Olen miettinyt, että miksi ihmisten pitää olla niin ilkeitä toisiaan kohtaan, ja arvostella toisiaan. Yleensä vielä kaiken lisäksi nuo arvostelijat eivät edes tiedä koko totuuttaa ja aukovat vain turhaan päätään.
Olen nimittäin aina ollut ylipainoinen. Muistan jo lapsuudestani, kuinka minua arvosteltiin. Minua arvosteli neuvolan hoitaja, oma äitini, oma mummoni, oma siskoni ja päiväkodin jotkut lapset. Kouluun kun pääsin, tilanne ei helpottunut yhtään. Siellä minua "potkittiin päähän" vain entistä tehokkaammin. Milloin sain kuulla olevani ihan vain läski tai isoperseinen, ja milloin sitten minulle vielä kerrottiin, että olen ruma ja täysin turha. Tiedän, että minun ei pitäisi välittää arvostelijoista, etenkään teini-ikäisistä turhautuneista koulu"kavereistani". Mutta kyllä niistä haukuista jonkinlainen jälki on minun mieleeni jäänyt.
Olen edelleen arka, ja pelkään aina, että minun ulkonäköäni aletaan arvostella. Olen kaiketi muuten ihan normaali-ihmisen näköinen, mutta minulla on ylipainoa melkein 30kg. Minulle on kuitenkin käynyt niin onnellisesti, että olen löytänyt ihanan miehen ja olemme naimisissa. Rakastan häntä enemmän kuin mitään muuta. Olemme suunnitelleet, että alkaisimme yrittää lasta. Olemme olleet yhdessä on yli 7 vuotta, ja tilanteemme on sellainen, että pieni uusi ihminen olisi todella tervetullut.
Mutta minulla on ongelma: Olen siis ylipainoinen. Olen kylläkin laihduttanut jo noin 35kg, mutta ylipainoa on yhä noin 30kg. Minä olen tietoinen siitä, että ylipainoisen raskauteen liittyy enemmän riskejä kuin normaalipainoisen raskauteen. Olen tietoinen mm. raskausdiabeteksestä, korkeasta verenpaineesta, keskenmenon kohonneesta riskistä jne. Tiedän myös sen, että jos tulen raskaaksi, tulen kaikin tavoin pitämään huolen siitä, että en ainakaan itse aiheuttaisi lisää ongelmia. Tulen liikkumaan paljon (niinkuin nytkin teen) ja tulen syömään terveellisesti (niinkuin nytkin teen).
Mutta siltä minua vielä pelottaa. Olen miettinyt, että mikä tuo pelko on. Se ei taida olla pelkästään pelkoa kaikista raskauden riskeistä... Ei, sitä se ei todellakaan ole!! Vaan se on pelko siitä, miten minua tullaan kohtelemaan lääkärissä ja neuvolassa. Pelkään, että tulen taas joutumaan pilkan ja arvostelun kohteeksi ylipainoni takia. Pelkään, että saan taas olla se paska luuseri, täysi nolla.
Olen yrittänyt järkeistää asiaa itselleni niin, että lääkärit ja hoitajat ovat työssään, ja heidän kuuluu neuvoa ja auttaa minua, mutta arvostella he eivät saa. Jokainen tekee oman päätöksensä, ja sitä ei sovi muiden arvostella. Mutta silti minua pelottaa aivan kamalasti.
Minusta on kamalaa, että en pysty edes olemaan innoissani mahdollisesta tulevasta pienokaisesta, kun joudun koko ajan pelkäämään raskauden riskien lisäksi sitä, että taas minut haukutaan.
Löytyykö täältä muita vastaavia asioita pohtivia? Ja haluan huomauttaa, että EN todellakaan kaipaa mitään syyllistämistä, arvostelua tai laihdutusvinkkejä tai vastaavaa. Kiitos!!
Olen nimittäin aina ollut ylipainoinen. Muistan jo lapsuudestani, kuinka minua arvosteltiin. Minua arvosteli neuvolan hoitaja, oma äitini, oma mummoni, oma siskoni ja päiväkodin jotkut lapset. Kouluun kun pääsin, tilanne ei helpottunut yhtään. Siellä minua "potkittiin päähän" vain entistä tehokkaammin. Milloin sain kuulla olevani ihan vain läski tai isoperseinen, ja milloin sitten minulle vielä kerrottiin, että olen ruma ja täysin turha. Tiedän, että minun ei pitäisi välittää arvostelijoista, etenkään teini-ikäisistä turhautuneista koulu"kavereistani". Mutta kyllä niistä haukuista jonkinlainen jälki on minun mieleeni jäänyt.
Olen edelleen arka, ja pelkään aina, että minun ulkonäköäni aletaan arvostella. Olen kaiketi muuten ihan normaali-ihmisen näköinen, mutta minulla on ylipainoa melkein 30kg. Minulle on kuitenkin käynyt niin onnellisesti, että olen löytänyt ihanan miehen ja olemme naimisissa. Rakastan häntä enemmän kuin mitään muuta. Olemme suunnitelleet, että alkaisimme yrittää lasta. Olemme olleet yhdessä on yli 7 vuotta, ja tilanteemme on sellainen, että pieni uusi ihminen olisi todella tervetullut.
Mutta minulla on ongelma: Olen siis ylipainoinen. Olen kylläkin laihduttanut jo noin 35kg, mutta ylipainoa on yhä noin 30kg. Minä olen tietoinen siitä, että ylipainoisen raskauteen liittyy enemmän riskejä kuin normaalipainoisen raskauteen. Olen tietoinen mm. raskausdiabeteksestä, korkeasta verenpaineesta, keskenmenon kohonneesta riskistä jne. Tiedän myös sen, että jos tulen raskaaksi, tulen kaikin tavoin pitämään huolen siitä, että en ainakaan itse aiheuttaisi lisää ongelmia. Tulen liikkumaan paljon (niinkuin nytkin teen) ja tulen syömään terveellisesti (niinkuin nytkin teen).
Mutta siltä minua vielä pelottaa. Olen miettinyt, että mikä tuo pelko on. Se ei taida olla pelkästään pelkoa kaikista raskauden riskeistä... Ei, sitä se ei todellakaan ole!! Vaan se on pelko siitä, miten minua tullaan kohtelemaan lääkärissä ja neuvolassa. Pelkään, että tulen taas joutumaan pilkan ja arvostelun kohteeksi ylipainoni takia. Pelkään, että saan taas olla se paska luuseri, täysi nolla.
Olen yrittänyt järkeistää asiaa itselleni niin, että lääkärit ja hoitajat ovat työssään, ja heidän kuuluu neuvoa ja auttaa minua, mutta arvostella he eivät saa. Jokainen tekee oman päätöksensä, ja sitä ei sovi muiden arvostella. Mutta silti minua pelottaa aivan kamalasti.
Minusta on kamalaa, että en pysty edes olemaan innoissani mahdollisesta tulevasta pienokaisesta, kun joudun koko ajan pelkäämään raskauden riskien lisäksi sitä, että taas minut haukutaan.
Löytyykö täältä muita vastaavia asioita pohtivia? Ja haluan huomauttaa, että EN todellakaan kaipaa mitään syyllistämistä, arvostelua tai laihdutusvinkkejä tai vastaavaa. Kiitos!!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Minäkin sain lapsena, teininäkin kuulla paljon painostani. Sain kuitenkin tahdonvoimalla ylimääräiset karistettua. Sinullakin hyvä vauhti päällä jos jo 30 kg lähtenyt!!
Mekin aletaan lähitulevaisuudessa yrittää lasta ja tiedän että kiloja tulee varmasti ja paljon, sillä lihon melkein jo pelkästä ruoan katselemisesta... Olen tällainen jojilija. En kuitenkaan halua enää stressata sen asian kanssa, vaan olen päättänyt että jos/kun tulen raskaaksi, tulen syömään terveellisesti ja monipuolisesti ja pyrin jättämään kaikki herkut (näin ainakin toivon käyvän!). Jos kiloja sitten tulee niin ainakin teidän syöneeni suht´"oikein".
Kun itse tiedät että elät terveellisesti, niin ei siinä muilla ole varaa syytä arvostella. Älä anna sen lannistaa, ajattele tulevaa lastasi eihän kilot saa olla siinä esteenä tai toisten mielipiteet. Kanna ylpeänä kasvavaa vatsaasi! En usko, että ammatti-ihmiset alkavat arvostelemaan vaikka voivatkin vihjata painon pudottamisesta, onhan se sinun ja lapsesi parhaaksi, ja sehän on heidän työnsä valistaa (vaikka ärsyttää, tiedän!). Rohkeasti vain yrittämään ja jos vinkkejä haluat niin neuvolassa voi varmasti puhua kaikesta mieltä painavasta.
Tsemppiä ja tärppionnea!!
Oikeassa olet. Ei ketään saisi arvostella, ei etenkään väärin perustein tai väärillä ja vajailla tiedoilla. Mutta kaikenlaisia päänaukojia kyllä löytyy, ja niistä ei pidä välittää. TÄRKEINTÄ ON OMAT MIELIPITEET OMASTA ITSESTÄÄN.
Minuakin on nimitelty monesti. Koulussa nimiteltiin mm. siitä, että minulla ei ollut muodikkaat vaatteet ja muuta turhanpäiväistä.
Minä ainakin toivotan sinulle kovasti onnea lapsen hankintaan, jos siihen ryhdytte!
toisilleen, valitettavasti. Ikävää, että olet saanut osaksesi tuollaista kohtelua ja vieläpä perhepiirissä! Tottakai se jättää pysyviä jälkiä.
Jos vaan ajattelet, että teet oman, miehesi ja lapsesi elämän mahdollisimman mukavaksi ja turvalliseksi. Entä jos hakisit apua ammattiauttajalta, siis psykologilta? Psykologit eivät ole vain "hulluja" varten, eikä keskustelu paljon ota, jos ei annakaan.
Tarkoitan vaan, että voit jutella peloistasi muuallakin kuin kotana, lääkärillä käydessäsi tai neuvolassa.
Hyvää ja aurinkoista kevättä sinulle!
Moikka!
Olipas ihanaa lukea juttusi, samanlaisia ajatuksia käyn itsekin välillä läpi! :) Olen pudottanut 15 kiloa, 30 jäljellä, joista ainakin 10 koitan saada kevään aikana pois. Kahden erilaisen kilpirauhassairauden takia elämä on ollut välillä kuin vuoristorataa, mutta nyt on lääkitys kunnossa ja paino hyvin laskusuunnassa. Vauvaa toivotaan siis meillekin, näin kolmenkympin lähestyessä oikein kovastikin.
Olet pudottanut tosi hienosti painoasi, onnea! Jatka samaan malliin vaan! Mitä "normaalimmin" painoa putoaa, sen parempi. Tarkoitan, että olet jo muokannut elämäntapasi sellaisiksi, että paino putoaa ilman stressaamista. Raskauskin saattaa alkaa helpommin, jos ei turhaan stressaa ja painonhallinta on hanskassa.
Minäkin pelkään arvostelijoita, pakko myöntää. Olen yrittänyt ajatella hiukan samalla tavalla, että hoitohenkilöt koittavat neuvoa parhaansa mukaan. Hyvääkin palautetta on tullut: eräs lääkäri totesi, että koska painoni on hyvin laskusuunnassa, niin mitäpä hän sen enempää neuvomaan, osaan kerran itsekin. Niinpä! :) Haukkuvia hoitajia voi toki tulla vastaan, mutta täytyy muistaa, että sellaista ei tarvitse sietää. Voit tehdä valituksen huonosta kohtelusta, neuvolaa voi vaihtaa tai käydä ultrassa yksityiselläkin. Asiakas se on potilaskin!
Ehkä tuo pelkoni (ja sinunkin pelkosi?) saattaa johtua alavireisestä itsetunnosta, jonka ovat aiheuttaneet jatkuva taistelu painon kanssa ja lapsesta asti tulleet arvostelut. Välillä sapettaa suunnattomasti näilläkin palstoilla näkyvät yleistykset: lihavat vain syövät roskaruokaa ja makaavat. Siinä on ihan turhaa koittaa sanoa väliin, että meitä laihduttavia ja kuntoileviakin lihavia on, mutta että laihtuminen ei tapahdu yhdessä yössä.
On vain päästävä tuollaisten tyyppien yläpuolelle: minä olen jo muuttanut elämäntyyliäni, laihdun, syön hyvin, en käytä päihteitä, liikun paljon. Katsoisivat vaan omaa elämäntyyliään, löytyisi sieltäkin jotain paranneltavaa. Ainakin asenteessa muita kohtaan, jos ei muuta.
Toivotan sinulle oikein paljon plussaonnea, rohkeutta ja sisua sekä mahdollisimman ihanaa odotusaikaa, jos/kun sellainen koittaa! :)
Eipä muuta voi sanoa kuin että tosi hyvä asenne sulla on ylipainoosi ja laihduttamiseen, ja se on jo puoli voittoa. Olet jo laihduttanut 35kg ja olet onnellisesti naimisissa ja haluatte lapsia. Sulla ei ole mitään hävettävää eikä pelättävää, sillä ei lapsien saanti ole laihojen yksinoikeus. Ja sen sanot neuvolassa myös, jos siellä joku yrittää huomauttaa ylipainostasi. Tai jos huomauttavat, niin otat sen vain vastaan tosiseikkana jonka jo tiedostat etkä noteeraa niiden valituksia sen enempää. Tiedät itse kroppasi rajat ja tiedät mihin pystyt ja elät terveellisesti ja pidät huolta ettei paino ainakaan nouse enempää. Sen pitäisi riittää neuvolassakin ja kun asiallisesti siellä keskustelette siitä, mitä olet jo painosi hyväksi tehnyt ja miten pidät edelleen kropasta huolta niin luulisi ettei heillä siellä ole mitään sanomista asioihin. Hyväksy itsesi ja tilanne sellaisena kuin se on nyt, aseta uusia tavoitteita ja nauti samalla avioliitosta ja perheunelmista ja toteuttakaa ne unelmat! :)