Lähes kaikki vanhemmat opiskelijat ovat kertoneet saaneensa hoitajilta todella törkeää kohtelua. Jakakaa vaikka omia kokemuksianne, ja kai jollakin on edes jotain hyviä kokemuksia? :)
Onko ne hoitajat tosiaan niin kauheita?
klinikkaa pelkäävä
487588
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 48
Vanhimmat
Eräässä paikassa pääkaupunkiseudulla hoitajat eivät kuuntele lääkäriä ollenkaan. Yrittävät määräillä tai jättävät lääkärin kokonaan syrjään. Kiusaamista. Lääkäri valittaa, ettei jaksa enää kauaa.
Ko. hoitajat ovat kyllä kusipäitä toisiaankin kohtaan. Pientä selkäänpuukottamista jatkuvasti. Lääkäri on silti kaikista huonoimmassa asemassa nokkimisjärjestyksessä.
Ei lääkäreillä enää ole samaa auktoriteettia kuin ennen vanhaan. Ne ajat ovat nyt ohi. Nuorilla lääkäreillä voi ottaa koville, mutta vuodet ja niiden tuoma kokemus kyllä karaisevat ja opettavat pärjäämään. Niin se on vankilassakin.
Itse olen törmännyt enimmäkseen ikäviin hoitajiin, jotka ovat ylimielisiä, tylyjä, väheksyviä ja kiukkuisia. Riippuu niin paljon paikasta, miten meihin opiskelijoihin suhtaudutaan. Tietysti se voi olla rasittavaa, kun typerä kandi koko ajan kyselee "itsestäänselvyyksiä", mutta kun minulle ainakaan mikään ei ole näin alussa selvää, vaan tarvitsen opetusta ja perehdytystä ja selitystä. Ehkä jonain päivänä (toivottavasti pian) olen niin hyvä, ettei minun tarvitse kohtuuttomasti viedä hoitajien kallista työaikaa kysymyksilläni. Mutta siihen asti pyytäisin kärsivällisyyttä ja käytöstapoja, sillä yritän itsekin olla ystävällinen ja huomioida muut ihmiset. On vain vaikeaa olla näppärä ja oma-aloitteinen ja kaikkitietävä, kun vaihdan osastoa vähintään kerran viikossa. Aina on uusi paikka, uudet tehtävät, uudet ihmiset. Siksi joudun kyselemään ja olemaan jonkun mielestä rasittavan tietämätön.
Kerrotaan nyt sitten niitä hyviäkin kokemuksia: ainakin tays:n urologian polilla olen törmännyt erittäin mukaviin ja opetusmyönteisiin hoitajiin, jotka jaksavat vastata tyhmiinkin kysymyksiin ja neuvoa heille helpoissa, mutta meille vielä käsittämättömissä tehtävissä. Ilmeisesti tämä on ihan persoonasta kiinni, että kuka sopii opiskelijoiden paimentajaksi ja kuka ei. Urologialla ainakin on juuri oikeat ihmiset hommissa, kiitokset heille. :-D
no en voi muuta kommentoida kun omasta puolestani,ettämeille laikkuriin tulee säännöllisin väli ajoin kandeja.Meillä muuten vakioporukalla hyvämeiniki siis hoitjaien kirurgejen ja evalien kanssa. Joskus jää kirurgilta haava ompelematta ja itse sen sitten ompelen ja saan vain kiitosta siitä,että yhteistyö pelaa näinkin hyvin. Sitten tulee koppavia kandeja, he eivät esittele itseään,antavat passata itseään ja valitettavasti tököttävätsalin seinustalla kun 160 kiloista potilasta käänneteään selältä vatsalleen. Jos laittaa steriilit hanskat paketti avattuna nenän eteen,ne ei mee käsiin,vaikka nenä pystyssä niin vakuutettiin että osataan.Tämähän on tietysti vain pieni osa leikkuri työtä.
Jos voisitte tajuta se,että sairaanhoitajallakin voi olla instrumenteistä,anatomiasta ja anestesioista vankka,vankempi kokemus.Ei tarvii aina olla niin polleena.
Olen huomannut että omat lekutit ovat todella mukavia ja rentoja kun ollaan toimenpiteessä kehden,mutta kun tulee eval tai kandi niin äänensävy ja käytös käy nuivammaksi.
ei me hoitjat niin hiereitä olla kun itse jaksaa olla asiallinen.Niin metsä vastaa...
Täytyy aina muistaa, että kokeneella sairaanhoitajalla on aina parempi tieto taito kuin nuorella kandilla. Itse joudun usein ohjastamaan kandeja, kun heillä on vielä heikko tietämys muun muassa lääkkeistä jne.
"Joskus jää kirurgilta haava ompelematta ja itse sen sitten ompelen ja saan vain kiitosta siitä,että yhteistyö pelaa näinkin hyvin."
missä lafkassa hoitaja ompelee haavoja?
"Jos voisitte tajuta se,että sairaanhoitajallakin voi olla instrumenteistä,anatomiasta ja anestesioista vankka,vankempi kokemus.Ei tarvii aina olla niin polleena."
sairaanhoitajalla on harvoin vankempi kokemus anatomiasta kuin kandilla.
Tuntuu pahalta lukea tuollaista tekstiä. Miten kandi voisi leikkurissa palvella itse itseään, kun on siellä ekaa päivää, ei tiedä missä mikäkin tavara on jne? Eikä kandi siihen hanskojen pukemiseenkaan varmaan montaa kertaa apua pyydä. Kyllä se kertakokeilun jälkeen alkaa sujua. Itsekin olin muutama päivä sitten ekaa kertaa TAYS:n leikkurissa ja oli pakko pyytää (sanallista) apua takin pukemiseen, koska en ole ennen pukenut paperitakkia, vaikka olenkin leikkurissa ollut paljon. Aiemmin olen käyttänyt mikrokuitutakkia, joka on taiteltu aivan eri tavalla ja tietysti käyttäytyy käsissä eri tavoin. No, nyt osaan pukea paperitakinkin, enkä vaivaa sillä enää hoitajia toista kertaa. Monet kurssikavereistani eivät ole olleet leikkurissa vielä koskaan, eli he kyselevät samat asiat vielä minun jälkeeni.
Olisi kiinnostavaa tietää, että eivätkö sairaanhoitajaopiskelijat sitten ensimmäisessä harjoittelussaan, ensimmäisinä päivinä kysele tai vaadi ohjausta? Osaavatko sairaanhoitajat laittaa steriilit hanskat heti käteen jos sitä ei aiemmin ole opetettu tai on pikaisesti näytetty kaksi vuotta aiemmin? Ei se ole kandin vika, että sairaalassa kaikki on vierasta ja outoa, koska ainakin Tampereella käytännön harjoittelu alkaa tosiaan vasta 4. vuoden keväällä. Sitä ennen ei juuri leikkurissa käydä ja esim. sitä hanskojen pukemista ei paljoa opinnoissa tule. Siinä mielessä 4. vuoden kandi on samassa asemassa kuin puoli vuotta sitten aloittanut sairaanhoitajaopiskelija. Meillä kun tulee tämä käytäntö mukaan "vähän" myöhemmässä vaiheessa kuin hoitajilla. Mutta harjoitus tekee mestarin, vai?
Niin, itse olen työskennellyt sairaanhoitajana ja lähdin joku aika sitten jatkamaan opiskelujani. Tuosta asiasta nyt sitten, niin, se on varmaan vähän sama sekä sairaanhoitajaopiskelijoiden sekä kandien kanssa. Erona vaan se, että no ei saisi yleistää, mutta USEAMMIN kandeilla on jo itsellään valmiiksi turhan tärkeä asenne joka ei todellakaan sovi opiskelijalle. Tällainen asenne nostaa hoitajienkin niskakarvat pystyyn, koska itse olemme olleet siellä töissä kauemmin ja jossei muuta niin ainakin tiedämme juuri sen kyseisen yksikön toimintatavat ja jutut. Sitten tulee joku kandi polleena lääkärintakissaan (usko minua näitäkin todella on!) ja on niinkuin tietäisi kaiken ja suurin piirtein olisi jo hoitajien yläpuolella. Kyllä sellainen saa samalla mitalla takaisin.
On toki hyvin "herttaisiakin" kandeja mutta tietysti on aina myös vähemmän herttaisia hoitajia, jotka suhtautuvat vmäisesti kaikkiin.
Kuitenkin sanoisin, että pitkälti on kandista itsestään kiinni mitä kohtelua saa.
Ikäväkyllä monelle se valkea takki tuo jotain ihmeen superitseluottamusta, että voi olla hyvinkin tärkeänä, ei sellaista kukaan tykkää katsella.
Ja sanottakoon vielä sh-opiskelijoista, että he nyt harvemmin tärkeilevät, koska ovat ns. samalla tasolla hoitajien kanssa, mutta kyllähän heihinkin persoonasta riippuen mahtuu kaikenlaista. Ikäväkyllä sairaalat ovat yhä edelleen vielä tällä vuosituhannella hyvin alkeellisia juuri tämän nokkimisjärjestyksen suhteen, (vanhempi) lääkäri on usein yhä se, joka on paikan kingi tai siis kuvittelee olevansa ja saa käyttäytyä kuinka vaan koska on lääkäri. Saa olla vmäinen, olla vastaamatta, tiuskia ja pomottaa, mutta hoitajilta ei ikinä "hyväksytä" moista käytöstä, lääkäriltä on olevinaan pakko hyväksyä kun on lääkäri. Monikaan ei ymmärrä sitä, että yhteistyö on kaiken perusta, ja jos siellä joku tärkeilee, oli sitten hoitaja, lääkäri tai opiskelija, siitä tulee ongelmia. Ikäväkyllä joillekin vaan tämä lääkärin homma on niin suuri juttu, että se oikeuttaa olemaan ylimielinen.
Ei kannata lotkauttaa korvaansa noille jutuille. Niillä ilkeillä hoitajilla on usein selkeä alemmuuskompleksi: pompotetaan sitten niitä opiskelijoita kun valmis ja kokenut lääkäri on työhierarkiassa aivan toisella tasolla. Kyllähän ekonomi ja tradenomikin voivat työskennellä samalla työpaikalla. Itse en kunnioita edes kandina näitä vittuuntuneita hoitajia vaan katson heitä alaspäin. Kannattaa vaan pitää mielessä, että itse käy aika paljon pidemmän koulutuksen, joka on myös akateeminen. Jonkun steriilien hanskojen laiton oppii nyt apinakin muutamalla kerralla, monimutkaisten sairausprosessien etiologian ja hoidon tieteellistä taustaa taas ei.
Jotten nyt suututtaisi kaikkia tätä lukevia hoitajia, sanottakoon, että olen myös kohdannut erittäin avuliaita ja kivoja sairaanhoitajia. Heille kaikki kunnioitus.
En hirveästi ole nähnyt muiden kandien toimintaa sairaalassa, mutta varmasti meitä on moneen junaan. Itse haluaisin tietenkin olla mahdollisimman hyödyllinen, mukava ja mahdollisimman vähän ärsyttävä jne., mutta se on kyllä hankalaa, kun ei tiedä toisten odotuksia ja ajatuksia. Itse en todellakaan koe mitään ylemmyydentuntoa takki päällä, vaan tunnen itseni tyhmäksi ja hitaaksi hyvinkin usein, ja kun kysyn hoitajilta neuvoa, niin tiedän kysyväni viisaammalta. ;-) Olisi kyllä hauska tietää, että millaista kandia sitten pidetään ärsyttävänä. Koppavaa ja itsestään liikoja luulevaa tietenkin. Mutta entäs minä? Olen aika arka uusissa tilanteissa, eli saatan joskus olla juuri se, joka seisoskelee hukassa olevan näköisenä salin seinustalla, kun pitäisi olla sitä 160-kiloista potilasta kääntämässä, enkä tiedä, että pitäisikö mennä mukaan härräämään vai olenko vain tiellä. En aina tajua esitellä itseäni niin että kaikki kuulevat, vaan esittelen itseni ehkä yhdelle. Olisiko sitten parempi kajauttaa isoon ääneen leikkurin ovelta, että "KANDI KANDIKAINEN NELOSKURSSILTA PÄIVÄÄ, SAAKO TULLA MUKAAN?!" Hiljaiselle ihmiselle se on jotenkin vaikeaa, mutta jos niin kuuluu tehdä, niin opettelen kyllä. Ja kun olen hiljaa ja naama peruslukemilla, perusilmeeni saattaa tietysti näyttää tylyltä, mutta en sitä ole, vaan todennäköisesti mietin pienessä päässäni, että mihin pitäisi mennä, mihin saa koskea ja mihin ei (kun tuo aseptiikka ei vielä ole uponnut selkäytimeen, kun ei ole vuosien leikkurityöskentelyä takana), ja uskallanko kysyä, kun kaikki näyttävät niin kiireisiltä ja osaavilta. Usein, jos yritän osallistua johonkin ja auttaa, tulee sellainen tunne, että olen vain tiellä. Siksi selkeä ohjeistus ja rautalangasta vääntäminen olisi joskus toivottavaa.
Jos vaikka pääsen avustamaan leikkaukseen, niin onko parempi pysyä mahdollisimman huomaamattomana, vai osallistua muiden keskusteluun matkustelusta/kissanhoidosta/mistä vain? Olen tutummassa tilanteessa kamalan puhelias ihminen, ja olenkin miettinyt, että haittaako keskusteluun osallistuminen muita vai ei... Olen ollut huomaavinani, että siinä vaiheessa, kun puhutaan ihan muusta kuin hanskojen pukemisesta ja mistä kaapista voin hakea takin, tylyys ja hiljaisuus katoavat kaikilta osapuolilta.
Suuri osa näistä vuorovaikutuksen ongelmista johtuu varmasti siitä, että kandien harjoittelu on järjestetty aika pirstaleisesti. Kun lukukauteen pitää ahtaa aivan mahdottomat määrät asiaa ja käsittämätön määrä paikkoja, se tarkoittaa tietenkin sitä, että läheskään kaikkea ei voida opettaa "koulussa", paljon jää sinne sairaalan puolelle opeteltavaksi ja kandi viettää samassa paikassa pahimmillaan vain pari tuntia. Ja parin tunnin päästä taas uudelle osastolle, uudelle polille, leikkuriin tai minne vain. Mikään ei ehdi muodostua tutuksi ja varmaksi, kun aina tulee vain uutta. Ja hoitajat saavat neuvoa saman päivän aikana samat asiat monelle kandille. Hankalaahan se on puolin ja toisin.
Ja kysytkö luvan saatko olla mukana toimenpiteessä/vastaanotolla? Tämä olisi mielenkiintoista tietää kuinka teitä kandeja tähän valjastetaan, eli neuvotaanko teille, että potilaalle täytyy esitellä itsensä ja kysyä lupa mukanaoloon? Tämä ei liity varsinaisesti tähän topicciin, mutta tuli mieleeni.
Sivusta olen nimittäin joutunut usein seuraamaan sitä, että itsensä usein kyllä vielä potilaalle esitellään, mutta lupaa ei kysytä. Sairaanhoitajaopiskelijoiden on kysyttävä lupa, mielestäni myös lääkärikandien, vai eikö?
Itse hoitajana olen saanut kuulla jälkikäteen potilailta, että kokivat hyvin epämiellyttävänä tilanteen, jossa oli "ylimääräisiä" eli kandeja ja kun ei lupaa nimenomaan kysytty, jolloin potilas ei ilennyt sanoakaan, ettei halua opiskelijan olevan mukana. Tämä mahdollisuushan kaikilla potilailla on, oli opetussairaala tai ei. Mietinkin vain, että mielestäni on äärimmäisen tylyä olla kysymättä lupaa.
kun päivässä katselee esim.useampia nivuksia suonikohjuissa alkaa olemaan anatomia hanskassa siitä mitä miloinkin tehdään ja miksi, ei ole 1 tai 2 kertaa kun minultakin on neuvoa kysytty. Aivan varmasti paremmin hanskassa leikkausalueen anatomia kun sellaisella kandilla joka näkee esim. nivusen "perkuun" eka keraa.Mihin sitten vastaan,että en ala operätööriä neuvomaa,ei ole minun asiani "vahtia" kenenkään tekemisiä. Ei olen niinkään tavatonta,että hoitajaa pyydetään ompelemaan ihohaavat,itse en sitä tee koska palkkaa sais tulla roimasti lisää ennen kuin alan lääkärin töitä enempää tekemään. Olen saanut kuitenkn kiitosta hyvästä yhteistyöstä,jos olen jonkin pikku haavan ommellut tai laittanut haavahakaset. Ehkäpäsinäkin nasvaessasi ymmärrät yhteistyön merkityksen,tosin kaisista ei ole tiimityöhön.
...että kandien nyrpeä käytös ja koppava asenne ei synny itsestään, vaan että kyseessä voi oikeasti olla pelkkä itsesuojeluvaiston ilmentymä. Kun on parilta persoonallisuushäiriötä lähestyvältä henkilökunnan jäseneltä saanut sitä ihteensä niskaansa oppii siihen että antaa kaiken valua kuin vesi hanhen selästä.
Jos oikein kytätään kandien käytöstä, huomautellaan joka pikkuasiasta ja julmistellaan niin ei kukaan kandi uskalla sen jälkeen neuvoja pyytää tai kysyä hassulta tuntuvia asioita.
Totta, hyviä ja huonoja esimerkkejä löytyy kummaltakin puolelta mutta kun on nähnyt pari paikkaa joissa kohdellaan kandeja niinkuin ihmisiä tajuaa, että kyse on pakko olla yleisestä asenneilmastosta joka isommissa sairaaloissa aikaansaa tosi kurjaa kohtelua syyttömillekin opiskelijoille.
Aina meitä syytetään - siihen olen todella kyllästynyt. Fakta on, että jos joku kohtelee kurjasti ei se ainakaan kannusta itseä käyttäytymään paremmin vaan lähinnä suojelemaan itseä.
Tuosta esittäytymisestä on annettu aika ristiriitaisia ohjeita. Osa opetushenkilökunnasta sanoo, että aina pitää esittäytyä ja kysyä potilaalta lupa, mutta toisaalta aika monet sanovat, ettei ainakaan leikkurissa tarvitse mennä mitään kyselemään, sillä luvan kysyminen kuuluu sille ohjaavalle lääkärille ja opetussairaalassa on luonnollista, että opiskelijat ovat siinä sivussa oppimassa. Ja opetussairaalassahan potilaalta kysytään ennen leikkausta, jo anestesiakaavaketta täytettäessä, että saako leikkauksessa olla opiskelijoita mukana. Näin siis minua on ohjeistettu, eli älkää ampuko viestin tuojaa.
Täytyy siis myöntää, että leikkurissa en ihan joka kerta esittäydy potilaalle. Se tuntuu usein jotenkin hankalalta, kun potilaan ympärillä ovat kuhisemassa anestesiologi ja pari hoitajaa, tilaa on vähän, kirurgi on jo aloittanut ja heti ojennetaan takkia ja hanskoja siinä ovella. Potilasta ei siis varsinaisesti edes näy liinojen takaa ja helposti tulee ajatelleeksi, ettei potilas edes huomaa läsnäoloani. Valitettavasti mallioppiminen toimii tässäkin asiassa, eli jotenkin se esittäytyminen saattaa joskus unohtua, kun leikkaava lääkäri tai erikoistuvakaan eivät vaihda yhtään sanaa potilaan kanssa. Tietysti esittelen itseni aina, kun se jotenkin helposti onnistuu, eli silloin, kun olen leikkurissa sen verran ajoissa, että potilas ei ole vielä piilossa liinojen alla tai nukutettuna. Osastoilla ja polilla luonnollisestikin esittäydyn ja kysyn luvan mukana oloon AINA, ellei ohjaava lääkäri ehdi tekemään sitä puolestani.
Ainoastaan yhden kerran potilas on kieltäytynyt, kun lääkäri kysyi, että saavatko opiskelijat pistellä kortisonia niveliin. En tietenkään pahastu, jos potilas kieltäytyy. Toivoisin potilailtakin rehellisyyttä ja suoruutta, eli reipasta kieltäytymistä mieluummin kuin näennäistä suostumista ja selän takana panettelua.
Kiitoksia näistä vinkeistä kuitenkin, yritän siis esittäytyä leikkurin puolella vähän reippaammin sekä hoitajille että potilaille. Olisi mukavaa saada tosiaan suoraa mutta ystävällistä palautetta, eikä ainoastaan kyräilyä ja niskojen nakkelua. Vihamielisyys kun ei opeta kenellekään mitään.
noinkin mutta edelleen kyllä löytyy kandeissakin niitä, joilla on valmiiksi asenne pielessä. Esimerkkinä jäänyt oikein elävästi mieleen eräs lääkäriopiskelija, joka oli opiskelun alkuvaiheessa töissä osastolla silloin tällöin ja oli tosi puhelias ja mukava. Kun sitten muutaman vuoden päästä tuli harjoitteluun kandina oli todella nyrpeä aivan kuin ei olisi tuntenutkaan ketään meistä ja siis oli aivan totaalisesti muuttunut. Ja hän ainakin oli saanut osastolla hyvää kohtelua, en tiedä miten se sitten muuttui kun hän itse muuttui, eli varmaankin positiivisuus häntä kohtaa samalla väheni.
Ehkä kandi on ollut jossakin MUUALLAKIN siinä välissä? En usko että muutos johtuisi jostakin täysin irrationaalisesti käytöstapojen taantumisesta. Jos on saanut sitä ihteensä niskaansa muualla niin nahka kovettuu eikä huvita sitten teillekään siellä enää pokkuroida.
... pohjalta on sitten oikeus yleistää muuttunut käytös koskemaan suurinta osaa lääkäriopiskelijoita. Haloo!
Että jurppii lukea katkeroituneiden hoitajien kirjoituksia, mutta luenpahan kuitenkin.
että sillai.
Se on totta, että ylimielisiä kandeja mahtuu joka lääkikseen, mutta myös se on totta, että nyrpeää naamaa esitteleviä hoitajia mahtuu harvalle sinne osastolle.
Joistain vain suorastaan paistaa läpi kandiviha. Koko ajan on pakko yrittää näpäyttää kokematonta kandia ja puistella päätään, kun mikään ei muka onnistu.
Hyvässä työilmapiirissä tunnelma on miellyttävä, eikä koko ajan tarvitse väistellä jäätäviä katseita. Vikaa löytyy siis sekä kandeista että sairaanhoitajista.
Olen Helsingissä kandina, klinikassa olen ollut vuoden verran. Tervehdin aina henkilökuntaa osastoilla, en ole lainkaan ylimielinen ja koppava, enkä juuri usko tätä muistakaan kurssikavereistani. Toisaalta en pyydä anteeksi olemassa oloani, eikä sitä kukaan voi minulta vaatia. Jostain käsittämättömästi syystä eteeni sattuu jatkuvasti epäystävällisiä hoitajia, jotka eivät syystä tai toisesta vastaa edes tervehdykseen tai kysymyksiin siitä, missä potilaan tutkimiseen tarvittavat tutkimusvälineet sijaitsevat (ne ovat joka osastolla eri paikassa), ja kun kysyn uudestaan, saan vastaukseksi väsähtäneen tiuskaisun. Monta kertaa joku nuori, sympaattinen hoitaja on lopulta säälinyt kandia, ja neuvonut toimenpiteissä. En voi käsittää, mitä hyötyä teille hoitajille on tällaisesta nälvimisestä ja pään puistelusta kandille, joka oikeasti yrittää parhaansa. Miksi osa teistä hoitajat kanavoitte turhautumisenne opiskelijoihin, kaiketi ovat helppo kohde? Ja miksi puhutte myös toisistanne niin paljon pahaa selän takana?
PS. Usein, kun olen hetken puhunut hoitajien kanssa, he alkaa kuoriutua ihan mukavia ihmisiä, mutta vastaanotto joka osastolla on ollut yhtä jäätävä (paitsi neurologian puolella).
Nyrpeitä naamoja ja v-mäisyyttä löytyy joka "osastolta" terveydenhuollon ulkopuoleltakin. Ei kannata ottaa henkilökohtaisesti, jos ei tunne olevansa pidetty (alussa tai koskaan). Työpaikkakiusaaminen on arkipäivää, joten siihen on parempi tottua heti alussa.
tosiaan näitä nyrpeilijöitä löytyy sekä hoitsuista että kandeista, eli ei sitä voi yleistää kumpaankaan suuntaan. Aina sekään, että on itse mukava ja yrittää parhaansa ei riitä, vaan silti saa p*skaa niskaan. Niin se on kandeilla, niin sh-opiskelijoilla kuin toisilla hoitajillakin.
onkohan tullut valituksi väärä ala,jos noin pelottaa???? Luulis,että kandilla voisi olla jotian muuta suurempaa pelättävää.
Takanani on 5 harjoittelujaksoa sairaaloissa ja tk:ssa Pohjois-Suomessa. Vasta parissa viimeisessä harjoittelussa olen törmännyt "terveeseen" työyhteisöön.
Hoitajat osaavat kohdella todella ala- arvoisesti myös meitä sh-opiskelijoita, joten en ihmettele yhtään kandien kokemuksia!
Mielestäni mukavin henkilökunta on ollut psykiatrisella osastolla ja leikkurissa.
Kysehän on siitä että osa teistä on toisiaan melkein yhtä surkeita kuin kandit, ei meinaa tippa millään suoneen mennä. Itse kohtelen niitä hyvin jotka osaavat ja niitä huonosti jotka eivät osaa, reilu peli, jokainen saa ansionsa mukaan. Kandeille täytyy pitää jonkinlaista kuria, muuten ne hyppivät silmille sitten kun saavat valmistumispaperin kouraansa.
Osuikos itselläsi tippa joka kerta suoneen, kun ensimmäisiä kertoja harjoittelit elävällä ihmisellä? Onko se synti, ettei heti osaa kaikkea? Eivätkös kandien ja hoitajien harjoittelujaksot ole juurikin HARJOITTELUA varten? Toivottavasti joudut joskus kaltaisesi hoidettavaksi.
Ai että joillain on terve asenne.... Olisikohan kuitenkin niin että jokainen ansaitsee ihmismäisen kohtelun, ja erityisen hyvää kohtelua ansaitsevat ne jotka osoittavat olevansa innokkaita oppimaan - TÄYSIN riippumatta siitä miten surkeita käsiä sattuvat olemaan.
Sinun ohjauksessasi taitaa hoitajat ja kandit jäädä yhtä käsiksi mitä olivat, elleivät sitten jo uransa alkuvaiheilla osaa näyttää närhen munia kaltaisillesi elämäänsä kyllästyneille tapauksille. Tuontapainen käytös nimenomaan synnyttää niitä silmillehyppiviä lääkäreitä, jos et ole sattunut sisäistämään....
Onhan se ihan kamalaa jos kokematon tipanlaittaja ei saa parilla ekalla pistolla kanyylia suoneen; sehän se tärkeyden ja ammattitaidon tärkein mittari onkin. Kyse on kumminkin niksistä jonka aasikin oppii kunhan saa toistoja tarpeeksi.
Itse olen kohdannut yliopistosairaalan ulkopuolella vain hyvää kohtelua. Erinäisiä kertoja joistain asioista on syntynyt (ihan hyvähenkistä) keskustelua koska ymmärrettävästi sairaanhoitajilla ei ole kovin laajaa teoriapohjaa niistä käytännön asioista joita kuitenkin voivat näppituntumalta ihan hyvin opettaa kandillekin.
Yliopistosairaalassa meininki on usein vähän toinen. En ole ottanut yo-sairaalassa nälvimisestäkään nokkiini, koska tällekin käytökselle on varmaan ihan hyvä syy: yo-sairaalassa pyörii niin paljon kandeja, että paljoudessaan ovat varmaankin usein massana "osastorutiinien tiellä" ja niin edelleen. Yo-sairaaloissa on koko henkilökunnan kesken usein ihan erilainen nokkimisjärjestyssysteemi, notta siinä saa osansa sitten kaikensortin opiskelijat ja duunarit ihan professoritasosta alaspäin. Rehellisyyden nimissä, muutama hoitaja yo-sairaalassa on kyllä käyttäytynyt todella idioottimaisesti, mutta meitä on moneen junaan. Nämäkin tapaukset ovat lähinnä virkistäviä poikkeuksia pääosin mukavassa hoitajasakissa. Ei voi muuta kuin toivoa mukavampaa elämää näille tapauksille.
Löytyy niitä kandien nölvijöitä, kiusaajia ja mulkoilijoita myös lääkäreistä.... Varsinkin joidenkin erikoistuvien asenteita ihmettelen: he ovat olleet kandeja vielä parhaimmillaan vaivaiset 2(!) vuotta aiemmin ja sen kahden vuoden aikana ovat sitten päättäneet että noille toukille ei tarvitse edes päivää sanoa...
pääsit testeistä läpi. Vaihda alaa, pönttö!
Toi on ihan totta.Sama koskee lähihoitajia...
Varsinkin erikoistumisjaksolla missä joutui yliopistollisen sairaalan osastolle,niin sielläpä vasta monella hoitajalla oli hyvin pieni maailma pään sisällä.
Täytyy vaan aina koittaa nousta sellaisen yläpuolelle.
Niiden häpeähän se kuitenkin on.
Kyllä ymmärrän lääketieteen opiskelijoiden turhautuneisuutta täysin. Olin viime viikolla Meilahden sairaalassa ja hoitajien käytös oli todella loukkaavaa minulle, kuulin kuinka vanhin hoitaja sanoi, että "kirjatkaa ylös kaikki miten me tuota hoidamme niin ettei se pääse myöhemmin vinkumaan." Lisäksi minut kävi tutkimassa todella miellyttävä herrasmies, hän oli lääketieteen opiskelija ja teki muistiinpanoja tilastani ja tutki oikein perusteellisesti ja selitti, mitä teki. Sydämeni meinasi särkyä kun hoitaja minun edessäni alkoi valittaa kollegalleen, kun sänkyäni oli hiukan nostettu, että "taas yksi kusipäinen kandidaatti kävi sotkemassa meidän hommat."
Mikä teitä vaivaa, miksi useimmissa paikoissa sairaanhoitajilla on jonkinnäköinen ihmissuhde kompleksi?
Olisko vaikka tiukka työrytmi ja paska palkka? Miten on?Mieti sitä.
sitten opiskelit sairaanhoitajaksi? Jos työrytmi on mielestäsi kova ja palkka paska, hushus mene matkoihisi ja opiskele joku parempipalkkainen ammatti.
Jumaliste tässä näkee juuri tyypillisen työhönsä kyrpiintyneen valittajan, joka ei osaa muuta kuin kitistä huonoa kohtaloaan. Ja valittaminen on hyvä kohdistaa vaikka sitten niihin lääkisopiskelijoihin jos muuta ei ole lähipiirissä tarjolla. Jaa no, voihan sitä paskaa kaataa potilaidenkin niskaan jos tiukka paikka tulee.
Hyi olkoon, oikein karvat nousee pystyyn kun ajattelen työhönsä kyllästyneitä hoitajia jotka paasaavat elämän kurjuutta kahvipöytäkeskusteluissaan. Lapsellista porukkaa ootte jos ajattelette samalla tavalla kuin nm. Shhoitaja.
Kandeilla on myös tiukka työrytmi, työpiste vaihtuu jatkuvasti, on kerättävä epätoivon vimmalla erilaisia suorituksia, tutkittava tietty vähimmäismäärä potilaita, saatava kuittaus joka ikisestä tempusta, illat ja viikonloput istuttava nenä kiinni kirjassa, työpäivä ei TODELLAKAAN rajoitu sairaalassa vietettyyn 6-8 tuntiin eikä lukuvuoden aikana osastoilla pyörimisestä makseta penniäkään. Ei kiire tai huono palkka oikeuta ketään olemaan törkeä tai epäinhimillinen. Jos tuntuu aivan mahdottomalta käsittää, kannattaisiko harkita alan vaihtoa? Ei millään pahalla.
Tämä teksti on täyttä p-tä. Kandit vain istuvat kanttiinissa kittaamassa kahvia ja naureskelemassa, kun me hoitajat raadamme niska limassa paikkaillen kandien töpeksimisiä tai toteuttaen lääkäreiden nakkeja. Tunnen yhden kandin, joka sanoi ettei se lääkis niin rankkaa ole. Toista se on osastolla päivystäminen ja alkeellisten asioiden neuvominen uusille hoitajille ja kaiken maailman lääkäriopiskelijoille.
Mikä teitä ihmisiä vetää hoitajaksi, kun ette selvästikään ole työhönne, palkkaanne, työtovereihinne tai mihinkään tyytyväisiä? Sanotaan, että hoitotyö on kutsumusammatti. Tunteetko teistä kukaan kutsumusta, kun aina valitatte kaikesta? Tehkää jotain muuta - ihan oman mielenrauhannekin takia. Olette selvästi henkisesti liian heikkoja nykyiseen työhönne. Kuulen kuinka verisuonet poksahtelevat aivoissanne...
Tämä kirjoituksesi on kyllä ihan totta! Olen ollut itsekin sydäntautini takia Meilahdessa, ja vaikuttaa siltä, että sairaanhoitaja saa tehtyä kaikesta itselleen vihollisen, oli sitten kyseessä potilas, toinen hoitaja, ylilääkäri tai kandidaatti. Minua eivät hoitajat millään tulleet auttamaan vaikka minulla alkoi rytmihäiriö, sanoivat vain ettei minulla mitään ole, vasta asiantuntevan lääkärin paikalla olo pelasti henkeni. Kerran eräs hoitaja ei suostunut toimittamaan minulle lounasta, kun en muka ollut ilmoittanut ruokavaliostani.
Kenestäkään kandidaatista minulla ei ole pahaa sanottavaa, muistavat aina tervehtiä ja toivottaa hyvää vointia kun poistuvat.
Onko kateus ja panettelu joku sairaanhoitajien ammattitauti?
näyttää olevan ammattitauti, ja se on tietenkin ikävää potilaiden kannalta.
En rajaisi ongelmaa sairaanhoitajiin. Oma etu ensin, muut tallotaan. Jos ei fyysisesti, niin ainakin henkisesti.
että kaupunki tässä on ongelaman ydin.
Jos tiukka työrytmi ja paska palkka tuntuvat hyviltä syiltä vittuilla työkavereille, potilaille ja opiskelijoille, harkitse vakavasti alanvaihtoa. Kaltaistesi yksilöiden poistaminen työyhteisöstä usein puhdistaa ilmaa kaikkien kannalta.
Mikään ei ole riittävä syy perusteettomaan vittuiluun - tämä kertoo ainoastaan oman persoonan keskeneräisyydestä.
kirjoittaa koko ajan näitä "potilaan näkökulmia"???
helvetissä sinäkin niistä testeistä läpi pääsit??? ohhhoh
Olen itse hoitaja, enkä ole ikinä sopeutunut työyhteisöön, suurin osa puhuu toisistaan ja kaikille ollaan kateellisia. Luulin, että hakeutuessani tälle alalle pääsisin työskentelemään auttavaisten ja välittävien ihmisten kanssa, mutta totuus on pöyristyttävän toisenlainen. Osa kollegoistani sanoo avoimesti, että hakeutui alalle, jotta voisi mennä naimisiin rikkaan lääkärin kanssa, ei kutsumuksen vuoksi, ne olivat niitä 80-luvun pissiksiä. Tulen erittäin hyvin toimeen lääkäreiden kanssa, ja tästähän kanssasisareni vasta kateellisia ovatkin, aina olen joku huora tai vastaava.
Hyvät lukiolaiset, jos olet tervejärkinen ja ystävällinen, mieti kahdesti ennen kuin hakeudut tälle alalle, jossa tapaat Suomen v-mäisimmät kollegat.
Miettikääpäs mitä tuleman pitää!
Juu lohdullista tietää millaisessa ympäristössä saa tulevaisuudessa hoitoa. Pelottaa jo ajatuskin ajasta kun vietän viimeiset hetkeni mahd. vanhainkodissa, jos ilmapiiri on sellainen kuin humaani sh kirjoittaa.
Miten hoitajien joukkoon on voinut valikoitua noin ilkeitä ja kieroja ihmisiä? Vai tekeekö seura kaltaisekseen: joukosta ei uskalleta erottua vaan katsotaan parhaaksi myötäillä nöyränä pahansuopia hoitajia ettei vaan tulisi leimatuksi? Jos näin on, tämähän tarkoittaa että kollegat ovat arvoasteikolla tärkeämpiä kuin potilaat (asiakkaat). Siis apua!
Itsekin olen kauhulla ajatellut sitä päivää, kun itse tai joku läheisistäni joutuu puolustuskyvyttömänä vanhainkotiin näiden hirviöiden nokittavaksi. Tällä tarkoitan siis nimenomaan noita ammattikunnan mätäpaiseita, jotka läsnäolollaan turmelevat koko osaston työilmapiirin ja potilaiden hyvinvoinnin.
Kaikki kunnia hyville, empaattisille hoitajille, joille potilas on tärkeä eikä riesa. Teitä todella tarvitaan. Älkää jääkö pahojen jalkoihin.
Kyllä moniammattillinen yhteistyö on joka työpaikalla kaiken a ja o. Kusipäitä riittää,itse nautin työskentelystä kaikkien ammattiryhmien kanssa.
No minulla on kokemusta klinikasta n. vuoden verran. Ja kyllä se tosiaan vaihtelee hyvin paljon millaista kohtelua sairaanhoitajilta saa. Pääosin kohtelu on mielestäni ollut asianmukaista ja paikoin jopa todella ihanaa ja auttavaista.
Sitten on taas näitä tapauksia, että jos on kysynyt, että saisiko lääkärinkansliassa potilasta tutkia niin vastaukseksi on saanut, että sillä ehdolla että et VARASTA sieltä mitään!!!
Tämä on jotenkin kyllä aika ihmeellinen urbaanilegenda. Itse olen ainakin työelämässä huomannut että niitä inhottavia persoonia löytyy niin hoitajista, lääkäreistä, kuin kaikista muistakin ammattiryhmistä. Omalla käytöksellään toki voi välillä vaikuttaa aika paljonkin saamaansa kohteluun.