Hei, minulla olisi tälalinen ongelma kuin bakteeri kammo, lähinnä se häiritsee kun en pysty koskeman toisiin ihmisiin! poikaystäväni kansas käyty monet riidat, kun en tykkää pussata yms, tai tykkään, mutta pelkään saavani pöpöjä! Miten tuosta pääsisi eroon? haluaisin olla hänen lähellä ja suudella,mutta pelkään lähinnä että saan jonkun oksennustaudin yms :S
Bakteerikammo
Bakteeriton
51304
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
koska tuolla on taipumus pahentua,kohta et pysty koskemaan oikein mihinkään,Mielisairaalassa vastaavia hoidetaan terapialla.En halua peloitella sinua vaan usein hoito vaatii sairaala hoidon.
suutelin kerran ja mietein koko ajan vaan niitä bakteereita, mua suoraan sanottuna oksetti..en siks edes pysty varmaan koskaan seurusteleen, en pysty edes kätellä ihmisiä, en koskea oviin, yleisvessoissa en käy...olisin ees jossain normaali...
Itselläni ei kuitenkaan ole kamalaa kammoa ovista tai muista tullaisista, välillä kyllä painan esim liikennevaola hihalla. kuitenkin mielummin sitten vaikka kärsin kun mene mihinkää sairaalahoiton :P
joka elelee välillä eristetyssä happiteltassa, ettei pöpöt tartu.
Mulla kanssa bakteerikammo. Tunnen siitä suurta ahdistusta. Ja saan ihan järjettömiä pahoinvointikohtauksia sen takia. Se ahdistus on niin suuri. Eilen oli just tosi paha. Makasin vati sängyllä vieressäni kun pelkäsin kaiken tulevan ylös kun olin niin ahdistunut ja voin pahoin. Ihan tärisin. Pelkään juuri okseennustautia ja muutenkin vatsatauteja, nyt kun on taas tota noroakin liikkeellä niin olen ihan paniikissa. Pelkään, että se tulee johonkin perheenjäseneen ja tarttuu sitten minuun. Olen todella sulkeutunut. Minulla on tietyt rituaalit kun syön ja teen ruokaa. Heitän kaiken ruoan heti pois kun epäilen sen olevan hiukankin vanhaa. Yleensä ruoat ovat kuitenkin terveellä järjellä ajatellen ihan käyttökelpoisia. Kaupassa käynti ja siellä hedelmiin ja tavaroihin koskeminen on epämiellyttävää. Suutelen kyllä, mutta nykyään huomattavasti vähemmän kuin ennen, kun tilanne on alkanut luisua enemmän käsistä. Kylässä käyntikin hirvittää jos siellä on toisia lapsia ja omani leikkii heidän kanssaa, niin pelkään aina, että joku sairastuu mahatautiin ja sitten se on tulossa meillekin. Jostain syystä pelkään myös viedä pojan isovanhempien luo yökylään koska meidän äiti on ollut niin usein mahataudissa, että pelkään hänen sairastuvan yöllä ja sitten poikaankin tarttuu seuraavana päivänä. Kaikki elokuvateattereissa oleminen. Esim. Olen myös aika desinfioiva ihminen joten vaikka en masennukseltani ole jaksanut liienmmin siivoilla niin olen ihan hullu pesemään käsiäni. Ja pojankin käsiin käytän käsidesiä. Hän ei valitettavasti osaa vielä omatoimisesti pestä käsiänsä vessakäynnin jälkeen, mutta yritän opettaa ja ainakin jos jokin bakteeri pääsee meidän "muurien" ylitse niin silloin ainakin kaikki kontrolli käyttöön. Että näin meillä!