Keskustelimme tuolla aikaisemmassa ketjussa. Toin asian tänne, koska ajattelin ettet ehkä huomaa sitä enää tuolta.
Esim. pyhä Paavali opetti, ettei seurakunnassa nainen voisi olla ilman huivia, koska se on vallanalaisuuden merkki. Joku asia voidaan nähdä syntinä tiettynä aikanakin ja silloin se on syntiä se. Vaikka jollakin olisikin parempi tieto, niin ei voi pahentaa muita, sekin on syntiä se.
****
Eli toisin sanoen ihminen saa itse päättää mikä asia milloinkin on syntiä?
Onko tällainen ihan oikein? Jotenkin tuntuu kummalta. Jos miettii asiaa, niin voiko olla että Jumala on 60-luvulla tuominnut permanentistä kadotukseen, mutta nykyään ei?
Kun viimeinen tuomio tulee ja siellä on kaksi ihmistä. Toinen on kuollut 60-luvulla ja toinen 2000 luvulla. Toinen on tullut tuomituksi saatanan haltuun permanentistä ja toista on pidetty uskovaisena vaikka on saman asian tehnyt. Ainoa ero on se, että he ovat eläneet eri aikoina. Jumalako tuomitsee toisen kadotukseen ja toisen elämän kirjoihin?
Kuulostaa melko oudolta. Kyllä se usko ratkaisee.
Jos ihminen saa päätää mikä asia on syntiä, niin
samalla logiikalla voisi ajatella, että homous oli syntiä Paavalin aikana, mutta ei enää, koska seurakunta ei sitä sellaisena vain pidä.
Ja tuosta huivista...
Minä uskon vakaasti, ettei Paavali tehnyt huivikysymyksestä autuudenasiaa. Se oli tapakulttuuria, mutta ei varmasti evännyt pelastusta sellaiselta naiselta, joka ei huivia pitänyt.
Esim. pyhä Paavali opetti, ettei seurakunnassa nainen voisi olla ilman huivia, koska se on vallanalaisuuden merkki. Joku asia voidaan nähdä syntinä tiettynä aikanakin ja silloin se on syntiä se. Vaikka jollakin olisikin parempi tieto, niin ei voi pahentaa muita, sekin on syntiä se.
****
Eli toisin sanoen ihminen saa itse päättää mikä asia milloinkin on syntiä?
Onko tällainen ihan oikein? Jotenkin tuntuu kummalta. Jos miettii asiaa, niin voiko olla että Jumala on 60-luvulla tuominnut permanentistä kadotukseen, mutta nykyään ei?
Kun viimeinen tuomio tulee ja siellä on kaksi ihmistä. Toinen on kuollut 60-luvulla ja toinen 2000 luvulla. Toinen on tullut tuomituksi saatanan haltuun permanentistä ja toista on pidetty uskovaisena vaikka on saman asian tehnyt. Ainoa ero on se, että he ovat eläneet eri aikoina. Jumalako tuomitsee toisen kadotukseen ja toisen elämän kirjoihin?
Kuulostaa melko oudolta. Kyllä se usko ratkaisee.
Jos ihminen saa päätää mikä asia on syntiä, niin
samalla logiikalla voisi ajatella, että homous oli syntiä Paavalin aikana, mutta ei enää, koska seurakunta ei sitä sellaisena vain pidä.
Ja tuosta huivista...
Minä uskon vakaasti, ettei Paavali tehnyt huivikysymyksestä autuudenasiaa. Se oli tapakulttuuria, mutta ei varmasti evännyt pelastusta sellaiselta naiselta, joka ei huivia pitänyt.
Vastaukset 14
Vanhimmat
HS;n ja muun populaation perässähiihtäjä. Kirjoitukset viittaavat siihen.
en halua, mutta kommentoida kuitenkin.
Yhteisöjen sisällä on historian aikana aina rakenneltu perinnäissääntöjä. Ihminen haluaa aina joko vallan- tai muissa himoissaan hieman näpäyttää lajitoveriaan - kertoa, kuinka asian kuin asian voisi tehdä hivenen näppärämmin. Ytimenä on näyttää, kuka heiluu kukkona tunkiolla. Ei tarvitse kun vähän katsella ympärilleen omassa työpaikassaan. Kirjoittamattomia sääntöjä löytyy yhtä monta kuin HysHysin listasta. Pisimpään työssä sinnitelleet ovat parhaiten vihkiytyneitä näihin perinnäsisääntöihin ja oikovat niiden avulla mielellään kokemattomampia kollegoitaan.
Avaajan tavoin arvelen myös, että Raamatussa on (SRK:n systeemin tavoin) kahdentasoisia sääntöjä: Pyhän hengen ilmoitusta ja sitten näitä kuuluisia rakkauden neuvoja. Nykykristityn silmin ja korvin Paavalin klassiset lauselmat etenkin naisista tuntuisivat kuuluvan jälkimmäisiin.
Taisi olla HysHys joka antoi todella kiinnostavan linkin vanhoillislestadiolaisen liikkeen historiassa kytenevään naissyndroomaan. Ainakin sen artikkelin mukaan vanhoillislestadiolainen herätysliike oli alkuunsa hyvin demokraattinen sukupuolten välisen tasa-arvon suhteen - etten sanoisi jopa edistyksellinen. Mukana oli toimeliaita naisia jopa saarnavirassa. Kun sitten innokas kirkonmies ryhtyi vainoamaan herätysliikettä, naiset heitettiin leijonille. Ajatetiin, että naiskysymyksessä voitiin joustaa, kun taas autuutuskysymykset tuli säästää koskemattomina. Olisi hauska kuulla tarkennusta tähän ja varmistus, että olen tulkinnut artikkelin oikein.
Ennen kuin siis Weha tai muukaan intomieli heiluttelee huiviaan, on aina viisasta varmistaa selustansa. Ties vaikka kaapin takana olisikin nainen...
jos joku asia aiheuttaa seurakunnassa pahennusta, sellaista ei sitten tule aiheuttaa. Esim. juuri tuo televisio tai naisen meikkaaminen. Meille se ei ole ongelma, olla niitä ilman, mutta ulkopuolisille sitäkin enempi.
Raamattu selkeästi homoudesta kertoo, ettei siinä eläjät pääse sisälle Jumalan valtakuntaan olikos se (1.kor.6:9).
Sitten on asioita, jotka tiettyinä aikoina aiheuttaa pahennusta ja voi olla kulttuurillisikain asioita. Näissäkään ei tule aiheuttaa pahennusta, ekä tehdä eriseuseuraa, vaan olla kuuliainen seurakunta-äidin neuvoille. Tämä on ihan Raamatun opetusta.
Niipä tuosta huivinkäytöstäkin apostoli teki "säännön". Sitä tuli käyttää kaikissa pyhien seurakunnissa silloin:
1.kor.6:16. "Jos joku kuitenkin väittää vastaan, niin sanon hänelle, ettei meillä ole sellaista tapaa eikä yleensäkään Jumalan seurakunnilla".
on yksi vanhoillislestadiolaisuuden kauneimmeista piirteistä - siis se periaate, jonka Weha toi esiin: ei haluta pahentaa lähimmäistä jolle jokin maallinen seikka saattaa muodostua uskon esteeksi. Ikävä vain, että inhimillisessä yhteisössä tästä hyvästä aikeesta tuntuu osin muodostuneen lyömäase, jonka avulla kiristetään parannusta tai pelotellaan autuuden menetyksellä.
Yksilöllisyyttä ylenpalttisesti korostavana aikanamme on erityisen lämmittävää se vastuullisuus, jonka tuo vähäisemmän veljen heikkouden huomioonottaminen sisältää: en drinksuttele, jos vähäisempi veljeni saattaa äityä ryyppäämään.
Monet syntilistan "rakkaudenneuvoista" ovat tätä samaa käytännöllis-kristillistä sorttia, joka kuulostaa näennäishuvittavalta listattuna ja aikakautena, jolloin jokainen taaplaa tyylillään. (Listaan on tosin lipsahtanut näitä kömmähdyksiäkin mukaan. Johtuukohan korvakorukielto siitä, että rengas oli aikanaan orjan merkki? Kristitty kun ei enää kuljeskele orjana, hänellä ei näin ollen tule olla yllänsä minkään sortin renkaita myöskään. No, kunhan arvailen.)
Kristittyä sitovat kymmenen käskyä. Perinnäissäännöillä saatetaan tarjota tukea kristityn vaellukseen - usein aivan tervein neuvoin - mutta legitimoivaa ja yhteisöstä sulkevaa seuraantoa niillä ei varmasti ole Paavalinkaan aikana ollut tarkoitus olla.
Kun SRK:n sisällä käytiin aikanaan taistoa alfauroksen paikasta, ilmapiiri ehkä kiristyi myös kentän suuntaan. Silloin jäi tämä vähin veli jalkoihin. Alettiin hutkia tutkimatta: käyttää perinnäissääntöjä vallan välineenä. Tässä arvelisin myös hoitokokousten ongelman lymyävän: käytiin sotimaan omia vastaan maallisista asioista maallisin asein hengen miekan sijasta.
ollenkaan noin. Vaan kun on tullut tarve aiheuttaa jossain asiassa pahennusta, niin on siellä takana joku suurempi luopumus, esim. maailmaan meno tai vääriin oppeihin, että saa tehdä uskostaan oman mielen mukaisen.
Lammas on tänäkin aikana laumaeläin, vaikka koitetaan nykyisin puolustella vääriä oppeja ja lahkojen ojia yksilöllisyydellä...maailmanhenki jyrää aikanamme....
mutta hämäräksi se jäi. Lienet oikeassa siinä, että kun yhteisöön kuuluvan ihmisen elämäntavat alkavat poiketa perinnäissäännöistä, taustalla on muutakin kuin esimerkiksi halu piristää kevättä uusilla raidoilla. Raidat eivät kuitenkaan sinänsä estä kenenkään autuutta.
Miksi sitten ennen tummanvaaleaan kutristoonsa tyytyväinen lestadiolaisrouva päättääkin seurakunnan yllätykseksi ottaa raidat?
- Hän saattaa todellakin olla rakastunut helluntalaishemmoon, jolle värillä saattaa olla väliä. Tällöin tietysti lestadiolaisrouva on jo sydämessään luopunut yhteisönsä (ja ensisijaisesti Raamatun) synniksi luokittelemästä käskystä: Älä tee huorin. Kun hän on tehnyt synnin, muu on pelkkää alamäkeä. Raidoilla himokas pikkurouva viestittää seurakunnalle että on jo toinen jalka oven välissä lähdössä maailmalle mieltymään.
- Pikkurouva saattaa myös viestittää pahaa oloaan yhteisössä rikkomalla sen perinnäissääntöjä - ja näin jo hakea apua.
- Pikkurouva on myös saattanut itsekseen opiskella Raamattua, eikä ehkä ole sieltä löytänyt hiusten raidoituskieltoa. Raamatussa mainittu "siveä koristautuminen" on vähän tulkinannvarainen juttu.
Jokainen uskovainen tietää, kuinka synti joskus voittaa. Aluksi syntyy himo, sitten himon luvallisuus ja lopulta kuolema. Elämä ei kuitenkan ole yksioikuista, eivätkä motiivimme suoraviivaiset. Siksi kannattaa tarkoin harkita ennen kuin esimerkiksi hiusraitojen takia heitetään lapsi pesuveden mukana.
on jo niin, että epä-uskoisen nai, on kieltänyt uskonsa. "Siveä koristautuminen", ei ole mikään tulkinnanalainen juttu. Jos se sitä olisi, ei sellaista Raamattuun olisi tarvinnut kirjoittaakkaan...
mutta miten on kutrinsa raidoittaneen pikkurouvan laita? Miten menettelet, kun uskonystäväsi on blondannut hiuksensa? Puhutteletko yksin, kaksi ja seurakuntasin? Entäs jos ei tokene?
Ennenvanhaan näistä kaksinpuhutteluista syntyi monta vauvaa.
vanhoillislestadiolaisessa liikkeessä?
Vanhoillislestadiolaiset suhtautuvat kielteisesti homoseksuaalisuuden toteuttamiseen elämässä. Samasta sukupuolesta kiinnostuneita on kuitenkin tietty prosenttiosuus myös suomalaisista ja näin ollen myös vanhoillislestadiolaisista.
Ymmärrän, etteivät homoseksuaalit siis tule seuroihin käsi kädessä. Tunnetaanko heidät silti siionissa homoseksuaaleiksi? Ja kuinka heihin suhtaudutaan?
Raamatussa on lukuisia viittauksia "miehimyksiin" ja siihen "irstauteen", jota he harjoittavat. Olen heteroseksuaalisesti suuntautuneena kristittynä usein miettinyt, kuinka hirveältä nuo kohdat mahtavat homoseksuaaleista tuntua.
Siksi mietin, voikohan esimerkiksi Paavalin monet karut lausumat näyttäytyä Antiikin maailmaa vasten? Silloinhan heteroseksuaaliset remuajat ja irstailijat käyttivät seksuaalisen himonsa lisäämiseksi mausteina sekä lapsia että samaa sukupuolta olevia kumppaneita. Onkohan mahdollista, että Raamatussa kielletään tällainen seksihurjastelu pelkästään, eikä painotus olisi niissä tunnesuhteissa joita homoseksuaalit tuntevat toisiaan kohtaan?
Inhimillisesti ajatellen on hyvin vaikea (ja tuntuu UT:n hengen vastaiselta), että apsotolit löisivät jo valmiiksi lyötyjä, seksuaalisuutensa kanssa muutenkin kipuilevia uskonveljiä tai muita lähimmäisiä.
Kristittyä, Jumalan lasta ei hallitse laki, vaan se on jumalattomia varten. Kristittyjä hallitsee Jumalan terveellinen armo, joka on kaikille ihmisille ilmestynyt, siitä eletään ja sitä evankeliumissa tarjotaan.
Jos armon alta jonnekin poiketaan, niin aina mennään lain alle ja silloin evankeliumin saarnakin alkaa kuulostamaan lainsaarnalta, vaatijan sauvalta.
24 Niin on laki ollut meidän opettajamme Kristuksen tykö, että me uskon kautta vanhurskaaksi tulisimme.
25 Mutta sitte kuin usko tuli, niin emme enempi ole sen opettajan alla.
26 Sillä te olette kaikki Jumalan lapset uskon kautta Jesuksen Kristuksen päälle.[Gal. 3]
Mutta tekikö Paavali autuudenasiaa huiviasiasta? Jos se selvästi kielletää syntinä, niin silloin sen pitäisi olla voimassa tänäkin päivänä.
Minusta Paavali puhuu tavasta, joka on olemassa. Ei synnistä, jonka perusteella joku pääsee taivaaseen ja joku ei. Jos Paavali näin väittäisi, putoaisi pohja muilta opetuksilta. Eikä Raamattu voi olla ristiriitainen. Tämä Paavali kehoitus on selitettävissä vain sillä, ettei se ollut lakia, vaan kehoitus.
No, jos kuitenkin ajatellaa, että paavali teki asiasta synnin, niin minkä perusteella meillä on oikeus se silloin lopettaa, että enää se ei ole synti?
Samalla logiikallahan me voisimme lopettaa homoudensynnin. Sanoa vain, että ei enää ole synti, kun seurakunta niin päättää.
Kirjoitat: Sitten on asioita, jotka tiettyinä aikoina aiheuttaa pahennusta ja voi olla kulttuurillisikain asioita. Näissäkään ei tule aiheuttaa pahennusta, ekä tehdä eriseuseuraa, vaan olla kuuliainen seurakunta-äidin neuvoille. Tämä on ihan Raamatun opetusta.
Kyllä minä ymmärrän, että seurakunnalle täytyy olla kuuliainen. Nyt tässä kuitenkin ihmetyttää se, miksi seurakunta saa tällaisia tehdä ja miten käy niille, jotka ovat kuolleet eri aikoina, eri sääntöjen alla?
Jos seurakunta sitoo maanpäällä, niin on sidottu taivaassa? Minusta on väärin, jos on tullut sidotuksia permanentin takia, mutta ei enää tänään? Ja vielä tänään tekee syntiä meikkaamalla, miten on tulevaisuudessa. Ennen olisi tullut tupenrapinat puutereista ja meikkipuikoista, nyt sitä pidetään "huomaamattomana ehostuksena, joka on sallittua". Vapautuuko kunnon meikki 20 vuoden päästä?
Nämä on ongelmia, joita en ymmärrä.
Ongelma vain on se, että samat säännöt ovat jämähtäneet voimaa, ja ne eivät millään muutu. 60-luvulla uskallettiin ottaa todella kantaa asioihin. Esim. meikkaus sanottiin suoraan synniksi. Jos olisi ollut tätä nyky-vl-naisten meininkiä, sekin olisi takuulla sanottu synniksi. Ihan varmasti.
Jos suoraan sanotaan, niin minusta tuon muotivillityksen saisi suorilta julistaa synniksi. Siistit ja hyvät vaatteet on asia erikseen.
Tällainen ulkonäkökeskeisyys aiheuttaa paineita. Kun kaupungeissa suurin osa on muodin ja kaiken maallisen perässä, niin se aiheuttaa sellaisille sisarille, jotka ei ole niin kauniita tai halukkaita tähän mukaan, paineita. Pitäisi pukeutua hyvin, pitäisi olla kaunis ja haluttava. Samalla tällainen ulkonäkökeskeisyys on johtaa pois tärkeämmistä asioista, Jumalasta. Heikointa sisarta uhkaa tässäkin vaara.
60-70-luvuilla tähän olisi puututtu.
Saatoin ymmärtää väärin... mutta sanoitko, että Raamattu yksiselitteisesti kieltää juuri meikkauksen ja hiustenvärjäysten, mutta ei muuta?
Siveä koristautuminen tarkoittaa siveyttä kaikessa! Moni hieman meikannut ja hiuksia raidoittanut ihminen voi olla paljon raikkaampi ja siveämpi kuin moni muu.
Tässä vanha viesti, jossa tämä asia selkeästi ilmenee.
********
Eilen näin eräässä vaatekaupassa nuoren vl-naisen. Hänellä oli hyvin tiukat farkut, jalassa korkeakorkoiset saappaat, jotka oli vedetty farkkujen päälle. Takkina oli piukka, lyhyt toppatakki karvakauluksella. Hiukset olivat suurilla laineilla, käsissä useita sormuksia. Eli kokonaisuus oli viimeisimmän muodin mukainen!Kuitenkaan meikkiä ei ollut naamalla eikä korvissa korvakoruja.
Vertasin tätä naista itseeni. Olin aamulla laittanut ripsiväriä silmiini, ja hieman aurinkopuuteria kasvoille. Korvissa oli pienet timantit. Jalassa minulla oli mustat matalapohjaiset talvisaappaat ja päällä suorat housut. Takkina ihan tavallinen toppatakki. Olin pukeutunut aivan siististi ja nätistä. En mihinkään ryysyihin.
Jäin toden totta miettimään, että olinko minä lestadiolaisesta näkökulmasta "sieluntilaltani epäilyttävä" vain sen takia, että minulla oli hieman meikkiä ja korvakorut? Kyllähän jokainen, jolla silmät on päässä, huomaa, että tuo nuori vl-nainen oli minua "koristautuneempi" ja varmasti maailman muodin ihanteiden mukainen. Miehet varmasti katsoivat naisen muotoja ja naiset, miten hyvin ja seksikkäästi hän pukeutui.
Voiko siis joku valaista tätä ristiriitaa. Miten oikeutatte itsellenne tällaisen koristautumisen ja samalla sanotte, että on syntiä meikata tms.? Ja selitykseksi ei kelpaa, että onhan vl:lläkin lupa pukeutua asiallisesti ja kauniisti. Asiallinen ja kaunis pukeutuminen on täysin eri asia kuin tällainen maailman muodin seuraaminen ja ylenpalttinen koristautuminen, josta nyt puhun
********
En kyllä voi ymmärtää, jos joku kehtaisi väittää, että tuo "muotihirmu" olisi tuota toista siveämpi... En kyllä usko, että sinäkään näin ajattelet?