Olisi hauska tehdä hieman vertailua siitä, kuinka kauan tämän palstan lukijoilla on kestänyt päästä kunnon tutkimuksiin ja ensimmäistä kertaa keuhkolääkärin vastaanotolle (tai muun tarvitsemansa erikoislääkärin pakeille). Aloin vain ajatella, kun nyt on tämä hoitotakuukin olemassa, että mitenköhän se itsekunkin kohdalla on toteutunut.
Itse hakeuduin ensimmäistä kertaa terveyskeskukseen astmaoireiden takia nelisen vuotta sitten toukokuussa ja sairaalan astmatutkimuksiin pääsin siitä 3 kuukaukauden kuluttua syyskuun paikkeilla. Tutkimukset lopetettiin seuraavan vuoden toukokuussa, kun mitään ei löytynyt. Sain terveen paperit sekä käskyn tulla uudestaa oireiden pahentuessa. Tämä ensimmäinen vaihe kesti siis: 3kk 9kk =1 vuosi.
Toinen vaihe alkoi, kun jälleen hakeuduin terveyskeskukseen saadakseni lähetteen eteenpäin viime elokuussa. Lähetteen saaminen kesti marraskuuhun. Sain ajan sairaalaan tammikuulle, joka sittemmin (ei heidän syytään) siirtyi helmikuun loppuun (eli odotan yhä). Toisessa vaiheessa siis keuhkolääkärin tapaamiseen kuluu ainakin reilut 6 kk:tta. Silloin vasta alkaa oikeat tutkimukset ja toivon saavani jotain ohjeistusta arkipäivässä selviytymiseen..
Mitenkä teillä muilla on tämä mennyt, kauanko olette odottaneet ensimmäistä vastaanottoa asiantuntijalääkärille? menittekö yksityiselle vai lähetteellä yliopistosairaalaan? (itselläni ei ole varaa maksaa yksityistä, vaikka jos olisin kesällä tiennyt olevani vielä kevättalvella tässä, olisin kyllä repinyt ne rahat vaikka mistä...)Entä kauanko kesti, että saitte järkevän diagnoosin ja hoitoa tms?
Itse hakeuduin ensimmäistä kertaa terveyskeskukseen astmaoireiden takia nelisen vuotta sitten toukokuussa ja sairaalan astmatutkimuksiin pääsin siitä 3 kuukaukauden kuluttua syyskuun paikkeilla. Tutkimukset lopetettiin seuraavan vuoden toukokuussa, kun mitään ei löytynyt. Sain terveen paperit sekä käskyn tulla uudestaa oireiden pahentuessa. Tämä ensimmäinen vaihe kesti siis: 3kk 9kk =1 vuosi.
Toinen vaihe alkoi, kun jälleen hakeuduin terveyskeskukseen saadakseni lähetteen eteenpäin viime elokuussa. Lähetteen saaminen kesti marraskuuhun. Sain ajan sairaalaan tammikuulle, joka sittemmin (ei heidän syytään) siirtyi helmikuun loppuun (eli odotan yhä). Toisessa vaiheessa siis keuhkolääkärin tapaamiseen kuluu ainakin reilut 6 kk:tta. Silloin vasta alkaa oikeat tutkimukset ja toivon saavani jotain ohjeistusta arkipäivässä selviytymiseen..
Mitenkä teillä muilla on tämä mennyt, kauanko olette odottaneet ensimmäistä vastaanottoa asiantuntijalääkärille? menittekö yksityiselle vai lähetteellä yliopistosairaalaan? (itselläni ei ole varaa maksaa yksityistä, vaikka jos olisin kesällä tiennyt olevani vielä kevättalvella tässä, olisin kyllä repinyt ne rahat vaikka mistä...)Entä kauanko kesti, että saitte järkevän diagnoosin ja hoitoa tms?
Vastaukset 36
Vanhimmat
Marrask.2005 laitettiin lähete keuhkotutkimuksiin.
Pääsin huhtik. 2006 ja nihkeät tutkimukset astman etsimiseksi kesti elok 2006.
Terveeksi myös todettiin ja tarvittaessa piti asiaan palata.
Palasin asiaan lokakuussa 2006 koska oireet pysyivät samana ja hieman pahempina.
Nyt odotan helmikuulle vastaanottoaikaa.
Ei se etene täälläkään,kuolla saisi rauhassa keuhkovaivoihinsa.
Kumman hyvin näytät silti hengissä olevan. Sinut on jo kertaalleen tutkittu oikein erikoissairaanhoidossa ja silti pitää uudestaan taas mennä sinne. Sitten ihmetellään, että kun ei ihan heti sinne pääse... kyllä siellä on oikeastikin todella hoidon tarpeessa olevia sairaita, luonnollisesti jo kerran terveeksi todetulla kestää pidempään uusintakierroksella. Et varmasti ole kuolemassa mihinkään keuhkosairauteen, kun kerran sinut on siellä kertaalleen tutkittu ja astmaakaan ei löytynyt.
turhaan sinä täällä halveksit toisia.
Kyllähän lääkärille meno on aikamoinen riski.
Lääkärien tietämättömyydestä ja välinpitämättömyydestä saa lukea harva se päivä,kun lääkäri on töpeksinyt. Ja kaikki tapaukset kun eivät tule lehtiin.
Hoitovirheiden määrä kasvaa vuodesta toiseen.
Jos tehtäisiin kirja lääkäreiden hoitovirheistä,tulisi siitä paksumpi kuin kansalliseeppoksemme Kalevala.
Eikä minulla astmaa olekaan. Ei edes astman oireita. Mutta LÄÄKÄRI halusi nimenomaan tutkia ja toivoi löytävänsä astman. Ehkä heidän koulutuksensa on niin suppea,että muita hengitystiesairauksia ei olekaan kuin astma.
Kaikki heikkenee ja kaikesta tingitään. Vielä ennen vuotta 1995 ihmisillä diagnosoitiin astmaa vähemmän ja allerg.alveoliittia enemmän. Mutta syy taitaakin olla lääkäreiden ammattitaidottomuudessa, eivät osaa enää diagnosoida. Ja siksi yhteiskunnan varoja menee hukkaan kun nämä lääkärireppanat saavat aina uudestaan saman "ikävän" potilaan tutkittavakseen. Ei siellä huvikseen viitsi hypätä,mutta kun nuo tumpelot eivät hallitse ammattiaan.
Näin on.
Niinpäniin. No, mene sitten vaikka sairaanhoitajan vastaanotolle, kun lääkäreistä ei oloe mihinkään kerran. On se harmi ja kumma, kun siitä huolimatta että lääketiede kehittyy mielettömällä vauhdilla ja vaikka koulutuksen laatua koko ajan aktiivisesti parannetaan ja lääkäriksi lukemaan pääsemisestä kilpailu on aina vaan kovempaa ja ihmiset lukevat enemmän, opiskelevat enemmän ja sitä kautta hakuaines muuttuu koko ajan vain kovatasoisemmaksi ja kilpailu kovenee ja koulutuksen vaatimuksia koko ajan vain lisätään ja opettajat yliopistoissa joutuvat koko ajan kilpailemaan ja kehittymään ja siis taso paranee jatkuvasti, niin silti aina vain huonompia lääkäreitä nykyään on ja tulee.
Kumma sitten että vakavat sairaudet kuitenkin vähenevät kansan keskuudessa (toki elintasosairaudet lisääntyvät mm. diabetes II, valistuksesta huolimatta, mutta se on potilaiden oma vika, lääkäri ei voi kotona olla vahtimassa syömisiä ja pakottamassa liikkumaan), 80-luvulla vielä jos sai 30-vuotiaana infarktin joku mies, niin asiaa ei paljon edes ihmetelty. Syöpään ei ollut mitään hoitoja ja syöpäpotilasta kuoli 80% muutaman vuoden sisään. Elinikä on lisääntynyt 10vuodella 20 vuodessa. Jne.
Mutta kyllä se entinen kunnanlääkäri osasi ja tiesi, kaikki paranivat aina. Silti keski-ikä miehillä 61v. ja naisilla vähän enemmän. vaijohtuisiko siitä, että nyt monisairas 78-vuotias mummo muistelee etytä kyllä silloin 30-vuotiaana kun tuli kipeäksi, niin se kunnan lääkäri osasi parantaa hyvin ja nopeasti, nyt vajaa 80 kun on niin on se kumma kun ei ne lääkärit saa noita kaikkia vaivoja parannettua, oli se ennen toista ja lääkäritkin taitavia...
Siinä sitä vaan mietitään lisensiaatin koulutustasoa, kun se on niin heikko ja matalatasoinen tuo koulutus, kyseessä kuitenkin toiseksi korkein akateeminen loppututkinto ylempänä korkeakoulututkintona, oletko itse edes masiteri/kandidaatti tai ylioppilaskaan? vai oletko peräti käynyt opiston tai ammattisurkean?
ei vieläkään ole potilaita? Luulisi että tällaiset perjantaiaamupäivät olisivat kiireistä aikaa? Missäpäin työskentelet, kun siellä on noin rauhallista?
Eipä ihme, ettei terveyskeskuksiin saa millään aikoja, jos lääkäreiltä menee noin pitkiä aikoja netissä. Hyvä, jos yhden potilaan ehtii päivässä tavata. Kyllähän siinä ajanvarausjono venyy, selvä se.
pysyminen se vasta lääkäreille vaikeaa onkin ja omien aivojen käyttäminen. Tuskin niitä syöpälääkkeitä ym. tehohoitoja ihan jokapoikalääkärikään on kehittänyt.Ainahan joukosta jalostuu helmet,mutta kansalaisille jää sitten nämä ei-helmet lääkärit.
Lääkärit luottavat nykyään pelkkiin koetuloksiin.Lääkäri ei luota omiin havaintoihinsa (jos niitä pystyy tekemään) eikä lääkärit kovin helposti edes tutki potilasta. On helpompaa olla koskematta toiseen ja laittaa potilas kokeisiin ja sitten arvuutellaan ja kokeillaan mikä lääke auttaisi. Joissakin asioissa lääketiede on todellakin mennyt eteenpäin ja jos ei olisi mennyt,niin johan on kummaa kun kaikki muu kehittyy.
Yritin juuri muuttaa aikaisemmaksi viikon päässä olevaa arvauskeskuslääkäriaikaa, koska erikoislääkäri eilen niin kehotti (epäily vähän vakavammasta, ei siis ihan pienoisesta vaivasta). No, nämä arvauslääkärit roikkuvat varmaan netissä, koska lääkäreitä sinne ei saada! Ajanvarausjonossa oli kuulemma n. 300 asiakasta - että se näistä kunnallisista arvauskeskuksista; KOLMESATAA ASIAKASTA JONOSSA! Kunnassa on alle 20 000 asukasta, reilusti alle. Näin Kanta-Hämeessä.
Enää ei ole varaa mennä yksityiselle lääkärille, kun eilinenkin maksoi 58 €. Jos homekotiprosessia ei olisi ollut, rahaa olisi tietty säästössä. Puolisairaana ei ole rahkeita kokoaikaisillekaan työmarkkinoille.
Jospa siis arvailisit ihan itse vaivasi, kun kerran siihen arvelet diagnostiikan perustuvan.
Ja minkähän takia sitten se erikoislääkäri ei hoitanut vaivaasi, vaan lähetti sinut terveyskeskukseen? Ei hitto mitä juttua täällä on taas... "eilinen yksityinen erikoislääkäri ei minua parantanut vaan siirsi terveyskeskuslääkärille, koska oli epäily vähän vakavammasta vaivasta! nyt en saakaan sinne aikaa pikana aikaistettua jonon ohi vaikka olen vakavasti sairas" eikä siellä terveyskeskuksessa ole mitään asiakkaita jonossa, vaan potilaita. Ai oikein asiakas, no asiakashan on aiona oikeassa, mihin ihmeeseen sitä lääkäriä nyt tarvitaan, kun ei ole potilaitakaan vaan asiakkaita jotka tietävät itse mitä haluavat.
että asiakas saa yksityislääkärin vastaanotolla itse päättää, meneekö nyt lähetteellä eteenpäin vai hoitaako asian omalääkärin kanssa. Koska lähete ei olisi ykkösluokassa, vaan sen ehtii ensi viikollakin, on asiakkaallakin oikeuksia. Aivan samoin kuin siinä, ottaako lääkemääräyksiä vastaan vai haluaako selvitä niillä lääkkeillä, joita toistaiseksi myös voi käyttää. Vaiva ei ole uusi, vaan muutaman kuukauden tauon jälkeen jälleen tullut, entisenlaisena, ehkä vähän kovempana.
sekä yksityislääkäri että arvauskeskuksen ajanvaraushoitaja kehotti jäämään kotiin, vaikka miniloma on tulossa viikonloppuna. Silti olen laukkuni pakannut ja ottanut huiman lääkemäärän mukaan ja varautunut eri järjestelyin siihen, että en voikaan matkalla kahta vanhinta lastani "hoitaa" ja valvoa. Voihan sitä matkalla maatakin. Se on se itsemääräämisoikeus!
Mielestäsi vakavat sairaudet vähenevät kaiken aikaa kansan keskuudessa ja elintasosairaudet, siis nuo itseaiheutetut sairaudet lisääntyvät.
Hengitysliitto Helin mukaan Suomessa on tätänykyä miljoona keuhkovammaista, eli n. 20 prossaa väestöstä.
Kelan lääketilastojen mukaan reilu puoli miljoonaa suomalaista käyttää astmalääkitystä.
Kelan astmakriteerit täyttäviä astmoja oli maassamme v. 1970 7324 kpl ja 1998 177 503 kpl.
Mikähän lienee tämänhetkinen määrä?
Antihistamiinilääkkeiden käyttö on ollut myös rajussa kasvussa, joka kasvu osoittaa suomalaisten yhä lisääntyvää allergisoitumista.
Antihistamiinilääkkeitä käytetään myös nuhan hoitoon ja nuha taas saattaa ennakoida astmaa.
Mitä taas tulee muihin allergisiin keuhkosairauksiin kuten allergiseen keuhkoputkitulehdukseen (saattaa myös kroonistua), ODTS:ään (pikku alveoliitti) ja allergiseen alveoliittiin, niin noiden sairauksien diagnosointi ei näytä lääketieteen lisenssiaatin, jopa tohtorinkaan koulutustasosta huolimatta onnistuvan AJOISSA millään.
Ja tuo ajoissa tarkoittaa niiden toteamista ennenkuin niistä aiheutuu pysyviä keuhkovaurioita.
Ja luulisi onnistuvan, koska mittareita aktivoituneen immuunijärjestelmän mittaamiseen LÖYTYY.
YK:n kuolintilastojen mukaan keuhkosairaudet ovat kolmanneksi yleisin kuolinsyy tällä planeetalla.
Keuhkosairaudet ovat siis vakavia sairauksia ja niiden SYY tulee todeta ajoissa.
Mitä noihin syihin tulee, niin kuuntelin toissa viikolla radiosta pienhiukkasten (liikenne, puunpoltto, teollisuus) vaikutusta keuhkoihin.
Selväksi tuli, että ne aiheuttavat keuhkovaurioita ja tappavat keuhkosairauksiin sairastuneita kuten esim. astmaatikkoja.
Se, että jotkut keuhkosairaudet ovat vakavia ei tarkoita sitä, että kaikki keuhkosairaudet tai niitä liippaavat sairaudet olisivat vakavia. Vakavalla sairaudella tarkoitan tässä lähinnä ihmisen henkeä uhkaavaa tai toimintakykyä erittäin hankalasti (so. vuodepotilaaksi joutumista) vaurioittavaa sairautta. Maailmalla keuhkosairaudet ovat yleinen kuolinsyy. Kyllä. Mutta kun tilanne on se, että me kaikki kuolemme joskus johonkin, niin silloin kun tilastoidaan sairauksia, että mihin kuollaan lopulta sitten eli mikä on välitön kuolinsyy, niin tilastoimalla näitä saadaan nostettua esiin yleisimmät välittömät kuolinsyyt. Kuolintodistukseen kun pitää laittaa aina jokin välitön kuoleman aiheuttanut sairaus, vamma tai vika. Ei siihen kelpaa, että kuoli vain kun oli jo niin vanha, tai kuoli vanhuuden heikkouteen tai mikään että se oli vain äkkikuolema. AINA pitää laittaa jokin sairaus siihen. Vanhuksilla se on erittäin usein keuhkokuume tai sydämen vajaatoiminta tai sydäninfarkti, sitten hieman harvemmin aivoinfarkti tai aivoverenvuoto. Kuolinsyistä uskoakseni mututuntumalta n. 90% liittyy sydän- ja verisuonisairauksiin tai keuhkosairauksiintämän takia että nuo ovat niin yleisiä. Ei syöpäkään yleensä tapa itsessään esimerkiksi, ei sitä voida laittaa oikein välittömäksi kuolinsyyksi, syöpä on kyllä myötävaikuttava kuolinsyy eli lopulta syöpä on levinnyt niin pitkälle että elimistöltä menee kaikki energia sen syövän kasvattamiseen ja elimistö voipuu täysin. Sitten tulee tyypillisesti täysin voimattomaan sängyn pohjalla lojuvaan ihmiseen keuhkokuume, kun ei enää pysty vastustamaan tauteja/yskimään tai mitään, ja välitön kuolinsyy onkin keuhkokuume: taas kuoli yksi potilas keuhkokuumeeseen, oli tosin 3 vuotta sairastanut syöpää, jota ei voitu hoitaa, mutta se olikin vain peruskuolinsyy, ei välitön kuolinsyy.
Allergista nuhaa tai astmaa en pitäisi varsinaisesti vakavana sairautena, olen nähnyt astmapotilaita, jotka eivät ole ollenkaan hoitaneet astmaansa aikanaan, edes käyneet lääkärissä sen takia, tuollaisia 30-luvulla syntyneitä, joille 60-luvulla tullut astma. Keuhkosairauksissa näistä käytetään nimitystä "loppuun palanut astma". Toki astma hankalan voi olla hyvinkin invalidisoiva sairaus, mutta onneksi helppohoitoinen. Astmat ja allergiat lisääntyvät länsimaissa samaan aikaan kun vanhoista kovista taudeista on lääketieteen kehityksen ansiosta päästy eroon. Suomalaisetkin kuuluivat vielä 1950-luvulla Euroopan sairaisiin kansoihin jos katsotaan sairastavuus ja tautitilastoja. Nykyisin olemme kärkipäässä etenkin naisten osalta ja miehetkin kurovat välimatkaa umpeen koko ajan.
Nyt kun kovasti toitotetaan että sydän ja verisuonisairauksiin kuolee vielä joka toinen, niin kun lääkitystä noihin lisätään, saadaan tilastojen suhdetta muutettua, ei tule enää niin paljon sydäninfarkteja tai aivoverenvuotoja, tilastoissa nousevat sitten keuhkosairaudet lisää esin, koska kuolinsyiden prosenttiosuus pysyy sadassa, kun 50% sydän- ja verisuonitaudeista vähenee, niin täytyy jonkin muun nousta, todennäköisesti keuhkosairaudet, eli keuhkokuumeet lähinnä, kun 90-100 vuotias potilas makaa dementoituneena ja lopen uupuneena sängyn pohjalla eikä saanutkaan sitä infarktia 80-vuotiaana, niin saa sitten 95 vuotiaana keuhkokuumeen ja se tulee kuolinsyyksi sitten.
Miksi et vastaa sinulle esitettyihin kysymyksiin.
Miksi yrität johdatella "jutun juuren" muualle tai muuten "pehmentää" sisältöä?
Kaikesta päätellen et ole minkään terveyskeskuksen lääkäri, vaan aivan jotain muuta, niin minkä tahon edustaja olet?
Jospa vastaisit suoraan ilman turhia pitkiä kirjoitteluja.
Hoitotakuu tarkoittaa sitä, että potilaan on saatava välittömästi yhteys puhelimitse sairaanhoitajaan ja päästävä 3pv:n kuluessa sairtaanhoitajan vastaanotolle, joka arvioi että tarvitseeko potilas oikein lääkärin vastaanottoaikaa, sitten on kiireettömäksi sairaanhoitajan arvioimassa tapauksessa aikaa järjestää yleislääkärin vastaanotto kolmen kuukauden sisään. Sitten yleislääkäri arvioi tarvitseeko potilas oikein erikoissairaanhoitoa, jos yleislääkäri tällaiseen tulokseen päätyy, niin sitten on taas puoli vuotta aikaa järjestää kiireetön erikoislääkärin vastaanottoaika ja sitten erikoislääkärin vastaanottoajasta on aikaa puoli vuotta järjestää leikkaus jos erikoislääkäri katsoo kiireetöntä leikkaushoitoa tarvittavan.
Siis sairaanhoitajan arvioon, tarvitaanko lääkäriä, on päästävä kolmessa päivässä ja lääkärille 3 kk:ssa. Erikoislääkärille tai sairaalaan on päästävä arvioon puolessa vuodessa sitten siitä.
lainaus STM:n sivuilta:
"kiireettömään hoitoon on päästävä tietyssä määräajassa.
Terveyskeskukseen on saatava arkisin terveyskeskuksen aukioloaikana välittömästi puhelinyhteys tai sinne on voitava mennä käymään. Potilaan hoidon tarve voidaan arvioida usein jo puhelimessa, ja sen voi tehdä muukin terveydenhuollon ammattihenkilö kuin lääkäri. Jos hoidon tarpeen arviointi vaatii terveyskeskuksessa käyntiä, sinne on saatava aika kolmen arkipäivän kuluessa yhteydenotosta."
siis jos puhelimessa sairaanhoitajan tai muun terveydenhuollon ammattilaisen tekemä arvio ei riitä, niin sairaanhoitajan tai muun ammattilaisen vastaanotolle on päästävä 3 vrk:ssa arvioon hoidon tarpeellisuudesta.
"Terveyskeskuksessa hoito aloitetaan tavallisesti jo ensimmäisellä käyntikerralla. Jos näin ei voida tehdä, hoitoon on päästävä viimeistään kolmessa kuukaudessa. Jos terveyskeskuksessa annetaan erikoissairaanhoitoa, siihen on päästävä viimeistään kuudessa kuukaudessa."
"Sairaalaan pääsy edellyttää lääkärin lähetettä. Sairaalassa hoidon tarpeen arviointi on aloitettava kolmessa viikossa lähetteen saapumisesta sinne. Arvio voidaan tehdä joko lähetteen perusteella tai kutsumalla potilas tutkimuksiin sairaalaan. Jos tutkimuksissa todetaan, että potilas tarvitsee sairaalahoitoa, se on aloitettava viimeistään kuudessa kuukaudessa hoidon tarpeen arvioinnista."
"Jos oma terveyskeskus tai sairaala ei pysty hoitamaan potilasta määräajassa, sen on järjestettävä potilaalle mahdollisuus päästä hoitoon muualle, joko toiseen sairaanhoitopiiriin tai yksityissektorille. Potilaalle ei aiheudu tästä ylimääräisiä kuluja. Potilaalla on oikeus myös kieltäytyä hoidosta. "
Eihän se edes toimi niinkin tavallisessa operaatiossa, kuin polven tähystyksessä.
Se, mitä minä olen huomannut, niin hoitotakuu on toiminut ihan niin kuin se on määrättykin: yksikään polvi esim. ei ole odottanut artroskopiaa kauempaa kuin laki sallii.
Esimerkki: potilas kyykistyessä ja ponnistaessa ylös tekee samalla epätasaisella alustalla kiertoliikettä ja polvessa napsahtaa ja tulee vihlaiseva kipu.
Potilas soittaa terveyskeskukseen, jossa sairaanhoitaja arvioi hoidon tarpeen. Hoidon tarvetta ei saada arvioitua luotettavasti puhelimessa, potilas ei osaa selittää niin seikkaperäisesti vammaa maallikkona, että sairaanhoitaja luottaisi puhelimessa tehtävään arvioon. potilaalle varataan 3 pv:n päähän sairaanhoitajalle vastaanottoaika. Potilas saapuu vastaanotolle ja sairaanhoitaja toteaa, että ei osaa sanoa, mikä polvessa on vikana, mutta laittaa potilaan lääkärille, arvioi siis hoidon tarpeen olevan olemassa, mihin ratkaisuun potilas on tyytyväinen.
Potilas saa lääkärille vastaanottoajan 2 kk:n päähän, lääkäri tutkii polven ja toteaa, että polvessa on ilmeinen kierukkavamma, siis lääkärillä herää epäilys kierukkavammasta, jonka hoito ja diagnoosin varmennus kuuluvat erikoislääkärille eli ortopedille tässä tapauksessa. Siis lääkäri tekee lähetteen ortopedille. Sairaalassa on aikaa 3 viikkoa käsitellä lähete, 2 viikon päästä ortopedi lukee lähetteen ja toteaa, että on syytä varata potilaalle vastaanottoaika ortopedian poliklinikalle polven tutkimista varten, koska on selvä epäily kierukkavammasta. Kierukkavammaa ei voida varmistaa ultraäänellä ta rtg:llä, mutta tähystyksellä tai magneettikuvauksella se näkyy kyllä, lääkärin tekemällä tutkimuksella sitä voidaan epäillä, mutta varmuutta ei tietystikään 100% voida saada käsin polvea tutkimalla. Siis potilaalle varataan aika ortopedille 4 kk:n päähän esim.
Potilas saa kirjeen kotiin, jossa on ilmoitettu että aika on varattu, ja kehotetaan saapumaan sairaalan poliklinikalle. Sitten poliklinikalla ortopedi vielä tutkii polven ja toteaa, että kyllä tähystys olisi paikallaan. Siis varataan aika tähystykseen esim. 5 kk:n päähän.
Oho, tuli erehdys: siis sairaalassa erikoislääkärin on arvioitava 3 viikon kuluessa hoidon tarve, joko pyytämällä potilas vastaanotolleen tutkittavaksi tai lukemalla lähete eli voidaan hoidon tarve arvioida myös lähetteen perusteella. Sitten tuosta arviosta puolen vuoden sisään on aloitettava hoito. Siis tähystykseen pääsee 6kk:n sisään viimeistään siitä kun erikoislääkäri on arvioinut hoidon tarpeen, eli tutkinut kliinisesti tai lähetteen perusteella pelkästään, tällä ei mene erikseen puolta vuotta erikoislääkärin arvioon jonottaessa ja puolta vuotta vielä odottaessa hoidon aloitusta, muutenhan saattaisi mennä peräti vuosi ennenkuin pääsee hoitoon. Ei toki näin.
Siis maksimissaan vammasta tähystykseen voi mennä 3pv 3kk 3viikkoa 6kk:tta siitä kun potilas ensi kerran ottaa yhteyttä sairaanhoitoon, eli jos ottaa heti samana päivänä yhteyden puhelimella tk:een, kun vamma sattuu, niin heti saa puhelimeen sairaanhoitajan, 3pv:ssä päsee hoitajan vastaanotolle, 3 kk:ssa lääkärin vastaanotolle ja sitten erikoislääkärillä on 3 viikkoa aikaa arvioida hoidon tarve ja 6 kk:tta aikaa aloittaa hoito eli tähystys. Eli yht. n. 9kk 3 viikkoa ja 3pv menee maksimissaan aikaa. Ennen saattoi mennä paljon enemmän, esim. 2 vuotta.
Tämän viestiketjun aloittaneena haluaisin hieman kommentoida ilahduttavan vilkasta aiheesta syntynyttä keskustelua..
Erityisesti sinun, Lääkäri 2, kommenttisi ovat mielestäni varsin mielenkiintoisia. Huomaan sinun tarjoavan palstalle paljon rakentavaa kritiikkiä, monien ammattihenkilökunnan näkemysten mukaisia ajatuksia erilaisiin sairauksiin ja hoitoihin liittyen. Arvostan sitä suuresti, monestakin syystä. Ensinnäkin, useat kommenttisi ovat valaisevia ja niissä on monesti faktaa, jota en muutoin olisi saanut tietää. Toiseksi, annat rivien välissä hyvää tietoa laillasi ajattelevien ihmisten ajatusmaailmasta sekä asenteista, ja silloinkin kun olet mielestäni väärässä, saatan teksejäsi lukemalla oppia ymmärtämään sinua ja logiikkaasi. Tämän logiikan tuntemisesta voi itse kullekin olla hyötyä ihmisten kanssa kasvokkain keskutellessa "oikeassa elämässä", se auttaa kommunikoimaan paremmin. Niin että kiitos myös näistä viesteistä.
On kuitenkin eräs pyyntö, jonka koetan nyt hyvin ystävällisesti sinulle esittää - sallinet sen minulta, olenhan tämän keskusteluketjun aloittaja. Toivoisin, että et kommenteissasi osoittaisi halveksuntaa tai pilkkaa minua ja muita sellaisia kohtaan, jotka elävät hämmentävässä elämäntilanteessa. Asioista voidaan olla ja toki ollaankin eri mieltä, mutta mielestäni asiat ja ihmiset olisi hyvä koettaa erottaa toisistaan. Vaikka sinusta tuntuisikin, että jonkun henkilön oireet ja elämän vaikeudet olisivat hänen omaa syytään tai silkkaa kuvittelua tms, olisi kuitenkin kohteliasta puhutella häntä kauniisti, hänellä on ihmisenä yhtälainen oikeus tuntea omalla tavallaan kuten sinullakin.
Annan esimerkin:
Mikko Mallikas huomaa, että hänen on vaikea hengittää, häntä yskittää jatkuvasti, hänen keuhkonsa tuntuvat olevan tulessa. Syytä tähän hän ei ymmärrä ja niinpä oireiden jatkuessa hän hakeutuu lääkäriin. Kahden vuoden tutkimuksista huolimatta vikaa ei löydy ja Mikko saa terveen paperit, vaikka ei pysty käymään töissä tai ystävillään kylässä keuhkokivun ja hengenahdistuksen takia. Hän on peloissaan ja hämmentynyt. Syitä tähän tilanteeseen toki voi olla monia: ehkä hän on psyykkisesti vain luulottelevaa sorttia, ehkä hänen keuhkotautinsa on mutaation seurauksena ensimmäinen maailmankaikkeudessa ja siksi tuntematon, tai ehkä hänen työpaikallaan on jotakin hänen elimistöään ärstyttävää. Aiheuttajasta riippumatta hän itse kuitenkin pelkää ja koettaa tehdä olonsa mahdollisimman siedettäväksi.
Kun nyt kohtaat tällaisen ihmisen, voit hyvin olla oikeassa siinä, että vikaa ei ole muualla kuin korvien välissä. Entä sitten, mitä se asiaa muuttaa? Yhtä tuskalliselta tilanne Mikosta tuntuu joka tapauksessa, eikä sinulla ole valtuuksia mennä sanomaan, ettei häntä esim. ahdista koko tilanne. Olet ihminen ja hän on ihminen, molemmat arvokkaita persoonia omine iloineen ja suruineen. Keskinäinen arvostus olisi siis enemmän kuin perusteltua. Aina ei kemiat synkkaa ja jokaisesta ei voi pitää, mutta ihmisen arvo jokaisella on.
Toivoisin siis, että rakentavien kommenttiesi ja eriävienkin mielipiteittesi lisäksi et kirjoittaisi tähän ketjuun halveksien vaikeuksiin joutuneita. Arvostaisin sitä todella. Luotan siihen, että olet pohjimmiltasi fiksu ihminen. Kaikkea hyvää elämääsi!
Ja mitä tulee alkuperäiseen aiheeseen, toivon saavani muilta vielä lisää kokemuksia asiasta. Kiitos kaikista kommenteista! :)
Hyvä kirjoitus. Myönnän, että tahallenikin hieman kärjistän tilannetta ja esitän asiat varsin suoraan ja lähinnä melko ääripäästäkin. Joskus vain tuntuu että muuten viesti ei tahdo mennä perille lainkaan, ellei hieman lisää tehoa ilmaisuun, jos ympäripyöreästi kaunistelee että "eihän nyt noin, voi, voi, kyllä, kyllä", niin asiat usein junnaavat paikallaan ja viestikään ei mene perille.
Toki kohtelen ääriasiallisesti ja jopa eleettömän neutraalisti potilaita, hoidan hommani niin hyvin kuin taidan ja pidän rauhallisuuteni aina, ei ammattilaisen kannata alkaa vastaanotolla vaahtoamaan ja laukomaan ärtymistään ääneen. Potilaat esittävät omia välillä hyvinkin erikoisia käsityksiään sairauksistaan ja niiden syistä, yleensä oikaisen asiaa, jos siihen on todellista tyarvetta potilaan edun tähden, muuten annan potilaan kertoa näkemyksensä enkä toki ala väittelemään tai pilkkaamaan noita näkemyksiä, eipä siitä haittaakaan usein ole, että potilas kuvittelee vaikkapa homogenoidun maidon aiheuttavan oireensa, mutta yritän sitten sanoa, että koeta kuitenkin sitten hankkia kalkki ja D-vitamiini jostakin jos et maitoa uskalla käyttää. En toki ala myöntelemäänkään mitään, että joo varmasti maitohan se sinun kaikki sairautesi aiheuttaa, en sano mitään, korkeintaan että en usko että näin on, ja koeta sitten korvata maidon pois jättämisen haitat parhaasi mukaan, en ala kuitenkaan tuputtaakaan potilaalle että pakko sinun on maitoa juoda nyt silti.
Toivoisin vain sitten samaa potilailta: asiallisuutta ja kiihkottomuutta. Tietysti esim. juuri mielenterveysongelmista kärsivät ovat osittain jopa tilanteessa jossa heidän ei voida edes olettaa olevan vastuussa käytöksestään, mutta esim. päihdeongelmissa ainakin osa vastuusta omasta elämästään on myös ihmisellä, ei ihan kaikkeen voida olettaa olevan ulkopuolista tahoa joka kaiken hoitaa ja auttaa ilman että ihmisen itse tarvitsee mitään vastuuta itsestään ottaa.
Kuitenkin: siis jos ja kun käy niin että potilaalla on vaikkapa tuollaista polttavaa tuntemusta keuhkoissa ja mitään selittävää ei löydy ja kaikki tärkeät tutkimukset ja selvitykset on tehty kaikkien taiteen sääntöjen mukaan ja "lege artis" eikä mitään selitystä löydy eikä todeta mitään sairautta, niin tällöin kun totean potilaalle asiallisesti, että nyt ei saada selville mikä sinua vaivaa ja mistä on kyse, mutta ilmeisesti sinulla ei ole hengenhätää tai mitään vakavaa sairautta, en ikävä kyllä pysty nyt sinua enempää auttamaan, niin tällöin voisi olettaa että potilas hyväksyy tämän eikä ala valittaa, haukkua lääkäriään joka on vain auttanut potilasta ja ala tekemään turhaa lisävaivaa esim. kanteluilla ja valituksilla. Ei lääkärikään ole jumala, joka voi parantaa kaiken ja aina. Joskus on vain hyväksyttävä esim. että oma äiti dementoituu ja on kuin 2v. lapsi jolla on käytöshäiriöitä ja että sille ei mitään voida ja voidaan vain pitää äiti laitoksessa kunnes hän kuolee luonnollisen kuoleman. Tai että joskus 50-v. henkilö saa syövän jolle ei mitään voida tehdä, annetaan vain kipulääkettä ja annetaan olla hoitolaitoksessa odottamassa kuolemaa. Tai on hyväksyttävä että me kaikki kuolemme joskus, joko sydän ja verisuonitauteihin tai syöpään ja dementiaan, siinä niitä yleisimpiä. Nyt kun sydän ja verisuonitaudit on saatu jo varsin hyvin hoidettua ennaltaehkäsevillä lääkityksillä, mm. kolesterolilääkkeet, niin sitten niiden sijaan eletään hieman pidempään, mutta dementiaa ja syöpää on paljon enemmän taas.
Kerrotko vielä, että jos epäilet,pystytkö tunnustamaan potilaallesi tämän mahdollisen tuntemattoman sairauden johtuvan ympäristöstä, kenties homeista, kemikaaleista tai muista ympäristötekijöistä. Myönnätkö että homeet voivat aiheuttaa sairauksia, vai pidätkö meitä kaikkia täällä vertaistukea hakevia etuisuuksien metsästäjinä?
Totta on että homeita on kaikialla, niitä ei pysty kokonaan välttelemään, mutta totta on myös se että on paljon ihmisiä jotka sairastuvat ja saavat erittäin kiusallisia oireita homeista - ja huom! juuri tästä syystä myös sosiaalinen elämä väkisinkin rajoittuu!
Eli pointtini tässä on se, että eläinpölyille allerginen ei hakeudu tai jatka eläinlääkärin työtä, eikä pähkinöille allerginen syö pähkinöitä,
sama kaava kai toimii meidän homeyliherkkienkin kohdalla, vai oletko eri mieltä?
Pystyn sanomaan potilaalle että hänen oireensa voivat johtua ympäristön tekijöistä, jos potilaan kotona on todettu hometta, niin voin sanoa potilaalle että oireet voivat johtua homeesta.
Viimeksi joulukuussa eräs nuori nainen oli alkanut oirehtia hyvin erikoisilla oireilla, joille ei ollut löytynyt selitystä, vaikka oli ollut viikon sisätaudeilla yliopistosairaalan osastolla tutkittavana ja seurattavana. Potilas toi esiin itse sen että olivat muuttaneet juuri ostamaansa omakotitaloon ja että talon pesuhuoneen lattian alla oli käynyt vesivahinko. Sanoin potilaalle että on mahdollista että hänen oireensa johtuvat homeesta, mutta ei sitä voi kukaan varmaksi sanoa. Sanoin myös, että olisi fiksua välttää nyt joka tapauksessa homealtistusta ja selvittää että onko pesuhuoneessa hometta ja että jos on niin se kannattaisi poistaa remontoimalla.
Tämä oli mielestäni täysin oikein toimittu, eikä kai kukaan voi katsoa minun toimineen väärin sanomalla että on mahdollista että oireet johtuvat homeesta, mutta että sitä ei voi varmasti sanoa oikein kukaan. Lisäksi potilaalta oli suljettu varsin laajasti pois kaikki vakavat sairaudet ja oli vielä menossa neurologialle selvityksiin, mikä myös on mielestäni järkevää, olisi ollut vähintäänkin kyseenalaista vetää pois tuo neurologian lähete, jonka toinen lääkäri oli potilaasta tehnyt, ja alkaa vain julistaa potilaalle että "ei tässä enää mitään selvittelyjä tarvita, oireesi johtuvat ihan varmasti tuosta vesivahingosta, nyt on ihan turha mennä minnekään neurologialle" vai olisiko se ollut muka järkevämpi toimintatapa alkaa ajatella mustavalkoisesti vain että home se on nyt varmasti. Kehotin siis kuitenkin ottamaan tämänkin vaihtoehdon huomioon ja kirjasin asian sairaskertomukseenkin. Eli suosittelin potilasta selvittämään että onko talossa hometta ja jos on niin poistamaan se ja ottamaan huomioon itsekin että home saattaa aiheuttaa nuo oireet ja että sitä olisi nyt syytä välttää. Mutta ei tullut mieleenkään alkaa rasittaa potilasta turhilla vasta-ainetutkimuksilla jotka eivät käytännössä hyödytä mitään ja jotka eivät varmasti potilasta paranna.
Olen tähän asti saanut sinusta sellaisen kuvan, että kumoat täysin koko homeyliherkyyden olemassaolon.
Eli meitä outoja tapauksia ikävä kyllä löytyy.
Eli liika on liikaa, oli sitten kyse kissoista, koirista, mausteista, pölyistä tai homeista - yksilöinö reagoimme erilailla ja sille emme itse mitään voi!
Homeiden osalta yksi sairastuu kotonaan toinen töissään, pahimmassa tapauksessa molemmissa jne.
Vaikea juttu, eikä varmasti voi ymmärtää ennen kuin itse kokee!
kahdessa kuukaudessa - kaikenmaailman kotkotuksia, mene vaikka hiihtämään.
TÄYSIN turhia tutkimuksia, joista suomit jotakin palstalla kirjoittelevaa taannoin. Miksi nyt sitten onkin hyvä, että tutkitaan!
Vähän tuo sinun mielesi muuttuu kuin tuuliviiri! Kovasti olet outo "lääkäri"
No niinhän tuossa juuri kirjoitin, että ei olisi tullut mieleenkään ottaa mitään homevasta-aineita potilaalta, vaikka olikin syytä epäillä homeiden aiheuttamaksi potilaan oireita. Kun ei niillä homevasta-aineilla ole mitään käytännön merkitystä missään mielessä, ei hoidollisesti eikä mitenkään muutenkaan.
selkeä homesairas, ei muuta kuin vältä altistusta. Sehän on NIIN HELPPOA ja kätevää. Miksi sitä nyt turhaan neurologille, vai oliko sun kaveri ja tarvii fyffee?
Kerroit, että eräs nuori nainen (rasitteena kotihomealtistus) oli ollut viikon yliopistosairaalatason tutkimuksessa joiden päätteeksi hänen todettiin olevan täysin OK.
Kaiken päätteeksi hänet tutkitaan vielä neurologisesti, joka sekin tutkimus on OK, mikäli kotihomealtistus yhdistettynä hänen aikaisempaan homealtistukseensa on oireilujen syynä.
Sinullahan on käytössäsi hänen yliopistosairaalatasoiset tutkimustuloksensa.
Mitä tutkimuksia tuo yliopistosairaala suoritti hänen immuunipuolustusjärjestelmänsa YLIaktiivisuuden toteamisen suhteen?
Kerroit, että ei tullut mieleenikään alkaa RASITTAA potilasta TURHILLA vasta-ainetutkimuksilla?
No mikäli homealtistus on hänen oireilujensa syy, niin HÄNTÄHÄN ON RASITETTU YLIOPISTOSAIRAALASSA TURHILLA TUTKIMUKSILLA (sairauksien poissulkeminen) VIIKON VERRAN JA RASITETAAN NEUROLOGISILLA TUTKIMUKSILLA LISÄÄ.
Ja noista vasta-ainetutkimuksista ei ihminen rasitu, ei myöskään eläin.
Kertoisitko muuten MIKSI ELÄINLÄÄKÄRIT TEKEVÄT NOITA VASTA-AINETUTKIMUKSIAkin eläinpotilaittensa allergisten oireilujen SYYN selvittämiseksi mikäli omistajan rahapussista löytyy noiden tutkimusten tekemiseen riittävästi euroja?
Kun ei sitä KUKAAN tiedä varmasti vieläkään, että mikä sitä potilasta vaivasi, todennäköisesti home, mutta sehän on vain minun valistunut epäily ja arvio, että HOME VOISI AIHEUTTAA MELKO TODENNÄKÖISESTI NUO OIREET, mutta EI VARMASTI VOIDA SANOA. Toinen kollega potilaan neurologille oli lähettänyt, enkä käynyt sitä lähetettä perumaan, koska ei ollut mitään varmuutta että mikä oireet aiheuttaa. Epäilenpä vahvasti, että ei siellä neurologialla mitään poikkeavaa tule esiin ja potilas jatkaa oireilua, tuskin hänenkään kohdalla koskaan saadaan selville että mikä oireet aiheuttaa, KYLLÄ: SEKIN ON MAHDOLLISTA, EI LÄÄKÄRIT OLE MITÄÄN JUMALIA, on täysin mahdollista että jostakin potilaan kokemista epämääräisistä oireista, joille ei löydy selitystä tai kun tutkimuksissa ei paljastu mitään poikkeavaa, niin on mahdollista että SYYTÄ EI KERTA KAIKKIAAN LÖYDETÄ. Kuitenkin joku potilas voi jatkaa elämäänsä, kokee erikoisia oireita, esimerkiksi epämääräisiä puutumisia tai vapinoita tai kokee hengityksessään olevan jotain pielessä tai saa "kohtauksia". Kuitenkaan eivät nuo aiheuta pysyvää haittaa tai tapa.
Olisiko sinusta sitten ollut oikein jättää pois sulkematta esim. MS-tauti? Kyseisen potilaan oireet sopivat hyvin mm. MS-tautiin tuossa tapauksessa silloin ja sen poissulkemiseksi tarvitaan pään magneettitutkimus, jossa MS-pesäkkeet näkyvät signaalikirkastumina, lisäksi tarvitaan muitakin neurologialle kuuluvia selvittelyjä.
Potilaan oireet silti SAATTOIVAT johtua myös talossa olevasta mahdollisesta homeesta vesivahingon jäljiltä, mutta ei sitä kukaan varmaksi voi sanoa. Jos olisin ottanut vasta-ainetestin, niin jos se olisi ollut positiivinen, niin se olisi tarkoittanut että potilas on ollut joskus jossakin tekemisissä homeen kanssa. Jos taas negatiivinen, niin se ei olisi poissulkenut sitä että potilas saa oireensa homeesta, elimistö ei vain ole valmistanut vasta-ainetta sitä vastaan. Vai luulitteko, että nuo vasta-aineet tarkoittavat että potilas saa oireensa homeista tai että nuo vasta-aineet aiheuttavat taudin ja oireet? Mutta ottakaa vaan vasta-aineita, sitten oli tulos niin tai näin, niin voidaan ihmetellä sitä sitten. Mutta ottakaa ne mieluummin yksityisesti.
Siksi että allergiassa voidaan verestä mitattavilla IgE-vasta-aineilla saada viitettä siitä, mille potilas on allerginen, eläimelle lienee prick-testien tekeminen hankalampaa kuin ihmisille. Hmesairaushan ei taida olla yksinkertaisesti mikään allergia vain vai kuinka? ei sitä kannata verrata vaikkapa omena-allergiaan mielestäni. Sitten noissa IgE-mittauksissa on vielä sellainenkin heikkous, että esim. atoopikolta kun mittaa niitä, niin löytyy helposti 20 eri aineelle koholla olevat IgE:t. Prick-testi on paljon parempi ja se onkin ihotaudeilla ja allergologiassa kultainen standardi, parempi kuin IgE-mittaukset, koska IgE-mittauksilla etenkin atoopikoilla tulee "vääriä positiivisia" tuloksiin, ovat toki herkistyneet niillekin, mutta eivät paljoa ja paha atoopikko nyt on herkistynyt melkein ihan kaikelle.
Yliopistosairaalassa tehdyt tutkimukset eivät olleet turhia, koska niillä suljettiin pois muita sairauksia, joita ei olisi muuten saatu suljettua pois.
Mutta kertoisitko vielä, että mitä tuolla home-vasta-ainetutkimuksella saadaan suljettua pois tai varmistettua, mitä hyötyä sen testin ottamisesta oikein on?
Nuo oppineet kertoilevat näin:
-Immuunijärjestelmän liikaherkitymistä antigeenille pidetään allergiana.
-Allerginen tulehdusreaktio saattaa johtaa kudosvaurioihin.
-Immunologisia reaktiotyyppejä on neljää eri lajia.
-Kolme niistä kuuluu viivästyneisiin reaktiotyyppeihin (reaktiotyypit II, III ja IV) ja tyyppi I reagoi hektisesti.
-Reaktiotyyppi I tuottaa IgE:tä. Reaktiotyypit II ja III IgM,IgG:tä ja reaktiotyyppi IV ei tuota vasta-aineita ollenkaan.
-Allergeeni voi aiheuttaa myös sekä välittömän, että viivästyneen reaktion.
Homesairauksiin kuuluvia sairauksia:
-Allerginen nuha, jota on kahta eri tyyppiä hektinen (IgE) ja viivästynyt (IgG).
-Välittömästi reagoiva astma (IgE) ja viivästyneesti reagoiva astma (IgG)
-Allerginen keuhkoputkitulehdus, joka tuottaa IgG:tä, koska se on viivästynyt reaktio.
-Allerginen alveoliitti (IgG).
-Pikkualveoliiti (ODTS): tuotantona IgG.
Allergisessa keuhkoputkitulehduksessa ja allergisessa alveoliitissa (tuotantona IgG) jo sairauden nimi kertoo sairauden olevan allergiapohjainen ja kun pikkualveoliitti (ODTS) on oirekuvaltaan samanlainen allergisen alveoliitin kanssa, niin sekin on allergiapohjainen (ei pelkästään toksiinien aiheuttama) ja allergeenina home, koska TTL:kin on todennut homekeuhkoaltistuksensa aiheuttavan ODTS:ää.
Kirjoitit näin: "Homesairaushan ei taida olla yksinkertaisesti mikään allergia vain vai kuinka?"
On vain niin, että mikäli geneettisesti peritty immuunijärjestelmä, kuuluupa se sitten mihin tahansa immunologiseen reaktiotyyppiin, käynnistyy antigeeni-/allergeenialtistuksesta, niin se on allergiaa ja joka altistuksen aiheuttamien tulehdusreaktioiden jatkumona voi tuottaa erilaisia allergisia keuhkosairauksia ja kahta erilaista allergista nuhamuotoa. Myös allergisia silmätulehduksia.
Kertoilit tuolla, että IgG-vasta-aineet tarkoittavat vain sitä, että henkilö ON JOSKUS OLLUT TEKEMISISSÄ HOMEEN KANSSA.
Toisaalla kertoilevat, että nuo IgG-vasta-aineet häviävät pikkuhiljaa verestä, jopa puolen vuoden kuluessa mikäli altistus päättyy. Silloinhan IgG-vasta-aineet pitäisi otattaa heti kun homealtistuksen aiheuttamia "flunssia" tulehdusreaktioineen alkaa olla toistuvasti tai homealtistuksen aiheuttamaa kroonista nuhaa.
Nenälimasta (krooninen nuha, poskiontelotulehduksia) ja ysköksistä (toistuvia keuhkoputkitulehduksia) tulisi tutkia eosinofiilisten valkosolujen määrä, koska eosinofiilit allergiamittareina saattavat ennakoida tulevia allergisia sairauksia.
Mikäli altistusajan oireiluun liittyy lisänä lihas-nivelkipuja, niin syytä olisi otattaa niin tumavasta-aineet kuin reumafaktorikin.
Tumavasta-aineiden nousuhan saattaa ennakoida tietyntyyppisiä keuhosairauksia.
homeallergian synnyttämänä moniallergikkona pari juttua?
Prick-testeillä mitataan IgE-vasta-ainevälitteistä (reaktiotyyppi I) allergiaa ja
lapputesteillä (iho reagoi allergeenilapun alla) soluvälitteistä allergiaa (reaktiotyyppi IV), joka ei tuota vasta-aineita ollenkaan ja joka reaktio aktivoituu vasta parin kolmen vuorokauden kuluttua.
No minua on prickitetty ja laputettu useita kertoja allergisten reaktioitteni toteamista varten. Tuloksena prickillä vain reagointi kolmelle yleisemmälle varastopunkille ja lapputesteillä plus miinus nolla.
Kuitenkin, vaikkapa käyttämällä tiettyn merkkistä kortisonisalvaa muutamia päiviä jalkapohjaani kämmeniini, saan aikaiseksi silmä- ja silmänympäristön turvotusreaktion tai huulten turvotusreaktion ympäristöineen.
Kysyisinkin sinulta millä lääketieteellisillä testeillä pystyt tuonkaltaisen reaktion toteamaan?
Ja allerginen reaktiohan se on, koska pystyn sen eri antigeeniä käyttämällä aikaansaamaan mikäli joku haluaa tuonkaltaisenkin reaktion nähdä.
Pystyn kolme päivää penisilliiniä syömällä aikaansaamaan kuumen nousun liki 40 C:hen. Kun pystyn senkin toistamaan tarvittaessa, niin kysyisinkin sinulta kuinka esim. tuonkaltainen allergia pystytään toteamaan?
http://www.ttl.fi/Internet/Suomi/Tiedonvalitys/Verkkolehdet/Tyoterveiset/2003-01/07.htm
Vuosia työntekijän veren IgG-luokan vasta-aineita on pidetty osoituksena hänen altistumisestaan, altistumisen voimakkuudesta ja laadusta sekä mikrobilajeista, joille asianomainen on altistunut. IgG-luokan vasta-aineiden diagnostinen hyöty on kuitenkin erittäin rajallinen. Niiden arvo on korkeintaan viitteellistä tasoa. Esimerkiksi jos saman kosteusvauriorakennuksen useiden työntekijöiden IgG-vasta-aineiden kuvio on pitkälti yhdenmukainen, voidaan olettaa, että altistuminen on tapahtunut pääsiallisesti työpaikalla. Ilman perusteellista työpaikan mikrobiologista tutkimusta työntekijästä mitatuista IgG-vasta-aineista ei juuri ole hyötyä. On syytä korostaa, että IgG-vasta-aineet eivät viittaa sairauteen, eivätkä liity “herkistymiseen”.
http://www.miame.net/rightaa71.html?julk=4&par=38&id=39&kpl=38&kid=0
Altistuksen arviointiin ei voida käyttää IgE-luokan vasta-aineita tai muuta allergiaa osoittavaa testiä, sillä vain pieni osa kosteusvaurioiden terveyshaitoista välittyy tällä mekanismilla (Taskinen 2001, Immonen 2002). IgG-luokan homevasta-aineiden määrittäminen on osoittautunut epävarmaksi altistumisen toteamismenetelmäksi siksi, että yksilölliset vasteet vaihtelevat. IgG-vasta-aineet osoittavat etupäässä altistusta eivätkä ennusta sairastumista tai oireilua (Reiman ym. 1998). Uusimpia kehityslinjoja on esimerkiksi nenähuuhtelunesteestä määritettävät tulehdusmarkkerit, esimerkiksi NO ja IL-6, joiden tasot korreloivat hyvin työssäolo- ja poissaolojaksojen kanssa homevaurioituneen koulun henkilökunnalla (Hirvonen ym. 1999)
Kuusi vuotta sitten olin ensimmäistä kertaa sairaslomalla homeiden takia, josta kului puolitoista vuotta ja vaihtui useammat työterveyslääkärit, ennen kuin sain lähetteen erikoislääkärille, jonne pääsin kun odotin 4 kk. Erikoislääkäristä sain heti lähetteen TTL:lle ja maksusitoumusta odoteltiin melko kauan, mutta tutkimusmyllyssä pyörittiin 2 vuotta ja se päättyi ammattitaudin toteamiseen.
Hoito??? se vasta onkin mielenkiintoinen, paras hoito on, kun ei enää ikinä työnnä nenäänsä kosteusvaurioituneisiin tiloihin, muu on kosmetiikkaa.
Oireeni olivat vaikeita. Menin tk:hon. Sairaanhoitaja oli huolissaan, mutta lääkäri pyöritteli vain käsiään, antoi antibioottireseptin ja käski tulla uudestaan, jos tilanne pahenee. Menin seuraavana päivänä yksityiselle erikoislääkärille. Sain lähetteen sisäilmapoliklinikalle ja pääsin kiireellisenä tapauksena sinne viikossa. Siellä tehtiin kaikki tarvittavat tutkimukset ja sairaalasta käsin käytiin jopa kotonani tutkailemassa sisäilmatilannetta. Sain oikeata hoitoa ja lääkitystä. Muutin pois. Tilannettani tarkkailtiin siellä niin kauan, että olin riittävän terve taas. Lääkäri oli mahtava. Mutta tämä oli vuosia sitten, jolloin ko. poliklinikalla oli vielä maan huippulääkärit ja -tutkijat.
Unohdin sanoa, että ennen kuin menin lääkäriin niin asunnossani oli tehty jo hometutkimuksia. Minulla oli siis näyttää tutkimustuloksia, että vakava homeongelma oli olemassa. Tk-lääkäri ei niistä mitään ymmärtänyt, mutta erikoislääkäri kylläkin.
oireiden jatkuttua tt-lääkärille kuumeilun, yskittämisen, hengenahdistuksen, väsymyksen jne vuoksi. Sain ensin antibioottikuurin ja samalla lähetteet Prick ja spirometria-tutkimuksiin. Kuukaudessa tutkittiin ja aloitettiin hoitava astmalääkitys.
Keuhkolääkärille pääsin 3 kk päästä ja ammattitautitutkimuksiin pääsy kesti siitä n. 4kk.
Ja tutkimukset kestää ja kestää.. hoito onneks on.