Nostan keskustelumme ensimmäiselle sivulle, kun se on taas vauhdilla menossa kauas. Laitoinpa samalla otsikoksi helmikuun kun se on kahden päivän päästä... :D
Mitä kuuluu kaikille vanhoille ja uusille piinailijoille?
Minulla menossa koti-inssipiinapäivä (arvio) 9 ja olo on tänään aivan tavallinen. Ei mitään viitteitä raskaudesta tai menkoista. No, viimeksi inssissä alkoi vuoto pp 12, joten kyllä tässä vähän niitä menkkoja jo odottelee. Tsemppiä kaikile!
Mitä kuuluu kaikille vanhoille ja uusille piinailijoille?
Minulla menossa koti-inssipiinapäivä (arvio) 9 ja olo on tänään aivan tavallinen. Ei mitään viitteitä raskaudesta tai menkoista. No, viimeksi inssissä alkoi vuoto pp 12, joten kyllä tässä vähän niitä menkkoja jo odottelee. Tsemppiä kaikile!
Vastaukset 37
Vanhimmat
Niin, helmikuuhan on ihan ovella eli helmipiinailuksihan tämä siis menee. Inssi tehtiin viime ke. Mulla piti olla superhektinen päivä silloin, mutta tikutettuani plussaa ovistikulla, kiire lopppui siihen ku tuli sitten iltapäiväksi se inssi.
En tiedä mikä mun putkissa on vikana rakenteellisesti, mutta mua ainakin sattuu se inssi. Ne joutui taas vaihtamaan sen neulan tai mikä lie ohuempaan ja käyttämään niitä nipistyspihtejä, auts. Siinä sitten vaan iloisia mietteitä niin ei tuntuis niin keljulta. Onko muilla vastaavia kokemuksia inssistä?
Toisaalta ei se ihan mahdotonta kärsimystä ole, mutta ei se silti kivaltakaan tunnu. Kummallista, että silloin aikoinaan munatorvien aukiolotutkimus ei tuntunut missään, pienet krampit ainoastaan jälkikäteen.
Niistä krampeista, olin sit inssin jälkeen kävelemäs kohti autoa kun oikealla puolella tuntui hirmu kramppi. tuo oli aivan uutta, ekan inssin jälkeen ei tuollaista ollut. Toinen muutos ekaan inssiin verrattuna on se, että mun rinnat on torstaista asti olleet arat ja aikas kipeät. Muita "oireita" en ole havainnut ja yritän oikeastaan unohtaa koko asian. onneksi on töissä ja muuallakin niin paljon tekemistä, että se pakostakin unohtuu välillä.
Sitten ihan asiaakin. Miten te jaksatte tämän kaiken keskellä? Mulla on muutaman kerran ollut todella huono päivä, ja mielen täyttää synkät aatokset. Otin asian puheeksi klinikalla, ja he antoivat listan terapeutteja, jotka ovat erikoistuneet lapsettomuuteen. Oletteko käyttäneet palveluita? Ja jos olette käyttäneet, osaatteko suositella jotain?
Toistaiseksi on sellainen tunne, että pärjäämme hienosti kahdestaan. Lähipiirissä on myös luotettavia ystäviä, joilta tukea saa. Jos tilanne menee pahemmaksi, en haluaisi tuhota ystävyyttä vuodattamalla kaikkea lapsettomuuden tuomaa ahdistusta ja tuskaa ystävien niskaan.
Tässä lapsettomuudessa kun on niin syvät tunteet mukana. Jatkuvaa odottamista ja sitten taas pettymystä.
Näistä syvistä ajatuksista huolimatta Ippu toivottaa kaikille oikein mukavaa viikonalkua!
Mulla ei sattunut eka inssi yhtään ja lääkäri sanoi, että se meni siksi niin kivuttomasti ja hyvin kun kohdunkaula oli auki. Olisikohan sulla ollut kiinni (kun on käytetty pihtejä..) ja sitten kohdunkaulan ärysttäminen teki sulle krampin.
Mulla oli munatorvien aukiolotutkimus tuskan määrältään aivan järkyttävä.
Mieli menee ylä- ja alamäkeä ja kehoaan tarkkailee liiankin kanssa. Minulla oli rinnat tosi arat monta päivää, mutta tänään ihan normaalit, vähän vain normaalia suuremmat. Itse luulen, että Pregnyl-piikin sisältämän istukkahormonin lasku elimistössäni teki rinnat aroiksi.
Minä en ole käynyt puhumassa asiasta terapeuteille, lähinnä puhun ystäville ja puolisolle. Jos mikään hoidoista ei tärppää, sitten mennään puolison kanssa molemmat luultavimmin terapiaan.
Tsemppiä Ippu! Ja tietysti kaikille muillekin!! Nonmami, missä oot?
Moi moi!
Tosiaan täällä taustalla meitsi vierailee :) aina ei vaa oo mitää sanottavaa ;) varsinkaan nyt ku ei kertakaikkiaan oo mitään tuntemuksia eikä ajatuksia =P
Inssi tehtiin viime ke, ja ystäväni juuri laittoi viestiä, että nyt on pp6, että mitä tuntemuksia? ja ei ollu sillekää mitää kerrottavaa =P
Eka inssis lekuri joutu pihdeillä avaamaan kohdunkaulan, sillä nupukka oli tiukasti kii, tokallaki lääkäri sen aukas, ku sanoin et eka kerral tehtiin niin (lääkäri ku kysy et onko ennen tehty ja et osaisinko kertoo mitä oli tehty, ku hän ei oikee oo ekspertti) mä sit kerroin et pihdeil avattiin, ni seki avas :)
Kolmannes inssis ei tarttenu avata, vaan nupukka oli sievästi pois edestä.
Pistin viimeviikol lääkärille sähköpostii, et mitä mieltä se on siitä et jos me alettas napsii sinkkii, seleenii ja foolihappoo pillereiden muodos, ni se sano et ei kannata mut ettei hän kiellä kokeilemastakaan. lääkärit ku ei tunne hivenainehoitoja niin hyvin. eli me päätettiin alkaa naposteleen niitä sit... ku niil kehuttais olevan hyvä vaikutus hedelmättömyyteen...
Mulla inssi operaationa ei oo tuntunu miltään. Ekan jälkeen oli ihan kauheesti kaikkii tuntemuksii, mut ehkä vaan sen takii et tuntosarvet oli iha sika tarkkana. Tokan jälkeen oli jotain "menkkakipuja" ja nyt kolmannen jälkeen ei yhtään mitään! Tosin nyt en oo yhtää kuulostellukaan enkä laskenu pp päiviä, sillä kuten lääkäri sano, ni ei oo oikee toiveita onnistua. miksi siis ressata ja kuunnella itteesä kokoajan, ku ammattilainenki sanoo ettei kannata oottaa mitään.
mut vaik ei kannata oottaa mitään, ni kyl mä vähän silti pelkään, josko mä oon ite nyt tehny hallaa hedelmöitymiselle: kävin nimittäin mammografiassa (jota ei tehdä jos on epäily et vois olla raskaana - lääkärin luvalla menin) sit nyt mul on niskat niin hemmetin jumis (toimistotyö) että oon napsinu relaksanttia ja tulehduskipulääkettä... ja mun tuurilla me ollaan nyt raskaana ja vauva on epämuodostunu hedelmöitysajan myrkkyjen ja säteilyjen takia...
nooh, onneks todennäköisyys onnistumiseen on pieni ja ekojen viikkojen toiminnot ei vaikuta sikiöön mitenkään... mut ainahan saa pelätä :)
Mielialat--- joo-o--- ne sit heittelee laidasta laitaan! välil on kivaa olla lapseton, välil se on nii nhemmetin raastavaa!!! onneks olen puhuvaa sorttia, joten puhumisen avulla asiat ei patoudu sisään, vaan jaettu suru on puolitettu suru!
ammattiapuun meillä ei viel tunnu olevan tarvetta, mut ollaan valmiita se kohtaamaan, jos rankemmatkaan hoidot ei tuo tulosta! rankemmat hoidot alkaa maaliskuussa. lääkäri jo vähä puhu ICSi:stä että se ois parempi vaihtis ku IVF, mut katotaan mikä sen mielipide on sit ku on ajankohtasta.
mä muuten aloin pitää nettiblogii tästä rankempien hoitojen odottamisesta ja aloittamisesta, joten jos innostaa lukee (tyhmää jaaritusta) ni osote ois http://haikaraallergia.spaces.live.com oon nimittäin ite huomannu et ku lukee muiden ajatuksia, ni se helpottaa omaa oloa, ku huomaa ettei ole ajatustesa kans yksin... jättäkää vaiks vähä puumerkkiä, että ootte käyny, ni saan lisää ahdistuksen aihetta siitä, et kui monta meitä kärsiviä onkaan =P
jaarittelu on siel iha vaa sellasta, et mitä tunnen ja mitä koen, eli henkilökohtaista - mutta monelle niin tuttua! ja kirjoittaminenkin auttaa!
Hienot sivut olet saanut aikaiseksi! Tekee ihan mieli itsekin väsätä moiset.
Tsemppiä kaikille piinailijoille ja uudet piinailijat, rohkeasti vaan mukaan!
menkat on alkamassa. Kotimatkalla töistä tuli kova väsy ja alavatsaa juimi. Huokaus. :(
Pikkuinen myy, iso tsemppituulahdus täältä! harmi jos täti tuli käymään-
Nonmami,hienot sivut oli. Alkoi itseäkin kiinnostaa omat sivut, katsotaan saanko aikaiseksi.
Kiitos kommenteista, tuntui hyvältä lukea toisten inssikokemuksista. Lisää toki mielelläni luen. En sitten tiedä, oliko kanavat auki vai ei mutta jotain sellaista lääkäri horisi että kohtuni on aika takana ja vähän sivussa ja jokin mutka tekee läpipääsemisen vaikeammaksi.
Tää rintojen arkuus ja kipu on kyllä outoa, mulla kun ei mitään lääkkeitä ole ollut mukana lainkaan vaan tehdään luomuna hommat, toistaiseksi. Tää on kuitenki taas jotain lumetuntemusta vaan. Ja tuleehan rinnat kipeiksi jos niitä kokoajan puristelee... ;)
(mä en kyl ole puristellu, ku ei oikein ole mitä puristella edes)
Palataan taas asiaan, plussa- ja kiinnittymistuulia kaikille!
EIHÄN SULLA PIKKUMYYRYLÄINEN OO ALKANU MENKAT!? EIHÄN! sano että ei!
Mä potkin maailmaa nyt takas!!!
Ei vielä näy menkkoja, mutta olo on menkkamainen. Edelliseen inssiin verrattuna kehon tilanne on rauhallisempi, silloin oli kovat menkkakivut. Katsellaan.....kaikille tsemppiä!!! Miten voi nonmami?
yhtään mitään tuntemuksia, eikä yhtään ajatuksissa onnistumisen mahdollisuus!
Mä niin kovasti ootan sitä IVF tai ICSi!! Jännää, että jotkut pelkäävät siirtyä siihen vaiheeseen ja meitsi vaa oottaa ja oottaa että jo pääsis siihen! Itellä on niin kovat odotukset sen suhteen!
Vaikkakin täällä on luettu monia monia -liian monia- epäonnistumisen tarinoita istutuksista, ni silti mä uskon sen voimaan!
Eikä mua pelota se yhtään! Kipukynnys mul on aika korkee ja mul on muutenki sellanen ajattelutapa, että "tää kipu kestää hetken ja ku se on ohi, ni ei ees muista millaista se oli" tuota hoen aina ku oon jotenki kipee! Flunssan aikana hokema tuntuu todella turhalta, mutta selkä- niska- ja hormonihoitokivut pääsee hokemalla ohi. Ja joka kerta saa todeta, että niinhän siinä taas kävi, että ku kipuilu lakkas, ni ei enää muistanu kui kipee oli ja kuinka kipu rajoitti elämää...
Tevetuloa uudet piinailijat mukaan! Ja pahoittelut sinulle, jolla tammikuun piinailu loppui *halii* me kaikki tiedämme miltä susta tuntuu!!! Mut sitä ihmettelen, että miten teille on tehty KUUSI inssiä?? Oon lukenu Duodecumista (vai mikä se ny oli), että hedelmöityshoitoja ei saa tehdä, mikäli ne todetaan muutamalla hoitokerralla tehottomiksi! Yksityisestä puolesta en tiedä, mutta julkisen lääkärit noudattavat tuollaista etiikkaa. Meille kaavailtiin eka 4 inssiä (selittämätön lapsettomuus) mutta kun toinen epäonnistui, niin lääkäri laittoi meidät IVF jonoon ja jonotusaikana saimme kokeilla vielä kerran.
Sitä kokeilua tässä nyt "piinataan" vaikka mul ei oo yhtään piinaolo! En ees tiä mikä pp on menossa eikä oo ollu yhtää mitää tuntemuksii!
Mut piinaillaan silti kaikki yhdessä! yhteisö luo voimaa!!!
Kiitos ku olette kaikki avoimesti keskustelemassa oloista ja tiloista! se antaa voimaa ja tukee iha himpskatin paljon!
*kutsuu kaikki ryhmähaliin ja rutistaa nii montaa ku kykenee*
sitten kun ottaa silmät käteen ja katsoo, niin voi jotain nähdäkin *nolo* ...´no tulenpas minäkin sitten tänne.. elikkäs eilen tehtiin se toinen inssi ja ei kauheasti ole odotuksia onnistumisen suhteen ainakaan vielä.
Aamurähmää on itselläkin vielä silmissä! Tervetuloa keskusteluun! :D
Olen ekaa kertaa täällä palstalla. Ajattelin kirjoittaa jotain jos vaikka hyväksyisitte minutkin joukkoon. =)
Ollaan toivottu lasta nyt reilu neljä vuotta. Tällähetkellä syön clomifen lääkkeitä mahdollista inssiä varten. Ensi viikolla vasta tehdään inssi, jos tehdään. Eli en vielä ihan "inssipiinailija" ole mutta perässä tullaan. Ihan sika jännät fiilikset. Vihdoinkin jotain tekemässä asian hyväksi.
Hei kiva huomata että joku oli melkein samassa pisteessä. Itelläni kans nelisen vuotta lapsettomuutta ja nyt tiistaina oli ensimmäinen inssi! Ja clomeja söin kanssa. Onko sulla joku muukin lääke annettu siihen rinnalle? Nyt sitten vaan kuumeisesti odotellaan tuleeko menkat vai ei... saa nähä! Ei kyllä ole kovin kovat odotukset koska vasta ensimmäinen kerta mutta toivoa silti löytyy. Mekin alettiin vasta tehdä jotain asialle kun lasta ei kuulunut! Kovasti onnea tulevaan inssiin ja tsemppiä!
Moi,
inssi tehty viikko sitten maanantaina. Eka sellainen. Sattui, ja koko ilta sen jälkeen oli maha aivan jumissa. =(
Yksi lapsi on ihan luomuna olemassa mutta toisen tekeminen ottaa koville.
Nyt on siis pp 8 menossa ja ei ensimmäistäkään oiretta raskaudesta.
Ahdistaa.
Keskustellaan avoimesti ja toisiamme kannustaen. Vertaistuki on aina paikallaan!!! Yritetään pitää hännät pystyssä sillä onhan onneksi inssi (koti, sairaala, vaakamamboilu, muumimuki) kuitenkin ensimmäinen hoitomuoto. Eli toivoa on vaikka inssit ei nappaisikaan! :D Auringon säteitä ja plusmerkkisiä sellaisia!!!
Tuolla tammiketjussa jo piinailin, mutta ajattelin pyörähtää tässä kun oli tuttuja nimiä.....
Meillä piinat sitten loppu eilen, ei tulosta taaskaan. Ja tämä oli sitten sen kuudennen ja viimisen inssin tulos..... Aina yhtä varmasti vaan menkat alkaa :((((
En ole saanut edes soitettua klinikalle... Jotenkin on ihan tyhjä takki. Ei oikein kunnolla osaa edes kiukustua tai surra tätä asiaa...
Jatkostakaan ei ole tietoa. IVF viimeksi mainittiin seuraavana keinona, mutta se jotenkin pelottaa niiiin paljon, etten tiedä ....
No jaa mutta......
Valtavan paljon plussasäteitä teille kaikille !!!! Ja toivottavasti onnistuu pian :))))
nyt kun iltapäivä koitti ni tulipa ne menkat. just. eli
eka inssi "hukkaan heitetty", uudella innolla seuraavaan.
2-3 päivän päästä odotellaan menkkoja alkavaksi. Oireita on ollut seuraavanlaisia: hiivamaista kutinaa alapäässä, Aamulla ym. heikottaa l. pakko syödä, tuli pyyhkiessä verinen viiru pari päivää sitten, väsymys, ym. ja illalla on pahaa oloa ollut.
Luultavasti ovat kuitenkin menkkojen oireita. Tänään tuntuneet kesymmiltä oireet.Tätiä odotellaan kp25/27-30 siis menossa.PP12.Eka inssipiinailukuukausi (kp3.-7. clomeilla)siis menossa. Jänskättää vaikka en miten hirmuisia oireita ole havainnut.Niin kauan kun ei ole menkkoja, on toivoa?
oi että... tuo on kyllä totta, että niin kauan on toivoa, kun ne kuukautiset ei ole alkanu. Hirveästi onnistumistuulia puhaltelen täältä kaikille. Kertoilehan Milana30 miten sulla käy.. sulla on ainaki hyvät hermot..itse olisin tehnyt testin varmaan jo pp14, viimekierrossa en vain ehtinyt kun se täti jo tulikin. Nyt täällä toista inssiä piinataan, tosin vasta ekaa päivää. ja parhaani mukaan yritän unohtaa koko asian ja keskittyä sitten vaikka töihin :)
pystyssä kun pidän teille kaikille peukkuja!
itsellä pp6, ja ei mitään oireita enään. se siitä rintojen arkuudesta ja kivusta, nyt ei tunnu enää missään miltään. näin tosin arvelinkin, nää oli vain jotain lumeoireita.
sieltä se täti kuitenkin taas tulee vaik ei olis niin tervetullut.
Olette moni puhuneet miesten jaksamisesta tällä palstalla. Kuinka teillä asiaa käsitellään?
Meillä ollaan aina pystytty asiasta keskustelemaan, ja tuntuu että aina kun toisella on siipi maassa, toinen osaa lohduttaa. Onneksi aina on käynyt niin, että vain toisella on ahdistusta, en tiedä miten osattaisiin käsitellä asiaa jos molemmat olisivat samaan aikaan down.
Tiedustelin tänään, haluaisiko mieheni edelleen jatkaa suoraan putkeen uudella inssillä, mikäli tämä toinen menisi mönkään. Hän on sitä mieltä, että kun vauhtiin on päästy niin antaa mennä vain. Itsekin taidan olla samoilla linjoilla. Entä te, oletteko pitäneet taukoja jaksamisen takia?
Niin, yksi asia vielä. Joku oli jo rekistöröinyt Ippu nimen, höh. Rekistöröidyin kuitenkin, vähän eri nimellä vaan. Tunnette minut tästä lähin siis Ippulina.
Toi toi toi kaikille!
(klasarimusapiireissä käytetty tsemppitoivotus kun toivotaan onnistunutta keikkaa)
huomenta!
meillä meni eka vuosi nii et mies ei ressannu lainkaan, hoki vain että "kyllä se sieltä, kyllä se sieltä", jopa hoitojen alussa asenne oli sama, mutta jo vähän huolestunu. varsinki ku saatiin ekan simppa-analyysin tulokset, ni mies vaipu epätoivoon, sillä hän LUULI että tulos on huono - mut lääkäri vannotti, että se oli hyvä.
ku toista inssiä alettiin valmistelemaan, ni sillon alko mieskin oireilemaan... ahdistusta ja pelkoa... mutta vielä täysin järkevissä määrin ;)
me puhutaan paljon, ja MÄ puhun ulkopuolisille paljon, mies puhuu aina mielellään jos joku kysyy, mut se ei oma-aloitteisesti juttelua alota.
nyt tällä hetkellä mennään siinä, että miestä ahdistaa se, että ketään (ei läheisiä eikä kaukasempia tuttuja) kiinnosta oikeasti pätkääkään! kaikki kuulemma kertoilee vaan, et mitä omien lasten kans on tehty ja kuinka ihanaa on ku on lapsia!
eräät ystävät, jotka kokivat SUUREN SURUN (vauva kuoli) niin he sanoivat hetki sitten "nyt me tiedetään, miltä teistä tuntuu ja mitä ajatuksia teidän päässä pylörii..." (ei vertailumielessä, vaan ihan tosimielessä) sanoin sen miehelleni, ni hän "suutahti" että oisivat jättäneet sanomatta, sillä se osoittaa sen, kuinka vähän heitä on ennen tragediaa asia kiinnostanu...
toi oli mielestäni tylysti sanottu, sillä mun mielestä ei oo väliä, millon tajuaa, että mitä lapseton kokee, kunhan joskus on edes vähän kuusaa.
kyl mieskin sit hetken päästä sano, et hän oli itsekäs (mut kait meil kaikil on joskus oikeus olla ITSEKÄS! varsinkin mun miehen, joka AINA ajattelee ensin muita...)
pahinta itselleni on se, kun mieheni vaipuu epätoivoon... kun toisen on paha olla, toisen on vielä pahempi hänen pahan olonsa takia!
usein löydän mieheni tuijottamasta toisten lapsia ja varsinkin isä-lapsi-laatuaikaa todella kaivaten, mutta joka kerta hän sanoo, että "ei se että noilla on lapsia vaan se että meillä ei ole"
mut ei auta...eteenpäin mennään ku kaksivuotias hangessa -askel kerrallaan ja välillä kitisten :)
Voihan ällötys! Aamu alkoi närästyksellä ja sitten oleskelin vessassa jonkin aikaa ja mietin tuleeko laatta vai ei. Nyt kun olen päättänyt laskea lauantain aloituspäiväksi, elelen piinapäivää 10. Alavatsaa juimii, rinnat paisuu, mieliala vaihtelee raivosta zeniin ja tuntuu välillä siltä, että vuoto on alkanut, mutta sitten ei mitään kuitenkaan. Väsyttää ihan tajuttomasti, tuntuu, ettei jaksa edes kättä nostaa. Hmmmm. Nämä ovat kyllä vielä ihan normaaleja PMS-oireita, eli jäitä hattuun vaan!!!!
Tsemppiä meille kaikille!!!!
olen syönyt clomeja nyt neljä päivää. Sivuoireita ei oo juurikaan ollu. Ellei sit ns. kuumat aallot johdu siitä... Yölläkin herään välillä ihan hiestä märkänä. Tänä aamuna särkenyt päätä ihan julmetusti!!! Voiskohan tämä olla jokin sivuoire!?
Mulla olis ylihuomenna toinen inssi, eli tänään pitäs illalla pistää irrotuspiikki. Eilen ultrassa "ei näyttänyt niin pahalta kuin olisi voinut kuvitella", suoraan lääkäriä lainaten. Jotenkin ei siinä vaiheessa edes kiinnostanut kysyä, että mitä sieltä näkyi, sillä viimeksi minulta kypsyi peräti yksi munasolu eli määrällä ei ainakaan hurrata.
Jotenkin ei jaksa hirmuisesti toivoa, vaikka aamulla mies sanoi että tuskin sellainenkaan asenne on hyvä, en tiiä. Pitää kai silti toivoa parasta, että unelmani toteutuisi...
Hmmmm... minulle taas lääkäri sanoi, että hän oli hyvin tyytyväinen, että minulla oli kypsymässä molemmilla inssikerroilla yksi munarakkula (no kaksi, mutta toinen ihan alkutekijöissään). Olen myös kuullut, ettei inssiä tehdä jos on irtoamassa esim. kolme follikkelia, tämä kun lisää moniraskauksien riskiä paljon. Inssissä yksi follikkeli on riittävä. IVF:ssä niitä taas pitäisi olla useita.
No, jos toivomisella raskautuisi niin ei lapsettomia varmaan olisi? ;) Omalla asenteella voi varmaan esim. parhaiten vaikuttaa olemalla rennosti ja stressaamatta (vaikeaa!) liikoja.
Tsemppiä ja plussatuulia!
inssi tehdään vaikka olisi kolme samankokoista munasolua irtoamassa.Ainakin meille tehtiin.Lääkäri tietty kysyti, että olemmeko huomioineet monisikio raskauden mahdollisuuden. Voi, kyllä!!! Jospa edes yksikin hedelmöittyisi. Mutta toisin kävi. Tsemppiä kaikille :)
Niinhän siinä kävi. Taas yksi pettymys lisää pettymysten pinoon.Noh.Ylihuomenna taas clomeille ja kohtahan se on taas seuraavan inssi vuoro ja sitten taas piinaillaan ja toivotaan...
Nyt vaivaa masis, mutta kyllä se tästä.
Eikä !! *rutistaa* Mitä tuohon nyt voi sanoa.. oon niin pahoillani ja tiiän miltä tuntuu.. suklaa auttaa (ainakin sen hetken kun se on suussa)
Hyvä asenne. ei auta itku markkinoilla.. se on mentävä etiäpäin niinkuin sammakko järvellä.
Voimia sulle ihan kamalasti.
Meillä inssi huomenna. Ollut nyt 10 päivää puregonia ja eilen laitoin pregnylin. Ensimmäiset pistoshoidot menossa. Clomifen-kuurin aikana tehty 2 inssiä ilman mitään tulosta. Jospas nyt onnistais. Otan kyllä mahdollisimman rauhallisesti etten pety liikaa. Onneksi ei ole ollut mitään sivuvaikutuksia pistoksista. Onnea kaikille ! :-)
Mikä lääke toi puregon on? Millon on mahdollista saada noita pistos hoitoja eli siis joka irrottaa sen munasolun ennen inssiä... niinkö? Olen ilmeisesti hieman tietämätön onneksi tältä palstalta saa paljon apua! Vasta ollut yksi inssi clomin avulla.
Puregon sisältää follikkelia stimuloivaa hormonia (FSH). Eli on todella tärkeä munasolun sisältävien munarakkuloiden kasvun ja kehityksen säätelijänä. Pregnyliä käytetään kypsyttämään munarakkulaa ja irrottamaan munasolua sekä helpottamaan hedelmöityshoitoihin liittyvää punktiota. Laitoin eilen pregnylin ja menen huomenna inssiin. Olen kaikki pistokset laittanut itse. Se on todella helppoa eikä ainakaan minulla tuntunut missään. Söin 4 kuuria clomifenia ja koska ne eivät tehonneet, lääkärin kanssa päätimme aloittaa pistoshoidot. Olen ollut yli kolme vuotta lapsettomuushoidoissa. Hiljaa hyvää tulee !
Minulla alkoi menkat PP 11 ja soitan tänään klinikalle meidät IVF-jonoon. Olen yllättävän tyyni, eilen illalla tuli sen verran pientä tihrutusta, että osasin odottaa kunnon vuotoa. Miehelle kovempi pala. Tänään koen, että asiat on vaan hyväksyttävä sellaisina kuin ne on. Vaikka kuinka vastustaisin tapahtunutta se ei hyödytä mitään. Alan elää nyt muille asioille, jotta säilyy mielenterveys!
Niin... siis sattuuko pistäminen? Itse pitäisi pistää kun mieskään ei halua. Tökkäättekö piikin nopeasti sisään? Luulis et hitaasti työntämällä sattuis enemmän. Kokemuksia?
Olen niin pahoillani myyryläiseni!!! mutta arvostan suuresti asennettasi!!!
nyt vain voimia tulevaan ja energian kohdistus tauon ajaksi uusiin haasteisiin :)
*halii ja rutistaa myyryläistään niin että menkkavuoto oikee lörähtää pöksyyn tarkoittaen sitä, että vuotopäivien määrä vähenee :) *
se piikin ihon läpi vieminen on ainut minkä tunnen, ja pregnylin tunsin kun unohdin ottaa sen jääkaapista ajoissa pois - se kun oli niin kylmää, että tunsin sen "kipuna"
ja sekin, mitä pistäessäni tunnen, ni ei se ole kipua! se on vain tuntuma siitä, että ihoa lävistetään. ei edes niin paha kuin...hmmm...mikä ois OIKEIN OIKEIN OIKEIN pieni kipu...se kun nipistät itse itseäsi kynsillä...jaa mutta kun tuonkin moni voi tehdä eri voimakkuudella.. nooh pointti on se, että ei se tee kipeää :)
rohkeasti vain piikittelemääN!
Mulla alko tänään pp.7 ja joka ainoa päivä on alavatsaa nipistellyt.
Toivottavasti ois tärppikipuilua? =)
Nonmamille tuesta ja lohdutuksesta. Rutistus tuli sitten perille kun lorottaa niin maan perk*** :D
Olen edelleenkin ihan ok mielellä, vaikkakin IVF-hoitoon päästään vasta syyskuussa jos nyt ei ihmettä tapahdu. Mies suri tänään toivottavasti tuskan pois ja alettiin puhumaan jo jatkosta ja mietittiin, että minne lähdetään matkalle vähän piristymään ja irrottautumaan tästä rumbasta ja arjesta. :D
Nyt kuitenkin kanssasisarilleni pieni puhe:
Minulle hormonihoito teki molemmilla inssikerroilla kuitenkin loppujen lopuksi sellaisen olon, että olisin ollut raskaana. Alavatsaa juimi, rinnat turposivat, akne kukki, pahoinvointia tms. Kuin PMS-oireet, mutta monta kertaa voimakkaammat. Tahtoisin vaan kaikille antaa jäitä hattuun, inssi onnistuu kuitenkin ilmeisesti todella harvoin (ainakin tällä palstalla) ja hormonihoito tekee tepposensa. Pudotus vauvanhuuruiselta pilveltä on sitten aika tuskallinen. Minulle tämä toisen inssin epäonnistuminen oli sitten loppujen lopuksi ok, kun en uskonut tosissani tähän hoitomuotoon. Ensimmäisen inssin jälkeen olin täysin masentunut, odotukset oli niin korkealla.
Kaikille piinailijoille valoisaa kevään odotusta ja plussasäteitä!