Kun olen hetken henkisesti tasapainossa, tiedostan ja mietin, miten ruma temppu läheisille olisi itsemurhan tekeminen. Pois menoni varjostaisi heidän elämäänsä pitkään, ehkä jopa hautaan saakka. Mutta ollessani ihan "lyöty" ei ole helppoa ajatella ketään muita. Haluan vain pois tästä helvetistä, keinolla millä hyvänsä. Itsetuntoni on pohjalukemissa ja muutenkin koko elämä on kiitänyt perseellään vuosia. Pienikin epäonnistuminen saa mut romahtamaan täysin. Sen sijaan aidon naurun nauramiseen tarvitaan jotakin paljon enemmän... Käännös koko elämään ehkä. Oon 14-vuotias ja tunnen olevani loppuun kulunut. Tiedän tarvitsevani apua, mutta mistä sitä pitäisi lähteä etsimään...?
Jotain rumaa
KillMe
6394
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
apua saat,mutta en tiedä joudutko käymään terveyskeskuksen kautta.Tiedustele sieltä.Aina kannattaa hakea apua,vaikka kuinka elämä tökkisi.Lupaa hakea apua,jookos ?
Ota heti maanantaina yhteyttä kouluterveydenhoitajaan. Hän ohjaa sinut tarvittaessa eteenpäin. Jos tuntuu, että asioistasi on vaikea puhua, pistä jotain etukäteen ylös vaikkapa niin, että voit antaa muistiinpanosi terveydenhoitajalle. Tiedän itse kokemuksesta, että omien asioiden kertominen on noissa tilanteissa mutkikasta ja paljon oleellista jää ihan jännittämisen takia sanomatta. Siksikin niiden kirjaamisesta on hyötyä, ettei tärkeimmät unohdu.
Hyvä, että tiedostat avun tarpeen, mutta älä pitkitä sitä. Ja muista, ettet vahingoita itseäsi millään tavalla.
Naurua elämässäsi tulee vielä riittämään vaikka kuinka paljon, kunhan pääset tästä suosta eteenpäin ja kuten sanottu, nyt on apu paikallaan.
Olet tehnyt todella merkittävän havainnon. Masennuksen kouristuksessa on todella helpontuntuista olla välittämättä kenestäkään tai mistään. Mutta kuten itsekin teit päätelmän, ei ole mitään syytä asettaa lähimmäisiään alttiiksi murheelle.
Nuoruus on myrskyjen aikaa, noin kuvainnollisesti sanottuna, uskopois kaikella on aikansa ja tarkoituksensa, keskity olennaisimpaan omassa elämässäsi, pärjäät kyllä, sinulla on viisaus sydämesäsi.
kerttoo,mikä mieltäs painnaa?Ootko koulukiusattu,onko kotona ongelmmii,eikö oo ystävvii?Jos yrittäsit etes kerttoo-meitä on tiällä palstalla paljo semmossii,joilla on tuota elämänkokemusta kertynnä ja ehkä osattas sinnuu auttoo!!
Mä olen 20-vuotias ja olen halunnut tappaa itseni 12-vuotiaasta asti. Ja perkele elän vieläkin. Mulle on aina ollut asiat paremmin ku hyvin ja silti olen masentunut ja itsetuhoinen. Mä olen yksi helvetin onnekas paskiainen. Mä saan aina kaiken ja olen kaikkea mitä haluan olla, mutta silti masennus iskee. Toivoton tapaus. Rakastuminen auttoi/auttaa mua ainakin ajoittain. Se antoi mulle syyn edes yrittää parantua. Mutta rakastuminen ei ole mikään lääke masennukseen...
Rakastuminen ei todellakaan ole lääke. Se auttaa ehkä hetkeksi saurauksella, että kohta kaikki kaatuu taas päälle entistäkin vahvemmin. Kokeiltu on.
Masiksen kanssa voi myös oppia elämään. Niin paradoksiselta kuin se kuulostaakin. Masennukseen taipuvaiset ihmiset vaan ovat tavallista herkempiä henkisesti, eli heillä on vahva tunne-elämä. Taiteen eri muodot voivat olla myös hyviä tapa 'hallita' näitä masennuskausia. Onhan vanhastaan tiedetty tosiasia että taiteellisesti lahjakkaat ihmiset ovat usein ns. kaksisuuntaisia, eli heillä on ns. luovia kausia ja sitten taas niitä ei luovempia aikoja. Apua voisi siis löytyä joltakin sellaiseta alueelta jossa voit luoda ihan omannäköisiä asioita ja siten ilmaista omia tunteitasi, ettei ne jää johonkin mielen sopukoihin hautumaan ja muuttumaan ahdistukseksi.