Poikaystävä ja kaveripoika

Ensiksi: Tiedän, tälläisiä vinkumisia on keskustelut pullollaan mutta silti tein uuden. Anteeksi jos se jotain häiritsee.

Olen 16v tyttö ja seurustelen ensimmäistä kertaa. Poikaystäväni on minua kaksi vuotta nuorempi ja olemme olleet yhdessä nyt n. kolme kuukautta. Olen viimeaikoina alkanut miettiä suhdettamme vakavammin ja monta kertaa päätynyt siihen tulokseen, että ero olisi hyvä ratkaisu. Ikäero ottaa välillä kunnolla päähän, kun poikaystävä joskus vaikuttaa kamalan lapselliselta.
Ja lisäksi on vielä kaveripoikani. Olin häneen joskus aikoja sitten ihastunut, mutta en saanut aikaiseksi tehdä aloitetta. Olimme samalla luokalla koko peruskoulun ajan, mutta emme silloin pitäneet pahemmin yhteyttä koulun ulkopuolella. Nyt peruskoulun päätyttyä olemme olleet aktiivisemmin yhteydessä, meseilty, tekstailtu ja pari kertaa nähty. Poika muutti viime kesänä n. 200km päähän mutta käy yhä täällä vanhalla asuinpaikallaan. Nyt olen alkanut epäilemään, että tunteeni poikaa kohtaa ovat heränneet uudelleen. Senkin takia ero poikaystävästä vaikuttaisi hyvältä ratkaisulta, koska mielestäni ei ole oikein poikaystävääni kohtaan, jos ajattelen koko ajan toista jätkää. Lisäksi kaveripoikani vaikuttaa olevan edes hieman kiinnostunut minusta. (Saattaa toki olla vain toiveajattelua.)

Kiva jos edes joku jaksoi lukea vuodatukseni loppuun asti. En nyt varsinaisesti odota teidän ratkaisevan ongelmaa puolestani, tiedän että minun itse se pitää tehdä. Mutta mielipiteitä olisi mukava kuulla :)
2459
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 2

Vanhimmat

Minun neuvoni on se, että jätät sen poikakaverisi. On ihan tunnettu fakta, että pojat ovat kehityksessä jäljessä n. 2 vuotta, joten ei ihme, että 2 vuotta nuorempi tuntuu välillä lapselliselta. Onhan siinä mahdollisesti lähemmäs 4 vuotta ikäeroa, jos lisää siihen kahden vuoden jälkeenjääneisyyden.

Lisäksi ei ole millään tavalla reilua häntä kohtaan elätellä jotain toiveita suhteesta, jos se kerran ei mielestäsi toimi ja ajattelet ihan toista ihmistä.

Eikö seurustelun kuulu olla sitä, että halutaan olla toisen kanssa, koska välitetään toisesta ja ehkä vielä aikuisenakin ollaan yhdessä? Ei se ainakaan ole tuollaista "olen nyt kun en parempaakaan saa"-tyyppistä hengailua. Veikkaan, että yleensäkin seurustelet vain sen takia, että niin "pitää" iässäsi tehdä.

Mitä tuohon kaveriin tulee, niin sen tilanteen kehityksen näkee vain ajan kanssa. Ensin kuitenkin vanha suhde katki, jos meinaat mitään uutta aloittaa kenenkään kanssa. Et voi paljon paskemmin tehdä kuin raahata tätä nykyistä poikaystävää mukana kuvioissa niin kauan, kunnes joko löydät uuden poikaystävän tai suhde tämän kaverin kanssa kehittyy.

Aivoja saa käyttää ja olla inhimillinen, vaikka onkin vasta 16-vuotias.

Äänestä
  • Kyllä sun niitä tunteitas pitää seurata eikä sit leikkiä tyttö- ja poikaystävää jos se poikaystävä on vielä lapsellinen. Nappaa ihastukses ja jätä poikaystäväs

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


riinaF kirjoitti:

Ensiksi: Tiedän, tälläisiä vinkumisia on keskustelut pullollaan mutta silti tein uuden. Anteeksi jos se jotain häiritsee.

Olen 16v tyttö ja seurustelen ensimmäistä kertaa. Poikaystäväni on minua kaksi vuotta nuorempi ja olemme olleet yhdessä nyt n. kolme kuukautta. Olen viimeaikoina alkanut miettiä suhdettamme vakavammin ja monta kertaa päätynyt siihen tulokseen, että ero olisi hyvä ratkaisu. Ikäero ottaa välillä kunnolla päähän, kun poikaystävä joskus vaikuttaa kamalan lapselliselta.
Ja lisäksi on vielä kaveripoikani. Olin häneen joskus aikoja sitten ihastunut, mutta en saanut aikaiseksi tehdä aloitetta. Olimme samalla luokalla koko peruskoulun ajan, mutta emme silloin pitäneet pahemmin yhteyttä koulun ulkopuolella. Nyt peruskoulun päätyttyä olemme olleet aktiivisemmin yhteydessä, meseilty, tekstailtu ja pari kertaa nähty. Poika muutti viime kesänä n. 200km päähän mutta käy yhä täällä vanhalla asuinpaikallaan. Nyt olen alkanut epäilemään, että tunteeni poikaa kohtaa ovat heränneet uudelleen. Senkin takia ero poikaystävästä vaikuttaisi hyvältä ratkaisulta, koska mielestäni ei ole oikein poikaystävääni kohtaan, jos ajattelen koko ajan toista jätkää. Lisäksi kaveripoikani vaikuttaa olevan edes hieman kiinnostunut minusta. (Saattaa toki olla vain toiveajattelua.)

Kiva jos edes joku jaksoi lukea vuodatukseni loppuun asti. En nyt varsinaisesti odota teidän ratkaisevan ongelmaa puolestani, tiedän että minun itse se pitää tehdä. Mutta mielipiteitä olisi mukava kuulla :)

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu