luotettava aikuinen, joka voisi olla tukenasi. Hienoa, että haluat parantua. Nyt vain paljon rohkeutta ja voimaa! Parantuminen lähtee sinusta itsestäsi ja apua on, kun sitä uskaltaa pyytää.
mutta ulkopuolisen ammattilaisten mm. ravintoterapeutin ja psykologin avulla on paljon todennäköisempää että paranet! tähän kun ei yksistään pelkkä tahdonvoima auta. rohkeasti terveydenhoitajan kautta ammattilaisten tuettavaksi.
on myös tärkeää että on joku henkinen tuki, kannattaa puhua kaverille. on paljon rauhottavampaa käydä parantumisprosessi läpi ystävän kanssa :) itse en kertonut kavereilleni, mutta psykologista tuli niin turvallinen ja äitimäinen hahmo, että hänen avullaan elämä kirkastui huomattavasti!
Itse kovasti parantumassa ni kerron oman tarinani; kuusi vuotta bulimiaa takana, alkoi 10 vuotiaana ja nyt olen siis 16 vuotias nii ku säkin:)..Kunnes olin saanu tarpeekseni bulimiasta, soitin siihen nuorten puhelimeen, ja ne osas neuvoo mut terkkarin puheille. Se sano myös, että jos et pysty puhumaan kirjoita kirje, että asia varmasti tulee esille! noo, pelottihan mua, ja kerroin sitten terkkarille. Se lähetti lähetteen psykiatrille, ja nyt n. 4 kk oon siellä käyny kerran viikossa. Siellä asioihin paneudutaan, ja helpottavaa puhua todellakin jollekkin. Tästä tietää siis vain yksi ystäväni.:) sain lääkkeet, ja nyt oksentelu on muuttunu päivittäisestä n. kertaan viikossa. Mulla ei ollu tämä laihduttaminen edes pääasia, mä yritin poistaa mun pahaa oloa sitä kautta, ja viime kerralla psykalla purskahdin itkuun, kun on nii paha olla..mut se tarkoittaa sitä, että miltä musta oikeesti tuntuu ku en helpota sitä oksentamalla.!!:) voit harrastaa tanssiharrastustasi yhä, ei parantuminen voi olla sen este! Anteeksi tämä romaani, pitkä juttu vain:D kirjoittele rohkeesti vaikka mun sähköpostiin jos on kysyttävää, tai muuta asiaa;D
[email protected]
Opiskelen itse tanssijaksi. Ja mulla oli bulimia.. Mua autto siitä yli se, että oikeesti halusin olla terve ja halusin kyetä jatkaan urasuunnitelmia (nimittäin oksentelu vei sen verran energiaa, ettei jotenkin ollu täysin sieluin ja voimin mukana tunneilla).
Pidä vaikka parantumisen kipinänä sitä, että haluat pystyä kehittyyn tanssimisessa ja jaksaa treenata... Jos oksentelee, ei jaksa (todettu on).
Tanssi kuluttaa energiaa paljon ja sun lihakset tarvii toimiakseen ja palautuakseen riittävän monipuolista, terveellistä ruokaa! Ja ihan vinkki: saat joskus herkutellakin...ei se lisää sulle kiloja, jos käyt josku pizzalla ym.
Tsemppiä ja valoa pimeään!