Kuinka pitkiä ensisynnytys-kokemuksia teillä on? Itselläni laskettu aika n. kahden viikon kuluttua, nyt alkaa pelottaa, ja olis kiva kuulla muiden kokemuksista. En ole ottamassa tukihenkilöä mukaan synnytykseen, joten se helpotus puuttuu minulta kokonaan. Kiitos jo etukäteen.
Ensisynnyttäjät!
monni5
194791
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Minun ensisynnytykseni kesti kokonaisuudessaan yhdeksän tuntia...joista laitoksella kerkesin olla viisi ja puoli tuntia.
Sain tytön nelisen kuukautta sitten ja itselläni synnytys käynnistyi supistuksilla päivällä yhentoista aikaan. Kotona söin ja pakkasin vielä viimesiä romppeita mukaan supistusten ollessa vielä jotenkin kontrollin alla. Suihkussakin tuli istuttua pari tuntia... Vasta illalla kymmenen aikaan menin laitokselle, joten kotona kärsin säännöllisistä supistuksista 11 tuntia. Laitoksella kerkesin olla 3 tuntia, niin neiti oli maailmassa. Eli koko homma kesti sen 14 tuntia. Kuullostaa ehkä kauhean pitkältä ajalta, mutta se tuntui puolet lyhyemmältä. Kannattaa olla kotona niin kauan kuin vain kykenee, niin ei tartte sitte sairaalassa kärvistellä yhtään enempää kun on pakko.
Ja voimia synnytykseen Sinulle. Nuku nyt vielä kun voit ja lepää ja syö oikein kunnolla, niin synnytyskin menee mukavammin. :) Ja jos yhtään lohduttaa, niin itsellä oli kyllä mies mukana, mutta hänestä ei ollut mitään apua. Istu vain lattialla säkkituolissa, ei pitänyt kädetä, ei sanonut kannustavia sanoja, ei tukenut. Lähinnä vain heitti jotain kakkaläppää.. Että jos nyt olisin siinä tilanteessa uudestaan, en ottaisi häntä mukaan... :/
Siitä 7 ja puoli tuntia oltiin sairaalassa. Synnytys alkoi lapsiveden menolla kotona ja edistyi nopeaa tahtia kun päästiin sairaalaan. Kätilö suunnitteli vielä kymmenen aikaa lähettävänsä minut vuodeosastolle odottelemaan, koska olin ensisynnyttäjä ja yleensä synnytys venyy lähemmäs vuorokauden kestäväksi, mutta meidän tyttöpä päätti tulla maailmaan reippaammassa tahdissa...
Kaiken kaikkiaan mielenkiintoinen tapahtuma. Kipuun ilokaasua ja epiduraalia (latisti vähän ponnistusvoimaa)... Etukäteen ei kannata suuria suunnitelmia tehdä, kannattaa vaan heittäytyä mukaan toimintaan. Ja kipu oli ennenkokematonta mutta ei lamauttavaa. Onnea matkaan=)
että ilman tukihenkilöä pärjäät varmasti! Oma kätilöni oli ainakin niin ihana ihminen, piti kädestä ja kannusti. Mieheni ehti olla vain puolitoista tuntia ennen syntymää touhussa mukana, koska lähti aamulla vielä takaisin töihin... Saat varmasti erityishuomiota henkilökunnalta, kun menet yksin synnyttämään. Parikymenntä vuotta sitten ei isiä tai muita tukihenkilöitä paljon synnyttämässä näkynyt ja hyvin ollaan maailmaan tultu=)
Supistukset alkoi yöllä 12 aikaan ja lähdimme melkein heti koska minulla alkoi ne heti ihan säännöllisinä. Vauva näki maailman aamulla yhdeksän aikaan. Täytyy sanoa, että aika jotenkin hämärtyy siinä tapahtumassa.
Meni melkein 24 tuntia pelkkään avautumisvaiheeseen.
mullapa meni 3 sentin avautumiseen 6 pitkää päivää! Oikeesti!
15,5 h kesti ja ilman tukihenkilöitä pukersin. Ei jäänyt pahoja muistoja. Kyllä sinäkin pärjäät, huoli pois! :)
yliaika kotrolliin menin rv 41 6. rupesivat käynnistämään samantien. sitä sit kestikin kaikki 4 päivää. paikat ei auennu. eikä suppareita tullu ku muutama. viidentenä päivänä leikkasivat ku mikään muukaan ei auttanu.
että näin täällä
vähän päälle kuusi tuntia kesti ja kätilö oli aivan ihana vaikka mieskin paikalla oli.
kyllä ne on koulutettu olemaan hyviä. Pelko pois ja synnyttämään.
kesti mulla. Limatulppa irtos rv36 ja alko 10 min välein supisteleen ja lapsivettä lorahteleen. Seuraavana päivänä lähdin sairaalaan ja jouduin oleen yhden yön synnyttämättömien osastolla. Seuraavana aamuna synnytys käynnistettiin oksitosiinitipalla ja kolme tuntia meni ja tyttö oli maailmassa. Ei kerinny puudutuksia pyyteleen. Tyttö oli 2800g ja 45cm. Ja olin ihan yksin kun mies jätti puolessa välin raskautta. Kokemus oli mahtava!
Moikka!
Mun synnytys käynnistyi viikolla 37 5 kahdeksalta illalla lapsivesien menolla. Kuului vaan kovaääninen poks (miehenikin kuuli sen) kun kalvot puhkesivat. Edellisenä päivänä ultrassa käskivät olla varuillaan, että saattaa tulla koska tahansa, mutta emme kuitenkaan uskoneet että niin nopsaan lähtö tulisi. Mies siis lähti siitä tankkaamaan ja kävin suihkussa huuhtelemassa enimmät lapsivedet jaloista ja helpottaakseni supistuksia jotka tuli heti 2 kpl /5 min tahtia. Lähdimme sairaalaan heti kun sain loput tarpeelliset tavarat mukaani. Matkaa oli yli 50 km ja puoleen väliin asti saimme mennä ihan nopeusrajoitusten mukaan, sitten alkoi olla jo niin tuskaista, että oli pakko painaa kaasua. Sairaalassa oltiin yhdeksän aikaan illalla. Pääsin heti käyrille ja hiukan ennen kymmentä illalla pääsin tarkastukseen, olin jo 4 cm auki, joten suoraan synnytyssaliin päästiin. Kaksi kohdunkaulan puudutusta annettiin (ei mitään apua ollut) ja ilokaasua hengittelin vähän väliä. Puoli kaksitoista yöllä sain luvan alkaa ponnistamaan. Jossain vaiheessa supistusten teho loppui ja ne harvenivat joten sain oksitosiinia tipassa ja 26.10.2006 kello 00.31 syntyi pikkuinen tummatukkainen poikamme, 15 päivää etuajassa. Kokoa tällä pikkumiehellä oli 48 cm, 2 935 g, päänympärys 33 cm ja pisteet 9/10. Eli 4 ½ tuntia kesti minun synnytykseni, joista 3 ½ ehdimme olla sairaalassa ja 2 tuntia synnytyssalissa. Ei tullut mitään repeämiä, vain yksi tikki pieneen nirhaumaan. Pystyin itse kävelemään osastolle.
Minulla oli mukana mieheni (pojan isä) ja olin ihan tyytyväinen, hän pyyhki otsaani viileällä rätillä ja antoi mehua kun janotti. Minua auttanut henkilökunta oli todella mahtava ja ystävällinen, tiedän että sinä pärjäät varmasti! :) Oikein paljon onnea tähän ihanaan koitokseen, mulle ainakin jäi tosi hyvä kokemus ja mieli! :)
Niin sen lisään, että mullekaan ei ehditty antaa mitään muita kivunlievityksiä, epiduraalin olisivat laittaneet, mutta oli jo liian myöhäistä meidän kohdalla. Ja kun nuo kohdunkaulan puudutuksetkaan eivät toimineet niin ihan luomuna sitä sit synnytettiin... Ei kyllä ollut suunnitelmissani! :)
Esikoiseni syntyi 2h 40min, sen jälkeen kun supistukset tulivat säännöllisiksi. Kerkesin olla synnytyssalissa alle tunnin. Eivät meinanneet uskoa et tyttö syntyy, mut niin se vaan teki. Toisen lapseni synnytys kesti sit yli 9h ja kolmas tuli maailmaan alle kahdessa tunnissa. Kaikkiin olin suunnitellut epiduraalipuudutusta, mut kaikki synnytykset selvitin ilman.
tarinasi sai ainakin minulle hyvän olotilan ja jännityksen pois.Kiitos.
20 tuntia ja koko aika oli täyttä tuskaa!
Ensimmäisestä supistuksesta leikkaukseen 54 tuntia. Miehestä ei ollut mitään apua.
Toisen lapsen aikaan meni 4 tuntia. En ottanut miestä mukaan ja sain henkilökunnalta huomiota enemmän. Kannatti synnyttää yksin.
Lapsivesien menosta laskien meni noin 12 tuntia. Sairaalassa oltiin niistä 9. Ponnistusvaihe (mun mielestä se kauhein vaihe!!) kesti 30 min.
13h, ei niin paha miltä kuullostaa vaikka pisti kyllä jossain vaiheessa vit...taa kun pottoja kesti 6h eikä mitään muuta tapahtunut..
Se on kuitenkin varmaa ettei miehet kykenis tähän..Naisilla on sellanen alkuvoima mitä miehiltä puuttuu=)) .