Stressaavaa varmaan

stessiä, sorry. bailattua tuli nuorena ihan liikaakaakin.ostoksille tulee lähdettyä välillä aina päiväks lähikaupunkiin ihan yksin tai ystävättären kans. harrastuksia en kaipaa edes. töissäkin käyn vielä viikonloput, mut mulla ei olekkaan kun 6 lasta.

Täytyy sanoa, ettei ole shoppailut ja bailaukset kiinnostaneet koskaan, joten ei siis nytkään.
Meillä kaikilla perheessä on harrastuksia, on yhteisiä ja on jokaisella omia.
Täytyy sanoa, että voisin kysyä sinulta, että eikö elämäsi ole todella köyhää jos sitä tarvitsee rikastuttaa shoppailulla ja bailaamisella ja kun sinulla on "vain" kaksi lasta?
Ihan samalla tavalla se ruoka (koti ja keittiö) täytyy tehdä ja pyykit pestä on niitä lapsia kaksi tai kaksitoista. Isossa perheessä täytyy vain organisoida asiat paremmin ja aikaa menee tietysti vähän enemmän, mutta ei se tarkoita sitä etteikö voisi harrastaa ja tehdä "vaikka mitä" kuitenkin.

meillä lapsia on vain neljä joten todellisesta suurperheestä ei ole kyse.

Ehdin tehdä kaikkea sitä, mitä tein ennen lapsiakin. Tosin esim ravintolaillat on aika vähissä baareista puhumattakaan, mutta sen aika jäi taakse jo ekan lapsen synnyttyä joten.. Harrastuksiin todella ehtii vaikka kyllä ne ehkä valikoituu hieman sen mukaan mihin ehtii ja mihin on varaa. Toisaalta kun puolet työvuoroista on muut akuin aamu/päivätyötä niin sekin rajaa jo lahjakkaasti.

Oikeastaan tuo vuorotyö on lahja ja kirous. Elämä on suunniteltava ihan eri lailla jos on vaikk apari yötä tai iltaa peräkkäin työssä verrattuna vaikka viiteen aamuun. Silti siinä on se etu, että kun lapset on koulussa ja hoidossa niin on sitä oma aaikaa vaikka kuinka. Joku kysyy nyt miksi hoidossa jos olen kotona? No, nuorin tykkää hoitopaikastaan ja kun sinne päivästä maksaa niin mieluummin saa siitä vastinettakin ja kun sieltä vielä heti alkuun tuli toive, että olisi kivaa kun lapsi tulisi ulkoiluaikaan mukaan niin näin on tehty. Nyt vielä eskarikin pukkaa niskaan niin meno on aina säännöllisesti aamusta. Mutta jo parikin tuntia omaa aikaaa on taivaallista vaikka ei edes tekisi mitään!

Ehkä on oikein, että moni hoksaa ettei se isomman perheen arki ole mun juttuni ja jättää lapset kahteen tai vaikka hankkimatta. Kukin tyylillään ja tahtonsa mukaan. Meillekkin voisi vaikka pari tulla lisää vielä, mutta ihan talouden kannalta se luku on nyt täynnä. Näin lapset saa sen minkä muutkin ja vielä voi panostaa niihin kotoa muuttaessakin kun kaikki ei mene loppusakin syöttämiseen..

Joskus on kyllä ajatellut minkälaista olisi elämä noiden kahden vanhimman kanssa ja pakko sanoa, että ei se tunnu houkuttelevalta lainkaan varsinkin nyt murkkuiässä.. Tai voisihan sitä hankkia sitten iltatähden tai kaksi jos olisi siihen päätynyt?

Eli varmaan perheitä hankkii ne joille perhe ei ole este parempaan elämään tai jonka eteen on uhrattava kaikki mahdollinen hauska. Kaikkihan ei ole yhtä menevää sorttia ja jos haluaa olla aktiivivanhempi niin menoa kyllä riittää enemmän kuin uskotkaan. Ehkä tästä hyvä kuva on vanhempainyhdistys lasten entisessä koulussa jossa jokaisella hallituksen ja aktiivisella jäsenellä oli vähintään kolme lasta? Me samat naamat oltiin sitten kyllä kaikkialla muuallakin mukana tarpeen mukaan kun muut ei ehtinyt tai viitsinyt järjestää elämäänsä niin että edes kerran olisivat ulkoilupäivänä apuna tms.. Ehkä se kertoo siis kyvystä joustaa ja sopeutua myös? Tietysti itsekkyys on aika poissuljettu ominaisuus tai sen ilmenemismuodot on aika toiset kuin sinkuilla tai kahden lapsen vanhemmillakin voi vielä olla.

Pakko kertoa, että tunnen erään todella suuren perheen. He ovat kyllä tosi energisiä, harrastavat ja tekevät paljon enemmän mitä moni muu, moni pienilapsinen perhe. Ovat pitkälle koulutettuja, sekä vanhemmat että järestään kaikki lapset jotka sen ikäisiä ovat. Olen huomannut että heillä ainakin on paljon enemmän kuin koti ja keittiö. Ja puheiden mukaan ei ainakaan uusavuttomuutta synny siitä talossa, koska kaikki osallistuvat ja tekevät jo pienestä ihan normaaleja kotiaskareita. Eli pienet ottavat mallia isommista, eikä heitä tarvitse edes patistaa! Ja bailaus ja shoppaus on kyllä monen mielestä pelkkää ajanhukkaa.

No bailaamaan ei usein pääse,eikä tällä iällä niin kovin enää halutakaan.

Shoppailemaan pääsee liian kanssa, eli ruokaa ja vaatetta ym. tarviketta täytyy käydä kaupasta hakemassa tuhka tiheään.

Lapsetkyllä täyttää aika tarkkaan elämän, ei voi kieltää. Useinmiten olen asiantilaan aivan tyytyväinen. Väsyneenä joskus ajattelee, että voi mitä tuli tehtyä, mutta tosi harvoin.

Suurimmaksi osaksi olen onnellinen lapsilaumani keskellä ja yhdessä harrastetaan asioita esim. uimista, lenkkeilyä, luistelua, saunomista, retkeilyä ym.. ym...

Itsekseni pääsen joskus(hermolevolle)saunomaan, lenkille, kirjastoon jne.. ja osaan kyllä nauttia näistä hetkistä, ihan kuin ulkomaille pääsisi, tokkopa osaisin näitä niin arvostaa, jos ne olisivat joka päiväistä herkkua.

Tällä hetkellä koen eläväni yhtä onnellisimmista elämäni ajanjaksosta (väsymyksestä huolimatta). MInulla on ihanat, terveet lapset, lapsenlapsikin joukossa. Koen olevani hyvin rakastettu ja tarpeellinen kaikille perheenjäsenille. Koen suurta tyydytystä hoitaessani suurta joukkoani, en koe uhrautuvani tms.. en oikein osaa sanoin kuvailla onneani, ehkä tämän ymmärtää joku toinen suurperheen äiti???