elikkäs kuinka moni muu mun lisäks potee sellasta ton paniikkikohtauksen/ahdistuskohtauksen aikana että ajattelee näin : kellään muulla ei varmasti ole näin pahoja oireita,tää sairaus ei ikinä parane ja pelko siitä että loppu elämä on jatkuvaa pelkoa ja ahdistusta.Toivon mukaan en ole ainoa joka näin ajattelee.
Kysymys
olenko ainoa?
4361
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
nuorempana ihan samat ajatukset mieleen. Nyt vuosikymmenien perästä jo tottunut ja tiedän, että
vasta haudassa näistä lopullisesti eroon pääsee.
Onhan kyllä lääkitys ja iän tuoma tottumus toki
lievittänyt oireita, mutta monella tapaa elämänlaatu huonompi, kuin ns. normaali ihmisillä.
Kuoleman tai vakavan sairastumisen pelko on jo enempi helpottava asia.
kun tämän sairauden kerran saa niin siitä ei siis eroon pääse?
taittaa olla yksilöllistä-vuossii sitten miun ystävä sairastu ph;n,söi 4kk lääkkeitä,eikä panniikki ou sen jäläkkeen vaivanna!!
mä ainakin uskon parantumiseen. mä en anna periksi. kun vaan oppii nauttimaan elämästä ja unohtaa itsensä tutkimisen on paraneminen mahdollista! mulla nimittäin nyt 4 vuoden jälkeen alko taas tää hirvee ahdistus, ku oli vatsatauti ja jotenki sain sit paniikkioireet takaisin. mut mä etsin nyt vastauksia miksi näin kävi ja taistelen vastaan. kyl mä voin sanoo rehellisesti et pelottaa tosi paljon ettei tää mee ohi, mut periks en anna! mä rakastan elämää ja haluun elää onnellisesti!