Mies isolapsi?

Puhutaanpa välillä arkisista asioista ja niistä asoista jotka meitä ison perheen äitejä ärsyttää...

- Mies tulee kotiin urheilemasta ja jättää pelikassin keskelle eteisin lattiaa purkamatta. Menee kome päivää ja mies tulee kiukkuisena tivaamaan miksi pelikamoja ei ole pesty?

- Miehen vaatteita on ympräi taloa. Sukat on sohvan alla paita roikkuu tuolilla housut hegarissa vaatekaapin ovessa jne...????

- Mies tulee töistä kotiin ottaa ruuan kaapista... jättää lopun ruuan pöydälle jääkaapin viereen lämpiämään... heittää ruuan mikroon ilman kupua (räks,poks,piu...)... seuraavaksi leivän tekemisen vuoro...leipäpaketti jää auki veitsi pöydälle voi tosin kävelee takaisin jääkaapiin (tälläkertaa)...

- mies syö mahan täyteen ja painuu päiväunille....

Edellä mainitut tilanteet eivät ole tavattomia tai harvinaisia. Naisena on pakko kysyä että onko lapsille muuta opettajaa kuin esimerkki. Jos ja kun isä antaa tälläisen mallin ettei mistään tarvitse välitää niin miltä se naisesta tuntuu. (Tosi pahalta, varsinkin kun lasten suusta kuuluu komentti -eihän isäkään miski meidän pitää)

Tai se että kun toteaa että pyykit jokaine vie itse pyykkikoriin ovet paukkuu... Tai jos huomatttaa siitä että mikrokupu on käyttämistä varten tai kuivaa leipää ei ole ilo syödä mies närkästyy ja kulkee herneet nenässä monta päivää.

(Jos kysyn onko miehellä oikeus elää kuin pellossa saan vastaukseski on...)

Jätän sen kysymättä ja kysyn kaikessa rakkaudessa että mikä siinä on niin vaikeaa ettei vaimon ja lasten äidin eteen olla valmiita tekemään oma osaa.

Ymmärrän sen että jos mies hankii elannon perheeseen tiettyyn rajaan asti on ok jos vaimo on kotona että suurin osa kotitöistä "kuuluu" naiselle. Mutta sitä en ymmärrä että naisen työtaakkaa lisätään omalla piitaamattomuudella. Olaan kuin perheen ylimääräinen lapsi?

Tiedän että tasa-arvoisuus on lisääntynyt perheissä kuitenkaan en voi olla kysymättä mistä tämä piitaamattomuus juontaa juurensa? (luonteesta, sukupuolesta, kasvatuksesta vai jostain muusta)

Tiedän että naisissa on tälläisiä huithapeleita, eipä silti. Ei tämä ole vain miehissä ilmenevä omainaisuus. Lasten myötä naisen on usein vain pakko saada elämään jonkinlainen järjestys. Ehkä miehillä ei ole samanlaista pakkoa?

Toivoisin asiallista keskustelua. (Silti vaikka viesti on provosoiva) Olisi mukava kuulla että mikä siinä ärsyttää kerta kaikkiaan jos vaimo naputaa siitä että mies jättää leivät kuivumaan?

Onko arjen pyörittäminen vierasta miehelle?

Vai mistä on kyse?

Vaikka mailma ei kaadu siihen että leivät kuivaa se ärsyttää....

Miksi ihminen haluaa ärsyttää toista omalla piittaamattomuudella?

Kerro mitä tunteita em esimerkit herätti? Miksi?

Tuon tämän keskustelun aiheen tälle palstalle siksi että mitä enemmän lapsia on sitä enemmän äiti tarvitsisi toista aikuista jakamaan arkea? Mitä rajallisempaa on jaksaminen sitä vähemmän jaksaa sietää aikuiselta ihmiseltä piitaamattomuutta.
532671
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 53

Vanhimmat

Älä viitsi nalkuttaa miehellesi :)

Äänestä
  • Ole nalkutusta.

    Nalkutus on ikävää ja monesti viimeistään sen seurauksena aletaan enempi provosoida.

    Avioliitossa pitää osata arjenkin asioista keskustella.
    Kaikki naiset eivät ole siivous-intoilijoita tai mitään kotihengettäriä viimeisen asti. Perhe on yhteinen yritys ja pitäis jakaa hommia niin ettei kumpikaan väsy omalla "tontillaan".
    On lapset miehenkin lapsia ja niiden sotkut ja tekemiset kuuluu isällekin..
    Eikä ole niin, että miehellä nuoruus jatkuu lapsista huolimatta, mutta naisella ei.

    Itse tykkään vähän puolihuumorilla kertoa vaatekasoista tai likaisista urheiluvaatekasseista. Ja joskus kerron kyllä vähän vähemmän huumorillakin. Riippuu aina vähän omasta tajunnantasosta :-)

    Hyshys.. ihan hyvä aihe (pitkästä aikaa)
    Tästä me voimme jopa löytää yhteistä säveltä :-D

    Äänestä

  • Aloittaja

    *_* kirjoitti:

    Ole nalkutusta.

    Nalkutus on ikävää ja monesti viimeistään sen seurauksena aletaan enempi provosoida.

    Avioliitossa pitää osata arjenkin asioista keskustella.
    Kaikki naiset eivät ole siivous-intoilijoita tai mitään kotihengettäriä viimeisen asti. Perhe on yhteinen yritys ja pitäis jakaa hommia niin ettei kumpikaan väsy omalla "tontillaan".
    On lapset miehenkin lapsia ja niiden sotkut ja tekemiset kuuluu isällekin..
    Eikä ole niin, että miehellä nuoruus jatkuu lapsista huolimatta, mutta naisella ei.

    Itse tykkään vähän puolihuumorilla kertoa vaatekasoista tai likaisista urheiluvaatekasseista. Ja joskus kerron kyllä vähän vähemmän huumorillakin. Riippuu aina vähän omasta tajunnantasosta :-)

    Hyshys.. ihan hyvä aihe (pitkästä aikaa)
    Tästä me voimme jopa löytää yhteistä säveltä :-D

    Kuinka monta kertaa jaksa puhua asiasta asiallisesti ennen kuin hermot menee? 70 X 7 ?

    Vaikka oikein ei ole nalkuttaa oikein ei ole sekään että puhe ei mene perille ja mikään ei muutu? Vai onko kun muuttujan pitäisi olla mies ?

    (väiteet ovat ylesitäviä tiedän mutta silti....)

    Avioliitossa pitäis ja pitäisi.... pitäisi tehdä paljon ja kuitenkin paljon jää tasa tulle pitäsi asteelle?

    "Eikä ole niin, että miehellä nuoruus jatkuu lapsista huolimatta, mutta naisella ei."

    Tämä ei ole täysin totta. Jos mies ei hala aikuisuutta niin mitä seitten? Jos mies ei halua ottaa vastuuta eikä ota sitä kaikesta puhumisesta huolimatta mitä sitten?

    Vaikka asian pitäisi olla niin kuin sanot se ei vältämättä kuitenkaan kokonaan ole niin. Voi vain käydä niin että mies kieltäytyy kantamasta vastuuta perheestä ja lapsista mitä sitten?

    Puhuminen ei välttämättä saa misestä muuttumaan?

    "Perhe on yhteinen yritys ja pitäis jakaa hommia niin ettei kumpikaan väsy omalla "tontillaan". "

    Näin pitäsi tehdä ja kuitenkin mitä sitten jos toinen tai molemmat eivät ole valmiita tähän?

    Voiko toista ihmistä muuttaa vasten tahtoa? Jos toiselta ei läydy tahtoa hyvällä eikä pahalla? Tekääkö toinen kunnes katkeaa ja repeää liitoksistaan?

    Äänestä

  • Aloittaja

    Kenenkään ei tarviste niellä tuollaista käytöstä.

    Se on ylimielistä ja täysin toisen tunteista piitaamatonta.

    Jos ja kun viimeisillään oleva nainen kerää aikuisen ihmisen levittämiä kamoja lattialta ei voi kun ihmetellä onko jollakulla arvot hukassa?

    Vastaan silti vaikka tiedän että ole provo-pelle :) ....

    Äänestä

  • *_* kirjoitti:

    Ole nalkutusta.

    Nalkutus on ikävää ja monesti viimeistään sen seurauksena aletaan enempi provosoida.

    Avioliitossa pitää osata arjenkin asioista keskustella.
    Kaikki naiset eivät ole siivous-intoilijoita tai mitään kotihengettäriä viimeisen asti. Perhe on yhteinen yritys ja pitäis jakaa hommia niin ettei kumpikaan väsy omalla "tontillaan".
    On lapset miehenkin lapsia ja niiden sotkut ja tekemiset kuuluu isällekin..
    Eikä ole niin, että miehellä nuoruus jatkuu lapsista huolimatta, mutta naisella ei.

    Itse tykkään vähän puolihuumorilla kertoa vaatekasoista tai likaisista urheiluvaatekasseista. Ja joskus kerron kyllä vähän vähemmän huumorillakin. Riippuu aina vähän omasta tajunnantasosta :-)

    Hyshys.. ihan hyvä aihe (pitkästä aikaa)
    Tästä me voimme jopa löytää yhteistä säveltä :-D

    Kuulin kerran jonkun sanovan, että naiset nalkuttaa ja miehet vaan huomauttavat asioista asiallisesti ;) Liekkö sitten näin...

    Äänestä

  • keskustelu ei ole nalkuttamista. Olet epäkyspsä ihminen.

    Äänestä

  • lienet yksineläjä kirjoitti:

    keskustelu ei ole nalkuttamista. Olet epäkyspsä ihminen.

    rehti raavas tossun alla elävä.kyllä se on turha ilmanaikuisista asioista alkaa jatkuvasti nalkuttamaan.on niitä isompiakin ja tärkeämpiäkin asioita.kyllä akka joutaa laitteleen taloutta siinä missä mies ei jouda ja tekee muuta,eli naisen osa.

    Äänestä

  • yksineläjä vaan kirjoitti:

    rehti raavas tossun alla elävä.kyllä se on turha ilmanaikuisista asioista alkaa jatkuvasti nalkuttamaan.on niitä isompiakin ja tärkeämpiäkin asioita.kyllä akka joutaa laitteleen taloutta siinä missä mies ei jouda ja tekee muuta,eli naisen osa.

    Kumma jos mies hermostuukin, kun muija päivät venyy netissä häntä haukkumassa eikä tule valmista taloustöistä. Ei vaikka lapsetkin on muualla hoidossa.

    Äänestä

  • yksineläjä vaan kirjoitti:

    rehti raavas tossun alla elävä.kyllä se on turha ilmanaikuisista asioista alkaa jatkuvasti nalkuttamaan.on niitä isompiakin ja tärkeämpiäkin asioita.kyllä akka joutaa laitteleen taloutta siinä missä mies ei jouda ja tekee muuta,eli naisen osa.

    on moneen junaan. Itse olet valinnut osasi. Meillä molemmat ovat tasa-arvoisia. En tiedä ymmärtääkö tuollainen juntti mitä se tarkoittaa. Mutta edestäsi löydät se on elämän laki. Jos et muita kouluja ole käynyt, niin elämän koulu kouluttaa ja asennevammaisia tosi kovalla kädellä.

    Äänestä

  • UPDATE_7899535 kirjoitti:

    Kuinka monta kertaa jaksa puhua asiasta asiallisesti ennen kuin hermot menee? 70 X 7 ?

    Vaikka oikein ei ole nalkuttaa oikein ei ole sekään että puhe ei mene perille ja mikään ei muutu? Vai onko kun muuttujan pitäisi olla mies ?

    (väiteet ovat ylesitäviä tiedän mutta silti....)

    Avioliitossa pitäis ja pitäisi.... pitäisi tehdä paljon ja kuitenkin paljon jää tasa tulle pitäsi asteelle?

    "Eikä ole niin, että miehellä nuoruus jatkuu lapsista huolimatta, mutta naisella ei."

    Tämä ei ole täysin totta. Jos mies ei hala aikuisuutta niin mitä seitten? Jos mies ei halua ottaa vastuuta eikä ota sitä kaikesta puhumisesta huolimatta mitä sitten?

    Vaikka asian pitäisi olla niin kuin sanot se ei vältämättä kuitenkaan kokonaan ole niin. Voi vain käydä niin että mies kieltäytyy kantamasta vastuuta perheestä ja lapsista mitä sitten?

    Puhuminen ei välttämättä saa misestä muuttumaan?

    "Perhe on yhteinen yritys ja pitäis jakaa hommia niin ettei kumpikaan väsy omalla "tontillaan". "

    Näin pitäsi tehdä ja kuitenkin mitä sitten jos toinen tai molemmat eivät ole valmiita tähän?

    Voiko toista ihmistä muuttaa vasten tahtoa? Jos toiselta ei läydy tahtoa hyvällä eikä pahalla? Tekääkö toinen kunnes katkeaa ja repeää liitoksistaan?

    ihmiset ovat olleet usein lapsuudessaan ylihuolehtimalla alistettuja. Ei ole päässyt kehittymään ns. omaa tahtoa. Mistäs sen siihen sitten tarpeen tullen polkaiset?

    Äänestä

  • että meitä kirjoitti:

    on moneen junaan. Itse olet valinnut osasi. Meillä molemmat ovat tasa-arvoisia. En tiedä ymmärtääkö tuollainen juntti mitä se tarkoittaa. Mutta edestäsi löydät se on elämän laki. Jos et muita kouluja ole käynyt, niin elämän koulu kouluttaa ja asennevammaisia tosi kovalla kädellä.

    kirjoittelee? ei siinä mikään juntti tarvi olla. kouluja olen käynyt tasan 3 vuotta aikoinaan ja nyt tuon työttömälle vaimolle ja perheelleni sen 4000 e kk elettäväksi.kyllä akka siinä joutaa päivällä vähän jo jotain tekeenkin.tasa-arvoa kyllä löytyy oikeissa elämän asioissa mut ei turhan päiväsessä lässyttämisessä.

    Äänestä

  • pelle se nyt kirjoitti:

    kirjoittelee? ei siinä mikään juntti tarvi olla. kouluja olen käynyt tasan 3 vuotta aikoinaan ja nyt tuon työttömälle vaimolle ja perheelleni sen 4000 e kk elettäväksi.kyllä akka siinä joutaa päivällä vähän jo jotain tekeenkin.tasa-arvoa kyllä löytyy oikeissa elämän asioissa mut ei turhan päiväsessä lässyttämisessä.

    työtöntä rouvaa, jos se katkeroittaa. Heittäydy itsekin työttömäksi, jos olet vaimollesi kateellinen.
    Itse olet valinnut vaimosi ja lapsiesi elättämisen.

    Äänestä

  • pelle se nyt kirjoitti:

    kirjoittelee? ei siinä mikään juntti tarvi olla. kouluja olen käynyt tasan 3 vuotta aikoinaan ja nyt tuon työttömälle vaimolle ja perheelleni sen 4000 e kk elettäväksi.kyllä akka siinä joutaa päivällä vähän jo jotain tekeenkin.tasa-arvoa kyllä löytyy oikeissa elämän asioissa mut ei turhan päiväsessä lässyttämisessä.

    Vaimosi tulisi varmasti paremmin toimeen ilman sinua. Ainakin henkisesti ja Suomessa ei ketään heitteille jätetä, niin kyllä varmasti tulisi ruokittua, vaatetettua ja saisi katon pään päälle. Toivottavasti hän lukee näitä viestejäsi. Tai sitten ei, kun siivoa jälkiäsi ja laittaa sinulle ruokaa, että ehdit harrastaa netissä istumista. Tsemppiä vaimollesi, paremman tulevaisuuden toivossa.
    Miten noin "fiksu" mies on valinnut niin huonon vaimon.

    Äänestä

  • UPDATE_7899535 kirjoitti:

    Kenenkään ei tarviste niellä tuollaista käytöstä.

    Se on ylimielistä ja täysin toisen tunteista piitaamatonta.

    Jos ja kun viimeisillään oleva nainen kerää aikuisen ihmisen levittämiä kamoja lattialta ei voi kun ihmetellä onko jollakulla arvot hukassa?

    Vastaan silti vaikka tiedän että ole provo-pelle :) ....

    vai mitä. Kerkeet sinäkin roikkua netissä päivät pitkät,kuka sun tenavias sillä aikaa hoitaa? vai juokseeko pitkin maailmaa sillä aikaa?

    Äänestä

Miehet eivät osaa asettua toisen asemaan ja ajatella, että näillä pienillä teoilla auttaisivat toista. ja jos jostain asiasta mainitsee ja joutuu tietenkin mainitsemaa yhä uudestaan ja uudestaan, koska mies ei HALUA MUUTTAA TAPOJAAN. Niin sitten syytetään nalkuttamisesta. Suurin osa miehistä taittaa olla juuri näitä piittaamattomia, mutta kyllä hyviä ja avuliaita löytyy paljon.
Tekis miehelle hyvää pyörittää perhettä yksin pari viikkoa ilman kenenkää apua, niin jospa tajuaisi paremmin mitä se on. Meillä mies kyllä kuuntelee ystävällisesti kun pyydän tekemään jonkin asian toisin, että se siten auttaisi minua, mutta en tajua miksi. Esim. tuo mikrokuvun käyttö on monesti ollut puheena. Ei voi kuulema käyttää, koska sitten ei näe mikroon!! Tai hän osaa käyttää mikroa niin, ettei räisky!!! Helpompi olisi minun laittaa kupu astianpesukoneeseen, kuin pestä koko mikro sisältä.

Äänestä

Ei kai miehet noin surkimuksia voi olla.

Naisväelle kai on vaan ominaissta hoivaaminen ja huolehtiminen. Itse olen sitä mieltä, että roolit muodostuvat jo yhteiselämän alkumetreillä. Ymmärtääkseni nainen useimmiten valitsee tällaisen huolehtijan roolin täysin luontevasti sekä vapaaehtoisesti ja vieläpä tykkääkin siitä.

Tilanne saattaa käydä vaikeaksi sitten kun pieniä lapsia tulee useita. Siinä vaiheessa on syytä istahtaa yhdessä pöydän ääreen ja tarkistaa kotitöiden rasitus ja jakaa sitä uudelleen. Näin ainakin mellä on katsottu parhaaksi.

Miehen näkökulmasta on erityisen tärkeää, että siitä on yhdessä sovittu. Miehelle on kunnia-asia pitää sanansa ja pitää sopimuksesta kiinni. Nalkuttaminen ja komenteleminen on myrkkyä minullekin ja saa aikaan vain vastustusta eikä haluaisi tehdä edes niitä entisiäkään.

Äänestä
  • Aloittaja

    Naisväelle ei ole hoivavietti sen ominaisempi piirre kuin miehillekkään tämä on puppua! Ei ainakaan lähdellekkään kaikille naisille!

    On totta että nainen otta huolehtijan roolin mutta vapaaehtoisuudesta voidaan olla montaa mieltä? Kuinka suuri osa siitä vastuun ottamisesta tapahtuu siksi ettei arki NAISEN mielestä muuten pyöri?

    Tykää siitä??? Kuka tykkää siivoamisesta? Kuka tykkäää järjestyksen ylläpdosta ? Kuka tykkää pyykkäyksestä tai silityksestä ? Kuka tykkää roskien viennistä? Kuka tykkää ruuan laitosta ?

    Kuka yli päätään tykkää arjen pyörittämisestä? En minä ainakaan ja kutenkin se on tehtävä jos ei halua asua sikolätissä ja nähdä nälkää?

    Voisin heitää että - oletteko miehet ajatelleet että vapaaehtoisesti ilman neuvotteluja voisi tehdää jotain?

    Oikeasti mukavaa että alennut tähän keskusteluun....

    Oletko ajatellut että se mitä sanot naiseta voi pitää sinun naisesi kohdalla paikkansa mutta ei kaikkien naisten? Onko sinut kasvatettu ajattelemaan niin että hoivaaminen on automaatisesti osa naista mitä se ei ole? Nainen pitää kotitöistä ym... Nämä ovat stereotypioita joita inhoan sydämmeni pohjasta

    Vaikka on totta että kaltaisiasi miehiä on aina vain enemmän mm siksi ettei tämän päivän nainen alistu siihen mihin 50 vuotta sitten. Tasa-arvoisuus ei toteudu lähellekkään kaikissa perheissä. (Ja tämä ei ole vain vl perheitten ongelma)

    Olen kassasi samaa mieltä siitä että se minkä lupaa on tehtävä. Toisinaan itse kukin käy elämässään läpi niitä asioita joita toinen lupaa tehdä, muttei pidä lupausta vaan asiat jää tekemättä. Ja minua ainakin syö se että toinen ei tee sitä mitä on luvannut ei edes jos siitä yrittää kauniisti muistuttaa.... aina itsellä ei ole jaksamista tulla vastaan... ja taas toisaalta sekin on vähän ristiriitaista että jos aina itse tulee vastaan oppiiko toinen käyttämään sitä hyväksi (opii).... inhimillistä mutta kovin lähellä meitä jokaista....

    Ymmärrän sen että nalkuttaminen saa aikaan vastarintaa mutta en ymmärrä sitä että asiasta ei voisi sanoa vaan asiallinen sanominen tulkitaan suoraan nalkuttamiseksi? Kerroppa sinä miten asia pitää sitten ilmaista? Olemalla hiljaa :) ? (Tuleeko asia sitenkään hoidettua)

    Äänestä

  • UPDATE_7899535 kirjoitti:

    Naisväelle ei ole hoivavietti sen ominaisempi piirre kuin miehillekkään tämä on puppua! Ei ainakaan lähdellekkään kaikille naisille!

    On totta että nainen otta huolehtijan roolin mutta vapaaehtoisuudesta voidaan olla montaa mieltä? Kuinka suuri osa siitä vastuun ottamisesta tapahtuu siksi ettei arki NAISEN mielestä muuten pyöri?

    Tykää siitä??? Kuka tykkää siivoamisesta? Kuka tykkäää järjestyksen ylläpdosta ? Kuka tykkää pyykkäyksestä tai silityksestä ? Kuka tykkää roskien viennistä? Kuka tykkää ruuan laitosta ?

    Kuka yli päätään tykkää arjen pyörittämisestä? En minä ainakaan ja kutenkin se on tehtävä jos ei halua asua sikolätissä ja nähdä nälkää?

    Voisin heitää että - oletteko miehet ajatelleet että vapaaehtoisesti ilman neuvotteluja voisi tehdää jotain?

    Oikeasti mukavaa että alennut tähän keskusteluun....

    Oletko ajatellut että se mitä sanot naiseta voi pitää sinun naisesi kohdalla paikkansa mutta ei kaikkien naisten? Onko sinut kasvatettu ajattelemaan niin että hoivaaminen on automaatisesti osa naista mitä se ei ole? Nainen pitää kotitöistä ym... Nämä ovat stereotypioita joita inhoan sydämmeni pohjasta

    Vaikka on totta että kaltaisiasi miehiä on aina vain enemmän mm siksi ettei tämän päivän nainen alistu siihen mihin 50 vuotta sitten. Tasa-arvoisuus ei toteudu lähellekkään kaikissa perheissä. (Ja tämä ei ole vain vl perheitten ongelma)

    Olen kassasi samaa mieltä siitä että se minkä lupaa on tehtävä. Toisinaan itse kukin käy elämässään läpi niitä asioita joita toinen lupaa tehdä, muttei pidä lupausta vaan asiat jää tekemättä. Ja minua ainakin syö se että toinen ei tee sitä mitä on luvannut ei edes jos siitä yrittää kauniisti muistuttaa.... aina itsellä ei ole jaksamista tulla vastaan... ja taas toisaalta sekin on vähän ristiriitaista että jos aina itse tulee vastaan oppiiko toinen käyttämään sitä hyväksi (opii).... inhimillistä mutta kovin lähellä meitä jokaista....

    Ymmärrän sen että nalkuttaminen saa aikaan vastarintaa mutta en ymmärrä sitä että asiasta ei voisi sanoa vaan asiallinen sanominen tulkitaan suoraan nalkuttamiseksi? Kerroppa sinä miten asia pitää sitten ilmaista? Olemalla hiljaa :) ? (Tuleeko asia sitenkään hoidettua)

    Yritin kyllä olla diplomaattinen. Kiitos kommenteistasi! Osan niistä allekirjoitan, mutta en kaikkea.

    Tässä joitakin juttuja, mitä mieleen juolahti, mutta ei ihan tosissaan:

    "On totta että nainen otta huolehtijan roolin mutta vapaaehtoisuudesta voidaan olla montaa mieltä? Kuinka suuri osa siitä vastuun ottamisesta tapahtuu siksi ettei arki NAISEN mielestä muuten pyöri?"

    - Pyörisihän se arki, muttei ihan niinkuin nainen haluaisi sen pyörivän.

    "Voisin heitää että - oletteko miehet ajatelleet että vapaaehtoisesti ilman neuvotteluja voisi tehdää jotain?"

    - Tehdäänhän me miesten töitä, mutta naisen reviirille ei pidä mennä ominpäin. Seuraa ripitystä ja neuvomista. Meidän perheessä suurimmat yhteenotot on käyty siitä, kun nainen laatii kaikille töille oman aikataulunsa, jota pitäisi noudattaa. Ei auta sanoa, että kyllä minä sen teen, mutta juuri nyt ei sovi.

    Edelleen väitän:

    - on olemassa miesten töitä ja naisten töitä.
    - nainen on käsistään näppärämpi eikä miesten sormet ja känsäiset kourat sovellu kaikenlaiseen fiiniin työhön (napinompelu sujuu molemmilta)
    - mies on parempi korjaustöissä ja raskaissa töissä (nainen ja kirves on pelottava yhdistelmä)
    - naisen hoivavietti on suurempi kuin miesten
    - nainen ottaa kotitöistä omansa päältä ja loppu jää miehelle
    - nainen osaa ja hallitsee puhtaanapidon paremmin kuin mies ja puhtausastevaatimus on korkeampi
    - jos mies yrittää tehdä naiselle sovittuja töitä, tulee nainen viereen vahtimaan ja vaatimaan, että se pitää tehdä juuri niinkuin hän sen itse tekisi, vaihtoehtoja ei ole

    Äänestä

  • UPDATE_7899535 kirjoitti:

    Naisväelle ei ole hoivavietti sen ominaisempi piirre kuin miehillekkään tämä on puppua! Ei ainakaan lähdellekkään kaikille naisille!

    On totta että nainen otta huolehtijan roolin mutta vapaaehtoisuudesta voidaan olla montaa mieltä? Kuinka suuri osa siitä vastuun ottamisesta tapahtuu siksi ettei arki NAISEN mielestä muuten pyöri?

    Tykää siitä??? Kuka tykkää siivoamisesta? Kuka tykkäää järjestyksen ylläpdosta ? Kuka tykkää pyykkäyksestä tai silityksestä ? Kuka tykkää roskien viennistä? Kuka tykkää ruuan laitosta ?

    Kuka yli päätään tykkää arjen pyörittämisestä? En minä ainakaan ja kutenkin se on tehtävä jos ei halua asua sikolätissä ja nähdä nälkää?

    Voisin heitää että - oletteko miehet ajatelleet että vapaaehtoisesti ilman neuvotteluja voisi tehdää jotain?

    Oikeasti mukavaa että alennut tähän keskusteluun....

    Oletko ajatellut että se mitä sanot naiseta voi pitää sinun naisesi kohdalla paikkansa mutta ei kaikkien naisten? Onko sinut kasvatettu ajattelemaan niin että hoivaaminen on automaatisesti osa naista mitä se ei ole? Nainen pitää kotitöistä ym... Nämä ovat stereotypioita joita inhoan sydämmeni pohjasta

    Vaikka on totta että kaltaisiasi miehiä on aina vain enemmän mm siksi ettei tämän päivän nainen alistu siihen mihin 50 vuotta sitten. Tasa-arvoisuus ei toteudu lähellekkään kaikissa perheissä. (Ja tämä ei ole vain vl perheitten ongelma)

    Olen kassasi samaa mieltä siitä että se minkä lupaa on tehtävä. Toisinaan itse kukin käy elämässään läpi niitä asioita joita toinen lupaa tehdä, muttei pidä lupausta vaan asiat jää tekemättä. Ja minua ainakin syö se että toinen ei tee sitä mitä on luvannut ei edes jos siitä yrittää kauniisti muistuttaa.... aina itsellä ei ole jaksamista tulla vastaan... ja taas toisaalta sekin on vähän ristiriitaista että jos aina itse tulee vastaan oppiiko toinen käyttämään sitä hyväksi (opii).... inhimillistä mutta kovin lähellä meitä jokaista....

    Ymmärrän sen että nalkuttaminen saa aikaan vastarintaa mutta en ymmärrä sitä että asiasta ei voisi sanoa vaan asiallinen sanominen tulkitaan suoraan nalkuttamiseksi? Kerroppa sinä miten asia pitää sitten ilmaista? Olemalla hiljaa :) ? (Tuleeko asia sitenkään hoidettua)

    nyt yleistämästä ja käännä sanamuodot koskettamaan ainoastaan omaa kokemaasi, niin päästään keskustelussa itse asiaan.

    Kunnon miehiä on erittäin paljon, niin kuin on kunnon naisiakin.

    Äänestä

  • UPDATE_7899535 kirjoitti:

    Naisväelle ei ole hoivavietti sen ominaisempi piirre kuin miehillekkään tämä on puppua! Ei ainakaan lähdellekkään kaikille naisille!

    On totta että nainen otta huolehtijan roolin mutta vapaaehtoisuudesta voidaan olla montaa mieltä? Kuinka suuri osa siitä vastuun ottamisesta tapahtuu siksi ettei arki NAISEN mielestä muuten pyöri?

    Tykää siitä??? Kuka tykkää siivoamisesta? Kuka tykkäää järjestyksen ylläpdosta ? Kuka tykkää pyykkäyksestä tai silityksestä ? Kuka tykkää roskien viennistä? Kuka tykkää ruuan laitosta ?

    Kuka yli päätään tykkää arjen pyörittämisestä? En minä ainakaan ja kutenkin se on tehtävä jos ei halua asua sikolätissä ja nähdä nälkää?

    Voisin heitää että - oletteko miehet ajatelleet että vapaaehtoisesti ilman neuvotteluja voisi tehdää jotain?

    Oikeasti mukavaa että alennut tähän keskusteluun....

    Oletko ajatellut että se mitä sanot naiseta voi pitää sinun naisesi kohdalla paikkansa mutta ei kaikkien naisten? Onko sinut kasvatettu ajattelemaan niin että hoivaaminen on automaatisesti osa naista mitä se ei ole? Nainen pitää kotitöistä ym... Nämä ovat stereotypioita joita inhoan sydämmeni pohjasta

    Vaikka on totta että kaltaisiasi miehiä on aina vain enemmän mm siksi ettei tämän päivän nainen alistu siihen mihin 50 vuotta sitten. Tasa-arvoisuus ei toteudu lähellekkään kaikissa perheissä. (Ja tämä ei ole vain vl perheitten ongelma)

    Olen kassasi samaa mieltä siitä että se minkä lupaa on tehtävä. Toisinaan itse kukin käy elämässään läpi niitä asioita joita toinen lupaa tehdä, muttei pidä lupausta vaan asiat jää tekemättä. Ja minua ainakin syö se että toinen ei tee sitä mitä on luvannut ei edes jos siitä yrittää kauniisti muistuttaa.... aina itsellä ei ole jaksamista tulla vastaan... ja taas toisaalta sekin on vähän ristiriitaista että jos aina itse tulee vastaan oppiiko toinen käyttämään sitä hyväksi (opii).... inhimillistä mutta kovin lähellä meitä jokaista....

    Ymmärrän sen että nalkuttaminen saa aikaan vastarintaa mutta en ymmärrä sitä että asiasta ei voisi sanoa vaan asiallinen sanominen tulkitaan suoraan nalkuttamiseksi? Kerroppa sinä miten asia pitää sitten ilmaista? Olemalla hiljaa :) ? (Tuleeko asia sitenkään hoidettua)

    on samanlainen ukko kun minulla.
    Ei sellaiselle voi asiallisesti huomauttaa yhtään mistään,se tulkitaan nalkuttamiseksi joten en puhu enää mitään täyttä mykkäkoulua jo pitkään en vain jaksa kauan.

    Äänestä

  • sinulla kirjoitti:

    on samanlainen ukko kun minulla.
    Ei sellaiselle voi asiallisesti huomauttaa yhtään mistään,se tulkitaan nalkuttamiseksi joten en puhu enää mitään täyttä mykkäkoulua jo pitkään en vain jaksa kauan.

    kun mies on liian innokas ottamaan vastuuta ja tuppaa joka asiaan, ja nainen vähän saamaton. hermot menee kummaltakin.

    Äänestä

  • Aloittaja

    old_profile_32894 kirjoitti:

    Yritin kyllä olla diplomaattinen. Kiitos kommenteistasi! Osan niistä allekirjoitan, mutta en kaikkea.

    Tässä joitakin juttuja, mitä mieleen juolahti, mutta ei ihan tosissaan:

    "On totta että nainen otta huolehtijan roolin mutta vapaaehtoisuudesta voidaan olla montaa mieltä? Kuinka suuri osa siitä vastuun ottamisesta tapahtuu siksi ettei arki NAISEN mielestä muuten pyöri?"

    - Pyörisihän se arki, muttei ihan niinkuin nainen haluaisi sen pyörivän.

    "Voisin heitää että - oletteko miehet ajatelleet että vapaaehtoisesti ilman neuvotteluja voisi tehdää jotain?"

    - Tehdäänhän me miesten töitä, mutta naisen reviirille ei pidä mennä ominpäin. Seuraa ripitystä ja neuvomista. Meidän perheessä suurimmat yhteenotot on käyty siitä, kun nainen laatii kaikille töille oman aikataulunsa, jota pitäisi noudattaa. Ei auta sanoa, että kyllä minä sen teen, mutta juuri nyt ei sovi.

    Edelleen väitän:

    - on olemassa miesten töitä ja naisten töitä.
    - nainen on käsistään näppärämpi eikä miesten sormet ja känsäiset kourat sovellu kaikenlaiseen fiiniin työhön (napinompelu sujuu molemmilta)
    - mies on parempi korjaustöissä ja raskaissa töissä (nainen ja kirves on pelottava yhdistelmä)
    - naisen hoivavietti on suurempi kuin miesten
    - nainen ottaa kotitöistä omansa päältä ja loppu jää miehelle
    - nainen osaa ja hallitsee puhtaanapidon paremmin kuin mies ja puhtausastevaatimus on korkeampi
    - jos mies yrittää tehdä naiselle sovittuja töitä, tulee nainen viereen vahtimaan ja vaatimaan, että se pitää tehdä juuri niinkuin hän sen itse tekisi, vaihtoehtoja ei ole

    todella hyviä ja todella totuuden mukaisia.... vaikken niitä allekirjitakkaan omassa elämässäni....

    Naisten helmasynti lienee se että he haluavat asiat tehtävän naisten tavalla. Tässä kohdassa olisi ihan hyvä opetella olemaaan hiljaa.... Neuvoa vain jos kysytään :)

    Meidän perheessä ei ole naisten ja miesten töitä. Miesten töistä väistän siinä tapauksessa että fyysinen kuntoni estää niiden tekemisen tai työkalut ovat meihen takana :) Jako on tämän päivän yhteiskunnassa lähinnä keinotekoinen.

    Se miten mies tekee asiat ei kelpaa naiselle ? Tämä on varmasti ihan totta. Toisaalta naiset jotka ovat joutuneet ja saaneet elää miehen arjenpyöritystaitojen varassa pidempiä jaksoja kerrallaan tietävät että mieskin on kehityskykyinen :) Vaikka hommat ei ehkä alkuun mene ihan kohdalleen niin tekemällä oppii. Antaa miehen tehdä omalla tavallaan kyllä ne oppii kun saavat aikaa ja tilaa opetella.

    Ihan sama se on monen muunkin homman kassa. Jos naisella on aikaa ja mahdollisuus opetella niin moni korjaus homma sujuu ongelmitta myös naiselta.

    Mitä taas tulee naisen hoivavietiin tai siisteysvaatimuksiin niin ne ovat ennenkaikkea myös luonne kysymyksiä. Kaikki naiset eivät ole hoivaajatyyppejä eikä siivous intoilijoita. (Tytöt kasvatetaaan myös tähän joka on sikäli väärin että myös pojat ansaitsevat saada saman kohtelun... eli pojat myös siivoamaan ja opettelemaan kotitöitä vai mitä?)

    Nämä ovat asioita joita en perjaateessakaan allekirjoita. Ihan sikis että olemme yksilöitä ja minua yskilönä nämä ajatelumallit loukaa. Minun pitää olla ihmisenä jotain jota en ole siksi kun olen nainen ?

    - nainen ottaa kotitöistä omansa päältä ja loppu jää miehelle

    Tään allekirjoitan vain siinä merkityksessä että teen päältä sen minkä jaksan ja loput tekee joku muu....

    Myönnän että perhetilanteeni on monessa suhteessa poikkeukellinen ja se taas vaatii erillaista sietämistä ja joustamista molemmin puolin :)

    Äänestä

  • UPDATE_7899535 kirjoitti:

    todella hyviä ja todella totuuden mukaisia.... vaikken niitä allekirjitakkaan omassa elämässäni....

    Naisten helmasynti lienee se että he haluavat asiat tehtävän naisten tavalla. Tässä kohdassa olisi ihan hyvä opetella olemaaan hiljaa.... Neuvoa vain jos kysytään :)

    Meidän perheessä ei ole naisten ja miesten töitä. Miesten töistä väistän siinä tapauksessa että fyysinen kuntoni estää niiden tekemisen tai työkalut ovat meihen takana :) Jako on tämän päivän yhteiskunnassa lähinnä keinotekoinen.

    Se miten mies tekee asiat ei kelpaa naiselle ? Tämä on varmasti ihan totta. Toisaalta naiset jotka ovat joutuneet ja saaneet elää miehen arjenpyöritystaitojen varassa pidempiä jaksoja kerrallaan tietävät että mieskin on kehityskykyinen :) Vaikka hommat ei ehkä alkuun mene ihan kohdalleen niin tekemällä oppii. Antaa miehen tehdä omalla tavallaan kyllä ne oppii kun saavat aikaa ja tilaa opetella.

    Ihan sama se on monen muunkin homman kassa. Jos naisella on aikaa ja mahdollisuus opetella niin moni korjaus homma sujuu ongelmitta myös naiselta.

    Mitä taas tulee naisen hoivavietiin tai siisteysvaatimuksiin niin ne ovat ennenkaikkea myös luonne kysymyksiä. Kaikki naiset eivät ole hoivaajatyyppejä eikä siivous intoilijoita. (Tytöt kasvatetaaan myös tähän joka on sikäli väärin että myös pojat ansaitsevat saada saman kohtelun... eli pojat myös siivoamaan ja opettelemaan kotitöitä vai mitä?)

    Nämä ovat asioita joita en perjaateessakaan allekirjoita. Ihan sikis että olemme yksilöitä ja minua yskilönä nämä ajatelumallit loukaa. Minun pitää olla ihmisenä jotain jota en ole siksi kun olen nainen ?

    - nainen ottaa kotitöistä omansa päältä ja loppu jää miehelle

    Tään allekirjoitan vain siinä merkityksessä että teen päältä sen minkä jaksan ja loput tekee joku muu....

    Myönnän että perhetilanteeni on monessa suhteessa poikkeukellinen ja se taas vaatii erillaista sietämistä ja joustamista molemmin puolin :)

    "Mitä taas tulee naisen hoivavietiin tai siisteysvaatimuksiin niin ne ovat ennenkaikkea myös luonne kysymyksiä. Kaikki naiset eivät ole hoivaajatyyppejä eikä siivous intoilijoita. (Tytöt kasvatetaaan myös tähän joka on sikäli väärin että myös pojat ansaitsevat saada saman kohtelun... eli pojat myös siivoamaan ja opettelemaan kotitöitä vai mitä?"

    "Nämä ovat asioita joita en perjaateessakaan allekirjoita. Ihan sikis että olemme yksilöitä ja minua yskilönä nämä ajatelumallit loukaa. Minun pitää olla ihmisenä jotain jota en ole siksi kun olen nainen ?

    -Periaatteessa olen samaa mieltä. On se ainakin meidän ikäluokalla kasvatuksellista. Ennen maalla työt olivat selvemmin miesten ja naisten töitä kun nykyään. Jos esim. asutaan kaupunkiasuntoa (rivi- tai kerrostalo)ja molemmat vanhemmat käyvät työssä, pitäisi kotityöt jakaa tasan.

    Äänestä

on huono mies osunut sinun kohdalle. Koeta kestää.

Äänestä
  • Voi että sinulla on surkea elämä, hys. Lapsia liikaa ja mies mitätön ja uskokin on sopimatonta...pitäisikö pitää pieni neuvottelu peilin kanssa?

    Äänestä

  • Aloittaja

    voisit osallistua keskuseluun?

    Äänestä

  • UPDATE_7899535 kirjoitti:

    voisit osallistua keskuseluun?

    tunnusmerkeistä, joita miehille laitoit avauksessa, ei sovi ainakaan minuun.

    Meillä oli hyvin pitkään se tilanne, että molemmat kävimme töissä ja vaimolla oli pidempi työmatka. Kotihommelit jaettiin ja minä mm. imuroin ja kävin kaupassa tekemässä normaalit ruokaostokset. Viikonloppuisin saatoimme ja saatamme käydä kaupassa kimpassa.

    Luulen, että tänä päivänä monessa perheessä on sama tilanne, jos molemmat aviopuolisot käyvät töissä. Tilanne on tietysti erilainen monilapsisessa perheessä, jossa vaimo on usein kotona. Tuleeko miehestä tällöin helposti avauksessa kuvailemasi tyyppi, joka olettaa vaimon tekevän kaikki kotiaskareet, kun mies käy töissä. En tiedä.

    Mielestäni jokaisessa perheessä pitää jakaa töitä molemmille. Ja kummmankin pitää omalta osaltaan huolehtia kodin siisteydestä ja viihtyvyydestä. Se, käykö vaimo töissä kodin ulkopuolella vai onko hän kotona, tietysti vaikuttaa siihen työnjakoon. Mutta missään nimessä en ymmärrä sellaista miestä, joka kotona vain syö ja piereskelee (anteeksi ilmaisu).

    Äänestä

  • UPDATE_7478527 kirjoitti:

    tunnusmerkeistä, joita miehille laitoit avauksessa, ei sovi ainakaan minuun.

    Meillä oli hyvin pitkään se tilanne, että molemmat kävimme töissä ja vaimolla oli pidempi työmatka. Kotihommelit jaettiin ja minä mm. imuroin ja kävin kaupassa tekemässä normaalit ruokaostokset. Viikonloppuisin saatoimme ja saatamme käydä kaupassa kimpassa.

    Luulen, että tänä päivänä monessa perheessä on sama tilanne, jos molemmat aviopuolisot käyvät töissä. Tilanne on tietysti erilainen monilapsisessa perheessä, jossa vaimo on usein kotona. Tuleeko miehestä tällöin helposti avauksessa kuvailemasi tyyppi, joka olettaa vaimon tekevän kaikki kotiaskareet, kun mies käy töissä. En tiedä.

    Mielestäni jokaisessa perheessä pitää jakaa töitä molemmille. Ja kummmankin pitää omalta osaltaan huolehtia kodin siisteydestä ja viihtyvyydestä. Se, käykö vaimo töissä kodin ulkopuolella vai onko hän kotona, tietysti vaikuttaa siihen työnjakoon. Mutta missään nimessä en ymmärrä sellaista miestä, joka kotona vain syö ja piereskelee (anteeksi ilmaisu).

    Lisäyksenä Melperin kirjoitukseen, että kyllä vaimoillakin on oikeus lyödä miehelle sienä pystyym, jos sattuu kohdalle niin selkärangaton vellihousu, ettei itse ymmärrä, mitä tarkoittaa työn ja vatuun jako myös kotihommissa.

    Naiset ryhtiä vähän, ei teidän tarvi katsella vellihousuja nurkissa piereskelemässä, älkää kuitenkaan sortuko nalkuttamaan, perheessä pietää olla ainakin yksi "mies", päätelkää itse kumpi se sitten on.

    Äänestä

  • Aloittaja

    UPDATE_7478527 kirjoitti:

    tunnusmerkeistä, joita miehille laitoit avauksessa, ei sovi ainakaan minuun.

    Meillä oli hyvin pitkään se tilanne, että molemmat kävimme töissä ja vaimolla oli pidempi työmatka. Kotihommelit jaettiin ja minä mm. imuroin ja kävin kaupassa tekemässä normaalit ruokaostokset. Viikonloppuisin saatoimme ja saatamme käydä kaupassa kimpassa.

    Luulen, että tänä päivänä monessa perheessä on sama tilanne, jos molemmat aviopuolisot käyvät töissä. Tilanne on tietysti erilainen monilapsisessa perheessä, jossa vaimo on usein kotona. Tuleeko miehestä tällöin helposti avauksessa kuvailemasi tyyppi, joka olettaa vaimon tekevän kaikki kotiaskareet, kun mies käy töissä. En tiedä.

    Mielestäni jokaisessa perheessä pitää jakaa töitä molemmille. Ja kummmankin pitää omalta osaltaan huolehtia kodin siisteydestä ja viihtyvyydestä. Se, käykö vaimo töissä kodin ulkopuolella vai onko hän kotona, tietysti vaikuttaa siihen työnjakoon. Mutta missään nimessä en ymmärrä sellaista miestä, joka kotona vain syö ja piereskelee (anteeksi ilmaisu).

    että jos vaimo on kotona että hän tekee (suurimman) osan kotitöistä.

    Väärin se on sekin että mies tekee yhden työpäivän töissä ja toisen kotona... Sekään ei ole reilua ja tiedän näitäkin tapauksia joissa mies palaa puhki siinä hommassa :(

    Heittämäni esimerkit on poimintoja tosielämästä vaikkei suoraan omasta perheestä. Esität hyvän kysymyksen ...

    Tuleeko miehestä tällöin helposti avauksessa kuvailemasi tyyppi, joka olettaa vaimon tekevän kaikki kotiaskareet, kun mies käy töissä?

    Ja vaikka niin olisi että nainen hoitaa kodin ja mies käy töissä pointti ei mielestäni ole edes tässä miten työt jaetaan vaan siinä miten mies omalla käytöksellään osoittaa arvostavasa naisen työpanosta perheessä....

    Kerro sinä mihenä mitä mies sanoo omalla käytöksellään sanoo jos hän toimii kuten avaukessa kirjoitin?

    Äänestä

  • UPDATE_7478527

    UPDATE_7899535 kirjoitti:

    että jos vaimo on kotona että hän tekee (suurimman) osan kotitöistä.

    Väärin se on sekin että mies tekee yhden työpäivän töissä ja toisen kotona... Sekään ei ole reilua ja tiedän näitäkin tapauksia joissa mies palaa puhki siinä hommassa :(

    Heittämäni esimerkit on poimintoja tosielämästä vaikkei suoraan omasta perheestä. Esität hyvän kysymyksen ...

    Tuleeko miehestä tällöin helposti avauksessa kuvailemasi tyyppi, joka olettaa vaimon tekevän kaikki kotiaskareet, kun mies käy töissä?

    Ja vaikka niin olisi että nainen hoitaa kodin ja mies käy töissä pointti ei mielestäni ole edes tässä miten työt jaetaan vaan siinä miten mies omalla käytöksellään osoittaa arvostavasa naisen työpanosta perheessä....

    Kerro sinä mihenä mitä mies sanoo omalla käytöksellään sanoo jos hän toimii kuten avaukessa kirjoitin?

    Äänestä

  • Aloittaja

    UPDATE_7478527 kirjoitti:

    ja siitä että kirjoitit sen minkä olisin itse halunnut tehdä mutta yhtä lailla halusin jättää sen tekemättä siksi että olen nainen :)

    Äänestä

  • UPDATE_7478527 kirjoitti:

    On inhimillisiä piirteitä?

    Äänestä

kiinni. Miehesi ei kunnioita naisia ainakaan sinua, kun käyttäytyy noin. Hän ei ole ilmeisesti kypsä keskustelemaan asioista. Keskustelu ei ole nalkuttamista.
Meillä kunnioittaa jokainen, myös lapsemme kotia ka toisiamme, niin, että sen eteen tehdään yhdessä töitä, jokainen sitä mitä parhaiten osaa. Ei naisen tarvitse yksin toimia siivoojana, pyykinpesijänä, tiskaajana, roskakorina... miehelläsi on todella paha asenne- vamma ja se onkin vaikeampi hoitaa kuin hammassärky.
Toivon, että elämässäsi on joskus sellainen aika, että sinua arvostetaan ihmisenä, naisena, omana itsenäsi, eikä kotipiikana, joka vääntää miehellesi jälkeläisiä.

Äänestä

sanoa, kuin että itse olette miehenne valinneet ja suvaitsette vellihousuja.

Laittakaa mies seinää vasten, älkääkä käpertykö itsesääliin.

Äänestä

Papilta, kysyttiin, kukas se pappilassa kotityöt hoitaa. Pappi vastasi:
- Pappi tekee itse 30 prosenttia, vaimo 30 prosenttia, ja 40 prosenttia jää tekemättä. (tarinan pappi oli mies)

Näin se suurin piirtein menee meilläkin, jopa ilman teologista koulutusta.

Äänestä

kuinka paljon aikaa kulutat vuorokaudessa täällä palstalla?olisko parempi käyttää sekin aika vaikka huushollin pyörityksee..siivoo vaikka miehen jälkiä ennemmin kuin täällä notkut niin ei tarvi sanoa aina asiasta..ite oon mies ja siivoan kyllä vaimon jälkiä aika paljon.mut hän on tottunut tiettyihin rutiineihin enkä viitsi niistä olla sanomassa,loppujen lopuksi pieni asia.riidellä voi kyl muustakin.

Äänestä
  • Olipas sinulla omituinen neuvo! nettikeskustleu on kiva harrastus siinä kuin jokin muukin. Jos itse rakastat luuttuamista ja pyykkäämmistä, keskity niihin mutta salli toiselel hänen omat harrastuksensa.

    Hys hysin juttu oli loistava kuvaus monen neisen siivousloukusta.

    Kiitos Hys hys!

    Äänestä

  • Hys hys fani kirjoitti:

    Olipas sinulla omituinen neuvo! nettikeskustleu on kiva harrastus siinä kuin jokin muukin. Jos itse rakastat luuttuamista ja pyykkäämmistä, keskity niihin mutta salli toiselel hänen omat harrastuksensa.

    Hys hysin juttu oli loistava kuvaus monen neisen siivousloukusta.

    Kiitos Hys hys!

    harrastukset erikseen, mutta mitä luulet käyttääkö hänen miehensä päivässä useita tunteja harrastamiseen? En usko
    Mulla tuli ihan sama ajatus ku joillain muillakin että nettii kiinni ja keskity elämääsi siellä IRL:ssa.
    Itse olen huomannut joskus että tähän ku jämähtää ni ei saa mitään aikaseks. Ja penskat huutaa ja tappelee.

    Ku äiti höllää tätä nettinapanuoraansa vähän ja tekee päivässä sen 2 h enempi kotona niin on kaikilla parempi mieli.

    Anteeks vaan mutta minusta tuossa heitossa oli totuuden siemen.
    HYSHYS ostapa peili ja mieti ihan oikeesti mistä nää asiat johtuu.

    Äänestä

  • Aloittaja

    päivän kunnosta.... Vastauksen sijasta voisit itse vastata kysymykseen....

    Jos sinulla olisi rajattomasti aikaa mitä tekisit sillä? Varsinkin kuin aikaa on mutta fyysinen kunto rajoitaa ajoittain tekemisen sohvan nurkaan?

    Itse luin kirjaston läpi enkä aina sinne jakasa lähte ja harvoin löydän sieltä uutta lukemista.... mitä sitten... telkkaria ei ole ja radiosta ei tule mitään..... ja kuitenkin aika pitää saada jollain kulumaan?

    Tämä on ihan yhtä hyvä ajantappopaikka kuin joku muukin.... fyysisesti rajoittuneessa kropassa vankina oleminen ei ole aina niin mukavaa...Voisit miettiä sitä?

    Äänestä

  • UPDATE_7899535 kirjoitti:

    päivän kunnosta.... Vastauksen sijasta voisit itse vastata kysymykseen....

    Jos sinulla olisi rajattomasti aikaa mitä tekisit sillä? Varsinkin kuin aikaa on mutta fyysinen kunto rajoitaa ajoittain tekemisen sohvan nurkaan?

    Itse luin kirjaston läpi enkä aina sinne jakasa lähte ja harvoin löydän sieltä uutta lukemista.... mitä sitten... telkkaria ei ole ja radiosta ei tule mitään..... ja kuitenkin aika pitää saada jollain kulumaan?

    Tämä on ihan yhtä hyvä ajantappopaikka kuin joku muukin.... fyysisesti rajoittuneessa kropassa vankina oleminen ei ole aina niin mukavaa...Voisit miettiä sitä?

    sulkeminen äärettömiä fyysisiä ponnisteluja?jos saa siitä hyvän mielen että jättää sen sulkematta jos mies sitä ei ole muistanut ja alkaa siitä sitten valittamaan niin mikäs siinä..

    Äänestä

  • leipäpussin kirjoitti:

    sulkeminen äärettömiä fyysisiä ponnisteluja?jos saa siitä hyvän mielen että jättää sen sulkematta jos mies sitä ei ole muistanut ja alkaa siitä sitten valittamaan niin mikäs siinä..

    Kun jokainen siivoaa omat jälkensä, niin silloin koti pysyy automaattisesti kohtalaisen hyvässä järjestyksessä. Ei ole kysymys yhdestä leipäpussista vaan yleisperiaatteesta. Kun vanhemmat näyttävät tällaista mallia, niin se tarttuu lapsiinkin. Omat vanhemmat käytöksineen ovat lapsille tärkeä malli, joka saattaa vaikuttaa hyvinkin pitkälle.

    Minä joudun enemmän huomauttelemaan vaimolle noista asioista. Viimeksi tänä aamuna banaaninkuori oli eilisillan jäljiltä tiskipöydällä eikä roskapussissa...

    Äänestä

  • Aloittaja

    UPDATE_7478527 kirjoitti:

    Kun jokainen siivoaa omat jälkensä, niin silloin koti pysyy automaattisesti kohtalaisen hyvässä järjestyksessä. Ei ole kysymys yhdestä leipäpussista vaan yleisperiaatteesta. Kun vanhemmat näyttävät tällaista mallia, niin se tarttuu lapsiinkin. Omat vanhemmat käytöksineen ovat lapsille tärkeä malli, joka saattaa vaikuttaa hyvinkin pitkälle.

    Minä joudun enemmän huomauttelemaan vaimolle noista asioista. Viimeksi tänä aamuna banaaninkuori oli eilisillan jäljiltä tiskipöydällä eikä roskapussissa...

    tähän ei ole mitään lisättävää....

    "Kun jokainen siivoaa omat jälkensä, niin silloin koti pysyy automaattisesti kohtalaisen hyvässä järjestyksessä. Ei ole kysymys yhdestä leipäpussista vaan yleisperiaatteesta. Kun vanhemmat näyttävät tällaista mallia, niin se tarttuu lapsiinkin. Omat vanhemmat käytöksineen ovat lapsille tärkeä malli, joka saattaa vaikuttaa hyvinkin pitkälle."

    Äänestä

  • UPDATE_7478527 kirjoitti:

    Kun jokainen siivoaa omat jälkensä, niin silloin koti pysyy automaattisesti kohtalaisen hyvässä järjestyksessä. Ei ole kysymys yhdestä leipäpussista vaan yleisperiaatteesta. Kun vanhemmat näyttävät tällaista mallia, niin se tarttuu lapsiinkin. Omat vanhemmat käytöksineen ovat lapsille tärkeä malli, joka saattaa vaikuttaa hyvinkin pitkälle.

    Minä joudun enemmän huomauttelemaan vaimolle noista asioista. Viimeksi tänä aamuna banaaninkuori oli eilisillan jäljiltä tiskipöydällä eikä roskapussissa...

    Jotain hyvääkin!

    Äänestä

on paljon vastenmielisen omahyväistä väkeä. "Minä olen hyvä ja ahkera, kun teen sitä ja sitä, mutta nuo toiset retkut..." Pahempaa ja häikäilemättömämpää kuin vl-ihmisten uskonnollinen kopeus.
Mistä te tiedätte, miksi ihmiset ovat sellaisia kuin ovat? Kuinka monen saamattomuuteen on syynä piilomasennus? Ei siihen auta ainakaan se, että lyötyä lyödään.
Tutkikaa omaa silmäänne, jos sieltä löytyisi vaikka rakkaudettomuuden tukki.

Äänestä

Olisiko kannattanut vähän tutustua siihen äijänkörilääseen ennen kuin menit naimisiin? Kerrot yllä hyvän esimerkin omasta elämästäsi. Meillä muilla on onneksi erilaista.

Äänestä
  • UPDATE_7478527

    Äänestä

  • UPDATE_7478527 kirjoitti:

    Kyllä olen todennut miehelleni että olet minun lapsi ja äidikse se minua sanookin.

    Kaikki 7 lastani olivat pieniä Kävin töissä
    Ja kun kotiin tulin niin kyllä ne minun harteilla olivat kotityöt
    .
    Mies lämmitti leivinuunin. söi ja meni lehden taa istumaan.

    Ei meillä jaettu yöllä lastenhoito vuoroja minä se olin ja saatoin monesti lähteä samoilla silmillä töihin (siis en nukkunut yöllä ollenkaan)

    Jos asiasta puhuttiin mieheni tokaisi että minä lähden aamulla töihin.

    Jos oli sairas lapsi niin ei ollut kahta vaihtoehtoa kuka vie lapsen lääkäriin. Äiti.

    Olen ottanut asian esitte monesti muualla keskusteluissa ja aina olen saanut vastauksen ETTÄ SE ON ÄIDIN OSA.

    Nyt lapset ovat jo isompia niin niitä ei tarvi enään sillai yöllä hoitaa ja huolehtia niin paljon ja saan nukkua yöni rauhassa.

    Olen monesti ajatellut että tosiaan se on äidin osa ja isä saa olla lapsien kanssa lapsi

    mutta koskaan ei mainittu mikä on isän osa.

    Olen ajatellut että jos olisin lopettanut töissä käynnin kodin ulkopuolella niin kukkaron nyörit olisivat olleet mulla tiukilla ja minulla oli niin ihania työkavereita sillä minä olen jaksanut.

    Nyt jälkeenpäin kun minulta kysytään että miten sinä olet jaksanut kun olet töissä kulkenut kun lapset olivat pieniä niin

    Olen rintaani pöyristänyt ja sanonut että se on äidin osa.

    Mutta omille pojilleni olen kyllä sanonut että mies ei saa olla lapsi avioliitossa vaan se on molempien yritys ja töitä ei saa jakaa sulle mulle vaan kumpi sen kerkeää tehdä.

    Äänestä

  • Aloittaja

    missä isän osa kirjoitti:

    Kyllä olen todennut miehelleni että olet minun lapsi ja äidikse se minua sanookin.

    Kaikki 7 lastani olivat pieniä Kävin töissä
    Ja kun kotiin tulin niin kyllä ne minun harteilla olivat kotityöt
    .
    Mies lämmitti leivinuunin. söi ja meni lehden taa istumaan.

    Ei meillä jaettu yöllä lastenhoito vuoroja minä se olin ja saatoin monesti lähteä samoilla silmillä töihin (siis en nukkunut yöllä ollenkaan)

    Jos asiasta puhuttiin mieheni tokaisi että minä lähden aamulla töihin.

    Jos oli sairas lapsi niin ei ollut kahta vaihtoehtoa kuka vie lapsen lääkäriin. Äiti.

    Olen ottanut asian esitte monesti muualla keskusteluissa ja aina olen saanut vastauksen ETTÄ SE ON ÄIDIN OSA.

    Nyt lapset ovat jo isompia niin niitä ei tarvi enään sillai yöllä hoitaa ja huolehtia niin paljon ja saan nukkua yöni rauhassa.

    Olen monesti ajatellut että tosiaan se on äidin osa ja isä saa olla lapsien kanssa lapsi

    mutta koskaan ei mainittu mikä on isän osa.

    Olen ajatellut että jos olisin lopettanut töissä käynnin kodin ulkopuolella niin kukkaron nyörit olisivat olleet mulla tiukilla ja minulla oli niin ihania työkavereita sillä minä olen jaksanut.

    Nyt jälkeenpäin kun minulta kysytään että miten sinä olet jaksanut kun olet töissä kulkenut kun lapset olivat pieniä niin

    Olen rintaani pöyristänyt ja sanonut että se on äidin osa.

    Mutta omille pojilleni olen kyllä sanonut että mies ei saa olla lapsi avioliitossa vaan se on molempien yritys ja töitä ei saa jakaa sulle mulle vaan kumpi sen kerkeää tehdä.

    että pojasta polvi paranee

    Äänestä

  • missä isän osa kirjoitti:

    Kyllä olen todennut miehelleni että olet minun lapsi ja äidikse se minua sanookin.

    Kaikki 7 lastani olivat pieniä Kävin töissä
    Ja kun kotiin tulin niin kyllä ne minun harteilla olivat kotityöt
    .
    Mies lämmitti leivinuunin. söi ja meni lehden taa istumaan.

    Ei meillä jaettu yöllä lastenhoito vuoroja minä se olin ja saatoin monesti lähteä samoilla silmillä töihin (siis en nukkunut yöllä ollenkaan)

    Jos asiasta puhuttiin mieheni tokaisi että minä lähden aamulla töihin.

    Jos oli sairas lapsi niin ei ollut kahta vaihtoehtoa kuka vie lapsen lääkäriin. Äiti.

    Olen ottanut asian esitte monesti muualla keskusteluissa ja aina olen saanut vastauksen ETTÄ SE ON ÄIDIN OSA.

    Nyt lapset ovat jo isompia niin niitä ei tarvi enään sillai yöllä hoitaa ja huolehtia niin paljon ja saan nukkua yöni rauhassa.

    Olen monesti ajatellut että tosiaan se on äidin osa ja isä saa olla lapsien kanssa lapsi

    mutta koskaan ei mainittu mikä on isän osa.

    Olen ajatellut että jos olisin lopettanut töissä käynnin kodin ulkopuolella niin kukkaron nyörit olisivat olleet mulla tiukilla ja minulla oli niin ihania työkavereita sillä minä olen jaksanut.

    Nyt jälkeenpäin kun minulta kysytään että miten sinä olet jaksanut kun olet töissä kulkenut kun lapset olivat pieniä niin

    Olen rintaani pöyristänyt ja sanonut että se on äidin osa.

    Mutta omille pojilleni olen kyllä sanonut että mies ei saa olla lapsi avioliitossa vaan se on molempien yritys ja töitä ei saa jakaa sulle mulle vaan kumpi sen kerkeää tehdä.

    Se kai sentään on tärkein. Täällä puhutaan vain huushollitöitten tekemisestä, eikä kukaan puhu lasten kanssa olemisesta. Nehän hoituvat sillä, että saavat ruokansa ja käytännön hoitonsa?

    Ne vähän löllöt miehet ovat usein hyviä isiä lapsillensa. Viettävät aikaansa näiden kanssa, leikkivät, huolehtivat. Naiset eivät semmoiseen "jouda", kun on niin paljon työtä. Tosiasiassa monetkaan eivät viitsi. On henkisesti helpompaa tehdä omia töitänsä.

    Jos mies ei välitä lapsistakaan, silloin ovat asiat huonosti.

    Äänestä

  • missä isän osa kirjoitti:

    Kyllä olen todennut miehelleni että olet minun lapsi ja äidikse se minua sanookin.

    Kaikki 7 lastani olivat pieniä Kävin töissä
    Ja kun kotiin tulin niin kyllä ne minun harteilla olivat kotityöt
    .
    Mies lämmitti leivinuunin. söi ja meni lehden taa istumaan.

    Ei meillä jaettu yöllä lastenhoito vuoroja minä se olin ja saatoin monesti lähteä samoilla silmillä töihin (siis en nukkunut yöllä ollenkaan)

    Jos asiasta puhuttiin mieheni tokaisi että minä lähden aamulla töihin.

    Jos oli sairas lapsi niin ei ollut kahta vaihtoehtoa kuka vie lapsen lääkäriin. Äiti.

    Olen ottanut asian esitte monesti muualla keskusteluissa ja aina olen saanut vastauksen ETTÄ SE ON ÄIDIN OSA.

    Nyt lapset ovat jo isompia niin niitä ei tarvi enään sillai yöllä hoitaa ja huolehtia niin paljon ja saan nukkua yöni rauhassa.

    Olen monesti ajatellut että tosiaan se on äidin osa ja isä saa olla lapsien kanssa lapsi

    mutta koskaan ei mainittu mikä on isän osa.

    Olen ajatellut että jos olisin lopettanut töissä käynnin kodin ulkopuolella niin kukkaron nyörit olisivat olleet mulla tiukilla ja minulla oli niin ihania työkavereita sillä minä olen jaksanut.

    Nyt jälkeenpäin kun minulta kysytään että miten sinä olet jaksanut kun olet töissä kulkenut kun lapset olivat pieniä niin

    Olen rintaani pöyristänyt ja sanonut että se on äidin osa.

    Mutta omille pojilleni olen kyllä sanonut että mies ei saa olla lapsi avioliitossa vaan se on molempien yritys ja töitä ei saa jakaa sulle mulle vaan kumpi sen kerkeää tehdä.

    Noinhan sitä joskus sanotaan.

    Pakko todeta, että ei sinullekaan häävi köriläs siunaantunut siihen viereen kuorsaamaan. Hyvä kun olet jaksanut. "Se on äidin osa". :))

    Tsemppiä!

    Äänestä

  • missä isän osa kirjoitti:

    Kyllä olen todennut miehelleni että olet minun lapsi ja äidikse se minua sanookin.

    Kaikki 7 lastani olivat pieniä Kävin töissä
    Ja kun kotiin tulin niin kyllä ne minun harteilla olivat kotityöt
    .
    Mies lämmitti leivinuunin. söi ja meni lehden taa istumaan.

    Ei meillä jaettu yöllä lastenhoito vuoroja minä se olin ja saatoin monesti lähteä samoilla silmillä töihin (siis en nukkunut yöllä ollenkaan)

    Jos asiasta puhuttiin mieheni tokaisi että minä lähden aamulla töihin.

    Jos oli sairas lapsi niin ei ollut kahta vaihtoehtoa kuka vie lapsen lääkäriin. Äiti.

    Olen ottanut asian esitte monesti muualla keskusteluissa ja aina olen saanut vastauksen ETTÄ SE ON ÄIDIN OSA.

    Nyt lapset ovat jo isompia niin niitä ei tarvi enään sillai yöllä hoitaa ja huolehtia niin paljon ja saan nukkua yöni rauhassa.

    Olen monesti ajatellut että tosiaan se on äidin osa ja isä saa olla lapsien kanssa lapsi

    mutta koskaan ei mainittu mikä on isän osa.

    Olen ajatellut että jos olisin lopettanut töissä käynnin kodin ulkopuolella niin kukkaron nyörit olisivat olleet mulla tiukilla ja minulla oli niin ihania työkavereita sillä minä olen jaksanut.

    Nyt jälkeenpäin kun minulta kysytään että miten sinä olet jaksanut kun olet töissä kulkenut kun lapset olivat pieniä niin

    Olen rintaani pöyristänyt ja sanonut että se on äidin osa.

    Mutta omille pojilleni olen kyllä sanonut että mies ei saa olla lapsi avioliitossa vaan se on molempien yritys ja töitä ei saa jakaa sulle mulle vaan kumpi sen kerkeää tehdä.

    ja sinulle ym saman kohtalon kokeneille äideille.

    Äänestä

Aloittaja

niitä jotka ovat kiviä heitelleet... silti täytyy todeta että meillä ollaan enemmän noilla melperin linjoilla... eli jokainen siivaoaa omat sotkunsa...

Silti tiedän että aloituksessa kuvatut tilanteet ovat toisten perheitten arkea. Toisissa tilanne muutuu siten että mies muutuu ajan kanssa ja kypsyy vastuun kantoon. Toisissa perheissä nainen vaan alistuu piian osaan ja toisissa perheissä taistelu jatkuu...

Kaikille uusillekkin lukijoille tiedoksi kaikkea kirjoittamaani ei kannata henkilöidä niin että ne ovat yksi yhteen oman elämni kanssa :)

Äänestä

TÄMÄ ASIA ON NIIN TÄRKEÄ, ETTÄ NYT HUUDAN!!!!!!!!!!! (SIIS ANTEEKSI, MUTTA CAPS LOCK -NÄPPÄIN JÄI JUMIIN ;)

TEHTÄKÖÖN ENSIN SELVÄKSI, ETTÄ MEILLÄ ON USEITA ALLE KOULUIKÄISIÄ LAPSIA JA MIEHENI ON TÄYSIN PÄINVASTAINEN HYSHYS:N MIEHEEN VERRATTUNA ELI TEKEE KOTONA KAIKKEA LAPSIIN JA KODINHOITOON LIITTYVÄÄ ILMAN ERILLISIÄ POLVIRUKOUKSIA JA MUITA ANELUJA. MM PYYKKÄYSRUMBA ON PÄÄASIASSA MIEHEN VASTUULLA JA HYVIN SUJUU!!!! JA SEKSIELÄMÄKIN MEILLÄ ON BALANSSISSA, KUN ON ASIASTA PALJON KESKUSTELTU JA MIEHENI ON MYÖS AINA HUOMIOINUT MINUNKIN TARPEET (KIVIKKOINEN ON TÄSSÄ OLLUT TIE, MUTTA PUHUMINEN ON AINUT TIE ONNEEN TÄSSÄ!). KIITOS RAKKAALLE MIEHELLENI KAIKESTA!!!

ASIAAN!

VANHANAIKAISET ROOLIMALLIT OVAT PERÄISIN AGRAARIAJALTA, JOLLOIN ISÄN PITI PAINAA DUUNIA PELLOLLA JA METSÄSSÄ AAMUSTA ILTAAN. SILLOIN LAPSET JA KODINHOITO JÄI NAISTEN HARTEILLE. SIITÄKIN HUOLIMATTA NAINEN KÄVI JEESAAMASSA MIESTÄÄN AINA KUIN MAHDOLLISTA....JA SYNNYTTI TAAS VÄLILLÄ. USEAMPI SUKUPUOLI ELELI SAMAN KATON ALLA, JOTEN LASTENHOITOAPUA OLI IHAN TOISELLA TAVALLA TARJOLLA.

NYT KUN MAA- JA METSÄTALOUS ALKAA OLLA JO TAAKSEJÄÄNYTTÄ HISTORIAA JA SUURIN OSA MIEHISTÄ TEKEE SISÄSIISTIÄ TOIMISTOHOMMAA KLO 8-16 VÄLISEN AJAN (ELLEI SITTEN TAHALLAAN HANKI YLITÖITÄ JA PAKENE SITEN KOTIIN LIITTYVÄÄ VASTUUTAAN), OLISI ITSESTÄÄNSELVÄÄ KOTITÖIDEN JA LASTENHOIDON JAKAMINEN TASAPUOLISEMMIN. VARSINKIN JOS ÄITIKIN KÄY TÖISSÄ, MUTTA MYÖS KOTIÄITIEN KOHDALLA...ÄITIHÄN TEKEE OMAN TYÖPÄIVÄNSÄ KOTITANTEREELLA JA SEN VUOKSI ENEMMÄN MUUTENKIN KOTITYÖTÄ KUIN ISÄT. MUTTA SITTEN KUN TYÖPÄIVÄ PÄÄTTYY, NIIN ISÄLLÄ KUIN ÄIDILLÄKIN (KOTONA TAI TYÖPAIKALLA), OLISI ASIALLISTA TEHDÄ LOPPUPÄIVÄN DUUNIT JA VIIKONLOPPUISIN KOTIDUUNIA YHDESSÄ.

EIKÄ ÄIDIN TODELLAKAAN TARVITSISI TYÖPÄIVÄNSÄ AIKANA KERETÄ TEKEMÄÄN KAIKKEA, JOTTA ISÄNTÄ SAISI SITTEN ETEENSÄ VALMIIN RUOAN JA VOISI SEN JÄLKEEN ÄÄNEKKÄÄSTI RÖYHTÄISTEN KÄYDÄ LOPPUILLAKSI LEPÄÄMÄÄN SOHVALLE... JOTTA JAKSAISI TAAS SEURAAVAN TYÖPÄIVÄN. TAI SITTEN SYÖTYÄÄN PAKKAA SÄHLYMAILAT KASSIIN JA LÄHTEE ÄIJÄSAKILLA PELAAMAAN SAUNOMAAN LOPPUILLAKSI. SEURAAVANA ILTANA SALILLE JA SITTEN OLISKIN SE TYÖPALAVERI SITÄSEURAAVANA ILTANA. AINIIN, VIIKONLOPUKSI ISKÄ OLI LUVANNUT SERKUNKAVERIN RAKSALLE KOKO LAUANTAIKSI JEESAAMAAN. JA SUNNUNTAINA ONKIN JO NIIN POIKKI EDELLISEN PÄIVÄN AHERRUKSESTA, ETTÄ ON PAKKO LEVÄTÄ SEURAAVAA TYÖVIIKKOA VARTEN...

MILLOINKAS ON ÄIDIN VUORO SAADA BREIKKIÄ TYÖSTÄÄN, ETTÄ TAAS JAKSAISI SEURAAVAN PÄIVÄN JA VIIKON PYÖRITTÄÄ RUMBAA JA NIIN, PESTÄ MIEHEN TREENIVAATTEITA...MIES KUN EI OSAA TEKNISENÄ MIEHENÄ KÄYTTÄÄ PESUKONETTA!!!

SE ON VAAN NIIN, ETTÄ NAINEN ON LUOTU PASSAAMAAN PERHETTÄ JA MIEHIÄ JA NEHÄN NAISET HALUAA IHAN MIELELLÄÄN TEHDÄ NIITÄ HOMMIA, MITKÄ EI SITTEN MILLÄÄN MIEHELTÄ LUONNISTU...JA PASKAT!!

YÖKAUDET PIKKUISET HERÄTTÄVÄT JA VALVOTTAVAT ÄITIÄ, AAMULLA VÄSYTTÄÄ SITÄKIN ENEMMÄN ILLAN VENYTTYÄ MIEHEN TARPEITA TÄYTTÄMÄLLÄ MAKUUHUONEEN PEITON ALLA. MIES OTTAA VAAN KAIKEN ANNETTUNA JA AJATTELEE, ETTÄ NAISEN OSA ON VAAN ANTAA. NIIN, KYLLÄHÄN SE EMÄNTÄKIN VARMAAN TYKKÄÄ SIITÄ PIKAPANOSTA JA KOKEE SIINÄ SUURTA NAUTINTOA NIINKUIN ISÄNTÄKIN.

OMAN NAVAN TUIJOTTELU TUO MIEHEN ELÄMÄÄN ONNEN, NIINKÖ?????


TÄMÄ OLI AIKA RANKKAA YLEISTYSTÄ JA OLETAN/TIEDÄNKIN VL-MIEHISSÄ OLEVAN PALJON VAIMOAAN KUNNIOITTAVIA MIEHIÄ, M-U-T-T-A A-I-V-A-N L-I-I-A-N P-A-L-J-O-N V-A-I-N I-T-S-E-K-K-Ä-Ä-S-T-I A-J-A-T-T-E-L-E-V-I-A J-A T-O-I-M-I-V-I-A M-I-E-H-I-Ä !!!!!!!!!
OMAA TOIMINTAA PUOLUSTELLAAN ROOLIMALLEILLA JA MUULLA HÖLYNPÖLYLLÄ!

VOIN KERTOA KÄYTÄNNÖSSÄ ASIAN NÄHNEENÄ, ETTÄ MIEHELTÄ ONNISTUU IHAN KAIKKI LAPSIIN (PAITSI RASKAUS, SYNNYTYS JA IMETYS) JA KOTIIN LIITTYVÄ TYÖ, JOS MIES HALUAA SITÄ TEHDÄ JA OPETELLA. JA JOS VAIMO ANTAA MIEHELLE TILAA JA MAHDOLLISUUDEN TEHDÄ ASIOITA VÄHÄN OMALLA TYYLILLÄÄN LUOPUEN OMASTA VAHVASTA ÄITIMYYTISTÄÄN. MIES PÄRJÄÄ MYÖS IHAN VASTASYNTYNEENKIN KANSSA PITEMMÄNKIN AIKAA LYPSETYN MAIDON TAI KORVIKKEEN TURVIN JA ÄITI VOI SAADA HETKEN AIKAA HENGÄHTÄÄ.

TE VAIMOJANNE ALISTAVAT JA VÄLINEELLISTÄVÄT MIEHET, MENKÄÄ ITSEENNE JA LUOPUKAA SYYTTELEMÄSTÄ VAIMOJANNE AVIOEPÄONNESTANNE JNE.

TE VAIMOT, MUISTAKAA, ETTÄ OLETTE MYÖS NAISIA JA MIEHENNE PUOLISOITA -ETTE PELKÄSTÄÄN ÄITEJÄ!

PARISUHDE VAATII JATKUVAA TYÖSTÄMISTÄ JA HOITOA, JOTA MEKIN OLEMME PALJON JOUTUNEET TEKEMÄÄN. JA MOTIVAATIOTA MOLEMMILTA OSAPUOLILTA TARVITAAN!
"TOIMI TOISTA KOHTAAN NIIN KUIN TOIVOISIT ITSEÄSI KOHTAAN TOIMITTAVAN".

PAREMPAA LOPPUELÄMÄÄ KAIKILLE!!!!!

Äänestä

Kommentoi aloitusta


UPDATE_7899535 kirjoitti:

Puhutaanpa välillä arkisista asioista ja niistä asoista jotka meitä ison perheen äitejä ärsyttää...

- Mies tulee kotiin urheilemasta ja jättää pelikassin keskelle eteisin lattiaa purkamatta. Menee kome päivää ja mies tulee kiukkuisena tivaamaan miksi pelikamoja ei ole pesty?

- Miehen vaatteita on ympräi taloa. Sukat on sohvan alla paita roikkuu tuolilla housut hegarissa vaatekaapin ovessa jne...????

- Mies tulee töistä kotiin ottaa ruuan kaapista... jättää lopun ruuan pöydälle jääkaapin viereen lämpiämään... heittää ruuan mikroon ilman kupua (räks,poks,piu...)... seuraavaksi leivän tekemisen vuoro...leipäpaketti jää auki veitsi pöydälle voi tosin kävelee takaisin jääkaapiin (tälläkertaa)...

- mies syö mahan täyteen ja painuu päiväunille....

Edellä mainitut tilanteet eivät ole tavattomia tai harvinaisia. Naisena on pakko kysyä että onko lapsille muuta opettajaa kuin esimerkki. Jos ja kun isä antaa tälläisen mallin ettei mistään tarvitse välitää niin miltä se naisesta tuntuu. (Tosi pahalta, varsinkin kun lasten suusta kuuluu komentti -eihän isäkään miski meidän pitää)

Tai se että kun toteaa että pyykit jokaine vie itse pyykkikoriin ovet paukkuu... Tai jos huomatttaa siitä että mikrokupu on käyttämistä varten tai kuivaa leipää ei ole ilo syödä mies närkästyy ja kulkee herneet nenässä monta päivää.

(Jos kysyn onko miehellä oikeus elää kuin pellossa saan vastaukseski on...)

Jätän sen kysymättä ja kysyn kaikessa rakkaudessa että mikä siinä on niin vaikeaa ettei vaimon ja lasten äidin eteen olla valmiita tekemään oma osaa.

Ymmärrän sen että jos mies hankii elannon perheeseen tiettyyn rajaan asti on ok jos vaimo on kotona että suurin osa kotitöistä "kuuluu" naiselle. Mutta sitä en ymmärrä että naisen työtaakkaa lisätään omalla piitaamattomuudella. Olaan kuin perheen ylimääräinen lapsi?

Tiedän että tasa-arvoisuus on lisääntynyt perheissä kuitenkaan en voi olla kysymättä mistä tämä piitaamattomuus juontaa juurensa? (luonteesta, sukupuolesta, kasvatuksesta vai jostain muusta)

Tiedän että naisissa on tälläisiä huithapeleita, eipä silti. Ei tämä ole vain miehissä ilmenevä omainaisuus. Lasten myötä naisen on usein vain pakko saada elämään jonkinlainen järjestys. Ehkä miehillä ei ole samanlaista pakkoa?

Toivoisin asiallista keskustelua. (Silti vaikka viesti on provosoiva) Olisi mukava kuulla että mikä siinä ärsyttää kerta kaikkiaan jos vaimo naputaa siitä että mies jättää leivät kuivumaan?

Onko arjen pyörittäminen vierasta miehelle?

Vai mistä on kyse?

Vaikka mailma ei kaadu siihen että leivät kuivaa se ärsyttää....

Miksi ihminen haluaa ärsyttää toista omalla piittaamattomuudella?

Kerro mitä tunteita em esimerkit herätti? Miksi?

Tuon tämän keskustelun aiheen tälle palstalle siksi että mitä enemmän lapsia on sitä enemmän äiti tarvitsisi toista aikuista jakamaan arkea? Mitä rajallisempaa on jaksaminen sitä vähemmän jaksaa sietää aikuiselta ihmiseltä piitaamattomuutta.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu