Onko muut siinä tilanteessa, että olette ihastuneet johonkin, mutta olette itse olleet se ns. jättäjä-osapuoli? Itse ihastuin täysin yhteen mieheen, jota tapailin kuukauden verran, mutta tuntui ettei miehen tunteet olleet samalla viivalla ja epävarmuuttani kerroin hänelle, ettei hommasta tuu mitään ja ettei mua kiinnosta jatkaa.
Jälkeenpäin olen kuullut yhteiseltä tuttavalta, että mies oli tosissaan minun suhteeni, mutta oli vain ujo eikä osannut tuoda julki tunteitaan. Nyt sitten en enää kehtaa-ylpeyttäni kai- soittaa hänelle ja kertoa että valehtelin hänelle. Että oikeasti minulla kyllä on tunteita häntä kohtaan. Kuulostaa omaan korvaankin jotenkin idiootilta toiminnalta..
Jälkeenpäin olen kuullut yhteiseltä tuttavalta, että mies oli tosissaan minun suhteeni, mutta oli vain ujo eikä osannut tuoda julki tunteitaan. Nyt sitten en enää kehtaa-ylpeyttäni kai- soittaa hänelle ja kertoa että valehtelin hänelle. Että oikeasti minulla kyllä on tunteita häntä kohtaan. Kuulostaa omaan korvaankin jotenkin idiootilta toiminnalta..
Vastaukset 1
Vanhimmat
olla kuin omasta kynästäni tuo joskus vuosi sitten. Itse otin yhteyttä ja tavattiin ja ajattelin että haluan ainakin olla hänen kaverinsa jos hän ei muuta enää halua. Ajattelin ettei hän enää voi luottaa minuun tai että hän on löytänyt jo jonkun paremman. Tapasimme ja juttelimme ja tutustuimme paremmin ja nykyään olemme taas yhdessä. Kannatti siis olla rohkea ja kyllä mies ymmärsi kun itsekin on vähän ujo (ja niin ihana!) =)