Tapasin netissä ihanan miehen noin vuosi sitten. Nyt alkaa rakoilla? Ei kerro tunteitaan, "hyvähän meillä on", "kyllä sun pitäis tietää". Ei nämä ole vastauksia. Eivätkö miehet todellakaan uskalla sitoutua, vaan haluavat leikkiä? Olen pettynyt - itseeni!!
Missä on sitoutumaan uskaltava keski-ikäinen mies?
itsellinen
201142
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
ovat kotosalla ja parisuhteessa.
Uskallan ja sitoudun edelleen päivittäin samalle naiselle, joka vuonna -74 otti ja vei minut mukanaan.
Vakavasti!
Näin taitaa olla, että sitoutumiskammoisia miehiä on, kuin myös naisia.
Yhtäkaikki, on sitoutumiskykyisiä ja haluavia ihmisiä. Ilmeisen suuri syy on, että hän, johon ihastutaan, on se sliipatumpi, varakkaampi, komeampi, hyväulosantinen, seurallinen henkilö, jonka ei ole kovin tarpeellista sitoutua, koska sosiaalinen ympäristö on hänelle'suosiollinen' ja jokapäiväistä rutiiniluontoista elämää.
Yleensä parinhaussa ei riitä; 'tavallisuus', 'huomaamattomuus' vaan haetaan entisen tilalle sellaista, joka olisi erilainen ja lisäarvoja antava seuralainen. Sillä sen 'taviksen' kanssa tässä iässä on valtaosa meistä elänyt yleensä vuosikaudet ellei -kymmenet?
On aivan sama onko sitoutumista haluava nainen tahi mies, niin rima on asetettu kuitenkin sellaisten ennakko-odotusten päälle, että ei ole kovin yksinkertaista osua samoin ennakkolatauksin varautuneet henkilöt oikeaan aikaan ja oikeaan paikkaan, vieläpä miellyttäen toista, ja tuntien muutakin vetoa toisiinsa, kuin pelkästään sukupuoliviettiin perustuvaa.
Usein juuri se (s-v.) tekee ihmisistä etsijöitä ja kokijoita, 'hakuampujia', jotka mielessään toivovat, jospa vielä osuisi minullekin, se oikea toiveiden täyttymys.
Ei tietysti asiat ole näin yksioikoista, onhan parin haussa kyse myös monesta muusta, tunteista, läheisyydestä, yksinäisyyden karkoituksesta ja monesta muusta.
Mutta se on tosi, että entiset kokemukset ovat vääjäämättä aina enemmän mukana, mitä voimakkaammin on edellisessä/-sissä suhteissa kokenut. Tietysti kokemukset voivat olla positivisia, negatiivisia, yleensä molempia, mutta kuitenkin jälkensä jättäneet.
Vai "kivirekeä" sitä vedetään?
Minua tympii edelleen kun nuoruudessani poikaystäväni sanoi minulle,että kyllä kait sinutkin joku vielä huolii ja sitten kohta olisi ollutkin tulossa takaisin ja minä en enää sitten huolinutkaan.
Se vei kuitenkin itsetuntoni tuo lausahdus ja kuten sanoit, että aikaisemmat ihmisuhteet vaikuttavat tuleviin valintoihin. Minäkin otin sitten "varman päälle" itselleni taviksen ja nyt vanhana sitten pohtii, että teinkö oikein ja onko oikein puolisoa kohtaan miettiä tällaisia asioita.
Minä olen sosiaalinen ja hän nyhjöttää kotona, minä harrastan ja hänelle riittää työ ja tirsat sohvalla. Minulla on jos minkälaisia haaveita ja hänellä taas ei tunnu olevan mitään.
Kyllä sitä tosiaankin vanhana miettisi tarkemmin millaisen ihmisen kanssa haluaisi elää parisuhteessa ja kriteerit olisivat korkeammalla ja ennenkaikkea sitä harkitsisi pitempään eikä syöksyisi suinpäin suhteeseen. Henkinen yhteenkuuluvuus ja sielunkumppanuus tässä iässä merkitsevät paljon. Ainakin minulle ja olen pettynyt jos tunnen, etten sellaista ihmistä ole saanut.
kivirekeäkin, mutta tilannetta huomattavasti helpottaa, jos vetäjiä onkin kaksi, yhden sijasta.
En näe, enkä koe parisuhdetta asetelmana, jossa on toisella on eri tavoite tulevaisuuden päämäärästä tai tässä ja nyt 'hetkessä' elämisestä.
Tavoitteella tarkoitan sitä, että sen pitää perustua yhteiseen 'hyvän' tavoitteluun.
Omat yksityiset haaveet ja tekemiset pitkällä aikavälillä ei saa olla toiselle toiselle myöskään 'vahingoksi'.
Se on selvää, että liitoon kuuluu kompromisseja, jopa toisen yksipuoleista periksiantoa, mutta jos periksi antaminen on vuorovaikutteista, niin aika tasaa tilanteen.
Enpä ole koskaan laittanut korvan taakse mitään 'joustoani'/periksiantoa, että sanoisin, niin kukas tässä viimeksi jousti ja antoi periksi.
Kyllä vielä omat ajtukset lähtevät rakkauden kokemisen kautta ja toisen elämää en tahdo rajoittaa tai olla joustamatta vain sillä perusteella, että kaiken pitäisi olla kaiken aikaa fifty fifty.
On tällaiselle 'laiskalle ja mukavuudenhaluiselle' miehelle, kuin olen, aivan yksiselitteisen selvää valinnat, jotka edistävät tilannetta, että parisuhteessa helppo elää.
Varmaan suurin osa tavallisista matti/maijameikäläisistä tykkää elää hyvällä tuulella ja nauttia puolison hyvistä ominaisuuksita, kuin elää apaattisessa tahi kireässä ilmapiirissä ja katsella ja näyttää hapanta naamaa tai kuulla loukkaavia tai välinpitämättömiä sanoja.
Siksi on viisata hakea omaan viihtymiseen ainekset, tekemällä itse toisen elämää viihtyisäksi ja antaa huomiota enemmän hyviä puolia korostaen, kuin pelkästään etsien tai huomioiden pieniä arjen oimituiksuuksia, jotka ei useinkaan ole sen kummempia, kuin joku tavara väärässä paikassa tai vast.
Jos parisuhdetta ei ole pilaamassa henkinen tai ruumiillinen väkivalta, tai riippuvuus alkoholiin yms., niin kyllä siihen kannattaa satsata vaikka vuosienkin lekmaattisen vaiheen jälkeenkin, sillä on sata kertaa helponpaa satsata tuttuun kumppaniin, kuin aloittaa alusta vieraan ihmisen kanssa.
ps. Jos käytös ja eleet, puheet ovat samanlaisia, kun tilanteessa, jossa aloitetaan tutustuminen toiseen hekilöön, niin samalla asenteella ja tekemisellä toista huomioiden oma puoliso on myös 'vieteltävissä' uudelleen ja rakastua voi liiton aikana useammankin kerran, ei sitä mikään estä.
Tuohon ensimmäiseen kappaleesi dilemaan voisin sanoa, että hänen kohdalta teit ilmeisen oikean ratkaisun, sillä ei hänen arvostus sinua kohtaan, olisi parisuhteessakaan muuksi muuttunut, jos se seurusteluvaiheessakin on näin vähättelevä.
Nuorena koetaan enemmän 'mustavalkoisesti' asiat, kuin näin vuosikymmenien elämänkoulun jälkeen.
Siksi kokemus itsetunnon menettämisestä, on myös siihen ikään kuuluvaa tramatisointia, ainakin joltain osin.
Itsetunto ja sen kehittyminen tai 'kadotus' ei ole aivan simppeli juttu.
Se tiedetään jo tutkimustenkin vahvistamana, että aivan vauvan ensiparkaisusta alkaen, on itsetunnon kehittymisen kannalta sitä tärkeintä aikaa.
Se ei tähän asiaan kuulu tietysti muuten, kuin niin, että vahvaa itsetuntoa on vaikea 'viedä', mutta aina enemmän siihen koskee, jos loukkaus/vähättely tulee henkilöltä joka on läheisin kaikista, ja nuorelle seurustelukumppani on ainakin yksi niistä.
Tuossa ylenpänä jossain mielessä on tähän aiheeseen ehkä vastauksia, mitä mieltä olen parisuhteesta ja sen hoitamisesta, ja tavoitteista.
Samoin olen ajatellut minäkin.
Sinulla on yleensä hyviä kommentteja. Vaimosi on varmasti onnellinen kanssasi.
Toivotan sinulle mukavaa kevättalvea.
on tämä kaikkien alojen asiantuntija liikkeellä tietoineen. Ei sitten muuta tekemistä ole, eikö?
Joka asiaan on jotain sanottavaa ja vielä tärkeää sellaista.
Ai että.
kateeksi, kun et itse osannut yhtä hyvin vastata? Käsittääkseni tämä on keskustelupalsta, jolla jokaisella on oikeus vastata omalla tavallaan. Sinun tapasi näyttää olevan kateus.
Mutta on nyt sanottava et tää "emw34" kyllä itse syyllistyy myös samaan, eli tosiaan luulee että tämä palsta on vain hänen/ilmeisesti joita on tälle palstalle valinnut!
mielestäni emw kuuluu palstan fiksuimpiin miehiin ja hänen kirjoituksiaan on mukava lukea siksi että hän ei sorra, nälvi, eikä riitelekkään ja hänellä on hyvät mielipiteet.
tuo sitoutumiskammoinen näillä ikäkymmenillä.
Itsestäni en sitä kammoa löydä vaikka en sitoutua haluakaan. Perhe-elämää aikanaan vietetty ja nautin täysillä itsenäisen naisen elämästä.
Jos elämääni vielä mukava mies tupsahtaa niin tervetuloa, sitten eletään päivä kerrallaan niin kauan kuin hyvältä tuntuu, ilman sitoumuksia vaikka loppuikä.
Mieltä. Ei tässä mitään kammoja podeta, mutta ei miehen kanssa enää samankaton alle, ei kiitos.
Seurustella kyllä voisin, mutta en ota enää riskiäkään mistään perheriidoista sun muista koukeroista.
Itsellisen naisen elämä käy minulle nykyään ihan hyvin. Tänään lähden kaverin kanssa shoppailemaan ja
illalla Vanhankellariin tanssimaan, eikä tarvitse lupaa kysyä keneltäkään.
Nainen vain :)
Sanot; "Jos elämääni vielä mukava mies tupsahtaa niin tervetuloa, sitten eletään päivä kerrallaan niin kauan kuin hyvältä tuntuu,""ilman sitoumuksia"" vaikka loppuikä.
Tämä lause kertoo juuri siitä, että miehen kanssa voisit aivan hyvin elää vaikka loppuiän, mutta ilman sitoumuksia!!
Eikö se tarkoita aivan samaa, kuin aloittajan sanonta "sitoutumiskammoinen"?
Että se jaksaa ja kehtaa, iso...mies tai nainen, mikä lie.
minulla vaan toimin kuten parhaakseni näen, loukkaamatta tietenkään ketään. Ehkäpä ajattelemme tuota sitoutumiskammoa monella eri tavalla?
Nuorena tehtiin kuten asiaan kuului, rakastuttiin mentiin naimisiin ja perustettiin perhe.
Nyt olen itsekäs ja nautin itsenäisyydestäni. Tuo "sitoutuminen" kun usein tarkoittaa yhteen muuttamista ja pikkuhiljaa kodinhoito yms liukuu naisen harteille. En ole se tyyppi.
sanotaan: "Niin paljon mieltä, kuin 'miestä'" = mielipiteen esittäjiä.
Sitoutuminen on näitä sanoja, joita ihmissuhdetta käsiteltäessä sen 'laajuus', on yksilökohtaista, tietenkin.
Katsoin avauksen uudestaan ja paremmalla ajatuksella. Siinä ei todellakaan puhuttu sellaisesta parisuhteeseen sitoutumisesta, jossa asuttaisiin yhdessä.
Pikemminkin avaava halusi 'varmuutta' miehen sitoutumisen 'tasosta/aitoudesta' häneen.
Minä oitis ajattelin ukkomiehenä sitoutumisella yhteistä elämistä sitoutuen yhteisen osoitteen alla, koska seurustelua oli jatkunut jo vuoden ajan.
Sinun lähestymistapa asiaan oli oikempi ja itse olin 'yksisilmäinen', ajatellen, että sitoutuminen parisuhteeseen tarkoittaa yhteisen elämän 'joka tasolla jakamista'.
Anteeksi huono tulkintani asiasta, ja sen 'seuraus'. jonka kohdistin, teidän,(sinun) kirjotukseen!
Kiitos maltillisesta suhtautumisesta ja hyvä, kun otit sen vielä esiin, niin asia sai peremman päätöksen.
jk. Hyvänä asiana voi kai todeta, että keskustelu tässä mielessä kannatti käydä?
(lopputuloksen)
Naiset ne nykyään on sitoutumiskammoisia paremminkin. Kun nainen pääsee irti ns.huonosta suhteestaan, niin elelee mieluummin yksinään ja
nauttii itsenäisyydestään.
Lukeudun itse juuri näihin naisiin myöskin ja minulla on näitä samanlaisia naisia tuttavissani vähän paljon. Ja kaikilla sama ajatus, voisi ehkä
vielä seurustella, mutta ei samankaton alle enää.
Ehkä mies vielä nykyäänkin hakee itselleen sitä passaajaa ja mielellään asuisi naisensa kanssa.
Tarkoitan tätä meidän 50 ikäluokkaa. Tiedä häntä,saatan olla ihan väärässäkin, mutta tämä onkin vain minun mielipiteeni.
N 50
Juuri tällä hetkellä,jatkaako vai lopettaako...?
Muutto "uuteen" pelottaa,tuhat kysymystä itselle entäpä sit jos kun jne.
Mutta kun mies ei eleelläkään osoita tai sano,jää luokseni,yritetään,se olen aina minä joka jään(tyhmä)ja annan pölyn laskeutua.
Uskon huomiseen ja siihen että kyllä kaikki taas ajanoloon hyväksi muuttuu.Mies vetää perässään samaa kivirekeä,muistaa kaikki sanomiset ja sammakot,joista on suusta tullut.Mutta ei savua ilman tulta.Näin vanhana ei jaksais enää muuttaa monta kertaa ja aloittaa alusta.
Ja monia ystäviäni kuunneltuna nauttivat yksin asumisesta,kun ovat päässeet ukostaan eroon.
Eivät enää kuunapäivänä ottaisi jotain ketaletta asumaan samojen seinien sisälle.
Ovatko viisaita,toiset taas sanoo,ei yksinkään ole hyvä olla...Vedä siitä välistä sittem!!
Mieti 10 kertaa hyppäätkö miehen kyytiin.
Totuushan on se ihminen ei miksikään muutu,pääkopassa on juuri ne samat kalut, jotka on syntymässään saanut.
Siis vain paperille laskemaan ne asian plussat ja miinukset, laske siitä sitten yhteenveto itsellesi,
mikä Sinulle on parempi vaihtoehto.
Niin toisaalta ei hyvä yksinkään, mutta parempi vaihtoehto kuin väärän kumppanin kanssa, enää tässä iässä.
Olen myöskin nykyään vapaana kulkeva nainen ja taidanpa ainakin toistaiseksi sellaisena pysyäkin.
Niin paljon tykkään itsellisestä elämästäni.
Menoa ja harrastuksia riittää ja ystäviäkin ja työni tietenkin on tärkeä.
Kohta on loma ja lähden etelään, oloon vetelään.
Hyvää talvista päivää täältä Eteläisestä-Suomesta
toivottelen.
N 50
Totta kirjoitat. Olen leski ja aion myös pysyä tässä säädyssä. En kaipaa edes seurustelukaveri. Olen kerrankin itsenäinen ihminen ja vapaa tekemään itsenäisiä päätöksiä.
Kyllä tulijoita olisi, mutta niin se on, että ketunhäntä kainalossa on ollut jokaisella. Heti haistaa puheista, että passausta ja huolenpitoa oltaisiin vailla.
Minulla on takana kohtuullisen hyvä avioliitto ja se riittää, on kai elämässä muutakin kuin pelkkää seurustelukumppanin hakemista.
Sanotaan että avioliitto ei ole kahden kauppa ja kolmannen korvapuusti, mutta siinä saa vielä kaupan päälle joukon hankalia sukulaisia. Mitä edes seurustelu toisi tullesaan, uusia "sukulaisia", ei kiitos.