koska sinua kaivattaisi

sivustakatsojaX

Naapurini, ikäiseni yksinäinen mies, kolmen aikuisen lapsen isä virui kuolleena kotonaan kaksi viikkoa ennen kuin löydettiin. Silloinkin hälyttäjä oli naapuri joka ei ollut nähnyt miestä vähään aikaan ja tiesi mieheni valittaneen huonovointisuutta.
Tavanomainen uutinen, niin kuin se, että joka toinen päivä Suomessa yli 65-vuotias henkilö tekee itsemurhan, säväyttävät vasta kun sattuvat lähes kotiovella. Pisti miettimään miten kävisi itselleen vastaavassa tapauksessa.
Koira varmaan alkaisi pitää ääntä, mitä se ei muuten tee ja seinänaapuri mahdollisesti reagoisi. Tyttären kanssa soittelemme noin joka toinen päivä hän lähettäisi varmaan miehensä katsomaan jos minua ei tavoitettasi muutamaan päivään. Pojista keskimmäinen asuu kaukana ja on kiireinen omissa ympyröissä, soittelee varmaan parin viikon päästä jos minusta ei kuulu mitään. Vanhin poika ottaa yhteyttä ainoastaan silloin kun tarvitsee rahaa, ruokaa tms.
Miten on asiat sinulla, onko sinulla turvaverkkoa?

9

923

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • siksi

      varteenotettava.
      Viikko, pari sitten soitti eräs tytär ja kysyi, josko olin nähnyt viime aikoina hänen äitiään. Äiti ei ollut vastannut puhelimeen, hän ei koskaan ollut antanut ainoalle tyttärelleen avaimia, että voisi tarkistaa tilanteen. Vastasin, että harvoinhan hississä tai pihalla törmäämme, mutta nyt en vähään aikaan.
      Tytär pyysi, että soittaisin ovikelloa ja ellei mitään kuulu, laittaisin A4:n paperin postiluukusta tekstillä "soittaisitko tyttärellesi, terveisin ....." Näin tein.
      Sen koommin en ole asiasta kuullut, mutta ilokseni eilen näin hänet kauppareissullani.

      Minuun lapset pitävät puhelimitse yhteyttä päivittäin. Ja avaimet on annettu puolin ja toisin.

      • Aarre

        Ja avaimet pitää olla. Äitini kuoli kotiinsa illalla klo 10. Kun ei vastannut aamulla puhelinsoittooni, lähdin katsomaan. Löytyi vainajana. Ei jäänyt päiviksi eikä viikoiksi yksin virumaan.


      • Aarre kirjoitti:

        Ja avaimet pitää olla. Äitini kuoli kotiinsa illalla klo 10. Kun ei vastannut aamulla puhelinsoittooni, lähdin katsomaan. Löytyi vainajana. Ei jäänyt päiviksi eikä viikoiksi yksin virumaan.

        on läheiset kaukana,mutta tässä talossa jossa asun,
        pidetään toisistamme huolta ja jos ei jotain ole näkynyt pariin päivään,niin rimputetaan ovikelloa,
        ja huoltomies passitetaan asialle.

        Onneksi ei ainakaan vielä ole sattunut mitään pahempaa.

        Ambulanssia soitetaan joskus kun huomataan että kaveri tarvitsee apua.

        lasteni kanssa pidän yhteyttä melkein päivittäin.

        On täällä Lahdessa sattunut noita juttuja,että hajun perusteella on menneet sisälle,myöhäistähän se silloin on.

        näkyillään...


      • "siksi"

        vielä, että sen verran havahduin, että yöpöydälläni on nyt nitropurkki sekä useimmiten kännykkäkin. Joskin, jos on sattuakseen, sattuu vaikka mitä.


    • Atolfia

      asuvat kutakuinkin lähellä ja jokaisella on avain kotiimme.
      Nuorin tyttäremme soittaa joka päivä ja on todella huolissaan, jos ei tavoita meitä kotoa.

      Nykyään on tuo kännykkä, jolla saa aina kiinni, jos vain on tullut ladattua tuo tärkeä vehje.

      Anoppini asui yksin ja oli täysin sokea. Asui pohjoisessa ja molemmat pojat perheineen täällä etelässä.

      Hän pärjäsi hyvin, kunnes kompastui parvekkeen kynnykseen. Hänellä ei ollut mitään hälytyslaitteita, koska ne olivat mukamas niin kalliita. Niinpä hän ryömi lattialla puhelimen luo ja yritti soittaa alakerran ystävälleen, joka ei tietysti ollut silloin kotona. Anoppini makasi lattialla tuskaisena 2 tuntia ja soitti sitten uudelleen ja vihdoin apua tuli.

      Lonkkaleikkaus oli seurauksena tästä ja ei hän sitten selvinnyt siitä enää kotiin. Hän oli 94 vuotias ja lääkärin mukaan operaatio oli liian raskas hänen elimistölleen.

      Se siitä yksinäisyydestä. On hyvä hankkia kaikki mahdolliset varotoimenpiteet yksin elävälle varsinkin.
      Minulla on onneksi tuo siippa vielä tuossa vierellä, joten vahdimme toinen toisiamme.

      • Käyn siskolleni kauppa-asiat aina tiistaisin tai keskiviikkoisin..Kerran viimevuonna sitten,soittelin ovikelloa ja kännykällä..ei vastannut..Hänen poikansa oli onneksi kotona ja lähti tulemaan katsomaan..Siskoni oli kaatunut eikä päässyt ylös..
        Oli onni,että oli juuri se päivä,kun minulla oli tapana käydä hänen asioillaan..Sairaalaan joutui moneksi kuukaudeksi..Aloin miettiä. miten olisi,jos
        minulle sattuisi jotain ja olen vielä tämän sokean pojan kanssa,,,Ei osaisi mitään tehdä huh..oikein alkoi huolestuttamaan..Minullakin on tyttäriä monta,mutta eivät niin usein pidä yhteyttä..
        Joku varasuunnitelma pitäisi kehittää..ennenkuin on liian myöhäistä...Tässä taas mietteitä...


      • sivustakatsojaX
        irkku-37 kirjoitti:

        Käyn siskolleni kauppa-asiat aina tiistaisin tai keskiviikkoisin..Kerran viimevuonna sitten,soittelin ovikelloa ja kännykällä..ei vastannut..Hänen poikansa oli onneksi kotona ja lähti tulemaan katsomaan..Siskoni oli kaatunut eikä päässyt ylös..
        Oli onni,että oli juuri se päivä,kun minulla oli tapana käydä hänen asioillaan..Sairaalaan joutui moneksi kuukaudeksi..Aloin miettiä. miten olisi,jos
        minulle sattuisi jotain ja olen vielä tämän sokean pojan kanssa,,,Ei osaisi mitään tehdä huh..oikein alkoi huolestuttamaan..Minullakin on tyttäriä monta,mutta eivät niin usein pidä yhteyttä..
        Joku varasuunnitelma pitäisi kehittää..ennenkuin on liian myöhäistä...Tässä taas mietteitä...

        Entinen työkaverini, sinkku asuu keskustassa talossa missä on paljon ikääntyneitä. Siellä naapurukset ovat perustaneet pieniä turvarenkaita missä ilmoittavat toisilleen päivittäin, että kaikki on kunnossa. Jos mitään ei kuulu joku tarkistaa asian tilan. He avustavat myös toisiaan kauppareissuilla, vielä autoilevat kuljettavat bensarahaa vastaan terveyskeskukseen ja muuta vastaavaa.
        Varmaan aika harvinaista kaupunkioloissa, kyseessä on kuitenkin yhdestä Suomen suurimmista kaupungeista. Mallina minusta hyvä, jos ystävät ovat jo siirtyneet rajan taa, lapset etääntyneet eikä kumppania ole, siihen tilanteeseen yhä useampi meistä joutuu.
        Minullakin on aina känny mukana, yölläkin kädenulottuvilla, jos kuitenkin ehtisi soittaa jos jotain sattuu. Ei se välttämättä riitä, pitäisi alkaa kehittää muunlaista turvaverkkoa.


      • sivustakatsojaX kirjoitti:

        Entinen työkaverini, sinkku asuu keskustassa talossa missä on paljon ikääntyneitä. Siellä naapurukset ovat perustaneet pieniä turvarenkaita missä ilmoittavat toisilleen päivittäin, että kaikki on kunnossa. Jos mitään ei kuulu joku tarkistaa asian tilan. He avustavat myös toisiaan kauppareissuilla, vielä autoilevat kuljettavat bensarahaa vastaan terveyskeskukseen ja muuta vastaavaa.
        Varmaan aika harvinaista kaupunkioloissa, kyseessä on kuitenkin yhdestä Suomen suurimmista kaupungeista. Mallina minusta hyvä, jos ystävät ovat jo siirtyneet rajan taa, lapset etääntyneet eikä kumppania ole, siihen tilanteeseen yhä useampi meistä joutuu.
        Minullakin on aina känny mukana, yölläkin kädenulottuvilla, jos kuitenkin ehtisi soittaa jos jotain sattuu. Ei se välttämättä riitä, pitäisi alkaa kehittää muunlaista turvaverkkoa.

        usein ollaan yksin jamökillä varsinkin.Kehittäkää kaikki ympäristöissänne omissa kerhoissa jo muualla missä tavataan soittokaveri.

        Jos minulla jäisi lasten varaan huolehtiminen niin ne asuu kaukana.Meillä sattui vasta että sisarusten kaskellä asui yksinhuoltaja nainen kaikki lähellä.Kaksi viikkoa meni kun tyttö alkoi eteläsuomesta kyselemään.Oli kuollena kaksi viikkoa kotona ja kaikki omaiset ympärillä.


    • Eräs äiti

      Jos haju käy rappuun, ehkä huomaavat jotakin outoa, muuten ei kaivata. Poikani ottaa yhteyttä, kun rahaa tarvitsee, luultavasti olen siksi kuolleena hänelle merkittävämpi kuin elävänä. Ystävät tuskin soittavat pojalleni, jos minusta ei mitään kuulu. Ainoa muu lähisukulaiseni eli serkkuni ottaa yhteyttä vain, kun haluaa kertoa löytäneensä uuden sijoituskohteen, joten hän tuskin on kiinnostunut voinnistani elävänä tai kuolleena. Varsinkin, kun tietää, että ei peri mitään.

      En ole tarpeen kenellekään siinä määrin, että joku kiinnostuisi, jos jotakin tapahtuu. Ei se minua askarruta, toivottavasti en vain joudu kitumaan pitkään. Kuolemme kaikki, enkä itse ole ruumistani näkemässä tai haistelemassa. Maaksi me kaikki tulemme tavalla tai toisella. Olen ainakin madoille hyvä syötävä.

      Onko niin tärkeää itse asiassa, olenko ollut niin kaivattu tai tärkeä jollekin,että minut ruumiina pitäisi löytää pian? Miksi, enhän enää silloin ole olemassa kuitenkaan? Mieluummin olen eläessä tärkeä kuin kuolleena. Vaikka itselleni, omaa elämääni tässä pääasiasa vietän, kenenkään muun en voi.

      Eikö ole tärkeämpää, että kokee eläneensä elämisen arvoisen elämän, viis siitä, arvostiko sitä joku muu tai ei tai jäikö joku sen elämän jälkeen kaipaamaan. Itse asiassa on onnellista, jos ei kukaan kaipaa, koska suru läheisen kuoltua on hirveää. Ajattelen suurella tyydytyksellä, että minut laitetaan vähin äänin hautaan ehkä läsnä on pappi ja haudankaivaja eikä sitten muuta. Saattaa olla, että poikani ei edes tuhkaa minua, kuten olen toivonut, mutta samapa tuo on.

      Vierastan jotenkin ajatusta turvaverkosta, eihän meillä koskaan ole sellaista, jos rehellisiä ollaan. Koko elämä on riski ja niin on vanhuuskin. Turvaverkko kuvastaa myös ajatusta, että olen äärimmäisen tärkeä ihminen: en ole. Miksi sitten ehtoopuolella tällaista keinotekoista verkkoa pitäisi löytyä?

      Itsemurhaa hautovalle on ihan sama, onko turvaverkko tai ei. Jos elämän on päättänyt lopettaa, ei sitä kukaan toinen pysty estämään. Enempää kuin muutakaan kuolemaa, kun sen aika on.
      Kai tässä takana on kuitenkin se, että jotkut kokevat itsensä jotenkin kuolemattomiksi: eihän elämä saa päättyä niin epäsopivasti,että kukaan ei minua huomaa? Eikö saa? Kuolema ei kysy lupaa, saako tulla.

    Ketjusta on poistettu 5 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Nykynuoret puhuu nolosti englantia suomen sekaan, hävetkää!

      Kamalan kuuloista touhua. Oltiin ravintolassa ja viereen tuli 4 semmosta 20-25v lasta. Kaikki puhui samaan tyyliin. Nolo
      Maailman menoa
      205
      4953
    2. 57-vuotiads muka liian vanha töihin?

      On tämä sairas maailma. Mihin yli 55-vuotiaat sitten muka enää kelpaavat? Hidasta itsemurhaa tekemään, kun eläkkeelle ei
      Maailman menoa
      287
      3053
    3. 134
      1797
    4. Haluatteko miellyttää kumppaninne silmää?

      Entä muita aisteja? Mitä olette valmiita tekemään sen eteen että kumppani näkisi teissä kunnioitettavan yksilön? Olette
      Sinkut
      228
      1637
    5. Luovutetaanko nainen?

      En taida olla sinulle edes hyvän päivän tuttu. Nauratkin pilkallisesti jo selän takana.
      Ikävä
      67
      1451
    6. J-miehelle toivon

      Hyvää yötä. Voisiko nykyistä tilannetta uhmaten vielä pienintäkään toivetta olla, päästä kainaloosi joskus lepääämään.
      Ikävä
      85
      1223
    7. Miten olette lähestyneet kiinnostuksen kohdettanne?

      Keskusteluita seuranneena tilanne tuntuu usein olevan sellainen, että palstan anonyymit kaipaajat eivät ole koskaan suor
      Ikävä
      64
      1164
    8. By the way, olet

      mielessäni. Olet minulle tärkeä, niin suunnattoman tärkeä. En kestäisi sitä jos sinulle tapahtuisi jotain. Surullani ei
      Ikävä
      76
      1163
    9. Onko kaivattunne suosittu?

      Onko teillä paljon kilpailijoita? Mies valitettavasti näyttää olevan paljonkin naisten suosiossa :(
      Ikävä
      78
      1119
    10. Haluatko S

      vielä yrittää?
      Ikävä
      59
      1118
    Aihe