Kyselin tästä samasta asiasta kahden eri linkin alla, mutta en saanut vastausta. Siksi aloitan uuden keskustelun aiheesta. Asia on mielestäni oleellisen tärkeä, ja perusteltu vastaus merkitsee ainakin minulle paljon sen suhteen, kuinka osaan suhtautua vanhoillislestadiolaiseen kristillisyyteen. Lähestyn asiaa yksittäisen tapauksen kautta, koska sellaiset usein paljastavat laajempia kaaria.
Rauhanyhdistykselle tuli siis kuukausi sitten rouva, jolle oli yllättäen ilmestynyt uusi kampaus VAALEAT RAIDAT. Myöhemmilläkään seurakerroilla raidat eivät olleet kadonneet - siis kyse ei ollut mistään sattumanvaraisuudesta tai esimerkiksi vääränlaisesta shampoosta.
Miten tämän rouvan kanssa menetellään?
Kun on puhuteltu ensiksi yksin, sitten kaksin ja lopulta julkisesti, erotetaanko hänet sitten seurakuntayhteydestä?
Kysymykseni ydin: jos katsotaan, että rouva ei ole kuuliainen seurakuntaäidin neuvoille raitakampauksensa suhteen, voidaanko hänet julistaa pakanaksi ja publikaaniksi? Voiko päästö- ja sideavainten käyttö pohjautua myös ns perinnäissääntöjen noudattamiseen tai noudattamatta jättämiseen?
Aikaisemmin tosiaan yritin pohtia myös raitakampauksen motivointia rouvan itsensä kannalta. Ajatukseni oli, että vaikka ulkoiset poikkeamat yhteisön yleisestä normista saattavatkin heijastella hairahtumista johonkin syntiin, raidoille voi olla muitakin syitä. Rouva saattaa esimerkiksi olla ahdistunut ja pyytää käytöksellään apua yhteisöltään. Hän on myös saattanut itsenäisesti tutustua Raamattuun, josta ei ole löytänyt raidoituskieltoa. Paljon menee puutavaraa hukkaan, jos kaikki raitapäät tutkimatta hutkitaan.
Järjen käyttöä ei aina kannateta vanhoillislestadiolaisessa liikkeessä. Jos kuitenkin todella on niin, että seurakuntaäiti pahentuu rouvan raidoista, järki on aidosti hukassa liikkeessä laajemminkin. Silloin tulee mieleen, että seurakuntaäidin neuvot ovat ansoja, joilla testataan uskovaisten kuuliaisuutta mitä hullunkurisimmissa asioissa. Mitä pöhkömpiin hullutuksiin suostuu, sitä nöyremmäksi kristityksi rankataan yhteisössä.
Eihän näin voi olla? Eihän?
Rauhanyhdistykselle tuli siis kuukausi sitten rouva, jolle oli yllättäen ilmestynyt uusi kampaus VAALEAT RAIDAT. Myöhemmilläkään seurakerroilla raidat eivät olleet kadonneet - siis kyse ei ollut mistään sattumanvaraisuudesta tai esimerkiksi vääränlaisesta shampoosta.
Miten tämän rouvan kanssa menetellään?
Kun on puhuteltu ensiksi yksin, sitten kaksin ja lopulta julkisesti, erotetaanko hänet sitten seurakuntayhteydestä?
Kysymykseni ydin: jos katsotaan, että rouva ei ole kuuliainen seurakuntaäidin neuvoille raitakampauksensa suhteen, voidaanko hänet julistaa pakanaksi ja publikaaniksi? Voiko päästö- ja sideavainten käyttö pohjautua myös ns perinnäissääntöjen noudattamiseen tai noudattamatta jättämiseen?
Aikaisemmin tosiaan yritin pohtia myös raitakampauksen motivointia rouvan itsensä kannalta. Ajatukseni oli, että vaikka ulkoiset poikkeamat yhteisön yleisestä normista saattavatkin heijastella hairahtumista johonkin syntiin, raidoille voi olla muitakin syitä. Rouva saattaa esimerkiksi olla ahdistunut ja pyytää käytöksellään apua yhteisöltään. Hän on myös saattanut itsenäisesti tutustua Raamattuun, josta ei ole löytänyt raidoituskieltoa. Paljon menee puutavaraa hukkaan, jos kaikki raitapäät tutkimatta hutkitaan.
Järjen käyttöä ei aina kannateta vanhoillislestadiolaisessa liikkeessä. Jos kuitenkin todella on niin, että seurakuntaäiti pahentuu rouvan raidoista, järki on aidosti hukassa liikkeessä laajemminkin. Silloin tulee mieleen, että seurakuntaäidin neuvot ovat ansoja, joilla testataan uskovaisten kuuliaisuutta mitä hullunkurisimmissa asioissa. Mitä pöhkömpiin hullutuksiin suostuu, sitä nöyremmäksi kristityksi rankataan yhteisössä.
Eihän näin voi olla? Eihän?
Vastaukset 26
Vanhimmat
on oltava ehdotonta. Niiden laiminlyöminen on se synti, mihin raitarouva syyllistyy. Tuollainen itsensä raidoittaminen on tahallista ja julkista, eli vaatii julkisen anteeksipyynnön.
Hän on siis jo tottelemattomuudellaan seurakunnan neuvoille kieltänyt uskonsa, ainoa keino palauttaa usko sydämeensä ja siionin rakkaus, on nöyrytä julkiseen parannukseen. (Niin laajasti kun on pahennusta aiheuttanut.)
Jos hän ei nöyrry, tee julkiparannusta ja leikkaa tukkaansa, pidämme häntä pakanana ja publikaanina.
etten tollompana ymmärrä? Kysymykseni oli vilpitön.
Jos vastauksesi on totta, seurakuntahan voisi päättää, että se vaatii kuuliaisuusuhrina esimerkiksi jokaiselle naispuoliselle uskovaiselle huivit päähän. Tämä olisi jopa joten Raamatulla perusteltavissa, koska siihen aikaan me heikommat astiat peitimme huiveilla päämme emmekä kuljeskelleet palmikoiduin hiuksin.
Miten tämä asia oikeasti on? Uskon perusteista kai saa rehellisiä vastauksia.
muuten vaan tollo, koska en ymmärtänyt mainita, että asian pitäisi olla juuri näin kuin kuvasin. Näin se ainakin vielä kaksikymmentä vuotta sitten oli. Poikkeuksetta.
Mutta Kristuksen kirkkolaista on lipsuttu. Koska kukaan ei uskalla ottaa asiaa suoraan puheeksi, nykyään jokaista "poikkeava" mulkoillaan, nakellaan niskoja, paheksutaan puheissa, juorutaan, panetellaan, vihjaillaan, käännetään selkä, tervehditään mutisemalla, vältellään, naureskellaan jne jne..
Koska SRK on pelkää hoitokokousjulmuuksien paljastumista, se on antanut ohjeet olla järjestämättä sellaisia.
On toki olemassa ylempi vl-sosiaaliluokka, joka saa vaikka ottaa avioeron ilman, että kukaan uskaltaa edes kunnolla mulkoilla...
Paremmaiset ovat erikseen, herra on herra helvetissäkin.
edelleen naisilla huivit päässä Sanan kuulossa. Ei nyky liberaaleilla, mutta myös nuorilla tytöillä, kirjaimellisesti korinttilaiskirjeestä...
Aikaisemmin oli mantranomainen hokema, vl-puhujilla, jos kysyttiin järjen käytöstä.
"Järki vangiksi ottakaa", huomaa kyllä, valitettavasti, että otettu on.
tunnen henkilökohtaisesti erään puhujan ja erään toisen puhujan tyttären, jotka molemmat peittävät harmaat hiuksensa tummalla värillä. Tätä kai pidetään sitten hurmaavna kuriositeettinä tai inhimillisenä "human flaw"na heidän tapauksissaan.
Minulle on aivan samantekevää, vaikka heidän kutrinsa hulmuaisivat sateenkaaren väreissä. Kauneus on kuitenkin seurakuntaäidinkin katsannossa katsojan silmässä, kun raidoitus aiheuttaa seurakuntayhteyden katkeamisen ja heiton Saatanalle, kun taas hiusten mustaaminen on kiva pieni lisä charmanttien persoonien ilmiasuun.
Olen aikuisikäni tuntenut lukkarinrakkautta vanhoillislestadiolaisuutta kohtaan. Aina ilahtunut aivan erityisesti vanhoillislestadiolaisen papin saarnasta. Hellinyt tätä opetusta sydämessäni.
Kentältä kiirineitä ikäviä viestejä olen pyrkinyt punnitsemaan monelta kantilta ja uskomaan asiat parhain päin. Siksi tein avauksenkin. Kiitän vastauksista, mutta olen pettynyt niiden sisältöön siltä osin, että perinnäissääntöjen pohjaltakin siis avainten valtaa käytellään.
Uskovainen luottaa seurakuntaäitiinsä jopa enemmän kuin biologiseen ja Jumalaan kuin isään. Kun seurakuntaäiti ei näyttäydykään Madonnana vaan toisinaan jopa Baabelin porttona, yksilö joutuu liian koville. Ihmisten sielut ovat herkkiä. Jeesus korjaa murtuneet korret ja parantaa rikkinäiset sydämet. Kukaan täyspäinen ei varmastikaan voi uskoa, että hän ohjaisi raitapäät Helvettiin ja mustakutrit Taivaan iloihin. Vähän rajaa...
Oletko vl, mutta onko sillä väliä?
"Yksilö joutuu liian koville, ihmisten sielut ovat herkkiä", niin on - minäkin.
Tämän asian olen tiedostanut,
kirjoittaessani "kovia Totuuksia", Tiedän sen, että valitettavasti, se aiheuttaa ahdistusta monissa, jotka haluavat uskoa hyvää, "seurakunta äidistä".
Minun on kuitenkin pakko kirjoittaa Totuus asioista.
Ahdistuneille Ilosanoma: Joka turvaa Jeesukseen, hänellä ei ahdistusta ole.
Opetelkaa Turvaamaan Jeesukseen ja aitoon Raamatun Totuuteen, niin teitä ei enää opintuulet ja seurakunta opit heittele.
Oppikaa tuntemaan Totuus, Totuus on tekevä teidät vapaiksi.
En toki Sinuun pahentunut. Vastaajan omia rehellisiä kokemuksia ja tietoa kysyinkin. Tämän muuten niin epäkiitollisen nimettömyyden ainoa etu on ehkä se, että saa toivottavasti paljaita totuuksia. Kristus ei valehtele, eikä häneen turvautuva voi mennä hukkaan. Totuus päinvastoin tekee vapaaksi.
Tarkoitin tuolla esimerkilläni vaikkapa juuri raitarouvan tapausta. Hänelle saattaa tulla yllätyksenä, ettei seurakuntaäidin kärsivällisyys riitäkään, vaan hymyilevät kasvot alkavatkin yllättäen irvistellä. Siionissa on totuttu vakuuttamaan, että uskovainen saa lapsen tavoin luottaa Taivaan Isään ja Seurakunta-Äitiin. Luonnollinenkin lapsi usein oikuttelee, mutta saa silti anteeksi. On varmaankin kauheaa, jos raitarouva huomaa yllätyksekseen, että vanhemmat todellakin hylkäävät hänet. Vieläpä syistä, joka tuntuvat marginaalisilta kokonaisuuden kannalta. Ehkä jopa pilkanteolta ja vallankäytöltä.
Siis, vilpitön kiitos vastauksestasi.
Olo "Demonina" alkaa joskus ahdistaa.
Mukava nähdä, että koet, minut hyväntahtoisena lähimmäisenä, jota todella olenkin!
Ajatuksesi ovat terveitä.
Niin... kiitos kiittämästä.
Käy niin että joko ko. ihminen havahtuu puhuteltaessa tekemisiinsä ja hylkää tuommoiset,toinen vaihtoehto on että ajan saatossa hyvin hyvin monesti tulee muitakin "raja-aitoja" kaadettua ja silloin jo oma sydän on sillä paikalla että ei jaksa eikä haluakaan olla uskomassa.
Moni "roikkuu" mukana sosiaalisen verkon takia, mutta sanotaan näin että kyllä se vieraus ja muukalaisuus jossain vaiheessa "tekee tehtävänsä".
Miksi et ole ottanut asiaa puheeksi muualla kuin täällä?
Olipa taannoin puhetta tästä kuinka menetellä ko. asiassa. Niin, ei ole oikea järjestys alkaa toisten kanssa epäillä jonkun sisaren tai veljen asioita ja uskonelämän tilaa kysymättä henkilökohtaisesti asianosaiselta.
Tämä on lihan mieli, puhua takana päin.
Mutta tähän ei meitä Raamattu kehoita.
Et ole saanut vastauksia typerää ja sairasta jaarittelua .naurettavaa!
uskon perusteita? Joillekin meistä on annettu lusikalla, toisille kauhalla. Omalla lusikallani yritän kauhoa niin paljon kuin irtoaa ja kysellä loput itseäni viisaammilta.
Mikä kysymyksessäni on sairasta?
Mikä kysymyksessäni on typerää?
Eivätkö nämä aspektit ole keskeisiä vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen kannalta?
Nyt on vuosi 2007 ja te olette vielä 1900- luvulla ja vielä sen alkupuolella .Ne ovat ajat kuulkaa muuttuneet.Kannattaa päivittää tiedot!Esittämäsi asiat eivät ole minkään uskon perusteita kenellekkään!
asia ratkaistaan vuonna 2007?
Mikä on muuttunut 1900-luvulta?
Teoreettisemmin kysymykseni voi muotoilla lyhyesti: käytelläänkö vuonna 2007 avainten valtaa myös rakkaudenneuvojen perusteella?
Esitin kuitenkin esimerkkitapauksen, koska se konkretisoi asian maanpinnalle.
Jeesukseltakin moni pönttöpää varmaankin kyseli, ja hän jaksoi vastata kärsivällisesti. Minä tarvitsen vastauksen tähän asiaan - muiltakin kuin Sinulta.
Neuvostoliitossakin julistettiin toisinajattelijat, oitis "hulluiksi".
On tuulesta temmattu! tyhmäkin sen huomaa! ei vl, nainen keskustele ulkopuolisen ihmisen kanssa tällaisia asioita.
Kysymys nyt ei millään muotoa ole minun persoonastani. Minua kiinnostaa siis asia: Voidaanko avaintenvaltaa käytellä perinnäissääntöjen perusteella? Yksinkertaisemmin: Avautuuko ovi/sulkeutuuko ovi rakkauden neuvojen noudattamisesta/tottelemattomuudesta?
Koska en saa vastausta, tulkitsen vaikenemisen myöntymisen merkiksi. Yksi kirjoittaja totesi, että entinen menettely on nykyaikaa paitsi nimihenkilöiden kohdalla. Tähän siis päätän kyselyni ja kiitän vastauksista.
Sanoit että "kannattaa päivittää tiedot". Tarkoitatko siis että syntien määrittelyssä tapahtuu rauhanyhdistyksessä ajoittain päivittäminen. Hiusten värjäys oli syntiä vielä 1990-luvulla, mutta se ei ole enää tänä päivänä syntiä. Niinkö?
Toivottavasti Päivämiehessä aletaan julkaista viikoittaista syntien päivityslistaa.
Vai vain pelkästään SRK:n sana?
yhteisö on Jumala, kolmen kyynärän epäjumala kollektiivina.
Mielenkiinnolla olen lukenut noita vastauksia. Alkuperäinen juttu voisi olla vaikka minun päästäni :) Toisaalta lujan töille ei voi mitään.
Onko ihminen kieltänyt uskonsa vai kieltätynyt noudattamasta syntilistaa autuuden ehtona. Onko yhteisössä pysymisen ehtona luomuna pysyminen?
Katson että jossain määrin olen jäävi ottamaan kantaa tähän... Mutta veikkaisin että puhutelu tästä seuraa. Mitä sitten? Pakkoparannus tästä nimenomaisesta synnistä?
Seurakunta ei saa vaatia "alaisiaan" noudattamaan sääntöjä vain sen takia, että seurakunta niin sanoo. Niiden ei todellakaan pidä olla ansoja, joilla testataan kuuliaisuutta.
Ei niin, että seurakunta määrää jonkin asian synniksi, ilman että se todellisuudessa on synti. Jos seurakunta sanoo vaikka, että karkkien syönti on väärin. Joku sitten kysyy, että miksi? Seurakunta väittää vaikka, että se on vain omien lihallisten himojen tyydyttämistä. Seurakuntalainen kysyy, että no onhan jäätelönin syönti omien lihallisten himojen tyydyttämistä, mutta miksi se ei ole synti? Kun seurakunta ei enää mitään muuta keksi, se sanoo, että sinun pitää sitten vain noudattaa sitä sen takia, kun me käskemme.
Onko tämä oikein? Noudattaa jotain asiaa vain koska seurakunta niin sanoo? Onko seurakunnalla oikeuksia tällaiseen? Sitten sanotaan, että karkkia syövä ei pelastu, mutta jäätelöä syövä pelastuu.
Hieman niinkuin Weha tuossa sanoi, että sääntöjä pitää noudattaa, koska seurakunta niin sanoo. Oliko se Sirkka-nimimerkki, joka täällä sanoi kerran, että hänelle oli kerrottu, että jos seurakunta väittää kaksi kaksi on viisi, niin se on viisi. Eihän se ole, eikä seurakunta saisi niin väittää.
Seurakunta on ottanut mielivaltaisen diktaattorin aseet käyttöönsä. Sellainen ei ole Jumalan valtakunnan tomintatapa. Uskovaisen "uskovaisuutta" ei Jumala mittaa sattumanvaraisin ja typerin säännöin.
mitä jos jollakin on hiuksissa erivärisiä hiuksia pitääkö olla todistus lääkäriltä et ei ole itse tehty
Jos luet alkuperäisen kysymykseni huolellisemmin, huomaat varmasti, etten ole kiinnostunut yksittäisistä karvoista.
Samoin vastaan sille ystävälliselle kirjoittajalle, joka kyseli motiiviani: miksi en ole ottanut hiustenväriä puheeksi puhujan ja/tai toisen puhujan tyttären kanssa. Vastaus on motivoitu varmaankin hänen omasta kokemusmaailmastaan käsin - en voi olla muutoin liikekannalla kuin vikomassa matkatoveriani.
Kysymykseni oli kuitenkin ensisijaisesti teoreettinen. En ole vanhoillislestadiolainen, enkä tutki kenenkään juurikasvua. Määrittelen itseni "ihmiseksi kyselevällä mielellä". Kuten totesin alussa, hellin tätä opetusta sydämessäni, koska se on parhaimmillaan raikasta ja vastuuntuntoista.
Minulle kynnyskysymykseksi on muodostunut tämä perinnäsisäännöstö. Jos todellakin jaksat lukea avaukseni uudestaan, huomaat toivottavasti, mitä pohdin. En MISSÄÄN OLOSUHTEISSA usko, että seurakuntaäiti karsinoi lapsiaan mustattujen tai raidoitettujen hiusten perusteella. Konkreettista raitatapausta en edes tiedä muuta kuin tämän palstan "kieltolistan" perusteella. Vastauksista kävi kuitenkin ilmi, että röyhkeähkö termi Kristuksen kirkkolaki ainakin periaatteessa toimii raitanaisen tapauksessa. Jonkun vastaajan mukaan mustapäät saavat jatkaa kukintaansa, koska ovat ökyjä. Muistan kyllä itsekin aikanani havainneeni tätä kahtiajakoa sosiaaliluokan mukaan tässä herätysliikkeessä. Teki pahaa, kun "muodikkaammat" uskovaiset naureskelivat "reppanamatkalaisille."
Yhteenvetona totean toistamiseen, että olen surullinen vastausten sisällöstä. Olisin siis toivonut kuulevani, että tietenkään raidat eivät ole autuuden ehto tai että missään tapauksessa mustapäät eivät päädy Helvettiin. Päästö- ja sideavainten valtaa käytellään siis myös perinnäissääntöjä koskevissa asioissa. KOSKAAN ei minun omatuntoni voisi tätä hyväksyä. Se vain on yksinkertaisesti väärin. Oikea seurakuntaäiti EI kyykytä EIKÄ pidä sulkeisia.