Ihmettelen kovasti miksi ylipainoisia syrjitään, tuomitaan, halveksitaan, katsotaan alakanttiin ja inhotaan?
Monet ylipainoiset ovat paljon iloisempia ja ymmärtäväisempiä ihmisiä. Se että on lihava ei tee ihmisestä automaattisesti tyhmempää. Lihavat ehkä käsittelee asioita ja tunteita syömällä ja se näkyy. Syöminen ei ole ehkä kaikkein pahin tapa käsitellä ongelmia (tosin ei paraskaan). Huumeilla, viiltelyllä, alkoholilla, toisten fyysisellä tai henkisellä pahoinpitelylläkös niitä asioita pitäisi käsitellä?
Monet lihavat ovat ahkeria, fiksuja, työtä tekeviä, toiset huomioon ottavia, paljon liikkuvia ja vastuuntuntoisia ihmisiä! Miksi siis pitää tuomita pelkän ulkonäön perusteella?
Monet ylipainoiset ovat paljon iloisempia ja ymmärtäväisempiä ihmisiä. Se että on lihava ei tee ihmisestä automaattisesti tyhmempää. Lihavat ehkä käsittelee asioita ja tunteita syömällä ja se näkyy. Syöminen ei ole ehkä kaikkein pahin tapa käsitellä ongelmia (tosin ei paraskaan). Huumeilla, viiltelyllä, alkoholilla, toisten fyysisellä tai henkisellä pahoinpitelylläkös niitä asioita pitäisi käsitellä?
Monet lihavat ovat ahkeria, fiksuja, työtä tekeviä, toiset huomioon ottavia, paljon liikkuvia ja vastuuntuntoisia ihmisiä! Miksi siis pitää tuomita pelkän ulkonäön perusteella?
Vastaukset 8
Vanhimmat
ei narkkareista ja alkoholisteista kukaan pidäkään ja niitä tuskin näkeekään töitä tekemässä ja niille ei ole tehty palstaa missä puida niitten surkeutta..
mut tää ei kyllä yhtään muuta ihmisten mielipiteitä lihavista ku tänne pistetään tälläsiä keskusteluja, saa vaa vielä vihasemmaks niitä kohtaan
vaan kaikki kehuu miten hieno päivä tänään, en ole ottanut tänään jne jne...
juomisen lopettaminen on helppoa, kun ei ole pakko juoda, syödä sen sijaan pitää jokaisen.
Vai pitää jokaisen syödä, niinkuin sipsejä ja makkaraperunoita maha turvoksiin?
Niinkuin alkoholisti juo pään täyteen joka päivä, kaikkea kiljusta pulituuriin, on lihavan syötävä itsensä turvoksiin joka päivä, kaikkea grilliruoasta perunalastuihin, vai?
Ja sitten kummatkin itkevät maailman kurjuutta ja syyttelevät yhteiskuntaa ja milloin mitäkin omasta surkeudestaan.
Juoponkin on joka päivä päätettävä aikooko hän ryypiskellä,kun mieli niin kovasti tekee,samoin lihavan on päätettävä joka päivä aikooko mässäillä päivänsä,vai syödä vain sen verran että tulee toimeen.Lihavankin tekee jokapäivä mieli syödä kaikkea mitä kaapista löytyy.Kummallakin on yhtä kova taistelu jokapäivä kiusauksiaan vastaan.Riippuu siitä onko selkärankaa
"Monet ylipainoiset ovat paljon iloisempia ja ymmärtäväisempiä ihmisiä."
Millä perusteella? Ehkäpä havaitsetkin vain sen, mitä haluat nähdä.
Ei liity millään tasolla iloisuus tai ymmärtäväisyys painoon, ei surullisesta saa iloista lihoittamalla 20 kiloa.
Minä olen lihava. Olen suorittanut pientä itsetutkiskelua minä nykyään ja minä ennen. Nyt voin sanoa suoraan että en ole todellakaan leppoisa ja mukava, sillä olen löytänyt itsestäni muutakin kuin kiltin luonteen. Tosin sympatiat, ymmärtäväisyys ja oikeudenmukaisuus väärin kohdeltuja kohtaan ovat säilyneet.
Minä ennen: olen lhava, olkaa minun kavereita. En ymmärtänyt että ympärilläni on tosiystäviä joille ei tarvitse tehdä kaikkea heidän mielikseen. Muille olin oikea perseennuolija ja iloinen ja empaattinen vain koska olin lihava ja luulin että sillä saa kavereita (esittää olevansa joku muu...) kaikki paskan kaataminen niskaan (anainen itkeminen minulle elämän kurjuudesta) alkoi kyllästyttää.
Minä nykyään: jos valitus on turhaa ruikutusta, sanon sen suoraan. Osaan kieltäytyä pestistä kuskiksi seuraavaksi kolmeksi päivää. Osaan sanoa takaisin. Ehkä joku jopa pelkää minun tiukkaa luonnettani. Hyvällä tapaa tiukkaa.
Minä ennen: kaikelle nauroin ja esitin että pidän kaikista ja näin ees päin.
Minä nykyään: en vietä aikaa ihmisten kanssa ketkä eivät ole viihdyttäviä/kenestä en pidä.
Minä ennen: kuuntelin ihan mielikseni että voi kun kiva että osaat olla tuollainen leppoisa ja kiltti ja elämänhaluinen vaikka oletkin... no tuollainen pyöreä!
Minä nykyään: en ole leppoisa ja kiltti. Elämänhaluinen kyllä. Olen pyöreä, mutta ennen lihava. Jos jokunäin sanookin, kysyn että mitenkähän lihavuuteni nyt tähän liittyi.
Minä ennen: en uskalla keskustella ihmisten kanssa, sillä olen lihava ja sanallani tuskin on merkitystä. Voin esittää empaattista ja sanoa ne asiat mitä muut haluavat kuulla. Ei, ei sinun hiuksesi ole kauheat värjäyksen jälkeen, ei sinun poikaystäväsi petä sinua, se rakastaa sinua.
Minä nykyään: olen löytänyt itsestäni sentään sen älykkään minäni. Olen löytänyt itsestäni jotain suurempaa kuin lihavuus. Uskallan puhua asioista josta tiedän ja tiedän paljon asioista (no tämä ei ole mielikuvituksen tuotetta, sillä ystävät soittavat minulle aina kun täytyy kysyä jotain tietoa jostain ja ovat sen itse tunnustaneet.) Empatiaa kaipaavat voivat mennä muualle, sillä sanon suoraan että hiuksesi ovat elämässäsi pikkumurhe ja kyllä, poikaystäväsi pettää sinua. Yritti viimeyönä iskeä minuakin!
Kyllä minä sanon että lihavat eivät ole leppoisia ja jopa minua ällöttää että joku tämän stereotypian on joskus synnyttänyt. Ihailen erästä lihavaa perheenäitiä, tuttavaani, joka ei ole yhtään leppoisa eikä ulospäin rakastava äiti. Mutta lapsiaan hän rakastaa ja kasvattaa heidät armottomalla kurilla. Muiden mielipiteistä ei ole väliä. Tietää mitä tekee! Hän on lihava, mutta sitä tärkeämpää on perhe. En edes ole jutellut hänen kanssaan tästä aheesta, mutta sen näkee. Ja haluaisin olla kuten hän.
Voi että sanoit nuo asiat juuri niinkuin ne ovat. En minäkään ole mikään tukipylväs hoikemmille ystävilleni, vaikka olenkin lihava. Ruikuttakoot sitten vaikka kurjaa oloaan tällä palstalla lihavuutta moittien.
Ennen tälle keskustelupalstalle tuloa en ollut ikinä kuullutkaan että jotkut ihmiset saattaisivat pitää lihavia typerämpinä :O
Omituinen ajatuskin...