Olen jo vuosia ollut työssä samassa talossa ja saman työparinkin kanssa. Mitä nyt lomat ja muut pyhät välillä tuovat muutoksia järjestelyihin.
Pidän kyllä työstäni (hoitoala) ja viihdyn talossa. Muutama vuosi sitten sattui elämässäni niin, että pari hyvinkin läheistä henkilöä kuoli yllättäen. Tästä aiheutui lähipiiriini surua ja eräs läheisistäni sairastui vakavaan masennukseen.
Nämä asiat tietenkin painoivat mieltäni, enkä varmasti ollutkaan paras mahdollinen työtoveri noihin aikoihin.
Työkaverini on ikuinen pälättäjä. Kovaa ja korkealta hän pälättää kaiken päivää joka asiasta oli aihetta tai ei. Ennen tuo ominaisuus ei edes erityisesti häirinnyt, osasin sulkea korvani hänen tyhjänpäiväisiltä huokailuiltaan ja valituksiltaan.
Jossain vaiheessa kuitenkin pinnani paloi ja sanoin hänelle ihan niinkuin asia on, eli en jaksa kuunnella, en jaksa välittää hänen kannanotoistaan ja etten kaipaa hänen jokapäiväistä neuvomistaan itsestään selvissä asioissa. Että olen totaallisen kyllästynyt tekemään tiliä hänelle joka sanomisestani, tekemisestäni tai olostani. Kerroin myös hänelle, että olen kokenut sekä, menetyksiä ja että, läheiseni on vakavasti sairas. Kerroin tuon kaiken aivan rauhallisesti eräällä tauolla. Hän vakuutti ymmärtävänsä ja olikin huomattavasti hiljaisempi loppupäivän.
Seuraavana päivänä, tuskin olin päässyt ovesta sisälle, kun tämä työtoveri pyrhälsi eteeni vouhottamaan, että 'nyt sassiin pomonpuheille'.
Esimies kertoi, että työtoverini oli käynnyt hänen luonaan kertomassa murheitaan ja että, olenko minä ollenkaan huomannut miten poissa tolaltaan tämä minun työtoverini on.
Lähinnä keskityin pitämään alaleukani yläasennossa jotten näyttäisi aivan äimältä. Esimies jatkoi, että tämän työtoverin läheisiä on juuri menehtynyt yllättäen ja että tämän työtoverin läheinen sukulainen on sairastunut vakavasti. Kun en oikein ensin edes ymmärtänyt mistä oli kyse, kerroin vain omia juttuja joita tässäkin jo aikaisemmin kerroin. Esimies meni hyvin miettelijääksi ja sanoi, että tämä työtoverini on kuitenkin hyviä työntekijä ahkera, nopea ja hallitsee rutiinit hyvin. Ja se onkin totta, se olikin suurin syy miksi yhä olin hänen työparinaan.
Esimiehen mielestä voisin kuitenkin vielä pärjätä tämän työtoverini kanssa, edes kokeillen, koska hyvien työntekijöiden saaminen oli niin työlästä.
Sopihan se minulle, oikeastaan en missään nimessä haluaisi juuri nyt elämääni suurempia muutoksia.
Episodin jälkeen käkätys ja kimotus jatkui entisellään ja minä yritin keksiä vain miten saisin olla edes osan työajasta niin, ettei tuo kimeä kaakatus kuuluisi.
Parin päivää siinä meni, kun tuo hänen outo kyky käsittää asioita aivan omalla tavallaan tuli julki. Jollakin tauolla hän alkoi purkaa tuntojaan. Kertoa kuinka häneltä oli kuollut joku sukulainen joka oli niin, niin rakas ja kuinka hänen joku lapsistaan oli niin, niin masentunut sen takia (tämä jo aikuinen lapsi, asuu Englannissa, eikä juurikaan ole yhteydessä vanhempiinsa).
Voi siis apua. Nyt kuulen painajaismaisen käkätyksen kotonanikin, se kaikuu päässäni kuin mieleen soimaan jäänyt iskelmä. Se tulee uniinikin jos edes saan nukuttua.
Miten voi pyytää tätä työtoveria olemaan edes hetken hiljaa, edes hetken olemaan toistamatta kaikkea mitä muut ovat joskus sanoneet, edes hetkeksi jättämään neuvomiset ja hokemiset, niin että saisin tehdä omaa työtäni ja vain työtäni? Kaiken lisäksi hänellä on omat manransa, jatkuvasti hän hokee, että miten on masentunut ja kärsii paniikista ja että on kuitenkin pohjimmiltaan positiivinen ja kuinka ei pidä antaa periksi vaikka välillä on mieli maassa ja kuuinka se ja se taas kehui häntä että kuinka hän jaksaa olla aina niin iloinen ja optimistinen vaikka on sitä kaikenlaista suruakin...päläpälä....epäilemättä hänelläkin on omat ystävänsä, mutta onko liikaa vaadittu jos toivoo ettei työtoveri tuppaa nokkaansa joka asiaan. Kauan hänet tuntenneena tiedän hänen ikävän piirteen myös sen suhteen, että jos hänelle tulee ristiriitaa jonkun kanssa niin se asia kyllä kuulutetaan kylillä ja voi sitä parkaa joka uhriksi joutuu, ompa niitä muutama joutunut lähtemään koko kylältä pois, kun on uskaltanut tätä henkilöä vastustaa.
Kärsittävä vaan kunnes ja jos pääsee eläkkeelle?
Pidän kyllä työstäni (hoitoala) ja viihdyn talossa. Muutama vuosi sitten sattui elämässäni niin, että pari hyvinkin läheistä henkilöä kuoli yllättäen. Tästä aiheutui lähipiiriini surua ja eräs läheisistäni sairastui vakavaan masennukseen.
Nämä asiat tietenkin painoivat mieltäni, enkä varmasti ollutkaan paras mahdollinen työtoveri noihin aikoihin.
Työkaverini on ikuinen pälättäjä. Kovaa ja korkealta hän pälättää kaiken päivää joka asiasta oli aihetta tai ei. Ennen tuo ominaisuus ei edes erityisesti häirinnyt, osasin sulkea korvani hänen tyhjänpäiväisiltä huokailuiltaan ja valituksiltaan.
Jossain vaiheessa kuitenkin pinnani paloi ja sanoin hänelle ihan niinkuin asia on, eli en jaksa kuunnella, en jaksa välittää hänen kannanotoistaan ja etten kaipaa hänen jokapäiväistä neuvomistaan itsestään selvissä asioissa. Että olen totaallisen kyllästynyt tekemään tiliä hänelle joka sanomisestani, tekemisestäni tai olostani. Kerroin myös hänelle, että olen kokenut sekä, menetyksiä ja että, läheiseni on vakavasti sairas. Kerroin tuon kaiken aivan rauhallisesti eräällä tauolla. Hän vakuutti ymmärtävänsä ja olikin huomattavasti hiljaisempi loppupäivän.
Seuraavana päivänä, tuskin olin päässyt ovesta sisälle, kun tämä työtoveri pyrhälsi eteeni vouhottamaan, että 'nyt sassiin pomonpuheille'.
Esimies kertoi, että työtoverini oli käynnyt hänen luonaan kertomassa murheitaan ja että, olenko minä ollenkaan huomannut miten poissa tolaltaan tämä minun työtoverini on.
Lähinnä keskityin pitämään alaleukani yläasennossa jotten näyttäisi aivan äimältä. Esimies jatkoi, että tämän työtoverin läheisiä on juuri menehtynyt yllättäen ja että tämän työtoverin läheinen sukulainen on sairastunut vakavasti. Kun en oikein ensin edes ymmärtänyt mistä oli kyse, kerroin vain omia juttuja joita tässäkin jo aikaisemmin kerroin. Esimies meni hyvin miettelijääksi ja sanoi, että tämä työtoverini on kuitenkin hyviä työntekijä ahkera, nopea ja hallitsee rutiinit hyvin. Ja se onkin totta, se olikin suurin syy miksi yhä olin hänen työparinaan.
Esimiehen mielestä voisin kuitenkin vielä pärjätä tämän työtoverini kanssa, edes kokeillen, koska hyvien työntekijöiden saaminen oli niin työlästä.
Sopihan se minulle, oikeastaan en missään nimessä haluaisi juuri nyt elämääni suurempia muutoksia.
Episodin jälkeen käkätys ja kimotus jatkui entisellään ja minä yritin keksiä vain miten saisin olla edes osan työajasta niin, ettei tuo kimeä kaakatus kuuluisi.
Parin päivää siinä meni, kun tuo hänen outo kyky käsittää asioita aivan omalla tavallaan tuli julki. Jollakin tauolla hän alkoi purkaa tuntojaan. Kertoa kuinka häneltä oli kuollut joku sukulainen joka oli niin, niin rakas ja kuinka hänen joku lapsistaan oli niin, niin masentunut sen takia (tämä jo aikuinen lapsi, asuu Englannissa, eikä juurikaan ole yhteydessä vanhempiinsa).
Voi siis apua. Nyt kuulen painajaismaisen käkätyksen kotonanikin, se kaikuu päässäni kuin mieleen soimaan jäänyt iskelmä. Se tulee uniinikin jos edes saan nukuttua.
Miten voi pyytää tätä työtoveria olemaan edes hetken hiljaa, edes hetken olemaan toistamatta kaikkea mitä muut ovat joskus sanoneet, edes hetkeksi jättämään neuvomiset ja hokemiset, niin että saisin tehdä omaa työtäni ja vain työtäni? Kaiken lisäksi hänellä on omat manransa, jatkuvasti hän hokee, että miten on masentunut ja kärsii paniikista ja että on kuitenkin pohjimmiltaan positiivinen ja kuinka ei pidä antaa periksi vaikka välillä on mieli maassa ja kuuinka se ja se taas kehui häntä että kuinka hän jaksaa olla aina niin iloinen ja optimistinen vaikka on sitä kaikenlaista suruakin...päläpälä....epäilemättä hänelläkin on omat ystävänsä, mutta onko liikaa vaadittu jos toivoo ettei työtoveri tuppaa nokkaansa joka asiaan. Kauan hänet tuntenneena tiedän hänen ikävän piirteen myös sen suhteen, että jos hänelle tulee ristiriitaa jonkun kanssa niin se asia kyllä kuulutetaan kylillä ja voi sitä parkaa joka uhriksi joutuu, ompa niitä muutama joutunut lähtemään koko kylältä pois, kun on uskaltanut tätä henkilöä vastustaa.
Kärsittävä vaan kunnes ja jos pääsee eläkkeelle?
Vastaukset 6
Vanhimmat
tai et ainekaan vastaa mitään.En usko,että kauaa hän yksinpuheluansa jatkaa
Kuten kerroni olen työskennellyt jo vuosia hänen kanssaan joten osaan hyvin olla ns. kuulematta hänen juttujaan, eikä siinä mitään, normaalisti en juurikaan hänen pölinöistään välitä. Mutta kun on väsynyt tai kuten edellä olen kertonut, tulee kaikenlaista surua ja murhetta, niin silloin on yleensä tavallista herkempi kaikenlaisille ärsykkeille. Eli miten sanoa henkilölle joka on kuuntelutaidoton asia niin, ettei hän tule esim työkyvyttömäksi tai saa jotakin 'slaagia' tms. Sitähän minä tässä kyselen.
Outo tyyppi tuo sinun työparisi. En nyt ymmärrä yhtään, miksi meni omimaan sinun vaikeutesi ja vieä puhumaan niistä pomollenne. En tiedä, olenko tyhmä vai mitä, mutta jotain tosi outoa tuossa ihmisessä on.
Uskoiko pomosi, että työparisi oli ominut sinun asiasi, vai mitä?
Eikö tuolle ihmiselle voi tehdä yhtään mitään? Jotenkin tuntuu että, vaikka et välittäisi sen puheista, sen suu käy kuin perämoottori. Minäkin työskentelen sairaalassa ja olen joskus ajatellut, että kaikkein oudoimmat tyypit hakeutuu terveyden- ja sairaanhoitoon töihin.
Miltä kuulostaisi, jos sinä hakeutuisit vaikka työterveyshuollon kautta vähäksi aikaa sairaslomalle? Saisit levätä ja olla poissa työkaverisi silmien alta edes vähän aikaa. Tuntuu jotenkin, että etsii sinusta jotain, mitä itse toivoisi itsellään olevan, mutta sitä ominaisuutta ei vain ole. Vieläköhän jatkaisi "näytelmäänsä", kun sinä olisit sairaslomalla?
Kirjoittele ja kerro kuulumisiasi, tarinasi oli niin mielenkiintoinen, että haluaisin kuulla, miten se jatkuu.
Olen sitä sairauslomaakin miettinyt, tuntuu kuitenkin vähän hölmöltä lähteä sairauslomalle vain kun työkaveri on pälätin.
Esimieheni kyllä tuntee tapauksen hyvin ja tietää nämä hänen kuvionsa.
Yksi hankaluus tässä jutussa on sekin että työkaverilla on suhteita tosikorkealla kunnan hallinnossa. Eli jos häntä jotenkin vain uskaltaa vastustaa niin perästä kuuluu, ja kun on vielä muitakin perheenjäseniä jotka ovat riippuvaisia kunnan toiminnasta, ei uskalla paljoa päätäään aukoa, on pian pitkä tie edessä...
pahasti narsistiselta tapaukselta. Tuskin on oikeasti kiinnostunut mistään sinun tekemisistä tai ajatuksista, vain se kiinnostaa että kaikki ovat kiinnostuneita hänestä. Keinolla millä hyvänsä. Voit olla varma siitä että hänen elämänsä on aina kamalampaa ja hän kärsii varmasti aina paljon pahemmin kuin sinä...
sinä et nyt voi tuolle juuri mitään. Älä nyt ainakaan hirveästi sille uskoudu ettei pääse sun elämää sotkemaan. Voi nimittäin käyttää tietoja sinusta sinua vastaan kun sille päälle sattuu.
Itselläni vastaavanlainen tapaus ystäväpiirissä...jäi lopulta kiinni perättömistä jutuistaan. Aivan hirveän huomionhakuinen ja keksi lopulta ihan älyttömyyksiä itsestään. Noilla saattaa tosiaan olla ihan oma maailmansa..!
kiinnostunut. En hänelle juurikaan omista asioistani puhu, eihän minun tarvitsekaan.
Noista itseäni koskeneista menetyksistä puhuin, eiväthän ne asiat mitään salaisuuksia olleet ja ihan oikeesti naiviuttani jopa oletin, että saisin jonkilaista ymmärrystä tai, että saisin vähän rauhaa ja aikaa keskittyä oman työsarkani hoitamiseen.