Sinua en mielestäni saa, en saa sydämestäni irti..vaikka asiat menivät nurin.Minä rakastan sinua, mutta en voi ilmaista enää tunteitani vaan ne kuormittuvat sydämeeni ja tekevät minusta surullisen.
en voi antaa kenenkään enää särkeä sydäntäni,
sillä sinä satutit minua..silti.. kuiskata sinulle haluaisin,.. kaipaan sinua.
En enää tunne kosketustasi, joka teki rakkauden väreet sieluuni.
Vaikka minusta ei näe päällepäin, minä silti itken.. jos saisin yhden toivomuksen.
Sinä. Sinut minä haluaisin luokseni..en vain voi enää uskoa että se mahdollista on, jos olisi..
Minä rakastaisin sinua, palvoisin..antaisin kaikkeni..
Voi, kun sinä sattuisit lukemaan tämän..
en voi antaa kenenkään enää särkeä sydäntäni,
sillä sinä satutit minua..silti.. kuiskata sinulle haluaisin,.. kaipaan sinua.
En enää tunne kosketustasi, joka teki rakkauden väreet sieluuni.
Vaikka minusta ei näe päällepäin, minä silti itken.. jos saisin yhden toivomuksen.
Sinä. Sinut minä haluaisin luokseni..en vain voi enää uskoa että se mahdollista on, jos olisi..
Minä rakastaisin sinua, palvoisin..antaisin kaikkeni..
Voi, kun sinä sattuisit lukemaan tämän..
Vastaukset 2
Vanhimmat
jos saisit palvoa häntä, mutta hän kohtelisi sinua noin kuin nyt on kohdellut?
Etsi joku joka on sinun arvoisesi! Olet varmasti rakkauden arvoinen!
Niin, tiedän miltäs tuntuu. Mutta sinun kannattaa mennä eteenpäin elämässä. Elämä voi olla hienoa, vaikkapa et olekaan hänen kanssaan, vaikkapa ikävöit häntä aina. Elämässä on niin paljon ulottuvuuksia, niin paljon rakkautta. Voit saada sitä muilta ihmisilta ja antaa sitä muille ihmisille-ja kuitenkin ikävöidä häntä. Jos elämä jatkuu eteenpäin niin jonain päivänä huomaat että kaikki on vaan yksi osa menneisyydestäsi, muisto jolle hymyillä jos sattumalta muistat hänet.
Minä ainakin uskon siihen että jonain päivänä herään aamulla ilman että ajattelen Häntä, ja siihen asti aion elää täyttä elämää jotta en vaan heräisin yhtenä päivänä siihen että on kulunut monta vuotta-aivan turhaan. Mutta kyllä-tekisin mitä vaan jos saisin taas olla hänen kanssaan. Joten sama tilanne täälläkin. Elämä menee eteenpäin, on uusia suhteita jne, mutta en pysty velä kokonaan unohtamaan. Mutta jonain päivänä..unohdan... tai sitten surusta ja ikävästä on tullut luonnollinen osa elämästäni jolloin en enää edes huomaa sitä. Odotan...