No moikka. Olen yksinäin nuori nainen ja asunut kerrostalossa omassa asunnossa vuodesta 1999.Muutto vuosi oli kiireinen kun muutin asumaan omilleni. Silloin piti ostella kaikenlaista.Minulla menee päivät siihen kun minä käyn kaupassa.Yksinkertaisesti minulla ei ole mitään tekemistä muuta kuin käydä kaupassa, kirjastossa ja pitkillä yksinäisillä kävely lenkeillä.Olen samalla kylällä asunut syyskuusta 1999 eli kohta tulee syyskuussa täyteen kahdeksan vuotta.Yksinäisyys painaa.Ei ole ketään kenelle jutella.Kävelen pitkiä lenkkejä ympäri kylää. Suklaata syön suruuni. Nyt taas on mennyt monta rasiaa suklaata päivässä.Ostelen ajankuluksi kaupasta kaikenlaisia herkkuja. Jäätelöä, suklaata, karkkeja,sipsejä. Katselen televisiota ja makailen kotona kaiket päivät.Joskus käyn kirjastossa lukemassa päivän lehdet.Vuonna 1999 yritin tervehtiä omia naapuri talon asukkaita kun tuli minua kylällä vastaan. Minä tervehdin reippaasti he vain menivät ohi kuin myrskyn merkki.Sitten lopetin tervehtimisen vuonna 2000.Tammikuussa 2003 tuli sitten naapuri talon asukas kanssani juttelemaan. Hän kyseli näin: Sinä kävelet täällä paljon sinä kävelet täällä kokoajan. Saanhan kulkea kanssasi jonkin matkaa?? Sinä käyt kaupassa kirjastossa. Sinä kävelet täällä kokoajan: Mikä sinä oikein olet??Siihen minä sanoin näin: Mitä se kenellekkään kuuluu että minne minä täällä olen kokoajan menossa. Eipähän ole naapuri talon asukas tullut kanssani senjälkeen juttelemaan.Eli tammikuun 2003 jälkeen ei olla naapuritalon asukkaan kanssa vaihdettu yhtään sanaa.Olen kääntänyt pääni aina pois päin kun naapuri talon asukas sattuu tulemaan vastaan minua.Kuljen tai yritän kulkea nykyään eripuolella tietä kuin naapurini.Eli ei ystävää ei ketään kenelle jutella.Olen iältäni 29v ja olen sinkku nainen.Nykyään kävelen kävely sauvojen kanssa. Eipähän kukaan tule ihmettelemään minun kävely lenkkejäni.Ostin pari vuotta sitten kaupasta kävelysauvat.No mutta yksin jaksan porskuttaa ja olen siitä iloinen 100 kiloinen suklaa syöppö.Lähdenkin tästä kohta kauppaan jos vaikka sieltä löytisi ystävä?? Pitää ostaa maitoo ja suklaatia.Pitää hakea viikonlopun ruuat mitä sitten sattuu syömään.Hyvää viikonloppua T: Suklaa Syöppö 100 kiloa elämän iloa :-) :-)
Moikka moikka vaan
Yksinäinen Omenainen
4556
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Hyvä, että lenkkeilet,mutta voisitko ajatella suklaan vaihtamista hedelmiin.Pian painosi nousee sellaisiin lukemiim,että sitten et varmasti saa ystäviä,kun sinulla jo nyt on liikapainoan,49kg niitä on kovin vaikea laihduttaa.Kohta et jaksa kun sohvalla istua.Unohda suklaa,ja kevyeesti kohti kevättä
mutta mistäs tiedät minkä pituinen kyseinen nainen on?hänellä on varmasti ylipainoa mutta sitä voi olla vaikka vain 20 kiloa 49 sijaan riippuen koosta ja ruumiin rakenteesta.parin kymmenen kilon laihduttaminen onnistuu hyvillä elintavoilla puolessa vuodessa.lisäksi lihavilla voi olla ystäviä ja parisuhteita yhtä lailla kuin laihoilla ja tavallisilla.myöskään ikä,pituus,sukupuolinen suuntautuminen,hiusten väri,uskonto tai poliittinen kanta ei ole este ihmissuhteille.
toivon kaikkea hyvää aloittajalle.jatka liikuntaharrastusta,mutta koeta miettiä mihin suruihin käytät syömistä apuna ja koeta keksiä muuta mikä tepsisi ja toisi hyvää mieltä.jätä herkut kauppaan omalla päätökselläsi ja suuntaa askeleet toiseen suuntaan kun lenkkeilet.mieti millä lailla elämäsi olisi parempi jos jaksaisit syödä kohtuullisesti ja terveellisesti ja pysyisit terveempänä.ei ole mukava viettää sairastellen yksinäisiä vuosia.sinulla on avaimet omaan elämääsi ja voisit ottaa uudeksi harrastukseksi itsestäsi huolehtimisen.olet ansainnut hyvää kohtelua,olet arvokas ihminen.jos haluat hemmotella itseäsi tee jotain muuta kuin rasvaista herkkuruokaa (kylpy,sauna,kynsihoito,kampaaja,hieronta ym.).voisit myös opetella kokkaamaan terveellisesti ja saada siitä harrastuksen.tai hanki koira mukaan lenkille ja ystäväksi.
Olikohan tämä provo..?
No jos ei ollut, niin kylillä on aina noita "kummastelevia hulluja", jotka eivät anna muiden ihmisten edes KÄVELLÄ rauhassa!
Sairasta, mutta totta!
Mitäs jos yrittäisit "integroitua" hieman urbaanimpien ihmisten kanssa vaihteeksi..?
Ensin vaikka webin välityksellä...sitten livenä?
Söisin hedelmiä mutta mistä niitä saa! Banaanit haisee ja maistuu märälle pahvilaatikolle, satsumat ovat niin väkeviä että vatsaa polttaa, omenat ovat puuta ja päärynät betonia, Suurissa marketeissa hedelmiltä näyttävät keot ovat vuoren korkuisia, mutta hedelmiä ne eivät ole. Ilmeisesti niistä saa hyvän hävikkihinnan kun ne heitetään roskiksiin. Olisi kaikin puolin järkevämpää tuotattaa tänne pohjolaan pieniä eriä korkelaatuisia hedelmiä. Nyt kaikki hedelmät ovat läpeensä myrkytettyjä, etukäteen myytyjä ja pakkoviljeltyjä erilaisin teholannoitten eikä geenimanipulointikaan näytä onnistuvan. Samaa rataa mennään jo vihanneksissa ja kohta kai muissakin elintarvikkeissa. Suuryhtiöt käyttävät tyhmiä hyödykseen ja siinä portaassa hyötyvät kaikki muut paitsi ostajat joita viedään kuin pässiä narussa. Onnellisia he, jotka omistaat oman puutarhan ja asuvat lähellä metsää mistä saa marjoja. Miksi tässä maassa ei panosteta kotimaiseen myrkyttömiin tuotteisiin? Kauppiaan on saatava rahaa, selvä se, mutta ei liene oikein että kaksi suuryhtiötä määrää koko ruokaketjun olemassaolon ja jakelun asiakkaille joitten on pakko tyytyä siihen mitä saa. Näin pienessä maassa pitäisi olla tervettä järkeä ja tervettä kilpailua ja asiakkaalla oikeus valita mistä ostaa ja mitä. Suuret kauppahallit ovat syöneet kaikki pikkuliikkeet ja kaupunkikuvasta tulee suurten tehdashallien valtakuntaa mihin ei mennä kuin pakosta koska jotain on kuitenkin syötävä. Ravitsemuksellisesti saatikka henkisesti tällainen elämä ei ole ihmiselle hyväksi. Ihminen tarvitsee vapautta ja vapautta on valinnan mahdollisuus. Ja ihminen tarvitsee puhtaita elintarvikkeita sekä henkisesti onnellisuuteen stimuloivaa ympäristöä.