olen tolkuttoman ihastunut erääseen henkilöön. välillämme kulkee kevyen punastuksen sävyttämiä silmäyksiä ja pieniä hymyjä vaikka emme kumpikaan ole ujoja emmekä hiljaisia. tunnen kehossani pistelyä kun olet lähellä, ominaistuoksusi saa minut sekoamaan. tämäkö on nyt sitä ihastumista? kunpa seuraava siirto olisi äkkiä.....
uskotko
kemiaan
193115
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
ja fysiikkaankin. Matematiikkaankin jonkun verran. Äidinkieleen aika vähän ja Ruotsiin en usko ollenkaan. Mä olin muka hirmu huono siinä ja mun mielestä se meni aina ihan koko komeesti. Moisen ristiriidan takia en usko siihen pätkän vertaa. Tosta muusta en tiedä sitte sanoa mitään.
kun syö kemikaaleja,ei tunnu olo niin yksinäiseltä :)
uskoa. mun elämään käveli tyttö jonka kanssa ne kemiat todellakin kohtaa. Pidetään samoista asioista, odotetaan elämältä samoja juttuja ja muutenkin tuntuu ajatukset samoilta. tuo pistely ja punastus kuullostaa tutulta. sitä tapahtuu usein kun ollaan lähekkäin. jos tietäisin että hän tuntee samoin tietäisin kyllä mitä kirjoittaisin hänelle.
je tee selväksi hänelle että olet kiinnostunut. Luulen että hän kyllä tuntee samoin. Tapaatteko usein? n->m
lähes joka päivä. jos saan oikean hetken kaksin aion tehdä sen selväksi ellei se ole jo tullut..
tavataan lähes joka päivä. Monta kertaa on ollut kielen päässä kysyä... mutta aina on rohkeus pettänyt. Tavallaan tuntuu kauhealta kun ei saa sanottua sitä mitä eniten tekis mieli sanoa. Kaikkea muuta kyllä voi höpöttää. Pitäis ottaa itseään niskasta, mutta kun ei ole varma toisesta.
sun pitää vaan vihjailla lisää eikä missään tilanteessa antaa välinpitämätöntä kuvaa. olen varma että homma etenee. toivon niin.
tuo vähintä mitä aion tehdä. Mutta luulenpa että mun on PAKKO laittaa lisää palloja peliin. Jotenkin tuntuu että se on naisen homma tässä tilanteessa. Toivottavasti en ole "lukenut" vinkkejä väärin. Se riski on varmaan pakko kuitenkin ottaa, on se sitten noloa tai ei. Enkä ole kyllä ikinä elämässäni vielä erehtynyt näissä asioissa...kerta se on ensimmäinenkin ;-)
Sä et varmaan ole se jota minä tarkoitan mutta missäs päin suomea sinä olet? et satu olemaan luonais-suomessa...
oikea asenne! mä olen ihan etelä suomesta joten sä et ole hän vaikka kuinka toivoisi. onnea peliin sinnekin!
tuosta naisesta? Jotain vinkkiä? Koska olette nähneet viimeksi?
varmaan näen tämän naisen ihan kohta ja viimeeksi keskiviikkona.
omalle kohdalle sattunut: se tunne kun katsoo toista silmiin, lämpö, kihelmöinti, sanaton yhteenkuuluvuuden tunne....
******
Lähes aina kun tiedän näkeväni hänet, (muttei aina) sydämeni alkaa lyödä kovaa. Silmiin en pysty häntä katsomaan hänen katsessaan on jotain mitä välttelen. Ja kun olemme samassa tilassa välillä tuntuu että pyörryn siihen paikaan. Tunne ei todellakaan ole ihana, päinvastoin aivan kauhea. Yritän aina kun vain mahdollista vältellä häntä. Tiedän että vastapuoli on ihastunut minuun ja luulen oireideni johtuvan siitä. Mutta itse en halua suhdetta, olemme aivan erilaisia, erilaiset elämäntavat ja -arvot. Ei samanlaisia tulevaisuuden suunnitelmia. Ei mitään yhteistä, suhteessa ei olisi mitään järkeä. Onko muilla vastaavia kokemuksia, mihin tilanne lopulta johtaa.
en usko
jos et tee seuraavaa siirtoa. Siirryt vaan lähituntumaan, siitä se alkaa.
uskoa, kun on kokenut ton kaiken nyt aikuisella iällä... Pienestä se alkoi, kasvanut aikamoiseksi roihuksi suorastaan..! Kyllä se siitä, kaikki aikanaan!
pari tai vähän usemminki meidän katseet kohtas, sen yhen tosi suloisen miehenkaa, kummatki katto silmiin ja hymyili...se oli ihana hetki...mutta näin sen muutama päivä sitten kun tuli mua vastaan, miten jäätävä katse sillä olikaan...tuli paha olo, masennuin ja itkin..no elämä on...
juuri riippuu...
Mutta myös tietynlaisiin tarpeisiin ja odotuksiin.