miksi se olisi vaan äitien tehtävä hoitaa lasta?äiti kantaa 9kk vauvaa,mies ovi tehdä sillävälin mitä haluaa,ryypäätä ja rellestää,siis jos haluaa,äiti synnyttää,mies on katsomassa ja lähtee sitten kavereiden kanssa juhlimaan varpajaisia.äiti tulee lapsen kanssa kotiin ja vähän ajan päästä valittaa väsymystä,äiti imettää yöt ja valvoo,mies nukkuu.niin,miksi äidin pitäisi hoitaa yksin lapsi,onhan siinä se toinenkin osapuoli ollut sitä tekemässä ja vastuussa yhtä paljon!meillä olen tämän tehnyt selväksi ja hyvin toimii,minä saan levätä ja käydä tuulettumassa jos siltä tuntuu,joskus ilmoitan myös että huomen aamuna aion nukkua pitkään.siis pitäkää kiinni siitä että mieskin kantaa kortensa kekoon,ei kenenkään äidin tehtävä ole huolehtia yksin lapsesta,ja siinä sivussa vielä miehestäkin.tsemppiä kaikille ihanille äideille!lapset kiukkuaa ja marisee mutta kyllä se siitä,omaa aikaa pitää olla jotta jaksaa ihania lapsia,ei niistä osaa nauttia jos on aina äiti24/7.en siis tarkota että joka v.loppu tarvii olla jossain baarissa tai jättää lapsenhoito kokonaan muille,vaan että edes VÄLILLÄ.muistakaa ottaa omaa aikaa,niin jaksaa nauttia perheestä!
väsyneille äideille
....
162043
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Olen itse se mies joka hoitaa lapset. Äiti on töissä päivät ja minä yöt. Päivärytmini on seuraava: Herätys klo 9:30, aamutoimet (puuroa, vaipanvaihtoa, päivävaatteet, sängynpetaus ym.) Sitten kun näistä on selvitty niin on aikaa itselle. Noin klo 11:00: Aamukahvit ja lehdenlukua. Lapset leikkii, aina välillä kurkataan että kaikki on niinkuin pitää. Sitte ruoka n. klo 12. Syönnin jälkeen isompi lapsista pihalle ja pienempi pikkuhiljaa päiväunille. Kun pienempi on nukahtanut ja isompi ulkona on hyvä tehdä välisiivous ja keittää kahvit. Isompi tulee siinävaiheessa sisälle ja sille jotain kirjaa tai kasettia, itselle pieni lepohetki sohvalla. Sitten herää pienempi päiväunilta. Välipalaa ja leikit jatkuu. Välillä kakanpesua ja riitojen sovittelua. Ehkä jonkun kirjan luku. Sitte alkaaki kello olla niin paljon että äitikin jo saapuu. Yhteinen kahvihetki ja jutustelua. Hoitovastuu siirtyy äidille. kello 17:30 nukkumaan ja herätys klo 20. Iltakahvit ja eväiden laitto ja yöksi töihin klo 21. Yö töissä ja klo 5.20 nukkumaan. Ja sama jatkuu seuraavana päivänä... Tämä on se vakio mutta ainahan on kuumeilua, korvatulehusta, mahatautia... Ja silloin kaikki menee uusiin puihin! Tätä on jatkunut jo noin 3 vuotta ja hyvin näyttää toimivan. Viikonloppuisin sitte saan nukkua univelkoja pois ja olla koko perheellä kotona ja tehdä pieniä kyläretkiä. Ja muutaman kerran vuodessa on äidillä tapana tehdä viikonloppuretki vain naisten kesken. Mutta saan minäkin syksyisin metsästellä. Välillä tietty on mamman kanssa hiukka kireää ku yhteinen aika jää väkisellä vähälle. Mutta perhe ja lapset on yhteinen projekti ja mielestäni äidillä on just samat oikeudet mennä ja tulla kuin isällä. Ja saahan tuo äiti hiukan lisää tiliin ku hoitotuet ja lapsilisät menee hänelle. Omasta kokemuksesta voin sanoa että kotiäidin työ on TODELLA raskasta ja itselle töihin meno on suorastaan rentouttavaa kun saa hetken olla poissa. Että kaikki isät jotka kuvittelee että tekee kovankin työn kun käy 8 tuntia päivässä töissä niin koti-isäksi vaan niin varmaan alkaa ymmärrystä löytyyn (muka) väsyneelle kotiäidille. Ja onhan se hienoa kun saa kunnioittavia katseita kanssa "äideiltä" kun käy ulkona lasten kanssa! Että voimia Kotiäidit! Työnne on TODELLA arvokasta!
hienoa kuulla että näinkin upeita miehiä löytyy jotka panostavat lapsiin noin hyvin ja antavat aikaa perheelle!ja myös ymmärtää mitä se kotiäidin työ todiaan on.nimenomaan miehen on turha valittaa töitten jälkeen väsymystä,mitäs äiti on tehnyt sen aikaa kun mies on töissä,levännyt vai?!mutta tsemppiä sulle koti-isä!!=)
:D hienolta kuullostaa teidän elämänne, osui vaan silmään nuo päiväunet, minä en niitä saa nukkua vaikka mieheni tulisikin töistä (eli se hoitovastuu ei siirry ) jos äiti saisi edes puolen tunnin unet/oman ajan, mies menisi vaikka ulos lasten kanssa vähäksi aikaa, uskoisin jaksavani huomattavasti paremmin!
lastenohjelmien ajan,onko lapsi jo niin iso että niitä katsoo?=)jos minä olen tosi väsynyt käytän hyväksi tuon lastenohjelmien ajan ja vetäisen pienet tirsat niitten aikaan sohvalla=)sit taas jaksaa.niin minua ihmetyttää kovasti tuo miesten ajatusmaailma,töitten jälkeen ollaan tosi väsyneitä että ei sit jaksa hoitaa omia lapsia,äitikö sitten ei olisi väsynyt..
ajauduin tähän rooliin siten että vaimo pääsi haluamaansa kouluun silloin kun esikoinen oli puolivuotta. Siinä mietittiin eri vaihtoehtoja ja kun päivähoitoon ei voinut viedä ja mummot ja papat asuvat eri paikkakunnalla niin päätettiin oikeastaan pakon edessä että hoidan lasta kun se on työaikojeni puolesta mahdollista. Aikaisempi lastenhoito kokemus oli todella vähäistä, mitä nyt joskus pieniä hetkiä kun vaimo kävi jossain asioilla. En ajatellut asiaa sen kummemmin tai harjoitellut etukäteen. Sitten kun se päivä koitti että olin lapsen kanssa kahdestaan, kaikki oli vain opittava. Näinhän se on varmaan kaikilla joille lapsi syntyy. Sekä äideillä että isillä. En itse aikaisemmin niin välittänyt lapsista, ajattelin että sellaisia kitisijöitä ne on. Mutta oma lapsi on aivan eriasia kun jonkun toisen. Itselläni oli kotona sellainen roolimalli että äiti hoitaa lapset ja isä hankkii leivän. Kyllähän se alkuun tuntui että "akaksi" tässä muuttuu, mutta kun huomasi että lapsi todella turvautuu minuun niin koki että on sille lapselle tosi tärkeä niin se palkitsee. Ja niitä palkintoja tulee päivässä monta. Siksi se on hienoa! Paljosta jää paitsi ne isät jotka ei kerkeä/halua olla lasten kasvussa mukana.
joskus olen kyllä niin väsynyt, että vain nukahdan...kun ne tosiaan katsoo niitä lastenohjelmia :( mulla kolme lapsosta, kohta 7 vuotias, 2,5 ja 2 kk vanhat... mutta kyllä ne kasvaa ja kehittyy, saan minä joskus nukkua...ehkä..... =)
Sä saat paljon enemmän kuin useimmat isät, saat aivan mahtavan suhteen lapsiisi...olet kyllä todella upea isä, ei voi muuta sanoa =)
Luin ihan tippa silmässä kirjoitustasi Homeman! On aivan mahtavaa, että kaltaisiasi miehiä on, jotka kokevat yhtäläisen vastuun lastenhoidosta.
Oma mieheni on myös erittäin sitoutunut hoitamaan lastamme, ja tuntuukin uskomattomalta lukea jatkuvasti kirjoituksia, jossa äideille lankeaa kaikki vastuu jälkikasvusta. Sen takia koin suurta iloa siitä, että muitakin ihania isejä on tässä maassa! Jaksamista arkeen! :)
Olen kotiäiti ja hoidan päivät lasta. Muulloin hoito ja kotityöt menee tasan. Ihmettelen asennetta johon olen joskus törmännyt eli kun äiti jää äitiyslomalla niin hänen tehtävä on tehdä kaikki. Kyllähän miehen pitää se oma osansa hoitaa edelleen.
meillä tehdään paljon yhessä alusta asti isä heräsi kanssani yöllä ja vaihoti vaipan ym kylvetetään yhdessä pestään pullot ja pyykit suurin piirtein vuorotellen seurustellaan pojan kanssa yhdessä.että ei aina nytten kyllä mieheni varmaan lähtee takaisin opiskelemaan poikamme täyttää täs kuussa 5kk
Olen itse tytön ja pojan yh isä ja jos vuosia hoi-
tanut lapsia vuorotta ja ilman baareja ta tilapäis
suhteita.Koen aika leimaavana tuomita isät koko-
naisvaltaisesti baarikärpäsiksi.Ja on todella vaikea ulkopuolelta lähteä kunkin perheen tilaa analysoimaan.Jokainen koti omaa oman persoonan ja
sen toimivuutta ei saisi ulkopuolelta arvioida.
Perheen pitää käydä sisällään omat keskustelunsa,
pyrkiä sopimaan asioista ja vanhempien yhdessä kasvamaan latsensa mukana.Kodin tilkkutäkin tuominen julkiseen riepotteluun,on suhteel-
lisestikkin ottaen turhauttavaa.Syyttely,syylis-
täminen tuskin positiivisuutta lisää.Lapset eivät
tarvitse syyllistä,vaan rakkautta.Kasvatuskaan ei saisi olla ihanteiden etsimistä,vaan rakkauden antamista lapselle.
Voit siis lukea äitiys-sanan kohdalla oman nimesi :D niinhän nainenkin joutuu vähemmistö työpaikoilla tekemään :) eli palomies jne :D Eikun tosi juttu, ei varmasti ole kenenkään mielestä kotiäitiys tai lasten takia "elämästään luopuminen" pelkästään äidin juttu, samassa tilanteessa on monia isiä, huomattavasti vähemmän kuitenki vielä kuin äitejä.
Ja tiekkö...mutu tuntuma, isät osaa ottaa elämän erilailla kuin äitit...tää vain mutu tuntuma, eivät ehkä ressaa niin perk..kovasti kaikesta eivätkä ota päivien työtaakkaa niin taakkana..silti sitä mieltä, oli kotona sitte äiti taikka isi, parisuhteessa kodin hoitaminen on molempien asia.
Yh:na voin sinun kommenttiisi ottaa kantaa, jotta samoilla eväillä ja evättömyyksillä täällä porskutellaan :D vapaa on sitä kun on vapaalla lasten kanssa, en mie muusta mittää tiiä :D
Kiitos Hennis mukavasta kirjoituksestasi ja hyvistä ajatuksista.Saata olla aivan oikeassa,että
isät ajattelee kodissa,kavatuksessa ja latsnehoidossa asioita eri tavoin kuin äiti.
Isä ei ehkä niin helposti lähde yli yrittämisen
tielle,vaan tekee mikä on mahdollista.Toki on
niinkin,että äitiin kohdistuu suuremmat odotukset ulkoapäin,vaatimuksetkin,kuin isän suhteen.Meitä yh isiä on todella vähemmistö,mutta omin kokemuksin voin todeta,että kyllä huoltajuus myös isältä sujuu.Mitään näyttämisen tarvetta itselläni ei ole ikinä ollut.Olen vaan koettanut tehdä parhaani lasten,isänä olemise,suhteen.Isänä oleminen ylipäätään on vastuun ottamista lapsista.
Jos sen asian mieltää,kaikki muu on helpompaa,mikä
liittyy kotiin ja kodin töiden jakamiseen.
itse olen ollut väsynyt lapsen syntymästä saakka. alussa sitä ei osannut levähtää, vaikka olisi vielä pystynyt. sitten tuli koliikki ja kovilla oltiin. stressi on vaivannut lähes koko ajan.
parin kuukauden ajan on ollut huono vointisuutta, huippausta, pään särkyä... melkein päivittäin. taitaa johtua ihan vain tästä väsymyksestä. olen lääkäriin menossa ja aion kyllä mainita myös väsymyksestä, vaikka varmuudeksi haluan myös testeihin ettei ole mitään muuta.
tntuu kuin mieheni ei välittäisi minusta, vaikka sanoo välittävänsä. ymmärrän että hänkin on väsynyt, kun töissä joutuu käymään ja varmasti herää myös yöllä kun lapsi heräilee. mutta itse joudun valvoa lapsen kanssa ja yrittää saada hänet nukkumaan. joskus hän on lapsen kanssa aamulla noussut, mutta en oikein ole sitten enää osannut nukkua. hän ei itse valita väsymystä, muuta kuin silloin kun itse sanon että olen väsynyt, "niin oon mäki".
vähän ajan päästä en jaksa välittää enään mistään... välillä tulee nytkin jo sellaisia, jos lapsi vaikka itkee, ajattelen että itkekööt. tästä on päästävä! eikö pitkä aikainen väsymys voi viedä vakavaan masennukseen? mieheni kysyy vain mitä hän voi sille tehdä, jos mä oon väsynyt!
lapsi on vajaa 9kk, joten tarvitsee vielä paljon seuraa ja huomioo(tai hän on sen luonteinen).
olen miettinyt eroa useasti. mutta kovillahan siinäkin sitten yksin olisi. en vain jaksa elää sellaisen kanssa, joka ei välitä...
muutenkin tuntuu ettei häntä juuri kiinnosta "huoltaa" parisuhdetta. tai ei ainakaan millään tavalla sitä osoita eikä sano. tuntuu, että sisälleni kasvaa vain vihaa häntä kohtaan!
tosin siitä on nyt aikaa kuusi vuotta. Mainitsin väsymyksestäni neuvolassa mutta sieltä sain vain hymähtelyä ja jotain hälläväliä-tyylistä kommenttia.
En ollut siinä kunnossa että olisin pystynyt tai jaksanut vaatia itselleni tarkempia tutkimuksia ja asianmukaista hoitoa. Myöhemmin kävi ilmi että podin pahaa anemiaa ja vielä vakavampaa sairautta, leukemiaa.
Toivottavasti sinun kohdallasi kyse on väsymyksestä ja 'vain' masennuksesta, ja toivottavasti jaksat vaatia asiaankuuluvat tutkimukset. Kuulostaa siltä että miestäsi ei juuri kiinnosta vaatia sitä puolestasi, ihan kuin minunkin mieheni aikoinaan, joko ei jaksanut tai ei välittänyt.
Any way, tsemppiä sinulle! Toivotaan että löydät vielä iloa ja aurinkoa elämääsi, sekä sinun itsesi että lapsesi vuoksi.
Miksi ihmeessä menit tekemään lapsen tuollaiselle hulttiolle?? Itseäsi saat syyttää..