Olen juonu kolmatta päivää,avovimo lähti kotipaikkaansa,ei jaksanu kattoa!Tahtoisin irti tästä helvetistä!Lähtee mopo käsistä yhdestä saunakaljasta!Ei haluttaisi mennä lääkäriin ja sanoa että on ongelma,ei anna luonto periksi!
Mitäs sanotte?
Alan mies
11925
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
jos menisit lääkäriin ja sanoisit, että on ongelma.
mitä siitä seuraisi ?
Onneksi ei ole tuota ongelmaa.
Elämä ilman päiheitä on pajon mukavenpaa.
Ajatus kulkee, eikä ole krapulaa.
velatkin on saatavia,ja entäs krapulapäivät niitä ei varmaan kaipaa kukaan?
vee-e esitti varsin hyvän kysymyksen. Kammoatko lekuriin menoa sen vuoksi, että juominen loppuisi, vai onko jonkinlainen ylpeys esteenä, kun joutuisi myöntämään heikkoutensa, että itse ei saa peliä poikki? Taitaa olla viimeksimainittua.
Lääkärit ovat nähneet niin monenlaisia tallaajia, että yksi alan mies joukossa ei ole ihme eikä mikään, kun samanlaisen ongelman kanssa saavat kamppailla niin herrat kuin hidalgot.
Ei muuta kuin härkää sarvista, ja jos koville alkaa ottamaan, niin monot kohti terveyskeskusta tai yksityistä polia.
A-klinikatkin ovat tarjolla, mutta sinne menoon taitaa kynnys olla teikäläisellä (vielä) liian korkealla.
Jos et halua mennä lääkäriin tai A-klinikalle, on mahdollista mennä ihan vapaaehtoisesti semmoiseen porukkaan, jonka puhelinnumeron löydät luettelon ensimmäisiltä sivuilta. Siinä on kaksi aakkosten alkukirjainta peräkkäin.
Kirjoitit tahtovasi irti 'tästä helvetistä'.
Tuo oli hyvä lause, joskaan se ei vielä tarkoita, että olisit valmis luopumaan alkoholista kokonaan.
Yleensä helvetistään irti tahtova haluaisi vielä säilyttää option, jolla voisi joskus ottaa - sopivasti.
Mutta kuten kerroit, mopo karkaa aina käsistä, ja niinhän siinä pitääkin käydä, kun kerran on alkoholisti.
Sinun pitäisi nyt sen verran ryhdistäytyä, että saisit itsesi avun piiriin.
JOs kuvittelet leimautuvasi, niin se pelko on turhaa, sillä olet ihan varmaan ehtinyt jo leimautua läheisten, tuttavien ja työkavereiden silmissä. Kaikki muut jo tietävät alkoholismistasi, sinä ainoana yrität sen vielä itseltäsi kieltää .
Eli jos luonto ei anna periksi, sinun on jatkettava juomista. Eihän siinä muu auta, valinta on sinun.
Sain oman kaksi vuotta jatkuneen päivittäisen tissuttelun katkeamaan menemällä lääkäriin. Antabus kuurilla olin puoli vuotta, ja pääsin siitä pahasta tavasta ostaa siideriä tai kaljaa tai kossua joka illaksi. Koska en halunnut kokonaan luopua ihanasta alkoholista olen viimeiset kolme kuukautta sallinut itselleni kerran viikossa pikku kännit (= noin 7-9 annosta lauantaisin. Ensi alkuun söin antabusta viikolla, mutta katkaisin torstaina. Nykyään voin olla syömättä antabusta jo viikollakin enkä ota kuin lauantaisin. Tarkkana täytyy olla, ettei lipsu. Pääasia että menet lääkäriin - teet sen ehdottomasti jos haluat eroon helvetistäsi. Itse olen nykyisin tyytyväinen - jopa onnellinen. Ei se nyt mikään kauhean korkea se lekurin kynnys ole ylitettäväksi. Itse olen itseäni kiitellyt, siitä että rohkenin sen ylittää.
Itse olen samaa yrittänyt. Olen ollut Antabuksen avulla ja ilmankin pitkiä aikoja irti alkoholista. Mutta sitten kun olen laillasi yrittänyt sallia itselleni ne kerranviikossa -kännit, on homma lähtenyt lapasesta. Ei ehkä ihan heti. Mutta melko nopeasti.
Minulla ei ole enää paluuta hallittuun juomiseen. Olen joko täysin ilman viinaa, tai sitten juon joka päivä. Surullista, mutta totta.
A-klinikan sairaanhoitaja sanoi muuten tällaisen totuuden, että meillä alkoholisteilla on yksi vaikeimmista asioista myöntää itsellemme, että emme enää koskaan pysty palaamaan kohtuukäyttäjiksi.
Sillä niin siinä käy,kun vaimokkeesi kyllästyy lopullisesti,Kukaan ei jaksa jurrisen sekoilua katsoa.Olet jo varmasti itsekkin ymmärtänyt olevasi alkoholisti,ja tarvitsevasi apua.Avun hakemisessa ei ole mitään hävettävää.Saat apua myös AA-kerhosta.Itse olen ollut kuivilla 5 vuotta,eikä huikkaa mieli tee,miksi ainoan elämänsä pilaisi pää sekaisin ollessa.Usein käy niin,että ensin menettää perheensä,asuntonsa,työpaikkansa,ja sitten laulu onkin seis.Onnea matkaan
Tulee vielä hetki jolloin sulla ei ole ylpeyttä.
Koita sitä ennen hakea apua itselles,säilyy vaimot,kodit ja kasvot.
Kyllä se on kova paikka tunnustaa itselleen että nyt on tilanne jota ei hallitse.
Itse olen joutunut viinalle antamaan periksi enkä enää taistele sen kanssa kumpi meistä on kovempi, se voitti mutta samalla sen jätin.
Itseään voi lohduttaa että ei meistä kukaan ole joka alan taitaja - Juokoot taitavammat juhlijat minunkin osuuden - ei enää haittaa vaikka joskus kieltämättä ikävä on.
Ei muuta ohjetta kuin jotain pitää lopettaa ja jotain uutta aloittaa... Onnea matkaan