Ensimmäinen kerta kun kerron tästä yhdellekkään ihmiselle. Anonymia on taivaallista :) myös tällaisissa tapauksissa. Noh.. Olen 19- vuotias nainen. Painan noin 93 kiloa, pituuteni on noin 164 cm. Tiedän että olen ylipainoinen, mutta omasta mielestäni en näytä lähes satakiloiselta, vaan hieman isommalta ja olen ehkä hieman lihaksikkaampi kuin muut ikäiseni tytöt. Tai tahtoni painaa, heh. Asiaan. Ylä- asteella huomasin ylähuuleen tulevan karvoitusta. Tämä oli noin.. Seiskaluokalla? Vuosien myötä karvoitusta on tullut lisää, leuka, kaula, varpaat, reidet kauttaaltaan, takapuoli, alaselkä, navan alapuoli, nännien ympärystät, kädet.. Viiksiini en ole kajonnut, koska olen huomannut käsistäni että kun karvat leikkaa, nittä tulee enemmän, ne ovat mustia ja paksuja. Vaikka sheivaan sääreni niin karvojen ihon alle jäävät osat näkyvät tummina pilkkuina, eivätkä ne ole tulehtuneita. Asiaa ei helpota se että ihoni on vaaleahko jaloistani. Parin päivän kuluttua sheivauksesta tilalla on mustaa häiritsevää sänkeä. Reisien alueella karvoitus on pitkää, ei kuitenkaan ihan mustaa, onneksi. Näkyvää, tuntuvaa ja häiritsevää tämä kaikki silti on. Ja vielä.. Kuukautiseni alkoivat noin 4- 5 vuotta sitten. Ne olivat erittäin kivuliaat ja runsaat. En muista kauanko kesti, mutta sen jälkeen niitä ei kuulunut. Noin puolitoista vuotta sitten kerroin lukiossa ollessani puuttuvista menkoista terveydenhoitajalle. Hän lähetti minut verikokeisiin, epäillen häiriötä kilpirauhasissa, mutta tulokset olivat ok. Sanoin että äidilläni oli alkanut myöhään menkat, ja että haluaisin odottaa kunnes täytän 18. En ole käynyt hänen puheillaan tämän jälkeen. Mutta. Luin tässä viime vuoden jouluun alkupäivinä kirjastossa erästä kirjaa, jossa mainittiin eräästä miehestä joka oli parantanut jonkin pahan vaivansa polvessaan, visualisoimalla ja mielensä avulla. Kokeilin tätä muutamaa päivää myöhemmin, ennen nukkumaanmenoa. Keskityin kuvittelemaan pienen alistetun estrogeeni- armeijan puhtaan kauniissa naishahmoissa, suunnittelemassa hyökkäystä ilkeitä mieshormoneja vastaan. Taistelu kesti jonkin aikaa, ja tunsin ruumiissani.. jotain outoa. Naisten voitettua ruumiini rentoutui, tuntui lämpimältä, ja nukahdin. Joulukuun 12. päivänä tuli elämäni toiset kuukautiset. Erittäin kivuliaat, runsaat, kesti 5- 7 päivää. Nyttemmin olen odotellut mutta ei ole kuulunut. Olen miettinyt että olenko mielelläni voinut aiheuttaa kuukautisteni puuttumisen. Kummallakin kerralla olen rukoillut että ne loppuvat, kironnut kipua ja onnetonta minua.. Häpeän vartaloani. En uskalla puhua siitä kenellekkään, en edes lääkärille! Pelkään sitä että kun ne tutkivat, ne näkevät minut rumassa karvaisuudessani ja luonnottomuudessani. Kaikessa haavoittuvaisuudessani. Kaiken lisäksi olen vielä lihava! Olen odottanut aikaa kun alan laihduttaa. Ajattelen epänaisellisuuteni johtuvan lihavuudestani nääs. Odotan ilmeisesti sitä että päähäni vain tulee se spontaani idea, että: Hei! Nyt alan kuntoilla ja tehdä elämästäni parempaa! Olen kuitenkin elämäniloinen ihminen, ylpeänä voin sanoa että minulla on harvinaisen lukuisa ystäväjoukko. Olen sisällä yksin vakavavan ongelmani kanssa, mutta ulos mennessäni.. Maailma on ystäväni ja huolet poissa. Viikseni ovat näkyvät, mutta annan persoonalleni enemmän tilaa. Luonteellani, omalla itselläni olen ansainnut ystäväni, ja he ovat aitoja.
Vaikka minulla on ystäviä, tunnen olevani yksin. Yksinäisyyden kautta olen huomannut iloitsevani omasta rauhasta. Mietiskelen paljon, enimmäkseen ihmisiä, heidän reaktioita, ihmissuhteita, ongelmia. Olen oppinut tuntemaan ihmisiä pienten yksiyiskohtien avulla, käyttäytymisen, tekojen, sanojen, omien vaistojeni avulla. Jos tapaan jonkun ihmisen ensimmäistä kertaa, tiedän heti haluanko enää toiste tavata häntä. Loistava esimerkki: ystäväni tapasi naisen jonka kanssa alkoi seurustella. Nähtyäni tämän naisen tiesin, etten ikinä tulisi pitämään hänestä, ja että heidän suhteensa tulisi loppumaan huonosti. Ja niin, he erosivat, naisen petettyä ystävääni kaksi kertaa heidän yhden seurusteluvuotensa aikana. Alan näköjään selittelemään.. Haluaisin tietoa. Palautetta. Kertokaa minulle.. Muutos on jo alkanut; uskallan pyytää apua.
Vaikka minulla on ystäviä, tunnen olevani yksin. Yksinäisyyden kautta olen huomannut iloitsevani omasta rauhasta. Mietiskelen paljon, enimmäkseen ihmisiä, heidän reaktioita, ihmissuhteita, ongelmia. Olen oppinut tuntemaan ihmisiä pienten yksiyiskohtien avulla, käyttäytymisen, tekojen, sanojen, omien vaistojeni avulla. Jos tapaan jonkun ihmisen ensimmäistä kertaa, tiedän heti haluanko enää toiste tavata häntä. Loistava esimerkki: ystäväni tapasi naisen jonka kanssa alkoi seurustella. Nähtyäni tämän naisen tiesin, etten ikinä tulisi pitämään hänestä, ja että heidän suhteensa tulisi loppumaan huonosti. Ja niin, he erosivat, naisen petettyä ystävääni kaksi kertaa heidän yhden seurusteluvuotensa aikana. Alan näköjään selittelemään.. Haluaisin tietoa. Palautetta. Kertokaa minulle.. Muutos on jo alkanut; uskallan pyytää apua.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kuulostaa siltä, että sinulla voisi olla PCOS. Googlettamalla löytyy tietoa myös suomeksi, mutta tässä hyvä englanninkielinen selitys tilasta:
http://www.4woman.gov/faq/pcos.htm
Tyypillisesti PCOS:n yhdityy juuri kuvaamasi korkeat mieshormonipitoisuudet (aiheuttaa karvankasvua), kuukautishäiriöt ja ylipaino. Saadaksesi apua sinun on puhuttava lääkärin kanssa. Kannattaa tutustua aiheeseen hyvin netissä. Etsimällä löydät varmasti keinoja auttaa tilaasi itsekin mm. oikealla ruokavaliolla ja laihdutuksella.
Kilpirauhasarvoista muuten: voi olla hyödyllistä otattaa niitä useammallakin lääkärillä, koska niiden tulkinta voi olla erilaista. Kuulemma raja poikkeavan ja normaalin arvon välillä voi olla niin pieni, että se jää huomaamatta.
Sinulle kiitos