olen ilmeisesti (tai ainakin jotain siihen viittaavaa ilmassa), sairastunut jokin asteiseen masennukseen.Olen jo usean vuoden ajan "haaveillut" itsemurhasta,mutten ehkä kuitenkaan oikeasti.Nyt olen kuitenkin ollut jo syksystä asti ollut ahdistunut kun elämäntilanteeni muuttui ja esim.erosin tyttöystäväni kanssa eknä usko meidän palaavan enää yhteen.Niin nyt olen jonkin aikaa miettinyt itsemurhaa ja alkanut itkeskelemään itsekseni iltaisin vaikken sitä ole koskaan tehnyt ennen.itkeminen on minulle aina ollut todella vaikeaa, että periaatteessa ehkä positiivistakin..Kuitenkin koko ajan on vahvistunut näiden tunteiden myötä että sisällä ""palaa".semmoinen tuska, mitä ei ennen ollut, sekä halu kuolla tai päästä pois koko ajan vahvistunut.Tietyllä tavalla en halua kuolla, vaan saada vain tämän tuskan pois.en edes tiedä mistä se tuska tulee.omista tyhmyyksistä, päämäärättömyydestä, vastuun ottamisesta omasta elämästä..Ei ole yksinkertaisesti mitään minkä vuoksi olla olemassa, paitsi ettei tuota surua omalla kuolemallaan läheisille.kävin psykologillakin, mutta oli sen verran kuiva täti ettei siitä mitään tullut.katseli vaan kelloa koko ajan.olen ulospäin sosiaalinen, iloinen ja kaikkea kivaa, mutta täällä koneen ääressä kaikkea päinvastaista.
miten masennuslääkkeet vaikuttaa?ovatko addiktoivia?olen addiktiivisuuteen taipuvainen.Onko kenelläkään jakaa omia tuntojaan.
miten masennuslääkkeet vaikuttaa?ovatko addiktoivia?olen addiktiivisuuteen taipuvainen.Onko kenelläkään jakaa omia tuntojaan.
Vastaukset 3
Vanhimmat
käsittääkseni aina on mahdollista pyytää toista psykologia. Ei ne siitä vaivaannu, kun psykologin hommissa on tärkeää se että juttu luistaa potilaan ja psykologin välillä. Mutta ei kerrasta kannata lannistua, luottamuksen rakentaminen kestää aikansa. Minullakin tuntui ettei psykologikäynneistä tule yhtään mitään, mutta myöhemmin tajusin että psykologista oli paljon apua.
Vaikuttaisi, että jonkun psykologian ammattilaisen kanssa sun kannattaa keskustella, jos solmut päässäsi selviäisivät :)
Jos et voi/halua mennä psykologille, ota selvää muista paikkakuntasi palveluista kunnan nettisivuilta.
Ei kai useimmat masennuslääkkeet addiktoivia ole, sivuoireet voi muuten vaan olla pahat lääkettä aloitettaessa. (Oikaiskaa viisaammat, jos olen ihan hakoteillä) Mutta yritä terapiaa ennen lääkkeiden aloitusta. Lääkkeet ei paranna masennusta, ne turruttaa vain tunteet. Mutta on niistä hyötyäkin, jos pää ei kestä masennusta. ja harvalla kestää.
Jos lääkkeitä käytetään oiken ja ohjeiden mukaan, sivuvaikutukset ovat ohimeneviä eikä addiktia synny. Olen itse syönyt lääkkeitä lokakuusta alkaen, enkä koe niiden mitenkään turruttavan tunteita. Päin vastoin. Pystyn jopa kokemaan iloa, jota elämässäni ei tuota ennen ollut kuukausiin. Jatkuva itkuherkkyys, joka on masentuneelle normaalia, on helpottanut. Voin edelleen tirauttaa pienet itkut, mutta se tippaaminen ei ole jatkuvaa, vaan mielestäni normaalilla tasolla.
Aloittajalle - hae apua. Keskustelut ammattiauttajan, jonka ei tarvitse olla terapeutti, vaan esim. psykiatri kanssa plus lääkehoito on oman kokemukseni mukaan toimiva yhdistelmä. Vaikeat elämänkäänteet saattavat suistaa masennukseen, mutta sieltä montusta pääsee ylös, usko siihen!
Tekstisi on kun mun omasta suusta...paitsi että olen vastakkaista sukupuolta, yritin itsemurhaa ja sain ihanan 'päätohtorin'.
Kumpa voisin sanoa kaiken kääntyvän hyväksi. Sitä tässä on odoteltu tosiaan itsekin. Sun teksti kolahti, vielä joku aika sitten olin itsemurhan kannalla, mut kun siitä kerran 'selvisin', voin sanoa että aina on joku syy...ollaan täällä vaikka sitten muiden kiusaksi...eiks vaan?? Kuoleminen auttais kaiken surun ja tuskan loppumiseen, mut satuttaa niin paljon kaikkia läheisiä. En toivo sun koskaan päätyvän siihen ratkaisuun, vaikkei se 'todelliselta' näyttäiskään. Vaik elämä onkin ihan syvältä, on täällä silti ainakin yks ihminen, joka välittää, vaikken tunnekaan!!!! Mä olen saanut tukea avoeron jälkeiseen elämän yritykseen, joten tahtoisin edes yrittää antaa sitä eteenpäin. Yritetään yhdessä, ettei yksinään. Tsemppiä, katsellaan vielä ainakin huominen, vaikka masentaa, eiks yeah? :) Ei tässä välttämättä mitään järkeä ole, mut yritys hyvä 10!!!