Opiskelen yliopistossa ja tänään oli ohjelmassa pieni parityö - elävä muistutus siitä, kuinka olemattomat sosiaaliset kykyni on. Kurssilaiset oli jaettu etukäteen pareihin, oma parini oli mulle entuudestaan täysin tuntematon. En tiennyt miten päin mun olisi pitänyt olla, en tajunnut edes tervehtiä. Joka puolelta kuului innokasta puheen sorinaa, mutta me oltiin hiljaa ja luettiin kirjoja, kumpikin omiaan, vaivautuneen oloisina. En osannut miettiä asioita parini kanssa enkä edes jutella niitä näittä. Parini yritti aluksi saada jotain juttua aikaiseksi, mutta luovutti nopeasti huomattuaan sen toivottomaksi. Ajatukseni ei suostunut tulemaan sanoina ulos, vaan annoin itsestäni täysin sulkeutuneen ja luotaantyöntävän vaikutelman. Moni muu löysi itselleen uuden tutun, itse en tiedä edes parini nimeä - kuten en kenenkään muunkaan kurssilaisen, vaikka monet kasvot on tullut vuosien mittaan tutuiksi.
Sosiaalinen kyvyttömyys
Vapina
51078
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
onnistuvat elämässään.Ei ketään voida pakottaa sosiaaliseksi,vaikka tiimitöitä joutuisikin tekemään
Sosiali Seksi on parasta varsinkin tiimissä.
Niin, selvästikään et ole tottunut sosiaalisiin tilanteisiin. Aloittaaksesi keskustelun (edes jonkinlaisen) SANO JOTAIN! Usein toinen keskustelija tässä vaiheessa älyää osallistua myös, sillä kesteluunhan tarvitaan kaksi. Tilanteessa olisit osoittanut suurempaa rohkeutta kuin parisi jos olisit esimerkiksi kommentoinut jotain aiheeseen liittyvää ja näin ehkä parisikin olisi tuntenut itsensä rennommaksi eikä jännittänyt tilannetta.
Ei saa missään nimessä ajatella epäonnistuvansa, koska silloin sen myös tekee. Usein minulle keskustelu on "ajatusleikki" joka lähtee liikkeelle erilaisista ajatuksista, jotka muodostavat loogisia kokonaisuuksia. Voit myös salaa ;) harjoitella sosiaalisia kykyjäsi tuttujen ihmisten kanssa, joten saat itsevarmuutta. Tsemppiä, vaikkei se aina niin helppoa olisikaan.
Sheila nyt viisastelee ja kysyy, että miksi sosiaalisuudesta puhutaan aina ryhmätilanteita koskien? Eihän vieraassa ryhmässä työskenteleminen paljasta heti ihmisen oikeaa sosiaalisuutta. Ryhmässä tullaan ottaneeksi niin paljon epätavallisia rooleja itse kukin, ettei se kerro ollenkaan sitä "kuinka hyvin ihminen osaa ymmärtää toista ihmistä". Mielestäni kahdenkeskisissä tilanteissa tulee paljon paremmin selville se, onko toinen ollenkaan sosiaalinen.
Mä ainakin uskallan avautua paremmin ja olla rennommin jonkun kanssa ihan kahden kesken. Varsinkin jos toisen kanssa on kiva olla ja hän näyttää että viihtyy myös mun seurassa. Ryhmätilanteissa puhe voi mennä änkyttämiseksi ja punastelua tapahtua ja yritän olla sanomatta mitään, jos se suinkaan on vaan mahdollista.