Tuntuu vaan niin uskomattomalta, olin poikäystäväni kanssa yhdynnässä 3 viikkoa sitten. Kondomi meni rikki ja huomasimme sen. Seuraavana päivänä sitten hain apteekista jälkiehkäisyn. Niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, olen nyt raskaana. Ja olen aivan varma, että raskaus on lähtöisin tuosta kerrasta.
Onko tämä kohtalo? Olen yrittänyt saada neuvolasta ihmisiä kiinni tällä viikolla, mutta kukaan ei ole vastannut, kuulemma vasta huomenna paikalla.
Tuntuu, että kaikki asiat yrittävät olla aborttia vastaan, että lapsi tulisi pitää. Se vaan ei ole mahdollista tilanteessani.
Kuinka paljon abortti maksaa julkisessa terveydenhuollossa? Oliko olo huonompi/vaikeampi ennen aborttia vai sen jälkeen? Onko siis kohdallani pahin vasta tulossa...
Onko tämä kohtalo? Olen yrittänyt saada neuvolasta ihmisiä kiinni tällä viikolla, mutta kukaan ei ole vastannut, kuulemma vasta huomenna paikalla.
Tuntuu, että kaikki asiat yrittävät olla aborttia vastaan, että lapsi tulisi pitää. Se vaan ei ole mahdollista tilanteessani.
Kuinka paljon abortti maksaa julkisessa terveydenhuollossa? Oliko olo huonompi/vaikeampi ennen aborttia vai sen jälkeen? Onko siis kohdallani pahin vasta tulossa...
Vastaukset 8
Vanhimmat
Elämä on epäreilu ja potkii silloin tällöin päähän kaikkien todennäköisyyksien vastaisestikin.
Itse en usko kohtaloon, siitä en osaa sanoa, mutta huonoon tuuriin ehdottomasti. Sitä sinulla tällä kertaa oli riittämiin.
"Tuntuu, että kaikki asiat yrittävät olla aborttia vastaan, että lapsi tulisi pitää. Se vaan ei ole mahdollista tilanteessani. "
Jos niin moni asia puhuu lapsen pitämisen puolesta, miksi se ei ole mahdollista? En tiedä tahdotko yksityisasioitasi täällä jakaa, mutta uteliaisuuttani kysyn. Abortti tulee vahinkoraskauden sattuessa kohdalle usein ensimmäisenä mieleen ja toimii hätäratkaisuna, vaikka olisikin ollut mahdollista jatkaa raskautta. Stakesin mukaan 20% abortin tekijöistä katuu ratkaisuaan, on hyvinkin mahdollista että valinta tehdään hätäisesti.
Jos vastaat uteliaalle, mukavaa :D henkilökohtaisesti olen sitä mieltä että oma tahto on tärkein, joskus kuulee puhuttavan että itse tahtoisi lapsen mutta "on pakko keskeyttää..." koskaan ei ole Pakko ellei terveys ole uhattuna. Pakon edessä tuota ratkaisua ei koskaan pidä tehdä, minusta kaikkein pätevin syy keskeytykseen on jos sitä raskautta ei itse missään nimessä halua. Ilman mitään epäilystä. Jos epäilys on, on hyvinkin suuri mahdollisuus siihen että ratkaisu olisi väärä. Onko sinulla? Mitä Itse tahdot?
***
no tottakai mietin, että onko abortti varmasti oikea ratkaisu, mutta olisi epäreilua sitä lasta kohtaan, että se syntyisi ja ei olisi toivottu, ja koska koen että tässä tapauksessa abortti on "oikeampi" ratkaisu, vaikka onkin tosi väärä ja julma.
yksinkertaisesti vain tilanne on sellainen, ettei lapsen pitäminen ole mahdollista, siihen liittyy niin monia tekijöitä, etten jaksa enkä halua niitä tähän listata.
Oman tilanteesi teidät itse parhaiten eikä niitä syitä tosiaan tarvitse minulle selittää :D anteeksi turha uteliaisuuteni. Minusta jo se että lasta ei haluta, on tosiaan syytä tarpeeksi, joskus tosin kuulee ikäviäkin tarinoita joissa raskaana oleva itse on ollut epävarma ja ehkä halunnutkin lapsen, mutta ulkopuolisen paineen vuoksi tuntee ettei muuta vaihtoehtoa ole kuin keskeyttää. Omalta osaltani toivoisin ettei kukaan koskaan tekisi keskeytyspäätöstä oman tahtonsa vastaisesti, enpä usko että kukaan toivoisi toiselle ihmiselle vastentahtoisesti tehdyn abortin tuskaa. Siinä on tuskaa jo riittämiin vaikka se olisikin täydessä ymmärryksessä tehty.
Takellellen siis tahtoo sanoa, iso myötätunto vaikessa tilanteessa olevaa kohtaan.
***
Elämä on todellakin vaikeampaa abortin jälkeen kuin sitä ennen. Joka päivä mietit asiaa, etkä ikinä pääse eroon ajatuksesta, mitä jos olisinki toiminut toisin. Toivot, että olisit toiminut toisin.. :'(
Nim. 1,5vuotta sitten samassa tilanteessa
Vaikea päätös sinulla ja sinä elät sen päätöksen kanssa loppuelämäsi .......
Mutta, ihan pakko kommentoida: että eivät kaikki kadu, ehkäisyni petettyä itse halusin aborttia ja vaikka se kaiken kaikkiaan oli tosi inhottava juttu henkisesti niin en ole päivääkään katunut. Mutta minulla oli tilanne etten todellakaan halunnut lasta eli en joutunut aborttia tekemään esim. painostuksesta, elämäntilanteesta yms. syistä. Omat syyni oli erilaiset, en vain yhden pienen lapsen jälkeen voinut aloittaa kaikkea uudestaan. Eli itse tavallaan tiesin "mista luovuin" .........
Mieti omalla sydämmelläsi ja mieti rauhassa, älä hätiköi, mutta älä pelästy noista kirjoituksista, jotkut meistä abortin tehneistä pystyy elämään ihan sinut itsensä kanssa myös sen jälkeen. PÄÄTÖS TÄYTYY OLLA VARMA !
En ole kylmä ihminen, mutta kaikkihan on loppuenlopuksi vain tiedettä.
Munasolu on hedelmöitynyt kohdussa ja sen saa kyllä sieltä halutessaan poistaa. Tänne on turha tulla moralisoimaan toisten ratkaisuja.
Elämän suojelemisellakin on rajansa. Me jokainen päätämme mitä haluamme kehollamme tehdä. Jokaisella on omat munasolunsa ja siittiönsä, päättäköön jokainen tykönään mitä niillä tekee. Oma keho, oma päätös.
Turhaa syyttelyä heitä kohtaan ketkä aborttiin päätyvät. Jos se tuntuu oikealta ratkaisulta, niin se on silloin hyvinkin pitkälti oikea ratkaisu!
Ei niitä lapsia tehtailemalla tehdä vaan halulla ja tunteella!
Itse en varmaankaan ole saanut elollisille olennoille tyypillistä ehdotonta lisääntymisviettiä kun pystyn näin kylmästi asiat ajattelemaan mutta tuntuu naurettavalta että kaikki mikä on siitetty on myös synnytettävä. Pientä rajaa tässäkin asiassa.
Abortti saattaa pelastaa lapsen huonolta lapsuudelta ja ehkäpä koko elämältä, silloin kun hän ei ole toivottu. Katsokaas kaikilla naisilla/miehillä ei syty suuria tunteita edes silloin kun lapsi vihdoin syntyy, jos häntä ei alunperinkään ole toivottu.
"Kaikkea ei pidä väkisin väännettävän"
Jokainen päättää itse mitä tekee ja miten toimii. Jos minulta kysyt, niin sanon rehellisesti että uskon suurimmalle osalle (ei kaikille!) tulevan jossain vaiheessa katumuksen, syyllisyyden ja "entä jos... mitä jos... jos ja jos..." -vaiheen. Ehkä jollekin jo heti tapahtuneen jälkeen, ehkä toisille vasta vuosien päästä. Jos myöhemmin ei tulekaan raskaaksi vaikka haluaisi, voi tulla itsesyytökset silloin pintaan.
Sen lisäksi vaikka on kokenutkin tehneensä ihan oikean ratkaisun, kyllä se jonkinlainen surutyökin on tehtävä. Itse ainakin itkin ensimmäisen viikon jokaisena iltana keskeytyksen jälkeen. Tunteet oli ristiriitaisia, sekä helpotusta, mutta myös surua. Minulla vain on tilanne ettei lapsia enää haluta (on jo lapsia ja ikää sen verran), joten siltä osin uskon että itselläni on ollut tähän erilainen näkökanta kuin esim. jollain hyvin nuorella. (Uskon että moni jo vähän vanhempi, ottaa tämän asian vielä vakavammin kuin nuorempi, en tiedä, tämä vain oma näkökulmani ja kantani.)
Silti kaiken kaikkiaan olen sen ajatellut, että kaikella on oma tarkoituksensa mitä elämässä tapahtuu ja tekee niin tai näin, turha on jälkikäteen jäädä katkeroitumaan ja miettimään, elämää voi elää vain eteenpäin, ei taaksepäin!
Itsellä maksoi ensin terv.keskuskäynti 11 €, sitten ensimmäinen käynti sairaalassa 22 €, samoin toinen käynti 22 €. Minulle tehtiin lääkkeellinen keskeytys viikolla 7.
Ystäväni sai kaksoset, ehkäisy petti, jälkiehkäisy ei toiminut ja aborttia hän ei hyväksynyt, joten kaksi vauvaa tuli, ajattele, kaksoset. Mies nieleskeli vähän aikaa ja tilanne oli kamala, mutta sitten isovanhemmat halusivat auttaa tätä nuorta paria ja ovat tukeneet ja läheiset myös ovat tehneet kaikkensa, että lapsille on hoitajia ja opinnot voivat jatkua jne. Ei maailma vauvaan kaadu, ei näköjään kahteenkaan vaikka tulevat "huonoon" aikaan ja ihan yllätyksenä. Näistä vahingoista tuli tosi rakkaita ja eivät ikinään voisi kuvitella, ettei kaksosia olisi.
Mutta muista, että sinä teet oman valinnan ja olipa se mikä hyvänsä, niin se on sinun valintasi ja muiden on vain hyväksyttävä se. Toivotan sinulle voimia tehdä oma päätös olipa se mikä hyvänsä.