Ongelmani on varmaan vähän erikoinen,äitini on erttäin tiukka lestadiolainen ja isäni ei mikään niinkuin hän itse sanoo.Aikoinaan tälläisetkin avioliitot olivat mahdollisia mutta eivät nykyään ,niin olen ymmärtänyt.Koko lapsuuden ajan he kilpailivat minusta,äiti vei seuroihin,isä elokuviin.Äiti piti syntinä sitä mihin isä kehoitti.Sain käydä tanssitunneilla kun isä sitä suosi ja ne maksoi mutta aina piti tehdä synninpäästö seuroissa maailman humpuukista.Olin kahtia revitty ja olen sitä vieläkin.On hyvä ettei tälläisiä kissan ja koiran avioliittoja enää ole.Ei koirakaan ymmärrä jos kissa lähtee hiiren perään eikä kissa osaa haukkua.Minulla on vieläkin sellainen syyllinen olo tein niin tai näin.Haluaisin miellyttää kumpaakin mutta hyvä kun enää miellytän edes itseäni.
Äitini vl
isäni ei mikään
111088
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
kaikki muut kuin kuuliaiset alamaisensa helvettiin.
Eivät VL:t tuomitse, vaan SRK:n sana.
sillehän ei voi mittään. Ikävää tämä on sinun kannalta ja varmaan äitillesikin rakasta.
Mutta sinun on valinta, voit valita elämän tai kuoleman. Mutta sanoisn sinulle, valitse elämä, valitse usko.
Ja ole kuulainen uskovaisen äitisi neuvoille, siitä seuraa elämääsi Jumalan siunaus.
Ja rukoillaan, että se isäskin sais parannuksen armon.
Ja liity "ainoiden oikeiden uskovaisten" joukkoon! SRK siunaa sinua loppuelämäsi, toisin kuin isääsi!
varmaan äitillesikin rakasta. = RASKASTA
Saattoihan tilanne olla isällekin yhtä raskasta kuin äidillekin. Molemmat kai uskoivat juuri sen oman tapansa uskoa olleen oikea, vai?
..itse tekemään uskon ratkaisun. Uskoa ei kukaan voi perintönä siirtää, vaikka monet niin luulevatkin. Jumala kutsuu ihmistä 2 - 3 keraa. Äitini on lestadiolainen ja minulta kysyttiin, että kun tulin uskoon niin miksi en lähtenyt seuraamaan äitin jalan jälkiä.MInulle Jumala antoi johdatuksen mennä seurakuntaan, joka pohjaa kaiken uskon elävään Jumalan sanaan Raamattuun. En seuraa ketään ihmistä vaan Jeesusta Kristusta. On armo suuri ihmeinen...
Taivan Isä johdattaa meitä, tapahtukoon Hänen tahtonsa, niin maanpäällä kuin taivaassa.
Olen kovasti pahoillasi puolestasi. Olet joutunut elämään kovin ristiriitaisessa tilanteessa. Lapsihan rakastaa kumpaakin vanhempaa ja haluaa että kotona on tasapaino ja rauha. Lapsella on myös täysi oikeus odottaa että vanhemmat pitävät hänestä huolta yhteistoimin ja sovussa, se on vanhempien vastuulla.
Vanhemmiltasi olisi siis ollut täysi syy odottaa sellaista kypsyyttä, että kun he olivat toisiaan luvanneet liitossa rakastaa ja kunnioittaa, tämä kunnioitus ulottuisi myös puolison maalmankatsomukseen saakka.
Surullinen on tarinasi, kiitos kun sen kerroit. Toivon että saat voimia käydä läpi lapsuuden taakkoja, sillä tärkeintä on että itse tunnistat oman itsesi, sen mikä sinä itse todella olet. Omalle itselleen ja omille haaveilleen tulee ihmisen olla uskollinen.
Toivotan sinulle siunausta ja voimia tehdä omat valintasi.
Kaikki mukava kiellettiin järjestelmällisesti. Ja pelottelu oli niin voimakasta, ettei uskaltanut illalla nukahtaa jos ei ollut saanut "hiekkalaatikkosyntejä" anteeksi koska muuten olisi poisnukkuessaan joutunut helvettiin. Pieni viaton lapsi!
Monella on traumoja ahdasmielisestä vl-kasvatuksesta.
äitisi on sinulle yrittänyt antaa, sitä parasta turvaa tuoda. Se on rakkautta, että haluaa lapsensa pääsevän joskus taivaaseen.
uskova/ei uskova- perheissä tulee juuri kuvaamasi kaltaisia ristiriitoja. Toinen ei hyväksy uskoa missään muodossa, alkaa vetää kaiken aikaa eri suuntaan, sättiä puolisoa uskosta ja lapset joutuvat kärsimään, vnhempien pelinappuloiksi.
Juuri esim. tällaisten ristiriitojen vuoksi uskovan on hyvä välttää ottamasta uskotonta puolisoa. Voi tulla matkan varrella monenlaisia ristiriitoja, koska ajatellaan niin eri tavoin.
Mutta jos toinen tulee vasta myöhemmin uskoon. siloin puolison valinta on jo tehty ja uskova yleensä käsittää ja haluaa avioliiton elinikäiseksi. Sitten pitäisi osata lasten parasta ajatellen puhaltaa yhteen hiileen.
Silloin on hyvä tilanne perheessä, kun molemmat puolisot ovat uskossa ja puolisoiden välillä vallitsee rauha ja rakkaus, viat ja virheet annetaan toiselle anteeksi ja on samat kasvatusperiaatteet. Molemmat yhdessä haluavat johdattaa rakkaudella lapsena jo pienenä uskon tielle.
Tiedän, että äitisi on halunnut parastasi. On rakkautta johdattaa lastaan jo pienenä taivastielle. Isompana sitten antaa lapsen tehdä oman valintansa. Kukapa lastaan ikuiseen kadotukseen haluaisi.
Olet joutunut kokemaan syvän trauman kehitysiässä. Oululainen psykiatri asetti sanansa paremmin, mutta itse voin puhua kokemuksen äänellä. Jos mahdollista, kokemuksia olisi varmasti hyvä purkaa asiantuntijan kanssa. Nykyäänhän on jopa trendikästä, kun on oma terapeutti.
Oma nuoruuteni meni yhtä kaksijakoisissa merkeissä, vaikka hieman eri kulmalta. Ymmärrän ainakin osittain tunteitasi. Ainut vaihtoehto on tutustua itseensä ja katsoa, kuka sinä olet ja mitä itse haluat. Se vaatii paljon aikaa, mutta kannattaa. Aluksi ei ehkä edes tiedä, mitä haluaa, kun joku kysyy. Pienin askelin eteenpäin! Muista, että olet arvokas ihminen, vaikka läheisesi ovatkin omista syistään ja "hyvin aikein" satuttaneet sinua.
Oululaiselta psykiatrilta kysyn, paljonko uskonnollinen väkivalta aiheuttaa mielenterveysongelmia ja onko paikkakuntakohtaisia eroja tässä suhteessa?