Moniko on saanut kuulla jonkinlaista vähättelyä kun on kertonut kohtauksistaan? Tyyliin "kyllä se siitä, kaikkiahan meitä joskus pelottaa ja jännittää". Veikkasin että aika moni.
Entä onko tullut vastaan jotain outoja uskomuksia taudinkuvasta?
Mites selitätte asiasta tietämättömälle mistä on kyse, vai selitättekö ollenkaan?
Itse ei oikein enää jaksa valaista, vaikka ehkä pitäisi. Melkein sitä tyytyy toteamaan että ei sitä ehkä osaakaan kuvitella jollei ole itse kokenut. Muutamia pahimpia harhaluuloja olen sentään oikonut. Esim siitä että paniikkihäiriöinen kohtauksen tullessa alkaa silmittömästi riehua ympäriinsä, kohkaa kuin villiintynyt ori, hajottaa kaiken eteentulevan, kirkuu ja kiskoo hiuksiaan...
Jokin aika sitten oli YouTubessa pätkä jostain vanhasta sketsisarjasta (oisko ollut Tabu) nimeltään paniikkihäiriöisten vuosikokous. Jos kestää pientä pilkantekoa, se oli hauska. Itse olen todennut huumorin olevan itselle tän taudin paras seuralainen, kyllä sitä välillä niin hölmöissä tilanteissa panikoi, ettei voi kuin hymyillä tai itkeä. Yritän valita ensimmäisen.
Olisinkin lähettänyt sen pätkän "opetukseksi" ystäväni sähköpostiin, mutta lienee ollut laiton pätkä, koska en sitä enää löytänyt.
Entä onko tullut vastaan jotain outoja uskomuksia taudinkuvasta?
Mites selitätte asiasta tietämättömälle mistä on kyse, vai selitättekö ollenkaan?
Itse ei oikein enää jaksa valaista, vaikka ehkä pitäisi. Melkein sitä tyytyy toteamaan että ei sitä ehkä osaakaan kuvitella jollei ole itse kokenut. Muutamia pahimpia harhaluuloja olen sentään oikonut. Esim siitä että paniikkihäiriöinen kohtauksen tullessa alkaa silmittömästi riehua ympäriinsä, kohkaa kuin villiintynyt ori, hajottaa kaiken eteentulevan, kirkuu ja kiskoo hiuksiaan...
Jokin aika sitten oli YouTubessa pätkä jostain vanhasta sketsisarjasta (oisko ollut Tabu) nimeltään paniikkihäiriöisten vuosikokous. Jos kestää pientä pilkantekoa, se oli hauska. Itse olen todennut huumorin olevan itselle tän taudin paras seuralainen, kyllä sitä välillä niin hölmöissä tilanteissa panikoi, ettei voi kuin hymyillä tai itkeä. Yritän valita ensimmäisen.
Olisinkin lähettänyt sen pätkän "opetukseksi" ystäväni sähköpostiin, mutta lienee ollut laiton pätkä, koska en sitä enää löytänyt.
Vastaukset 4
Vanhimmat
on vaikkee selevittee tuota panniikkihäirijjöö semmoselle immeiselle,joka ei siitä mittää tiijä.Eipä ou pitkä aika,kun yks miun vanahempi sukulaisnainen kysy,jotta mikä se on se panniikkihäiriö-no mie selevitin selevittämästä piästyykkii,puhetta tulj kun Ruuneperiltä kuunnaa ja kun omasta mielestän assii olj selevä,tämä sukulainen tuumas;siulla on varmmaan sydänhermovika!Parempi miusta on,kun ei yritäkkää seikkaperäsesti selevittee tätä assiita-mie oun nykyjjään kuitanna kysymykset sanomalla vain,jotta tää on jottaa aivoperästä häirijjöö!
Kun se on miltein mahdotonta selittää mielenterveys lääkärillekkään, kun menin hoitaan masennustani naapurin pöpilään, ja kun tuli puheeksi paniikki häiriö niin lääkärikin oletti että hyppisin pitkin seiniä jos semmonen kohtaus tulisi, ja alko ehdotteleen suljettua osastoa ja jotain voimakasta rauhoittavaa lääkettä, kun eihän minua avo osastolle voi laittaa koska saattaisin olla toisille vaaraksi.
oljpas se siun liäkär kelekasta kokonnaan puonnu,kun tavalliset tervveyskeskusliäkärittii jo tiettäät,mittee on panniikkihäirijö,kun vain osovvaa oirreesa tarppeeks hyvin selevittee!Mitäs jatkossa seuras-suletulleko se siut pisti?
Kohta alkaa käydä kai ikävästi toteen se vanha vitsailu että "kun nykyään on niin vaikea saada ammattitaitoista henkilökuntaa".
Toihan on aivan käsittämätöntä!
Alan yhä enempi arvostaa sitä, että sain onnella (lähes) heti ihanan ja osaavan ihmisen, jolle puhua...