Mun on vaikea myöntää muille, että olen yksinäinen. Netissä anonyyminä se onnistuu vaikeuksitta, mutta annas olla kun nimi ja kasvot otetaan kuvaan mukaan, silloin koitan aina antaa muille sellaisen vaikutelman että viihdyin loistavasti yksikseni enkä edes tahtoisi viettää uuttavuotta yms. muiden kanssa. Turha kertoa, että vaikeutan siten muihin tutustumista, koska tiedän sen hyvin itse.
Mulla on pari luotettavaa tuttua jotka tietää, että mulla on vaikeuksia sosiaalisessa kanssakäymisessä, ja ne auttaisi mua varmasti mielellään kavereiden hankkimisessa ja sosiaalisten taitojen parantamisessa. Jos vaan myöntäisin, että tahdon apua. Mutta ei, mä en pysty siihen. Häpeän sitä että olen tällainen luuseri, joka ei pysty hankkimaan kavereita omin avuin. Yksinäisyyteni on jatkunut jo pitkään ja muiden apu on juuri sitä, mitä tarvitsen ja tahdon. Mutta mä en pyydä sitä vaan teen kaikkeni jotta muut kuvittelisi, etten halua sitä. Miksi mun täytyy olla näin tyhmä?
Mulla on pari luotettavaa tuttua jotka tietää, että mulla on vaikeuksia sosiaalisessa kanssakäymisessä, ja ne auttaisi mua varmasti mielellään kavereiden hankkimisessa ja sosiaalisten taitojen parantamisessa. Jos vaan myöntäisin, että tahdon apua. Mutta ei, mä en pysty siihen. Häpeän sitä että olen tällainen luuseri, joka ei pysty hankkimaan kavereita omin avuin. Yksinäisyyteni on jatkunut jo pitkään ja muiden apu on juuri sitä, mitä tarvitsen ja tahdon. Mutta mä en pyydä sitä vaan teen kaikkeni jotta muut kuvittelisi, etten halua sitä. Miksi mun täytyy olla näin tyhmä?
Vastaukset 3
Vanhimmat
muuttua vaikka kuinka mielenkiintoiseksi,Ei meistä kukaan yksin pärjää,ja turha ylpeys on heitettävä syrjään
Ongelmassasi ei ole mitään hävettävää. Älä rationalisoi tai kiellä tuskaasi. Tuska voi olla voimakas motivaatio elämässä eteenpäinpyrkimiseen.
olen ite vieläkin enemmän "säälittävän typerä" kuin sä ja vielä onnellinen siitä... on vain opittava elämään sen kanssa!