Ei kannata enää ostaa mitään etälapselle.
Ostimme kalliit ulkoiluvaatteet etälapselle, jotta olisi hyvä ulkoilla, eikä olisi heti kylmä tai vaatteet kastuisi.
Nyt niitä vaatteita ei ole pyynnöstä huolimatta näkynyt mukana tai päällä. Inhottaa, kun tulee vanhoissa rikkinäisissä vaatteissa. Sitten kun mennään pihalle, niin viidessä minuutissa vaatteet ovat aivan märkiä ja lapsi on kylmissään ja on pakko lähteä sisälle. Omalla lapsella kunnolla sään edellyttämät vaatteet päällä ja harmittaa, ettei voida olla kauempaa pihalla, kun toinen valittaa märissä vaatteissaan.
Tästä opin, ettei kannata rahoja tuhlata etälapsen vaatteisiin tai muihin tarvikkeisiin. Korkeintaan ostaa ne meille, eikä antaa mukaan.
Tai sitten saa tästä eteenpäin jäädä sisälle, eikä lähteä mukaamme. Sitten on turha valittaa epäarvoisesta kohtelusta.
Ostimme kalliit ulkoiluvaatteet etälapselle, jotta olisi hyvä ulkoilla, eikä olisi heti kylmä tai vaatteet kastuisi.
Nyt niitä vaatteita ei ole pyynnöstä huolimatta näkynyt mukana tai päällä. Inhottaa, kun tulee vanhoissa rikkinäisissä vaatteissa. Sitten kun mennään pihalle, niin viidessä minuutissa vaatteet ovat aivan märkiä ja lapsi on kylmissään ja on pakko lähteä sisälle. Omalla lapsella kunnolla sään edellyttämät vaatteet päällä ja harmittaa, ettei voida olla kauempaa pihalla, kun toinen valittaa märissä vaatteissaan.
Tästä opin, ettei kannata rahoja tuhlata etälapsen vaatteisiin tai muihin tarvikkeisiin. Korkeintaan ostaa ne meille, eikä antaa mukaan.
Tai sitten saa tästä eteenpäin jäädä sisälle, eikä lähteä mukaamme. Sitten on turha valittaa epäarvoisesta kohtelusta.
Vastaukset 27
Vanhimmat
lapsi tulee aina ryysyissä. Jos emme ostaisi hänelle vaatteita, kulkisi hän aina vanhoissa lumpuissa. Ei tietty vanhoissa vaatteisaa vikaa ole, mutta tämän lapsen päällä ne ovat todella vanhoja, likaisia, kuluneita ja parsittuja. Rahasta heillä ei pitäisi vaatteiden osto olla kiinni, mutta uusia äitinsä on tuskin koskaan ostanut.
mutta lähiäiti ei ole niin tarkka vaatetuksen suhteen kun mieheni ja jossain määrin minä nyksänä,mutta en tosiaankaan pidä huonona kierrätystä, jota itsekkin harrastan, ja todellakin tuommonen rymyeetu 4 vee kuluttaa vaatetta :) meillä sitten osteltu kummiskin sitä uudempaa, laadukasta sekä katsotaan hieman eri näkökulmasta vaatetuksen tarvetta esim.pakkasella, mutta vaikka alkuun kuinka aina otti pattiin kun ne uudet vaatteet tuli kutistuneina tai värjäytyneenä mukana, niin totesin kerran miehelleni että eikö kummiskin ole lapsen etu että saa ne kalliimmat kuomat äidille mukaan, ja ne lämmittävät lapsen jalkoja, ennemmin kun seisovat tyhjänpanttina meillä..mieheni oli asiasta ihan samaa mieltä, ja olemmekin lapsen takia pistäneet ostamamme vaatteet mukaan, ja miettineet että lapsi nauttikoot vaatteista sekä niiden lämmöstä ym, eikä seisoteta turhaan täällä hyviä vaatteita tyhjänpanttina!! kyllä ne vaatteet on tarkotettu käyttöön!!! =) köyhät ne vaatteilla koreilee, sanoo aina minun mieskin..=)
täälläkin. Itse pidän tyylikkäistä ja laadukkaista, muodikkaistakin vaatteista. Lapsettomana minulla on niitä varaa myös ostella. Lapsen äidillä on hyvin erilainen maku kuin minulla, ja suoraan sanottuna hävetti kulkea lapsen kanssa. Tuntui, että ihmiset pitivät minua itsekkäänä paskana, kun saavuin paikalle "viimeisen päälle" -vetimissä ja lapsi jossakin käsittämättömässä riemunkirjavassa ketaleessa.
Päädyin sitten ostelemaan vaatteita, kalliitakin, onhan tyttöä kiva pukea. Lapsi tietenkin halusi uudet ihanuudet mukaansa, enkä hennonnut kieltää. Upeat vaatteet eivät koskaan palautuneet takaisin, vaikka niitä jopa äidiltä pyysin. Kyse ei siis ollut mistään rusettiprinsessa-asuista, vaan sievistä juhlamekoista ja -sukkahousuista sekä laadukkaista hauskannäköisistä arkivaatteista.
Vaikka kerroimme, että meillä on esim. mummin syntymäpäiväjuhlat, tyttö tuli arkivaatteissa. Minä tulkitsin sen kettuiluksi exältä, joka täten ilmaisi, että minä en saa mitään lapsenpukemisleikkejä tytön kanssa harrastaa.
Minä siis luovutin. Onneksi lapsi on jo iso ja alkaa hoidella itse asioitaan. Meillä on ollut tapana, että ostan joka vuosi kivat talvisaappaat. Äiti ostaa järkevät ja minä toiset järkevät, mutta nätit... ;)
Skidi alkaa ymmärtää, että minä olen muodin suhteen ajan tasalla ja selkeästi alkaa luottaa pukeutumisessa minuun. Käymme myös garderobiani läpi ja hän on ilmoittanut, mitkä kenkäni ja vaatteeni hän haluaa perinnöksi sitten, kun ne hänelle sopivat. Se on kivaa se.
Sehän tuossa juuri harmittaa, että uudet hyvät vaatteet seisovat etälapsen kotona kaapin nurkassa. Ei kuulemma käytä niitä sielläkään, eikä myöskään laiteta lapsen mukaan hänen tullessa meille. Meillä kun ei tietenkään ole sitten mitään varavaatteita (koska ollaan aina annettu lapsen mukaan kaikki), niin on sitten kiva, kun ei pääse ulkoilemaan, kauppaan, kyläilemään tai mihinkään, koska aika hankala litimärissä kengissä ja vaatteissa alkaa lyhyttäkään matkaa talvella kuljettamaan. Enhän minä siinä tietysti palellu, lapsihan tuossa kärsijäksi joutuu.
Aika turhalta rahantuhlaukselta vain tuntuu ja sitten vielä sanotaan, ettei mitään lapselle hankita....(nyt mitta täynnä ja tämän jälkeen ei varmaankaan hankita)
Nyt vain otan kaiken puhtaasti siten, että ei tuossa voi olla muu kuin se että exä haluaa v...uilla meille, ei vain taida ymmärtää, että eniten se lasta koskettaa.
MYI meidän ostamia sopivan kokoisia ja käytännöllisiä vaatteita kirppiksellä! Ei olla sen jälkeen annettu meidän ostamia vaatteita kotiin mukaan.
äiti pukisi lapsensa tietentahtoen ryysyihin?
kun katkeruus on niinkovaa.
Oli äidin ostamat vaateet millaset hyvänsä ja kuin kalliit hyvänsä, on ne aina ryysyjä! Niin se vain on, katkeruus on paha peikko... hyvin paha...
mukaan jos sinäkin vaihdat ne ryysyihin ja myyt äidin ostamat kalliit vaatteet kirppiksellä.
Ennen osattiin hoitaa ja pukea lapset, mutta eron jälkeen ei enää osatkaan. Mitenkähän joku näkee sen noin. Katkeruudesta ne katelliset puhuu, kun miehellä on lapsia ennen häntä. Mistä johtuu että äidistä tulee eron jälkeen aina HIRVEÄN HUONO IHMINEN. Mutta ei koskaan lasten isän silmissä.
Tai sitten kirjotus oli taas vain ilkeämielinen provo.
huomiota, nämä voi sivuuttaa komentoimatta sen kummemmin. Toisilla on vain kamala hinku kehua itseään, kun sitä muut eivät tee. Paremmaksi tunteminen, on heillä työn takana, siksi haukkuminen ja morkkaaminen on keino, saada edes yksi rakastamaan ja pitämään itsestään. Se vaan kohdistuu itserakkauteen!;)) Säälittävää, mutta totta.
Ja vielä heh.
Kirjoitat: "äidistä tulee eron jälkeen aina HIRVEÄN HUONO IHMINEN. Mutta ei koskaan lasten isän silmissä."
Meillä kyllä on näin käynyt. Minulle sopisi, että lapsen vuoksi joskus kahvittelisimme tms. Samoin äidille. Mutta mieheni sanoo, ettei halua nähdä ex-vaimoaan yhtään enempää kuin on pakko. Hän on rauhallinen ja hyvä mies, mutta on moneen otteeseen todennut, ettei voi ymmärtää miksi aikoinaan meni tämän kanssa naimisiin. Pahoittelee myös, ettei eronnut ennen lapsen tekemistä.
Eikä äiti kuvista päätellen osannut aiemminkaan lastaan pukea, kuten ei itseäänkään. Mutta eihän se ihmistä huonoksi tee. Katkeruus tekee, Lissu!
kun sanoit et pahoittelee, ettei eronnut ennen kun teki lapsia? Aika kauheeta ajatusmaailmaa mieheltä, omia lapsia kohtaan, vai onko kenties vain sinun kuvitelmaa?
Mieheni teki omansa nuorena, vaimonsa valtavan painostuksen alla. Tällä on onneton lapsuus ja ilmeisesti siksi yrittää rakentaa sellaista suurta perhettä ja sukua, jota itsellään ei ollut. Mies sanoo, ettei infantiilina ymmärtänyt, mistä oli kyse kun vaimo sanoi, että heillä menee huonosti siksi, ettei ole lasta. Se koira kun ei riittänyt. ;)
Arvata saattaa, että lapsen syntymän jälkeen meni vielä huonommin.
Se, että pahoittelee, että yleensä teki lapsen, on minusta aika rehellistä. Se ei kuitenkaan poissulje sitä, etteikö lasta rakastettaisi suuresti. Totta kai näin on. Kyse on vain siitä, miten toimisi, jos saisi nykyisellä kokemuksella päättää.
Eivät kaikki elä elämäänsä vain omia geenejään monistaakseen.
ja pidä ne teillä. Ei kai se niin vaikeaa voi olla.
Hoidat lapsen teillä niin hyvin kuin pystyt, et voi muuta.Kun yhteistyö ei suju, hoidat asiat omalta taholtasi sillä siisti.
Itse lähiäitinä pienistä tuloistani ostin vuosia sitten hyviä vaatteita jotka näin sen kerran kun menivät etäisälle. Seuraavan kerran sittten kun eivät enää mahtuneet päälle enää kunnolla.
Itse en pistä etälle parhaimpia koska sinne ne jää ja on kivempi kun lapsi voi kuitenkin mennä kouluun paremmissa vaatteissa..
Tämä voi toimia näin myös toiseen suuntaan..
Anneli
on. Tuntuu että varsinki miehet unohtavat pakata vaatteet mukaan. Meillä mieheni ei huolehdi lapsensa vaatteita äidilleen. Viimeksi keräsin muovikassillisen vaatteita sieltä täältä vietäväksi kotiin. Osa ollut täällä varmaan vuosia. Mutta se on mielestäni miehen tehtävä, ei minun. (Ollaan asuttu yhdessä vasta vähän aikaa). Mulla eksälle menevät vaatteet ei tule koskaan takaisin. Mutta pääasia et lapsella tarpeeksi puhdasta ja sopivaa vaatetta.
uutta,isä jättää luokseen ja tuo ryysyissä takaisin.Näin meillä.
taas kerran oikeen lapsen etu..vanhemmat tappelee vaatteista ja arvostelee kummassakin päässä, ja kukas se niissä vaatteissä kulkeekaan???LAPSI!!!! jos ei pääse yhteisymmärrykseen, eikö kannata ostaa mieleisensä siistit vaatteet sen kumpi niitä sitten kaipailee, ja antaa sen toisen pukee semmosks kun haluaa, kunhan järki mukana!! niinkun munkin mies sanoo ettei hän todellakaan voisi mennä sanoo exälle miten pukee lapsen, tai exä hänelle miten täytyy pukee isillä, jokaisella meillä niin oma maku, ja arvostamme eri asioita kasvatuksessa!!!
ja usein miehen etälapsi on halunnut itse ottaa jotain mukaan, ja ne on todellakin kamalia vanhoja kuteita jotkut, mutta hän tykkää niin miksi minä pajoitan lapsen mielen, olkoot kotonaan niin, kyllä ne " kylävaatteet" ihan hyvä olla molemmissa kodeissa..
vaan aloituksen on tehnyt isän uusi tyttöystävä! Että revi siitä.
tuohon riitelyyn, että tässä nyt useemmassa tekstissä valitteli samaa ongelmaa muutkin kun isin tyttöystävä, että ihan yleisellä tasolla kommentoitu!! että revin siitä!! =)
meilläkään exä ei ei näe tärkeimpänä vaatetuksen ulkonäköö, ja hintaa, meillä taas kiinnitetään jonkun verran siihenkin huomioo, mutta jos asiallinen varustus mukana, niin eipä siitä haloota nosteta, ja kyllä nuo uudet reiman toppapuvut menneet äidille, jotta se lapsi nimenomaan hyötyy näistä vaatteista..se että jos tosiaan niitä kauppais eteenpäin oiskin ihan toinen juttu sitten!! mutta ymmärrän jos meiltä lähteneet uudet kamppeet äidillä pesukorissa, niin tervetuloo vähän vanhemmallakin vaatetuksella, kunhan vaan ajaa asian =)
kuitenkin, nimittäin ärsytyksen, sillä on kamalaa katsoa, jos lapsi joutuu olemaan vaikka liian pienissä toppasaappaissa vain siksi, että toinen TAHALLAAN ei anna niitä lapsen mukaan. Ja toihan voi olla sitten ikuinen noidankehä, kun kumpikin panttailee tai ottaa tavaroita itselleen lopullisesti. Kamalinta se on siinä mielessä, että lapsenhan takia ne vaatteet on.
Meillä ei onneksi kylläkään koskaan ole ollut tuollaista ongelmaa kummassakaan päässä. Lapsihan on vuoroviikoin, joten kummallakin on vaatteita omasta takaa ja pieni osa kamoista kulkee mukana.
Kyse ei alunperin ollut siitä, että arvostelee lähin tai etän tapaa pukea lasta.
Kysehän oli vain siitä, että lapsella on hyvät vaatteet (siis ehjät, sopivat ja lämpimät), mutta tahallaan laitetaan tulemaan pienissä ja rikkinäisissä vaatteissa, joissa lapsellakin on hankala olla ulkoilemassa ja sitten lapsen saa palauttaa märissä vaatteissa takaisin. Lapsikin itkee, kun märät vaatteet on ilkeä pukea päälle.
Ei vain ole joka tapaamisen jälkeen varaa ostaa vaatteita, jotta saa lapsen lähtemään kuivissa vaatteissa takaisin. Helpompi olisi käsittääkseni laittaa varavaatteet mukaan!!!
Täällä kun jokainen kirjoittelee omalta kantiltaan, tulee monta näkökulmaa. Itsekin kirjoittelin muodikkuudesta sun muusta turhasta. Pitää nyt kuitenkin kehua äitiä, että lapsen vaatteet ovat kyllä kunnolliset ja lämpimät, vaikkeivät aina silmää hivele.
Olen myös hankkinut kirppikseltä hyväkuntoisia ulkonamylläysvaatteita, joihin voi sitten vaihtaa ne kastuneet. Toisaalta lapsi ei enää pahemmin hangessa mylläile, surullista sinänsä. ;)
karmeelta että joku tahallaan pukisi lapsensa pieniin epämukaviin ja rumiin vaatteisiin ja vain siksi kun menee etävanhemman luokse..vaikka uskon että näinkin voi olla..siinä kyllä on jo aikuisella mietinnän paikka mielestäni!!! kukas muu siinä kärsii kun lapsi!!!
meilläkin etälapselle hankittu meille omia vaatteita, ja annettu niitä tasasesti mukaan lähiäidinkin luokse, ihan lapsen takia, aina ne ei tule takasin, tai ovat aika kärsineet,mutta sen takia on myös vaatteita jotka eivät lähde mukaan!!! ja kyllä meillä on vaihtovaatteet täällä, kotihan tämäkin lapselle on ja perhe, siinä missä yhteisillämme on toppahaalaria vaihtarina jos yhdet kastuu, on etälapsellakin..rahakysymyshän se on, mutta lapsi kuluttaa!! ja meillä menee yhteisesti kaikkien lapsien hankinnat!! ja ollaan paljon myös kierrätyksen kautta vaatetta saatu ja annettu, sekä kirppareita kierretty..hyvin kelpaa hieman " kuluneempikin" puku ulkoleikkiin, ja sitten on olemassa nuo "paremmat", joilla sitten kyläillään ym..ja ihan kalsareissa nuo mukulat sisällä viihtyy parhaiten,..:) mutta kyllä sanon että on aikuisen päässä vikaa jos tahallaan pukee lapsen huonosti ja sen takia että ex puolisoo se ärsyttää!!! huh huh!!!
Meillä on lapselle, mieheni etä-tyttärelle, kotoamme löytyy hyvät ulkoiluvaatteet ja muutenkin jotain vaatetta on tyttärelle tullut ostettua, ne eivät koskaan lähde tytön mukana mieheni ex-vaimolle koska tämän jälkeen tyttö tulisi joka kerta ryysyissä ja hän odottaisi että ostaisimme parempaa ja parempaa... Kun kerran meillä tulot paljon paremmat yhdessä kuin hänellä. Nyt homma on toiminut ja meneehän tytölle ostetut vaatteet nopeasti pieniksi ja jää vähän käytetyiksi, mutta ei sitä tiedä koska se oma nyytti kotiin siunautuisi....
Niinpä, on niin monenlaista koheltajaa niin eksissäkin ku nykseissäkin.
Mä oon todennut ettei kovin hyviä vaatteita kannata laittaa muksulle iskälle mentäessä päälle. Haalarit öljyssä ja tupakanpolttamia reikiä palatessa. Karvan verran harmittaa ku tekee tyhmää tinkiä.
Toisin sanoen iskä ei piittaa missä rypee.
Tupakan polttamat tulleet kuulemma vahingossa, mutta joskus tuntuu et onko sillä järkeä ollenkaa päässä. siis iskällä.