Ajattelin kirjoittaa ihanasata anopistani vaihteeksi kun täällä niitä mummoja niin moititaan.
Eli minulla on ehdottomasti maailman paras anoppi ja ihana mummo lapselleni.
Me ollaan alusta asti tultu loistavasti juttuun mieheni äidin kanssa,joka on reilu viidenkympin ikäinen nainen ja minä reilu kahdenkympin oleva tyvär.
Minä voin phua hänelle kaikesta, ja hän kuuntelee minun ainaisia valituksia siitä kuinka väsynyt olen tai jos joku muu on mennyt mönkään. Hän ei arvostele minun kasvatusperiaatteitani mutta ilmaisee kyllä jos on erimieltä asioista, ja niistä keskustelemalla yritämme löytää kultaisen keskitien tai sitten vain tyydymme siihen, että molemmat hoitaa asiat omalla tavallaan.
Hän kunnioittaa minua äitinä ja antaa minulle tilaa.
Mummo hoitaa poikaani (7kk) usein ja mielellään ja tietenkin ilmaiseksi. Arvostan häntä siitä, koska hoitoaika on tottakai pois myös hänen vapaa-ajastaan ja rentoutumisestaan. Minä yritän vuorostani auttaa häntä lumitöissä tai missä milloinkin kykenen..
Hän auttaa meitä rahallisesti ja ostaa pojalle vaatteita. Silti hän ei tee ostamistaan tavaroista isoa haloota eikä vaadi siitä suuria kiitosjuhlia itselleen.
Tottakai myös meillä on päiviä jolloin sukset menevät ristiin,eikä kaikki ole AINA onnea ja autuutta, mutta onneksi meistä kumpikaan ei ole pitkävihaista sorttia ja keskustelemalla ne asiat on aina selvinnyt..
Kaikki kiitos ja kunnia ihanille mummoille!
Eli minulla on ehdottomasti maailman paras anoppi ja ihana mummo lapselleni.
Me ollaan alusta asti tultu loistavasti juttuun mieheni äidin kanssa,joka on reilu viidenkympin ikäinen nainen ja minä reilu kahdenkympin oleva tyvär.
Minä voin phua hänelle kaikesta, ja hän kuuntelee minun ainaisia valituksia siitä kuinka väsynyt olen tai jos joku muu on mennyt mönkään. Hän ei arvostele minun kasvatusperiaatteitani mutta ilmaisee kyllä jos on erimieltä asioista, ja niistä keskustelemalla yritämme löytää kultaisen keskitien tai sitten vain tyydymme siihen, että molemmat hoitaa asiat omalla tavallaan.
Hän kunnioittaa minua äitinä ja antaa minulle tilaa.
Mummo hoitaa poikaani (7kk) usein ja mielellään ja tietenkin ilmaiseksi. Arvostan häntä siitä, koska hoitoaika on tottakai pois myös hänen vapaa-ajastaan ja rentoutumisestaan. Minä yritän vuorostani auttaa häntä lumitöissä tai missä milloinkin kykenen..
Hän auttaa meitä rahallisesti ja ostaa pojalle vaatteita. Silti hän ei tee ostamistaan tavaroista isoa haloota eikä vaadi siitä suuria kiitosjuhlia itselleen.
Tottakai myös meillä on päiviä jolloin sukset menevät ristiin,eikä kaikki ole AINA onnea ja autuutta, mutta onneksi meistä kumpikaan ei ole pitkävihaista sorttia ja keskustelemalla ne asiat on aina selvinnyt..
Kaikki kiitos ja kunnia ihanille mummoille!
Vastaukset 17
Vanhimmat
olet onnekas, noin sen yhteistyön pitäisi sujua. Olen todella iloinen puolestasi. Mukavaa talven jatkoa (toivottavasti ei tule paljoa lunta) :)
Äiti oikein olet kun poika 7kk ja jatkuvasti mummolla hoidossa! Ei minun vaimoni vaan laittaisi noin pientä hoitoon MINNEKKÄÄN! Vuoden ikäisenä oli ensimmäisen kerran eka lapsi hoidossa mummolassa, vaimon vanhempien luona. Tietysti se pitää päästä ryyppäämään ja rellestämään aina viikonloppuisin. No niin teen minäkin joskus, mutta vaimoni ei! Hän on kyllä hyvä äiti! Minä en ole niin hyvä isä. Mutta kovin usein en minäkään hoidattaisi tuon ikäistä, niin urakeskeinen en ole.
suhtautuu negatiivisesti tekemällä omia päätelmiään.
En minä ainakaan sellaista käsitystä saanut, että kirjoittaja ryyppäämään ja rellestämään menisi. Minusta koko kirjoitus oli niin positiivinen, että tuli oikein hyvä mieli. Tällaisia tapauksia harvemmin näkee.
Miniä on nuori, vasta parikymppinen. On mielestäni onnellista, että hän on saanut anopin, joka ymmärtää, että nuori äiti, yövalvomisten vastapainoksi, tarvitsee hiukan omaa aikaa rentoutuakseen.
En minä voisi kuvitella, että hän missään pahoilla teillä liikkuisi.
Jos hänellä on hiukan omia harrastuksia, tai vaikkapa vain käy ostoksilla tai lenkillä ym. mikä häntä kiinnostaa, niin ei siinä nyt kenelläkään pitäisi olla nokankoputtamista.
En ollenkaan epäile, etteikö sinun vaimosi olisi hyvä äiti, mutta ei se kirjoittajasta huonoa äitiä tee, eikä vaimostasi pyhimystä. Varo vaan, ettei tunne itseään marttyyriksi rinnallasi, kun itse menet omille teillesi ja hän on yksin kotona vauvan kanssa.
Taisi olla provo koko kirjoituksesi.
muuta ku itsekeskeinen. Kaikkien elämään ei kuulu viikonloppu ryyppääminen.
Kuinka muummut ja papat saavat luotua suhteet lapsenlapsiin, elleivät he koskaan ole pienen lapsen kanssa?
Sinäkin perheen isänä, pidä huoli äidin jaksamisesta. Sinullakin on velvollisuus hoitaa lastasi, niin että äiti pääsee lenkille tai ystävänsä luo kylään. Juopottelut eivät kuulu lapsiperheille!! Eivät milloinkaan!!!
isä sinä lapsellesi olet. Miksikähän sinun pitää päästä rellestämään mutta vaimosi ei, ai niin kun hän on "hyvä äiti". Kummallinen tapa sinulla mitata kuka on hyvä äiti ja kuka ei, kyllä sinun pitääkin täällä palstalla kehua vaimoasi kun hän antaa sinun rellestellä.Onkohan sinulla vähän huono omatunto kun pitää arvostella muiden hoitoon viemisiä?Minusta on ihailtavaa kun anoppien ja miniöiden välit ovat niin hyvät että hoitoon voi lapsen viedä milloinka vaan. Minulla oli hyvä anoppi mutta pitkän välimatkan vuoksi ei lastamme voinut hänelle usein viedä, mielellään hän olisi hoitanut jos mahdollisuus olisi ollut.Oma äitini taas oli sellainen "marttyyri" voivotteli jos joskus uskalsi apua pyytää.
On tasan kaksi vaihtoehtoa. Lasta täydellisesesti hoitava ja ymmärtävä äiti tai rellestävä, viinanhuuruinen naisihminen, joka heivaa kersan anopille joka viikonloppu.
On siis vain yksi syy, miksi lasta pitää viedä toisen hoidettavaksi: viina.
Eli ei esim. asioiden hoitaminen kaupungilla, ystävien luona pistäytyminen, lääkärissäkäynti, kampaaja, suursiivous, matka puolison kanssa.
Ei mikään näistä.
Äidit eivät tee mitään tällaista.
He ovat kotona pullantuoksuisina ja äidillisinä, sukuaan, anoppiaan, miestään, naapureitaan, maailmaa rakastavina, äitiyttä hohtavina.
TAI sitten hapsottavina, likaisina, olutkasseja kantavina, törkyisiin vaatteisiin sonnustautuneina, riitaisina, anoppia halveksivina, miestään pettävinä kuvatuksina, jotka eivät halua lastaan ja miestään hoivata.
On hienoa, että asia selvitetään perin juurin, joten jokainen anoppi ja äiti, isoäiti, vaimo ja rakkaat aviomiehet tietävät, missä mennään.
Nämä palstat antavat hyvän kuvan ahdasmielisestä ajatusmaailmastamme.
hyvä äiti...Olen pian 22 v. ja meillä on 4kk:n ikäinen ihana poika. Ensimmäisen kerran synnytyksen jälkeen lähdin tyttöjen kanssa ulos, kun poika oli muistaakseni 2kk:tta. Poika jäi isän hoiviin. Seuraavan kerran menin kun poika oli reilu 3kk:tta..sillon isä oli kk:n pituisella työmatkalla joten poika oli isovanhemman luona. Ja nyt, poika on yli 4kk:tta ja olen menossa parin viikon päästä synttäreitäni juhlimaan, jolloin mieheni tulee mukaan ja poika menee jälleen mummilleen. Muuten olen kotona, syötän poikaa, vaihdan vaipat, laitan nukkumaan, leikin, hellin ja rakastan...mutta koska olen käynyt syntymän jälkeen jo OOOH 2 kertaa ulkona(ja kolmas kerta tuloss!), olen huono äiti...isä tosin menee sitäkin useammin ja siitä meillä aina tappelut tuleekin kun hän vaan lähtee ja jättää minut kotiin. Haluaisin käydä useamminkin ulkona, vaikka leffassa tai vaan ihan istumassa esim yhdellä mieheni kanssa, tai käydä syömässä tms mutta en halua laittaa lasta "koko ajan" hoitoon ja mieheltä jos kysyy että olisiko illan pojan kanssa niin vaikeuksia tuottaa(jos menisin ystävien kanssa useamminkin)..vaikka samapa tuo..olenhan jo leimattu tällä sivulla huonoksi äidiksi...
olet ilmeisesti huono äiti. Turha vinkua
Voi luoja, mitä ajatuksia, oli hyksistä ja koulutusta tai ei. Itse olen kohta kolmen lapsen mummi, ja maailman ylpein siitä, että saan otta lapsia välillä luokseni, udseammaksikin päiväksi. On ihana olla ipanoitten kanssa, ja saavat nuoretkin välillä levätä ja olla kaksistaan, rentoutua, tavata ystäviä tai vain nauttia toisistaan. Tätä apua ei oma äitini koskaan minulle tarjonnut, ja neljän pojan äitinä tiedän, mitä on väsyä. Minun mieheni tosin myös hoiti lapsia osaltaan, mitä kyseinen kirjoittaja asenteestaan päätellen ei taida tehdä.
Auttakaa mummit vaan lapsianne rauhassa ja hoitakaa lapsia, jos jaksatte, se antaa vahvan perustan lapsen tulevaisuudelle ja luo mahtavan yhteenkuuluvaisuudentunteen myös lastenne kanssa!
Täällä saa isovanhemmat keskustella _keskenään_. Ei tänne sovi parikymppisten tulla kirjoittelemaan. Missä ovat kaikki väärän palstan huutelijat (nyt)? Missä on linkitykset palstan ohjeistukseen?
Kaksinaamaista hapatusta.
Kiitos aloittajalle kauniista kirjoituksesta.
Kaksinaamainen kehujen kalastelija. Halveksittavaa. Ellei sisältö miellytä niin alkaa laulu väärästä palstasta, jos vaan peppua nuollaan niin palsta onkin ihan oikea. Millä tämä on perusteltavissa? Vastaan itse; ei millään.
Ei minulla ole syytä tai tarvetta kalastella kenenkään kehuja tai arvostusta täältä.
Kirjoitin viestin, koska halusin tuoda esille, että ne mummot ja anopit voivat olla myös ihania ihmisiä.
Tällä palstalla lukee paljon viestejä vain negatiivisista asioista ja väärinkohdelluista miniöistä niin minusta oli vain mukava laittaa välillä jotain hyvää mummoista..mutta eipä siitä sen enempää..
Jos edellinen kirjoitus herätti närkästystä, niin silloin kannattaa etsiskellä sellaisia tekstejä, jotka sopivat omaan makuun..
näköjään missään siedetä, että kukaan ketään kehuisi, tai kertoisi olevansa tyytyväinen. Ihmisiä näköjään alkaa ahdistaa, jos jollain menee hyvin. Ei toisen onnea voi millään sietää.
Ihmettelen vaan, että mikä näitä ihmisiä vaivaa, kun ei mitään hyvää saisi olla. Kaikenlainen positiivinen ajattelu on kertakaikkiaan kielletty.
Miksi ihmeessä joka ikisestä asiasta pitää löytää jotain rumaa sanottavaa ja jokaikiselle ihmiselle. Mikä teitä vaivaa!!!
Ei tollasella asenteella koskaan teistä voi tulla onnellisia.
Haluatteko todella jäädä katkeriksi ja kitkeriksi koko loppuelämäksenne? Jos, ette, menkää peilin eteen.
On todella helppoa olla ilkeä, hyvänä oleminen on paljon vaikeampaa. Kaikki pystyvät kyllä ilkeilyyn. Miettikääs sitä.
Tuota mieltä meilläkin oltiin vielä tuossa vaihessa. Jos olet samaa mieltä vielä kymmenen vuoden kuluttua, niin sitten tiedät että homma on oikeasti sujunut hienosti. Onnittelut jo valmiiksi.
Nii-in, pitää vaan toivoa että kaikki menee suht hyvin,eikä tule isoja riitoja..
Kymmeneen vuoteen mahtuu varmasti paljon, niin hyviä kuin huonojakin asioita, mutta niinhän se on kaikkien perheenjäsenten kanssa. Ei ole perheettä, jossa aina olisi ihanaa ja rauhallista.
Eri asia onkin miten asiat hoitaa..siis, että laittaako välit poikki, jos asiat menee huonosti, vai yrittääkö löytää sitä yhteistä säveltä. Lapseltahan se kuitenkin on pois jos vanhemmilla ja isovanhemmilla menee sukset ristiin, eikä lapsi tapaa isovanhempiaan.
Ja jos kuvitellaan, että minulla tulisi niin suuri erimielisyys anoppini kanssa, että en itse haluaisi olla hänen kanssa tekemisissä, niin silti hän olisi kuitenkin aina minun mieheni äiti ja lapseni isoäiti, enkä voisi vaatia, että hekään eivät hänen kanssaan olisi yhteyksissä.
Mutta tämähän on nyt tämmöistä jossittelua, enkä minä voi varmasti sanoa, miten asiat tulee menemään. Parempi kun antaa asioitten mennä omalla painollaan eikä jää odottelemaan, että jos kaikki nyt sitten sattuiskin menemään mönkään.
Harmi jos sinulla on mennyt välit poikki.. toivotaan parasta ja pelätään pahinta, ettei meille kävis samalla lailla.
-onnellinen-(ainakin vielä) ;)
minulla on ollut jo kaksi mukavaa anoppia, jotka valitettavasti oat jo molemmat kuolleet. Erosin ensimmäisestä miehestäni, mutta en anopista. Me olimme ystäviä edelleen. Kun menin uusiin naimisiin, niin ex-appivanhempani ottivat uuden mieheni kuin omaksi pojakseen ja meidän lapsemme kuin omaksi lapsenlapsekseen. Nyt olen myös itse anoppi ja yritän olla hyvä sellainen. Itseä on hyvin vaikea arvioida, mutta ei meillä ainakaan koskaan ole mitään riitaa miniäni kanssa ollut kuluneiden 7 vuoden aikana. Hän soittaa mulle ja minä hänelle ja läkätämme kaikki asiat ihan kuin hyvät ystävät.
Lapsenlapsia saan nähdä niin paljon kuin haluan, ennemminkin poikani kanssa voi tulla joskus jotain sanomista, tosin ei onneksi mitään vakavaa.