sattuuko IVF-punktio?

Minulle annettiin antibiootit ennen toimenpidettä ja rauhoittava lääkitys. Operaation käynnistyessä sain heti kipulääkitystä. Toimenpiteen aikana ainakin 3 kipupiikkiä.... Ei mitään tehoa...

Meillä siis erittäin kivulias toimenpide, valitettavasti en ottanut nukutusta. Lisäksi aivan kamalat kivut vielä 4 päivää punktion jälkeen...

Kaverilla sitten taas ei yhtään mitään. Ihmetteli vain, että minä valitin kivuista....

Että se on täysin tapaus kohtainen.

Minäkin jännitin aivan mahdottomasti ennen punktiota. Sain kipulääkettä vain siinä aluksi, mutta koko toimenpide ei tuntunut juuri miltään vaikka kerättiin munasoluja toistakymmentä. Oikeasti esim. kystapunktiokin sattui enemmän aikoinaan. Olin samantien kunnossa kotiinpäin lähtemään, jonkun verran vatsa oli kipee seuraavina päivinä, muttei niin etten olisi voinut elää tavallisesti ja tehdä kaikkea. Älä turhia jännitä siellä mennään sen verran ahtaissa ja tarkoissa paikoissa ettei ne riskejä ota että kivusta kiemurtelisit. Minulla edessä piakkoin toinen punktio ja hyvillä mielin olen menossa...

Jälkikivut oli sitten ihan toista luokkaa, mutta siihen ei olisi nukutus auttanutkaan.

Mutta itse punktiossa ensin puudutettiin emättimen seinät parilla piikillä, ja sen jälkeen annettiin suoneen rauhoittavaa. Munasoluja punktioitiin lähes 30 ja vasta viimeisten kohdalla alkoi tuskanhiki hiipiä otsalle. Mutta toisaalta se oli kyllä sen arvoista että sai nähdä solujen imemisen ruudulta ja puristaa miehen pikku kätösen pa*kaksi! =D

Eli en suosittele nukutusta, vaikka tokihan jollain muulla voi olla toisenlaiset kokemukset. Lisää kipulääkettä saa ja pitää pyytää jos on tarvis!

Hyvät lääkkeet saa, ei satu! Sen jälkeen on vain vähä höpö olo ;)
Ota rennosti ja kaikkea hyvää!

Mulla oli yli 40 follikkelia ja siksi harkitsin myös nukutusta (olen yksityisellä hoidossa, nukutus olisi maksanut n. 100 e). Päätin kuitenkin kokeilla ilman. Sain puudutuksen emättimen pohjaan, esilääkkeeksi yhden Panacodin ja lisäksi suoneen rauhoittavaa ja voimakasta kipulääkettä. Olin lähes kivuton, puudutuksen ja viimeisen pistoksen tunsin. Lääkkeistä olin niin sekaisin, etten edes juuri muista punktiosta mitään! Jälkeenpäin tuli kipua, joka muistutti voimakkaita kuukautiskipuja. Se lievittyi lääkkeillä ja ihanilla lämmitettävillä "kauratyynyillä". Uskoisin, että kipu pyritään aina (julkisella ja yksityisellä) hoitamaan mahdollisimman hyvin, mene vaan punktioon rauhallisin mielin ja pyydä lisää lääkettä jos yhtään sattuu!

Meillä nyt huomenna kolmas kerta ja menen jälleen ilman lääkitystä, yksi Panadol Ketorin riittää hyvin. Sattuuhan se mut, hyvin kyllä kestettävissä tuo on. Itse suhtaudun tarpeettomaan lääkitykseen kielteisesti ja yritän aina pärjätä ensin ilman turhia myrkkyjä.

Mulle tehtiin eilen punktio ja ei se oikeastaan sattunut yhtään, pari kertaa tuntui pientä nipistelyä. Sain suoraan suoneen rauhoittavaa ja kipulääkettä. Mulla punktio ei kestänyt kuin kymmenisen minuuttia ja saalis oli kolme munasolua.
Punktion jälkeen, varsinkin eilen illalla oli kipuja ja maatessahan se koko ilta meni. Tänään jo huomattavasti parempi olo, vaikka alavatsa onkin arka. Huomiseksi on sitten aika alkionsiirtoon.
Tsemppiä kaikille hoidoissa oleville!!!!

Hei,

Tänään on tehty kolmas punktio eikä sattunut juuri lainkaan. Muutaman kerran nipisti vähän tiukemmin, mutta ei niin paljon ettei sitä kestäisi. Pahempaa on etukäteinen pelko ja se jännitys, mutta sekin laukesi kun sai hyvät esilääkkeet.

Olemme yleiseltä puolelta siirretyt hoitotakuun tähden yksityisklinikalle ja siksi tuo nukutus on meille tarjolla ilman eri korvausta.
Muutenkin kaikki toimii Väestöliitossa todella hyvin, rauhallisesti ja ystävällisesti.

Mutta olen rohkaistunut kirjoituksistanne ja uskaltaudun ilman nukutusta tuohon hetkeen.

Todella paljon voimia kaikille tätä rumbaa läpikäyville!

hiiri

Hei. Olin eilen punktiossa. Otin särkylääkkeen ja sitten suoneen annettiin rauhottavaa salissa. Ja salissa laitettiin puuduttavaa myös alapäähän. Kyllä se tuntui, mutta ei niin paljoa, etteikö sitä olisi kestänyt.
Keräyksen jälkeen mulle annettiin suoneen kipulääkettä yksi pussillinen.
n.1h sen operaation jälkeen olin matkalla kotio..
Yksi hyvä neuvo. Vaikka kävely tuntuu kurjalta, kannattaa kävellä lyhyttä matkaa teputtamalaa, mulla se ainakin auttoi ja tänään olo on jo paaljon parempi. Tosin arka on alavatsa vielläkin ja wc-reisu on vähä kivulias, mutta silti siedettävää kipua.
Perjantaina pitäisi mennä alkion siirtoon =)
Meillä oli 2011 toukokuussa luomu raskaus, joka päätyi kesken heti alussa todennäköisesti vesirokontakia ja uusi luomu syyskuussa 2011 joka päätyi kanssa alku meterillä 6 3 keskenmenoon. Viivästyneen hoidon takia munatorvet menivät tukkoon ja nyt ei sit ole ku tämä keinohedelmöitys mahdollisuus tulla raskaaksi =(
Mutta muistakaa, tarpeeksi toivoo ja ei heitä sitä kirvestä kankkulan kaivoon ni kyllä se pallero sieltä viellä tulee! Se on aika harva loppu peleissä, jotka ilman lasta jää! Nämä jutut on kans kehittynyt todella paljon ja raskautta pystyy lääketieteellisesti aika pitkälle kehittään. Loppu riippuu omasta uskosta!
Rankkaa se on.. Itse luovutin jo kerran ja totesin, et ei hemmetti, en ole luovuttaja. Ja ihan varma olen, et viellä jollain keinolla mulla on se tuhiseva pallero tossa vieressä =) Toisen vinkin annan jatkoa ajatellen.. Älkää puhuko alkaneesta raskaudesta KENELLEKKÄÄN, muulle kun puolisollenne ennen ku on kilometrejä takana 3kk. Se on viellä rankempaa ruveta muille kertomaan keskenmenosta tai kuunnella niitä kommentteja ystäviltä/ sukulaisilta et kuinka ne tietää mitä sinusta tuntuu.. JA KUNNEIVAT TASAN TARKKAAN TIEDÄ! Ja varsinka ne jotka on vahingossa vääntäneet 1-5 lasta maailmaan. Ne ei vaan tiedä miltä tuntuu menettää alkanut toivottu raskaus tai se et joutuu troppaamaan kehoa hormooneilla, käymään revittävänä lääkärillä, pettyä plussan puuttumiseen ja siihen jatkuvaan pelon tunteeseen mikä pyörii päässä. Ei tasan tiedä miltä tuntuu.. Ja tärkeintä on pitää itsensä kasassa koko projektin ajan, ja se on mahdotonta jos luhistuu muiden "näsäviisaiden" kommenttien takia.. Toivotan onnea teille kaikille, ja todella todella tiedän miltä teistä tunttuu.. Kun saatte onnistuneen raskauden ja palleron maailmaan, muistakaa kertoa siittäkin näillä sivuilla! Se auttaa meitä perässä hiihtäjiä uskomaan et kaikki kääntyy viel hyväksi niinku noillakin, jotka ovat tänne sen kirjoittaaneet =) Olette ihania naisia kaikki, ja vika ei ole teissä eikä minussa =) Joitani vaan koitellaan vähän enemmän ja sit ku sen lopulta saa mitä on halunnut.. Teistä tulee maailma parhaimpia äitejä. Koska arvostatte lasta enemmän, ku olette nähneet vaivaa sen maailmaan saattamiseksi

Mulla on huomenna punktio. Ja pelottaa tai jännittää todella paljon varsinkin se että miltä se tuntuu. Sattuuko kestänkö sen 😖