Mites muilla on tuon kiljumisen kanssa? Meillä poika päälle 8 kk ja on kiljunut nyt varmaan jo kolmatta kuukautta. Välissä oli kurnuttelua jotain viikon pari ja sit takas kiljumiseen. Siis kiljuu, karjuu ja kaikkee mahollista kovaa ja korkealta! Ja kokoajan! Olen sanonut eitä kun en todellakaan meinaa jaksaa. Mulla on usein pää kipeä ja se vaan luonnollisesti pahenee kun ukko kiljuu niin kovaa. Kiellättekö kiljumasta vai annatteko kiljua vaan rauhassa? Kun onhan sekin kehitystä siinä missä muukin juttu..
kiljumisesta
korvat hajoo
5463
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
:) kuulostipa tutulta. Meillä tyttö aloitti kiljumisen muutaman kuukauden iässä ja kiljui vaan koska muuta ääntä ei vielä oikein osannut päästä ja varmaan se kuulosti hänen mielestään tosi kivalta. Muistan, kuinka me mieheni kanssa syödessä kuunneltiin tuota ihanaa korvia särkevää ääntä; tyttö köllötteli sitterissä ja ei saanut meiltä huomiota, joten rupesi kiljumaan. Meitä lähinnä huvitti tuo ääni, nauhoitin sitä kännykkäänkin kun ei meinannut tuttavat uskoa kun kerroin tytön kiljuvan. Aikansa se kestää, kyllä se sitten loppuu kun löytää muita iki-ihania ääniä.... :)
Meillä tyttö nyt 5½kk ja ruvennut kiljumaan. Välillä oikein korviin sattuu.Meillä saa kiljua vaikka välillä ei kestäiskään kuunella. Mutta kai toi kiljuminen jotenkin asiaan kuuluu. Välillä "kiljun" takaisin mutta en tietenkään täysillä. Ihmettelee että mitäs se mamma rupesi vinkumaan. Jaksamisia, eiköhän se jossain vaiheessa hellitä.
Kiinnostuu kaikista äänistä ja miten niitä tuotetaan... suulla, potkimalla, hinkkaamalla...
Kohtalontovereita ollaan ;-). Meillä myös poika (nyt 7½ kk) huutaa, kiljuu ja karjuu kovaa ja korkealta. Ja naama välillä aivan punaisena. Ja sama juttu senkin suhteen, että sitä on kestänyt jo useamman kuukauden ajan ja että välillä tulee selviä kiljuntajaksoja ja niiden välissä sitten lähinnä kurlaillaan, jokellellaan, läähätetään ja ynistään (huomattavasti miellyttävämpää kuunneltavaa ;-). Välillä vanhempien hermo kestää paremmin huutamista, välillä yritän kiellellä (ilman minkäänlaista tehoa). Onko jollain hyviä neuvoja (korvatulppien lisäksi)?
Meil 5-kuisena tuli kamala sylkemisbuumi ja siitäkö alkoi kielteleen, niin sitä enemmän innostui. Loppui lähes välittömästi, kun asiaan ei kiinnittänyt mitään huomiota.
Myöhemmin alkoi sit rajojen kokeilu ja kauhea komenteleen äitiä. Ei ois syönyt kuin äidin sylissä selällään ja rattaissa ei ois ollut pätkääkään, kun ois pitänyt kantaa. Kerran veti kaupassa sellaiset raivot, että koko kauppa raikui ja varmasti ihmiset tuijotti, mutta silloin vedin minä kans sen päätöksen, ett nyt riitti. Sillä huudolla jos ois periksi antanut, niin ei olisi enää tullut mitään eli annoin pojan huutaa ja jatkoin ostoksia. Sama linja kotona, että syöttötuolissa pysyi. Aika pian huomasi, että vallanvaihto oli tapahtunut ja lakkasi yrittämästä. Nyt menee jo ihan sutjakkaasti kärryissä pitkätkin kauppareissut.