Tätäkin varmasti paljon kysytään...

Mä olen selvannakija ja ennustaja se on mun lahja ,jo pienenä näin asioita enneakolta,kuulin kun mun mummo ennustusti tulevii.Aloin ennustamisen vasta 10 vuotta sitten joka oli perintöntä mun pojalle Markus näki jo varhain tulevia asioita,josta kaytiin keskusteluita.Mä näen tulevat kuvina kuin filmi nauhalta.Mulla on paljon vaki asiakkaita ja mun veli ja sisar on ,niitä jolle taytyy katsoa aina joka kerta,kun tulee mun luokse.

Itse en pidä itseäni ennustajana vaan selvänäkijänä. Ominaisuus on ollut minulla noin 10-vuotiaasta asti, lapsena se oli välillä todella outoa ja pelottavaakin, tiesin esimerkiksi isovanhempieni kuolemat, koska meille oli tulossa vieraita, kuka soittaja oli puhelimessa jne.

Aloin nuorena yhä vahvemmin yhteyden myös eläimiin ja kasvikuntaan ja aloin nähdä tulevia luonnonilmiöissä. Mainittakoon, että jo antiikin kreikkalaiset ennustivat lintujen lennosta, joten mikään kovin uusi keksintö tämä ei ole. :-)

Isoisäni äiti oli kuuluisa kansanparantaja, jonka luokse tultiin päivämatkojen päästä. Hänen luokseen lähetettiin myös paikallisesta sairaalasta toivottomia tapauksia kuolemaan, nykyisin sanottaisiin saattohoitoon, mutta hän löysi avun monille ja paransi mm. lähisukulaiseni, joka oli pudonnut kiehuvaan lipeäpataan ja palanut kainaloihin asti - parantamistehtävä, jossa vieläkin olisi haastetta lääkintöhenkilökunnalle.

Tämä isoisän äiti on henkioppaani.

Käytän shamanistisia menetelmiä, eli kevyttä transsia, luonnon tarkkailemista ja sitä, että kävelen ja tanssin itsekseni kuultuani kysymyksen.

Joskus kymmenisen vuotta sitten käytin myös Tarotkortteja, mutta luovuin niistä, kun huomasin niistä katsoessani vain mekaanisesti puhuvani mitä kortit kertoivat ottamatta lainkaan huomioon sitä, kestääkö kuulija saamaansa viestiä. Tuli katsottua Taroteista niin tarkkoja näkyjä, että muutamat ihmiset alkoivat jopa pelätä ja karttaa minua siitä syystä, eli pitää ihan tosiaan noitana.

Muuten olen ihan tavallinen suomalainen ihminen ja teen ihmissuhdetyötä ammatikseni, lisäksi olen luomuviljelijä ja ahkera marjastaja ja sienestäjä. Uskonnollinen näkemykseni on kristillinen, enkä koe auttamistyötä ristiriitaiseksi sen kanssa. Rahaa en ole koskaan ottanut enkä ota, ei ottanut isoisäni äitikään.

Rahan tai muun palkkion pyytäminen itselleen on minun mielestäni epäeettistä tällaisissa asioissa. Sillä "jokainen, joka apua saa, sitä joskus tajuu myös antaa", kuten Pelle Miljoona laulelee.

Jos siis joku tulee minun kauttani autetuksi, hän auttakoon vuorostaan muita itselleen sopivalla tavalla. Jos on rahaa, voi antaa Pelastusarmeijalle, kirkon yhteisvastuukeräykseen tms. tai ryhtyä esimerkiksi kehitysmaan lapselle World Vision kummiksi - mikä auttamistapa on kenenkin sydäntä lähellä.

Jos ei ole rahaa, voi aina katsoa omassa lähiympäristössään, kenelle itse voi olla avuksi tai tueksi.

"Lahjaksi olette saaneet, lahjaksi antakaa."