Mitäs mieltä olette..kuinka moni sellainen todella luopuu uskostaan Jumalaan ja Jeesukseen Kristukseen, joka todella on saanut kokea tulleensa uskoon, jolle periaatteessa koko elämä on uskoa? Eli uskoa että Jumala sekä Jeesus ovat läsnä joka hetkessä ja se tunne on voimakas. Kun on kerran saanut uskomisen armon ja johdatuksen, miten siitä luopuisi? Sehän muuttaa koko elämän kun Pyhä Henki johdattaa uskossa.
Eli kuinka moni vl-uskon jättänyt todella luopuu uskostaan jos on todella kerran saanut tulla todella uskoon? Vai onko kyse siitä, ettei ole vielä ihan löytänyt uskoa jos lähtee vl-uskosta. Miksi sitten niin moni todella tulee uskoon, kun irtaantuu jostakin uskonyhteisöstä mikä edustaa olevansa ainoa oikea?
Ylipäätänsä miten voisi luopua uskostaan Jumalaan ja Jeesukseen Kristukseen jos on kerran todella saanut kohdalleen armon uskoa ja armon saada olla taivastiellä?
Eli kuinka moni vl-uskon jättänyt todella luopuu uskostaan jos on todella kerran saanut tulla todella uskoon? Vai onko kyse siitä, ettei ole vielä ihan löytänyt uskoa jos lähtee vl-uskosta. Miksi sitten niin moni todella tulee uskoon, kun irtaantuu jostakin uskonyhteisöstä mikä edustaa olevansa ainoa oikea?
Ylipäätänsä miten voisi luopua uskostaan Jumalaan ja Jeesukseen Kristukseen jos on kerran todella saanut kohdalleen armon uskoa ja armon saada olla taivastiellä?
Vastaukset 8
Vanhimmat
On ollut harmittavaa kuulla eräiltä baptisteilta raamatunvastaista opetusta siitä, ettei Pyhää Henkeä muka voi menettää. On selvää, että heillä on aikamoinen urakka väärentää seuraavia raamatun paikkoja, jotka kertovat Pyhän Hengen menettäneistä ihmisistä.
"Sillä tämä minun poikani oli kuollut ja virkosi (taas Biblia) eloon, hän oli kadonnut ja on jälleen löytynyt"(Luuk.15:24)."Te olette joutuneet pois Kristuksesta, te ,jotka tahdotte lain kautta tulla vanhurskaiksi, te olette langenne pois armosta"(Gal.5:4). "Lapsukaiseni jotka minun jälleen täytyy kivulla synnyttää, kunnes Kristus saa muodon teissä"(Gal.4:19."Sillä mahdotonta on niitä ,jotka kerran ovat valistetut ja taivaallista lahjaa maistaneet ja Pyhästä Hengestä osallisiksi tulleet...ja sitten luopuneet taas uudistaa parannukseen(Heb.4-6).Siis ihmiset, jotka ovat epäuskolla paaduttaneet itsensä ,heitä on mahdoton uudistaa parannukseen. "Mutta nuo toisetkin, jos eivät jää epä- uskoonsa, tulevat oksastettaviksi ,sillä Jumala on voimallinen oksasta maan ne jälleen. " so. juutalaiset ja pakanat(Room.11:22-23)
Ja vielä: ”Ja mitkä kalliolle putosivat, ovat ne , jotka KUULLESSAAN SANAN OTTAVAT SEN ILOLLA VASTAA, mutta joilla ei ole juurta: AINOASTAAN AJAKSI HE USKOVAT (Luuk.8:13). On siis selvä , että raamatun varoitukset uskosta luopumisista ovat tosia, katso esim.(Heb.3:12-14). "Henki sanoo selvästi, että tulevina aikoina moniaat luopuva uskosta”(1.Tim.4:1;5:15).
Luther sanookin erään sortin kalvinismista: "tee mitä lystäät, kun uskot, se on poissa .Usko pyyhkii kaiken synnin pois”! .Ja eräät heistä taas sanovat, että jos uskon ja Hengen saanut ihminen tekee syntiä, hänellä ei koskaan oikein ollutkaan uskoa ja Henkeä. Olen kohdannut usein tuommoisia sekopäitä ja pelkään, että samanlainen piru asustaa muutamissa yhä.” .Edelleen hän jatkaa: "siksi on tärkeätä tietää ja opettaa, että pyhät ihmiset, joissa tosin on perisynti, jotka sitä tuntevat ja sitä vastaan parannusta tehden taistelevat, jos he sitten kuitenkin lankeavat julkiseen syntiin, niin kuin Daavid lankesi aviorikokseen, murhaan ja Jumalanpilkkaan(2.Sam.11), he sillä kertaa ovat vailla uskoa ja Henkeä" .Raamattu siis selvästi opettaa ja varoittaa, että jos uskova ei valvo sanassa pysyen, niin oikeakin usko ja Henki voidaan menettää. Myöskään meidän ei tule ruveta järkeilemään Jumalan pelastussuunnitelmia valituista, sillä vain Herra tuntee omansa, eikä tätä voi tutkia raamatusta pohjaan saakka (Frans Pieper)." Oi sitä Jumalan rikkauden ja viisauden ja tiedon syvyyttä! Kuinka tutkimattomat ovat hänen tuomionsa ja käsittämättömät hänen tiensä! Sillä kuka on tuntenut Herran mielen? Tai kuka on hänen neuvonantajansa?(Room.11:33-34).
Weha, Pyhää henkeä ei voi menettää, jos sitä ei ole saanut. Pyhä Henki tulee keneen tahtoo, ei siihen seurakaunat merkitse. Pyhä Henki on juuri se, mihin ette te, eikä muutkaan pysty vaikuttamaan. Mutta jos Te, arvon LLL annatte jollekin loparit, vain te unohdatte, mutta Jumala ei, Jumala ei koskaan jätä ihmistä, JOLLEI IHMINEN JÄTÄ HÄNTÄ. Te LLL;läiset luulette pidättävänne jonkun uskon, hui hai. sen saa samalla omalle tunnolleen, joten siitä vaan, mutta se ei ole oikein, usko ei ole seurakunnan asia, vaan IHMISEN JA JUMALAN VÄLINEN ASIA. Evankeliumin vienti on seurakunnan asia ja olla tukena.
ja omakohtaisesta uskosta jättäessäni ahdistavan vl-yhteisön. Elin vuosikaudet siinä käsityksessä, että olen nyt automaattisesti saatanan lapsi ja helvetin matkalainen, koska en enää jaksanut katsoa sitä päättymättömältä vaikuttanutta hoitokokousvainoa.
Kunnes elämän koettelemuksissa havaitsinkin olevani edelleen Jumalan kämmenellä, eikä Hän minulle "vl-epäuskoni" vuoksi ollut selkäänsä kääntänyt, kuten vl:t pelottelivat, vaan Hän rakasti edelleen minua kuin lastaan.
VL-yhteisön uhkailu "siunauksen" pois ottamisella ja elämänhallinnan menettämisellä on todella julmaa. Todellinen Jumala on rakastava ja armollinen, eikä ollenkaan heidän opetuksensa mukainen julma ja kostonhimoinen.
kokemustesi johdosta.
En toki tiedä taustaasi, enkä syitä lähtöösi. Olen kuitenkin itse kokenut samanlaisia tuntemuksia. Lähdön jälkeen meni monta vuotta, että koki itsensä edes kelvolliseksi rukoilemaan. Pelkäsin myös maanalaista kostopartiota niin, että en uskaltanut yölläkään sammuttaa valoja.
Tervehtymisprosessi kestää vuosia. Elämän vastoinkäymisten kohdalla ei ollut muuta turvaa kuin Jumalassa, joka yllättäen ilmaisikin itsensä rakastavana isänä. Kun arasti hiippailin kirkon penkkiin, en aluksi uskaltanut muuta kuin nauttia rauhasta.
Välillä harmittaa kovasti, kuinka orjuutetuksi itsensä tunsi lähdön jälkeen: koki huonoutta jo olemassaolostaan. Olen yllättynyt, kuinka aikuinen, täyspäinen ihminen voi sallia toisten Luojan luomien niin rankasti "kusettaa" itseään. Olen oppinut arvostamaan aivan tavallista luterilaista kirkkoa jo ihan siitä syystä, että saan tulla sinne kaltaisenani syntisenä.
Kaikkea hyvää Sinulle Albert!
On se kumma, kuinka sitä antaakin aivopestä itsensä luulemaan, että on automaattisesti saatanan lapsi jos ei hyväksy kaikkea mitä SRK syöttää.
Kuten meille molemmille on käynyt, elämän käännekohdissa Jumalan läsnäolon saa tuntea voimallisena, eikä siihen uskollisuutta SRK:lle todellakaan tarvita.
Jumala on rakastava ja armollinen, ei vanhoillislestadiolaisuuden julma ja pitkävihainen.
vain kasvattaa uskoa, monet maalliset srk-säännöt saa hylätä eikä ole joko-tai -tilanteessa "me"-opin kanssa vaan kasvokkain korkeimman kanssa-on helpottavaa huomata olevansa omillaankin kelvollinen
Vanhoillislestadiolaisuuden nykyinen opoillinen rakennelma on silkkaa järkioppia, jossa ei tyydytä Jumalan ansiotta antamaan armoon. Vaan on haluttu alkaa karsinoimaan lähimmäisiä ja kehittelemään asioita joita ihminen "antaa" Jumalalle, käydäkseen uskovaisesta.
Kun vl-opin ankaran järkiopillisuuden näkee, ymmärtää että on oikealla tiellä kun siitä eroaa ja alkaa elää raamatullisen opin sekä kristillisten arvojen ohjaamana. Jokaisella joka uskoo, on Pyhä Henki sydämessä kotiopettajana. Usknveljien ja -sisarien ankaraa kontrollia ei sen päälle tarvitse.
Siunausta sinnulle joka pääsit irti vl-lapsuudenkin jälkeen tästä harhaopista!
kuumakallet avaavat monen silmät näkemään, miten
väärää tuo oppi on. Itse ei tule ajatelleeksi näitä
asioita, mutta tuollainen yksisilmäinen toisten
tuomitseminen ja omasta mielestään aina oikeassa-
oleminen panee tympimään.
Ei kukaan ole niin täydellinen ja kaiken tietävä,
että voi tuomita toisia, jotka eivät usko juuri samalla tavalla kuin me.