Yleensä on niin, että kiusaaja ei ymmärrä, että tekee toisen koulunkäynnsitä helvettiä sillä kiusaamisellaan, koska kiusaajat ovat tunteettomia eikä niillä ole empatiakykyä.
Mielestäni olisi erittäin hyvä ratkaisu, jos jokaisesta kiusaamistapauksesta kiusaaja joutuisiu maksamaan kiusatulle rahalliset korvaukset kaikista niistä aiheuttamistaan kärsimyksistä.
Ja ehei, jos luulitte, että se raha menee vanhempien palkkapussista. Ei tietenkään niin, koska eivät vanhemmat ole kiusanneet, vaan kiusaaja joutuu maksamaan sitten, kun on iso ja työssäkäyvä ja saa palkkaa.
Ehkä raha ei korvaa niitä kaikkia kärsimyksiä, mutta ainakin kiusaaja saa sitten miettimistä, että kun on viisilapsisen perheen yksinhuoltajaäiti ja kaikki rahat mene´vät lastenhoitoon ja ruokaan ja asumiseenkin pitäisi jäädä rahaa ja voi voi kun ei meinaa rahat riittää edes perustarpeisiin, ja siitä sitten menee vielä kuukausittain tietty summa sille henkilölle, jota kiusasi. Ainakin sitten voi alkaa miettimään, että olikohan se kiusaaminen sittenkään niin järkevä juttu.
Ja se, kuinka kauan niitä rahoja maksaa kiusatulle, on tietenkin luonnollisesti suoraan verrannollinen siihen, kuinka monta vuotta kiusasi. Esim. Laura kiusasi Anua koulussa 3 vuotta. Kun Laura siirtyy työelämään, joutuu hän kolmen vuoden ajan maksamaan kuukausittain tietyn rahasumman Anulle henkisistä ja/tai fyysistä kärsimyksistä. Ja jokainen kiusaajakoplaan kuulunut kiusaaja tietenkin maksaa oman summansa.
Mielestäni olisi erittäin hyvä ratkaisu, jos jokaisesta kiusaamistapauksesta kiusaaja joutuisiu maksamaan kiusatulle rahalliset korvaukset kaikista niistä aiheuttamistaan kärsimyksistä.
Ja ehei, jos luulitte, että se raha menee vanhempien palkkapussista. Ei tietenkään niin, koska eivät vanhemmat ole kiusanneet, vaan kiusaaja joutuu maksamaan sitten, kun on iso ja työssäkäyvä ja saa palkkaa.
Ehkä raha ei korvaa niitä kaikkia kärsimyksiä, mutta ainakin kiusaaja saa sitten miettimistä, että kun on viisilapsisen perheen yksinhuoltajaäiti ja kaikki rahat mene´vät lastenhoitoon ja ruokaan ja asumiseenkin pitäisi jäädä rahaa ja voi voi kun ei meinaa rahat riittää edes perustarpeisiin, ja siitä sitten menee vielä kuukausittain tietty summa sille henkilölle, jota kiusasi. Ainakin sitten voi alkaa miettimään, että olikohan se kiusaaminen sittenkään niin järkevä juttu.
Ja se, kuinka kauan niitä rahoja maksaa kiusatulle, on tietenkin luonnollisesti suoraan verrannollinen siihen, kuinka monta vuotta kiusasi. Esim. Laura kiusasi Anua koulussa 3 vuotta. Kun Laura siirtyy työelämään, joutuu hän kolmen vuoden ajan maksamaan kuukausittain tietyn rahasumman Anulle henkisistä ja/tai fyysistä kärsimyksistä. Ja jokainen kiusaajakoplaan kuulunut kiusaaja tietenkin maksaa oman summansa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
hyvä idea, mutta mites sitten käytännöntoteutus? läheskään kaikki kiusatut eivät kerro kenellekään tulleensa kiusatuksi...
minä itse en koskaan kertonut kenellekään... en edes silloin, kun eräs poika luokaltani potkaisi minua selkään niin, että siitä jäi pysyvä vamma ja takkini repesi... sanoin vain porukoille ja lääkärille, että kaaduin... en uskaltanut kertoa, enkä uskalla vieläkään...
ja tehtäis sitten sen kiusaajanki elämästä vaikeeta? kisaajan pitäisi hyvittää tekonsa nuorena, kun tapahtumat ovat ajankohtaisia, ei aikuisena. Koska turha niitä asioita on sitten enää märehtiä.
se kiusaaja on sen ansainnu. jolta kulta voi mennä elämä lopullisesti pilalle kiusaamisen takia. ihmisestä tulee sosiaalisesti syrjäytynyt, eikä hän uskalla luoda kontakteja muihin. hän kärsii psyykkisistä ongelmista...
on vähintäänkin kohtuullista, että kiusaaja joutuisi korvaamaan rahallisesti aiheuttamansa tuskan. jos rikot vaikka teininä kaupan näyteikkunan ja vanhempasi eivät suostu sitä puolestasi korvaamaan, se otetaan korkoineen palkastasi, kun alat tienata... joten sama käytäntö voisi ihan hyvin olla myös koulukiusauksen kohdalla!
pääasia on että pistetään korvaamaan! ihan sama vaikka vasta aikuisiässä joutuvat palkastaan pulittamaan, kunhan asiaa ei vain paineta villasella!! ei voi vähätellä asiaa ettei aikusena enää kannata näitä märehtiä, koska itse vielä näin 12 vuoden jälkeen MÄREHDIN, vai pitäskö mun unohtaa ja antaa anteex niille kun oon jo aikunen..vaikka tuntuu että kaikki tapahtu just ihan vasta eilen!!!
Sinun on pakko olla joko kiusaaja tai sellainen, jota ei ole ikinä kiusattu.
"ja tehtäis sitten sen kiusaajanki elämästä vaikeeta?"
Kiusaajia paapotaan muutenkin aivan liikaa, ja puolustellaan kiusaamista, koska "hänellä on nyt ollut vähän vaikeaa ja hän purkaa pahan olonsa muihin. Antaa Riku-Petterin vähän hakata sinua ja varastaa tavarat ja haukkua viisi vuotta yhteen menoon, niin hänen olonsa paranee."
"kisaajan pitäisi hyvittää tekonsa nuorena, kun tapahtumat ovat ajankohtaisia, ei aikuisena."
No, ehkä sitten kiusaaja kesätöihin/ilta- tai viikonlopputöihin muutamaksi vuodeksi ja rahat kiusatulle korvaukseksi henkisistä ja/tai fyysisistä kärsimyksistä.
"Koska turha niitä asioita on sitten enää märehtiä."
Noin ajattelee vain sellainen, jota ei ole ikinä kiusattu. Kiusaamisen voi yrittää unohtaa, mutta useimmiten on, että kiusaamisesta on jäänyt IKUISET jäljet kiusattuun: mielenterveysongelmia, fyysisiä vammoja muita ongelmia.