niin eli hieman on jäänyt nyt epäselväksi miten se tapahtuu?itse suoritan 2vk kuluttua abortin ja olen silloin 15rv.ja mitä olen nyt täältä lukenut niin että lapsi synnytettäisiin johonkin metalliseen kulhoon?pitääkö paikkansa.sillä itselleni annettiin sairaalasta lappu jossa lukee ohjeet lääkkelliseen keskeytykseen.eli 2 päivää aikasemmin kävisin ottamassa sairaalassa lääkkeen jonka tulisi kuulemma pehmittää kohtua ja jonka jälkeen keskeytystä ei voi perua,sitten pitäisi mennä osastolle ja ottaa toinen lääke.lapussa myös lukee että toimenpiteeseen menee n3-4 tuntia? ja verenvuodon sekä hyytymien ja raskaus materiaalin pitäisi tulla tässä ajassa pois,voi tietty kestää kauemminkin,yksilöllistä.eli miten tää metalliämpäriin synnyttäminen sitten tähän liittyy?vai onko tässä eri tekotapoja sitten.
abortin tekotapa 15rvlla.
anitta00
172811
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 5 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Eli kun keskeytys tehdään lääkkeellisesti, niin silloin joudut "synnyttämään" sikiön kohdustasi ulos. Voihan se tulla vessanpyttyyn tai siteisiin tai tosiaan en tiedä mikä käytäntö on kun olet noin pitkällä. Sikiö on tuossa vaiheessa jo jotain 11cm kokoinen, eli varaudu siihen ettei näky ole varmasti mikään mukava.
Asia ei minulle tietysti ulkopuolisena kuulu, mutta en voi olla ihmettelemättä miksi näin myöhään?
eli joudut ihan oikeasti synnyttämään tuon sikiön ja se voi tulla sitten ihan mihin vaan, kun on tullakseen.
ihmettelen kanssa että miksi näin myöhään, no omapahan on kyllä asias...
Mulle tehtiin keskeytys rv15 sikiön epämuodostuman takia, ja kyllä, sikiön joutuu synnyttämään metallikippoon. Tuo 3-4 tuntia on aika optimistinen näkemys, itse jouduin olemaan sairaalassa neljä päivää (tuossa vaiheessa keskeytykseen voi pahimmillaan mennä jopa viikko, sanoi lääkäri minulle). Kroppani ei reagoinut lääkkeisiin niinkuin olisi pitänyt, ja lopulta ainetta annettiin suoraan suoneen. Tuosta tulikin sitten 7 tunnin kunnon supistukset ja hirveät tuskat kipulääkkeistä huolimatta. Kokemus oli, suoraan sanottuna, henkisesti että fyysisesti kamala.
Pitää kuitenkin muistaa, että kaikki tämä on yksilöllistä, ja olen kuullut kohtalotovereilta että tuossakin vaiheessa keskeytys saattaa joillakin mennä melko nopeasti. Halusin kuitenkin kertoa, mikä pahimmillaan saattaa olla skenaario, ja että kannattaa varautua siihen, että sairaalassa joutuu olemaan kauemminkin.
Ja vinkkinä, sinne kippoon ei kannata alkaa katselemaan. Ainakaan oma mielenterveyteni ei siinä vaiheessa olisi sitä kestänyt. Tsemppiä sulle kuitenkin, kaikki menee varmasti ihan hyvin!
hmm,näin se sitten ilmeisesti tapahtuu,kieltämättä kyllä tosiaan kauhistuttaa koska en todellakaan tahdo nähdä tätä "synnyttämääni" lasta missää metallikipossa.mietin vain että kun tarkotuksena oli pyytää tukihenkilö toimenpiteenseen mukaan niin miten ihmeessä voin edes kuvitella että annan jonkun toisen vielä kärsiä ja nähdä tämän tapahtuman,toisaalta taas yksin sen tekeminen voi käydä vielä raskaammaksi.vielä senmonen kysymys että onko sitten tähän ihan tarkoitettu joku oma huone vai ihanko muitten potilaitten nähden teen tämän??.
Olin kolmen hengen huoneessa, jossa oli minun lisäkseni yksi ihminen. Tälle toiselle tehtiin myös lääkkeellistä keskeytystä. Verhothan siinä on vain sänkyjen välissä suojana. En tiedä, onko muissa sairaaloissa toinen käytäntö. En oikein usko, koska kaikissa niissä käsittääkseni on ruuhkaa ja resurssipulaa.
Itse olin ilman tukihenkilöä, en halunnut että mieheni olisi myös joutunut näkemään ja kokemaan sen kaiken.
joo no nyt tietää sitten ainakin että mihinkä varautua,täytyy vielä uudemman kerran miettiä että pyytääkö tosiaan sen tukihenkilön sinne mukaan ettei hän joudu kokemaan mitään sellaista.jouduttiinko sinulle tekeen vielä kaavinta siihen loppuun vai oliko sillä selvä?
Ei tarvittu onneks enää kaavintaa. Kävin neljän viikon jälkeen jälkitarkastuksessa, ja siellä todettiin kohdun tyhjentyneen kokonaan. Kannattaa ehkä pyytää kotiin tukijoukkoja, jotka kuuntelee/keskustelee aiheesta kun palaat kotiin. Itseä helpotti paljon, kun on saanut purkaa sydäntä kaiken jälkeen.
Mutta joo, oon kuitenkin ymmärtänyt, että tällainen operaatio kun mulla on kuitenkin siitä harvinaisemmasta päästä. Toivotaan että sinä pääset vähemmällä.
niin vielä niistä jälki vuodoista että kuinka pitkään ne sitten kestävät kun tälläisella toimenpiteellä keskeytetään,tai kauanko itselläsi kesti?,entä kävitkö ottaan ennen itse keskeytystä sen ensimmäisen lääkkeen?ja seurasiko siitä jo niitä vuotoja ja pahoin vointia ym.sekin huolestetuttaa jo..
Suosittelen, että otat tukihenkilön mukaan. Ei hänen tarvitse sitä alapäätä katsella, vaan hän voi olla kanssasi siellä "yläpäässä", ihan samalla tavalla kuin synnytyksessä, että ei tarvii katsella sitä toimitusta vaan on sinun kanssa ja juttelee, pitää kädestä tai mitä nyt ikinä oloasi helpottaa. Olen lukenut että moni abortti on aika kivuton koska sairaaloissa on saatavilla hyviä kipulääkkeitä. ja niitä pitää pyytää jos on kovat kivut.
Minulla meni juuri raskaus kesken noilla viikoilla. Lähti syntymään ja olin yli puolivuorokautta sellaisissa tuskissa, että en unohda koskaan.Varaudu kipuun ja siihen, että siihen ei auta mikään suunkautta tai piikillä annettava särkylääke. Voimia tarvitaan.
Ihmettelen, ettet saanut kunnon kipulääkkeitä, onhan niitä niin kovia leikkauskipulääkkeitäkin ettei mitään tunnu. Minut on leikattu ja en ollut nukutuksessa ja sain kyllä niin kovia "huumeita", etten tuntenut instrumenttien viemistä kehoon nahan ja lihan läpi... Sain aina kipulääkettä lisää kun sanoin, että sattuu ja lääkäri sanoi, ettei tarvi kivussa kärsiä että lääkkeitä on. Oli tosi ymmärtäväinen ja hyvä lääkäri.
Ei auttaneet minulla ainakaan suoneen tai lihakseen laitettavat kipulääkkeet tuossa tilanteessa. Vasta kohdunseinämän puuduttaminen auttoi tuskaan, mutta sen saamiseen meni useita tunteja, koska vain tietty lääkäri sai sen laittaa (lääkärit olivat silloin varattuja). Olisivat sen jälkeen tehneet vielä epiduraalinkin, jos tuo puudutus ei olisi auttanut, mutta silloin onneksi toimenpide oli jo ohi. Eli onhan niitä keinoja, mutta niiden saamiseen menee todella pitkälti aikaa...
Eli syy on siis siinä, että meillä on täällä Suomessa LIIAN vähän lääkäreitä, jotka osaa ja saa laittaa kipulääkitystä! Voi hyvänen aika sentään.
Mä varmaan olisin kuollut tuskiini, jos en olisi saanut lisää kipulääkettä leikkauksen jälkeen osastolla. Lääkäri kävi laittaan ja sano hoitajille, että suoraan suoneen vaan niin paljon kuin tarvii. Ulvoin tuskasta, mutta heti ku lääkettä tuli, niin sain sitä aina kun tarvitsin. Mulle sattui ihanat hoitajat ja lääkärit, kun toivuin leikkauksesta. (En siis ollut abortissa vaan ihan sairauksesta johtuvasssa leikkauksessa, mut kirjotin nyt vaan tästä kipulääkitysjutusta).
niin "iso", että joudut sen "synnyttämään". Eli metallikippo ei ole mitään legendaa, mutta voihan se tulla ulos vaikka vessassa ollessasi tai ihan vaan sängyssä maaten.
takaraja ole suomen lain mukaan 12 rv?
Ja vain vaikeissa kehitysongelmissa MAX 20 vkoa?
http://fi.wikipedia.org/wiki/Abortti
Sieltä löydät olennaiset tiedot.
Silloin se syntyisi eri lailla eikä jäisi painajaisia.
Se olisi helpompaa tukihenkilöllekin.