tilanteeni on se etrtä synnytin n.kk sitten terveen ihanan pojan ja kotona on myös 1v ikäinen sisarus. Isä lähtee taas töihin lomien jälkeen.
Olen vajaan viikon verran menettänyt malttini mitä pienimmistä asioista ja huutanut pääpunaisena. Lasten marina hermostuttaa toisinaan suunnattomasti ja päässä liikkuu jos jonkinmoisia ajatuksia. En jaksaisi hoitaa lasta ja tyynnyttää hänen itkua vaikka itseni kuitenkin sen pakotan tekemään. Muutama pv sitten jätin kuitenkin lapset alas ja menin itse ylös jotta en kuulisi itkua jota oli jatkunut väsymyksestä johtuen jo jonkin aikaa.
Pelkään että mieheni jättää minut eikä enää rakasta minua. Huutameni ärsyttää häntä ja hän ei osaa ja halua puhua.
Aamuisin kaikki päässäni on pahimmillaan. Kaikki sekaisin, niinkuin tekstistäkin voi päätellä, en osaa tätä kirjoittaakkaan. Välillä tönin tavaroita malttini menettäessäni.
Hermojen menetystä voi kestää jonkin aikaa vain tai usean tunnin ja sitten kuin salamaniskusta itken. Itken ja itken ja oloa ei saa helpommaksi. Välillä sanon jotta miehelläni olisi paremmin ilman minua ja lapsilla myös. Samassa saatan suuttua kun taas pelkään että minut jätetään. Itkua voi myös kestää vaihtelevasti ja senkin voi laukaista ihan mikä tahansa. Autolla lähtiessäni saatan sanoa jotta miehelle että säkin varmaan toivot että ajaisin kolarin, tai jotta toivottavasti ajan kolarin, vaikka en sitä loppujen lopuksi tarkoita.
Päässäni on todella tuskainen ja outo olo, tuntuu kuin olisi hullu tai tullossa hulluksi. Aina ei tiedä mitä tekisi tai mitä sanoisi ja kuinka päin olisi. Ahdistaa ja samalla panta kiristää päätä niin kuin siellä olisi monen monta aikapommia jotka kaikki tikittavät omaa aikaansa ja odottavat jotta aika räjhätää tulee...
Onko teillä kokemuksia? Suvussani on masennusta ja kaksisuuntaista mielialahäiriötäkin löytyy muutaman sukupolven ajalta.. Millaisilat oireeni kuulostavat pelkään sairastuvani kaksisuunt.mielialanhäiriöön eli maanis-depressiivisuuteen, vaikka tämä saattaakin olla vain tavallista synnytyksenjälkeistä masennusta?
Kannattaako minun soittaa maanantaina neuvolaan vai suoraan lääkäriin? MITÄ TEEN?
Olen vajaan viikon verran menettänyt malttini mitä pienimmistä asioista ja huutanut pääpunaisena. Lasten marina hermostuttaa toisinaan suunnattomasti ja päässä liikkuu jos jonkinmoisia ajatuksia. En jaksaisi hoitaa lasta ja tyynnyttää hänen itkua vaikka itseni kuitenkin sen pakotan tekemään. Muutama pv sitten jätin kuitenkin lapset alas ja menin itse ylös jotta en kuulisi itkua jota oli jatkunut väsymyksestä johtuen jo jonkin aikaa.
Pelkään että mieheni jättää minut eikä enää rakasta minua. Huutameni ärsyttää häntä ja hän ei osaa ja halua puhua.
Aamuisin kaikki päässäni on pahimmillaan. Kaikki sekaisin, niinkuin tekstistäkin voi päätellä, en osaa tätä kirjoittaakkaan. Välillä tönin tavaroita malttini menettäessäni.
Hermojen menetystä voi kestää jonkin aikaa vain tai usean tunnin ja sitten kuin salamaniskusta itken. Itken ja itken ja oloa ei saa helpommaksi. Välillä sanon jotta miehelläni olisi paremmin ilman minua ja lapsilla myös. Samassa saatan suuttua kun taas pelkään että minut jätetään. Itkua voi myös kestää vaihtelevasti ja senkin voi laukaista ihan mikä tahansa. Autolla lähtiessäni saatan sanoa jotta miehelle että säkin varmaan toivot että ajaisin kolarin, tai jotta toivottavasti ajan kolarin, vaikka en sitä loppujen lopuksi tarkoita.
Päässäni on todella tuskainen ja outo olo, tuntuu kuin olisi hullu tai tullossa hulluksi. Aina ei tiedä mitä tekisi tai mitä sanoisi ja kuinka päin olisi. Ahdistaa ja samalla panta kiristää päätä niin kuin siellä olisi monen monta aikapommia jotka kaikki tikittavät omaa aikaansa ja odottavat jotta aika räjhätää tulee...
Onko teillä kokemuksia? Suvussani on masennusta ja kaksisuuntaista mielialahäiriötäkin löytyy muutaman sukupolven ajalta.. Millaisilat oireeni kuulostavat pelkään sairastuvani kaksisuunt.mielialanhäiriöön eli maanis-depressiivisuuteen, vaikka tämä saattaakin olla vain tavallista synnytyksenjälkeistä masennusta?
Kannattaako minun soittaa maanantaina neuvolaan vai suoraan lääkäriin? MITÄ TEEN?
Vastaukset 3
Vanhimmat
älä odota maanantaihin,tänään jo lääkäriin ja kerro olotilastasi, saat varmasti apua ja jos nyt sattuisi niin huonosti ettei lääkäri ymmärrä tilaasi niin et suostu lähtemään kotiin ennekuin ymmärtää. Käyt lievästi sanottuna ylikierroksilla ja väsynyt lastenhoitoon, ensiapuna kannattaisi miehelle kertoa tuntemuksiasi niin hänkin ymmärtäisi sua paremmin ja auttaisi, voit myös maanantaina soittaa neuvolaan ja he järjestävät sulle kodinhoitoapua, sieltä kautta saat sen varmasti nopeampaa. Sun toipumisen kannalta kaikki apu on tarpeen ja jotta jaksaisit elämää eteenpäin kaikki apu pitää ottaa vastaan. Kyllä elämä tästä vaikkei nyt vielä siltä tuntuisikaan, toivon että löydät tien ulos tästä ahdistuksesta ja saat jatkaa elämääsi onnellisena.
jos vähänkin joku sitä tarjoaa.Olet niin paljon ilmeisesti lastesi kanssa ja tietysti kun nuorimmainen on vielä noin pieni,joudutkin olemaan,mutta kaikenlainen apu on silti sinun eduksesi.Toisten kanssa juttelu tai ihan konkreettinen auttaminen olisi hyvä,jos sinulla vain on joku joka auttaisi.Siis joku muu kuin miehesi.
Olet ilmeisesti niin tunteittesi mylletämässä tilassa,että kaipaisit keskustelukaveria,eikä omasta miehestä siihen välttämättä tosiaan ole.Purat pahaa oloasi mieheesikin,eikä hän silti sinua ymmärrä.
Siksi olisi tärkeää,että voisit puhua jollekin muulle.Voihan tätäkin kautta saada jotakin helpotusta,mutta tarvitset sitä kyllä jatkossakin.
Olet nyt herkimmilläsi,kun vauva on noin pieni ja toinenkin on 1 vuotias.Kuitenkin he molemmat tarvitsevat sinua,hyvinkin tiiviisti jonkin aikaa ja siinä vaiheessa apu olisi tarpeen.Jos sinun on mahdollista saada kodinhoitaja,niin ota ihmeessä.
Pääset vähän tässä asiassa eteenpäin ja voit saada uusia voimavaroja.
Itsestäsi huolehtiminen on tässä vaiheessa kovin tärkeää.Olet itsekin huomannut,että olet hermostunut ja itkuinen,kun et nyt voi hyvin.Jos saat itsesi parempaan kuntoon,jaksat kotonakin paremmin eikä synkät ajatukset valtaa mieltäsi.
Paljon voimia sinulle!!
Ensiksikin näytät tämän kirjoituksesi miehellesi, josko se hänet herättäisi näkemään tilanteen sinun kannaltasi ja miltä sinusta tällä hetkellä tuntuu.
Ota yhteys neuvolaan ja vaadi itsellesi apua!