Usasta on mielipiteitä puoleen ja toiseen. Nykyään maine maailmalla huono ja muutosta toivoo kansakin. Minkälaisia kuvia teillä Usan kävijöillä on maasta ylipäätään? Minkälainen ilmapiiri on ja ovatko ihmiset iloisia tai kohteliaita. Mitä eroja näette Suomalaisen ihmisen ja Amerikkalaisen ihmisen kanssa?
Jos jollakin on joku hyvä juttu omalta matkaltaan niin niitäkin olisi mukava lukea.
Kiitos
Jos jollakin on joku hyvä juttu omalta matkaltaan niin niitäkin olisi mukava lukea.
Kiitos
Vastaukset 16
Vanhimmat
Amerikassa asuvana suomalaisena ei ole oikein mitään valittamista elämässä. Arkea eletään ja mukava asia on se, että laskujen jälkeen jää vähän jotain ylimääräistäkin kassaan ja näin saa vähän nauttiakin elämästä. Amerikkalaiset ovat ystävällisiä ja kohteliaita, minua on aina kohdeltu hyvin ja arvostavasti. Elämä on täällä vähän rennompaa ja hauskaa voi pitää ilman alkoholia ja aina löytyy tekemistä ja uutta nähtävää. Matkusteleminen on täällä helppoa, omalla autollakin se sujuu rattoisasti koska bensakaan ei ole vielä kauhean kallista, vaikka hinta on noussutkin paljon.
Tavallisten ihmisten elämässä ei näillä muiden maiden ihmisten mielipiteillä ole suurtakaan merkitystä. Sodasta puhutaan paljon, ollaan puolesta ja vastaan ja kaikista parasta täällä on se, että asioista todellakin puhutaan. Poliittista keskustelua käydään paljon tiedotusvälineissä, mutta ei se ihmisten arkiseen elämään suuriakaan vaikuta. Sotaahan ei käydä täällä Amerikan mantereella vaan muualla joten se ei näy täällä mitenkään jokapäiväisessä elämässä. Tietenkin niiden elämään se vaikuttaa joiden perheenjäsen kaatuu sodassa tai haavoittuu, heille se on surun paikka. Toistaiseksi vielä sotaan ei ketään pakoteta vaan sinne taisteluihin meno on vapaaehtoista, mutta joillekin se on ainut vaihtoehto, sillä siitä hyötyykin jos ei satu kuolemaan.
Tiivistettynä ja Suomeen verrattuna elämä täällä on leppoisampaa. Sää on erinomainen (täällä missä asun) ympäri vuoden, ihmiset ovat ystävällisiä ja kohteliaita, mutta eivät tunkeilevia. Sinut hyväksytään sellaisena kuin olet, sinua ei katsota vaatteisiin, saat pukeutua sellaiseen muotiin kuin haluat. Ihmiset saavat itse määrätä elämästään eikä viranomaiset säätele kansalaisten elämää. Työtä riittää kaikille, korkeasti koulutetuille ja ammatti-ihmisille ja vähempiosaisillekin. Kaikille ihmisille elämä ei ole täällä helppoa, mutta ymmärrykseni mukaan jokainen saa apua sitä halutessaan. Ihmiset ovat kuitenkin ilmeisen tyytyväisiä maahansa, rikkaat ja köyhätkin, näin olen nähnyt.
Kiitoksia kovasti hyvästä vastauksesta. Oletko asunut koko ikäsi vaiko muuttanut myöhemmin? Missä päin Yhdysvaltoja jos saa kysyä, ei ole pakko vastata toisaalta. Vielä mietin että pyöräileekö Amerikkalaiset, ainakin kävelytiet ovat todella ohuita. Taitaa autot ja yleiset kulkuvälineet viedä voiton.
Olen asunut tahan mennessa kolmessa eri osavaltiossa, ja jonkin verran eroja loytyy myos niiden valilla, onhan kysymys niin suuresta alueesta ja erilaisista olosuhteista. Rannikolla meininki tuntuu olevan virkeampaa ja kaikin puolin modernimpaa kuin keskemmalla Yhdysvaltoja: esimerkiksi matkapuhelimien kuuluvuusalueet vaihtelevat kovasti ja sim-korttipuhelimia ei edes "tunneta" kaikkialla.
Ihmiset ovat kylla ystavallisempia ja avoimemman tuntuisia kuin Suomessa, mutta se, hyvaksytaanko sinut oikeasti vai onko se jonkinasteista teeskentelya, onkin sitten eri juttu. On ehka helppo lirkuttaa tuntemattomalle tai puolitutulle ihmiselle ja puhua syvallisistakin asioista, mutta juurevaa, kaiken kestavaa ystavyytta saattaa olla vaikea loytaa. On kuitenkin mielta virkistavaa tavata hymyileva ja small talkia harrastava kassa tai kohdata pankissa kuulumisia kyseleva virkailija, vaikka se olisikin vain opeteltu rutiini.
Keskiverto amerikkalainen ei kovin paljoa tunnu muista maista tietavan ja keskustelunaiheet muutenkin pyorivat aika lailla USA:ssa kuin myos ulkomaalaisen kanssa. Toita tuntuu tosiaan loytyvan, mutta surullista on nahda vanhuksia, joiden pitaisi jo olla elakkeella, vastaanottamassa kansaa Wal-Martin eteisessa karryjonon kanssa.
Amerikkalaisessa yhteiskunnassa on oikeasti paljon mataa (jos muissakin yhteiskunnissa, mutta puhutaan nyt tasta). Sairaalan hoitohenkilokunta haluaa koyhat sairaat mahdollisimman pian ulos hoidosta, silla se on raha joka puhuu kaikkialla. Pienemmissa kaupungeissa vain kodittomat tai muut horhot kavelevat kadulla, kaikilla muilla on auto, silla auto on jalkojen valttamaton jatke. Saat parempaa palvelua kaupassa kun maksat kortilla, mieluiten luotollisella - kateisella maksavat vain koyhat luuserit.
Niin kovin monet perheet hajoavat velkoihin ja tyottomyyteen ja yhteiskunta tuntuu tietavan vanhempia tarkemmin, mika on lapselle parasta. Lahipiirissa sattui tapaus, jossa lapsi nujakoi koulussa ja joutui kuraattorille ja psykologille, joka maarasi laakityksen. Perhe ei halunnut antaa lapselle laakkeita koska lapsi ei heidan mielestaan oikeasti tarvinnut niita, siispa lapsi otettiin huostaan. Avioerotessaan miehen tulee maksaa entiselle vaimolleen "elatusmaksua" ja taata elintaso, joka heilla oli naimisissa ollessaan. Tama jatkuu niin kauan kunnes (jos) nainen menee uusiin naimisiin, siis kaytannossa hautaan asti, varsinkin, jos on oikein rikkaan miehen saalistanut.
Suomalainen yhteiskunta ja ihmisten asenteet ja ajatukset tuntuvat olevan terveempia kaikin puolin kuin taalla, mutta Suomessa piirit ovat pienet ja mahdollisuudet vahaisemmat. USA:ssa tyomarkkinat ovat osaaville ja yritteliaille avoimet ja periaatteessa vain taivas on rajana tuloille. Talla maalla on paljon kantokykya ja ihmisilla ostovoimaa jo yksin asukaslukunsa puolesta.
tänne 8 vuotta sitten ja asun eteläisessä osassa maata. Kyllä auto on se kulkuväline millä täällä liikutaan. Tässä meidän ympäristössä näkee kyllä pyörailijöitäkin, ajelevat ryhmissä, ihan autoteillä. Ovat ilmeisesti lajin vakavia harrastajia kun niillä näkyy olevan kaikki varusteetkin tip top :). Ihan arkielämässä ei tulisi mieleenikään lähteä pyörällä kauppaan. Pyöräilyä voi toki harrastaa puistoissa ja täällä on hyviäkin pyöräilyreittejä, sinne mennään autolla pyörät kyydissä ja perillä ajellaan.
Itse olen tietenkin ollut onnellisessa asemassa täällä enkä tiedä elämän varjopuolista sillä minulla on hyvä vakuutus sairastumisen varalle ja tietenkin muuhunkin terveydenhoitoon, hammashoito ym. Työpaikastahan voi periaatteessa joutua ulos milloin vain ja siihen pitää tavallaan varautua, vaikka onhan se vapaus hakea heti uutta työtä. Paljonhan ihmiset ovat täällä luottokorttikierteessä, on asuntovelkaa ja paljon luottokorttivelkaa ja jos työttömyys iskee niin katastrofihan siitä seuraa varsinkin jos ei ole heti uutta työpaikkaa. Tällainenkin tapahtuma on kuitenkin täällä vielä pienempi pelko kuin Suomessa. Suomessa sitä helposti jää siihen työttömyyden kurimukseen (jostain kumman syystä), mutta täällä ihmiselle annetaan uusia mahdollisuuksia ja työtä tuntuu olevan kaikille halukkaille.
Tämä on minun näkemykseni ja monilla suomalaisilla täällä asuvilla tuntuu olevan usein hyvinkin synkät näkemykset tästä maasta. Mietin vaan, että miksi he sitten asuvat täällä kun kaikki on niin kauheaa :).
etelämmässä ovat vielä hieman vanhoillisemmat arvot kunniassa kuin vaikka Kaliforniassa. Mutta maailma muuttuu täälläkin eli esim. naiselle ei se avioliitto ole enää se tavoiteltava ja onnen täyttymys, vaan täälläkin naimaikäisistä naisista suurempi osa on sinkkuja. Myös avoliitot ovat yleistyneet nuorison keskuudessa. Niin ja kirkossa käydään joka sunnuntai ja sen jälkeen mennään lounaalle koko perhe, mummit ja ukit mukana.
Elatusmaksuissa olet taysin hakoteilla. Normaalisti elareita ei joudu maksamaan, ja jos joutuu, aika on rajattu pariin kolmeen vuoteen. Tiedan kokemuksesta...
Monet elakelaiset eivat ole Wal-Martilla pakosta, vaan haluavat jotakin tekemista paiviensa taytteeksi. Huomaa, etta osa-aikainen tyo ei kavenna elaketta taalla kuten Suomessa.
Miksi amerikkalaisten pitaisi olla kiinnostuneita ulkomaista? Tama sattuu olemaan maa, jolla on vain kaksi raja naapuria ja valtameri molemmin puolin. Eipa suomalaisiakaan kummemmin kiinnosta Afrikan olot.
Osavaltioiden valilla on eroavaisuuksia elatusmaksuissa, mutta ainakin minun tuttujeni kohdalla asia on juuri niin, etta alimonya joutuu maksamaan hamaan tulevaan. Sinulla on siis kaynyt hyva tuuri.
Elakelaisista en mene vaittelemaan, silla on vaikea sanoa mennaanko toihin ihan silkasta ilosta ja tekemisen puutteesta vai esimerkiksi siita, ettei elake tahdo riittaa. En ole koskaan gallupia pitanyt.
On todellakin olemassa permanent alimony, eli aina "elareista" ei erota muutamassa vuodessa. Elatusmaksujen summa ja ajan pituus riippuu avioliiton pituudesta. Noin kymmenen avioliittovuotta takaa aika varmasti ainaisen elatuksen.
Otetaanko Suomessa elakelaisia toihin? Taalla ei ole sellaista ikarasismia kuin Suomessa jossa jo nelikymppiset alkavat olla vanhoja.
Minusta suomalaisten arvot ja ajatukset eivat ole mitenkaan terveempia. Palstoja lukiessa olen ihmetellyt sita kateuden maaraa mika kirjoituksista tulee ilmi. Arvostellaan ja nimitellaan ihmisia ja auta armias jos olet vahan erilaisempi, et kylla paase lahellekaan perus-suomalaista. USA on niin monenkirjava, etta ei tule edes ajatelleeksi toisten "erilaisuutta".
En sokeasti vaittaisi etta elakelaisten toihin ottaminen olisi vastakohta ikarasismille. Jotkut tyopaikat ottavat laittomia siirtolaisiakin toihin ja usein hanttihommista maksetaan naurettavan vahan ilman turvaa ja etuuksia.
Minun mielestani USA:ssa asiat ovat joskus peitellympia, jos puhutaan vaikkapa kateudesta. En tieda "haukkuvatko" suomalaiset toisiaan enemman kuin muunmaalaiset, mutta taalla ei edes uskaltaisi arvostella ja nimitella ihmisia suoraan loukkaussyytteiden pelossa.
Arvoista ja ajatuksista ja niiden terveellisyydesta esimerkki. En ole koskaan Suomessa tormannyt vastaavaan: lapsi kutsuttiin juhliin taloon jossa oli uima-allas. Kuitenkaan synttareille ei paassyt elleivat vanhemmat allekirjoittaneet paperia, jonka mukaan juhlien jarjestajat vapautetaan kaikesta vastuusta jos jotain tapahtuu synttaribileiden melskeissa. En nyt sano etta tama olisi mikaan yleinen kaytanto, mutta kertoo se sentaan jotain ihmisista ja yhteiskunnasta USA:ssa.
Nama yksittaiset tapaukset ovat tietenkin vain pintaraapaisu siita mita kaikkea USA on, mutta siitahan tassa onkin kyse: omista kokemuksista ja ajatuksista. En ole kuullut kovin monen suomalaisnaisen tekevan uuden vuoden paatosta naimisiinmenosta. Nainen ilman poikaystavaa julisti tyopaikalla useaan otteeseen: tana vuonna aion menna naimisiin. Toinen mielenkiintoinen keskustelu kaytiin eraan vasta high schoolista paasseen tyton kanssa, joka kysyi, vietetaanko Suomessakin thanksgivingia ja itsenaisyyspaivaa 4.7. Kokemukset luovat kuvan ja ihmiset tuppaavat muistamaan aaripaaesimerkit, sille ei voi mitaan.
vähän samoja asioita eli täällä vielä kunnioitetaan vanhempia ihmisiä ja he kelpaavat töihinkin.
Minulla oli kerran tapana käydä säännöllisesti eräässä lounaspikaruokapaikassa ja melkein aina sattui sama henkilö palvelemaan minua. Hän oli iäkkäämpi musta mies, aina hyvin ystävällinen ja hän tuntui nauttivan työstään, koska hän jaksoi aina olla hyvin palvelualtis. Minulla oli aina tapana ottaa sama ruoka ja meillä nauratti tämän miehen kanssa kun hän sanoi aina minut nähdessään, että teillehän tuli tämä ja tämä. Kassakoneen näppäily ja rahastaminen veivät häneltä aina enemmän aikaa, mutta se ei häirinnyt ollenkaan ja tunsin paljon sympatiaa ja kunnioitusta häntä kohtaan. Minusta on hyvä kun täällä annetaan arvo kaikenlaisille ihmisille. Suomessa tämä henkilö olisi ollut pilkan ja ivan kohde, enkä usko, että hänelle olisi löytynyt minkäänlaista työtä koko maasta.
Sellaisiakin suomalaisia on sattunut seurueeseen, jotka koko ajan arvostelevat ja supisevat ja ivaavat ja nauravat ihmisille, jotka ovat eritavalla pukeutuneet tai ovat lihavia tai mitä tahansa. Kato hihih, kato tuotakin hihih. Mikähän on saanut sen aikaan, että suomalaisilla on niin uskomattoman utopistinen käsitys omasta erinomaisuudestaan. Joskus tuntuu, että pieni kurinpalautus olisi hyväksi suomalaisille.
Ennemminkin veikkaisin etta suomalaisilla on alemmuuskompleksi joka purkautuu arvosteluna? Yleensahan Suomessa mietitaan, mita muut meista ajattelevat ja miten voitaisiin muita miellyttaa. Amerikkalaisilla ei kylla sita ongelmaa tunnu olevan, mutta tosiaan en menisi sanomaan etta suomalaiset ajattelisivat olevansa jotenkin kovin erinomaisia.
USA:ssa moni asia on sokerihuurrettua, perhearvot ja niin edelleen. Todellisuudessa kovin moni jaa yksin niin avioerossa kuin vanhetessakin. Toki nain kay Suomessakin, en sita sano. On tietenkin sopoa etta ikaihmisetkin saavat toita ja ainakin naennaista kunnioitusta, mutta todellisuus voi olla kovin erilaista kuin se mita itse haluaa nahda.
Muuten, joissakin elokuvissa amerikkalaista yhteiskuntaa arvostellaan amerikkalaisten itsensa toimesta aika osuvasti.
Mielenkiinnosta kyselen, kauanko olette asuneet USA:ssa, useissa paikoissa vai samassa paikassa? Kuinka hyvin olette tulleet tutuiksi amerikkalaisten ihmisten kanssa? Minkalaisia yhteiskuntaryhmia he edustavat?
16 aviovuoden jalkeen alimony kesti 8 vuotta ja oli varsin kohtuullinen.
että Suomessa on paljon yksinäisiä ja syrjäytyneitä vanhuksia, koska heidät on jätetty yhteiskunnan huolehdittavaksi, suku ei välitä. Suomestahan puuttuu kaikki yhteisöllisyys koska on totuttu siihen, että yhteiskunta huolehtii ihmisen kehdosta hautaan.
Joskus surettaa kun tuntuu siltä, että koko Suomi on täynnä kommunikointikyvyttömiä, alemmuudentunteesta kärsiviä, kokoaika - tai osa-aikajuoppoja.
MUTTA OIS UPEETA PISTÄYTYÄ JOSKUS AMERIIKASSA
HALUAISIN AINAKIN KÄYDÄ LAS VEGASISSA.NEW YORKISSA.DALLASISSA.BOSTONISSA.NEW MEXICOSSA JA SITTEN VIELÄ SAN JOSESSA..EN MÄ TIEDÄ...MUSTA JENKIT ON IHAN JEES PORUKKAA