Mummoni kuoli juoluna. Äitini ei hyväksy mummoni kuolemaa joten nyt se haluaa lukea sen terveydenhuolto paperit. Äitini ei syö kunnolla mutta töissä pystyy käymään joka päivä. Yksin se ei voi olla hetkeäkään ja pelkään mitä se sattuu tekemään silloin kun se on yksin. Nyt vain tuntuu kun hautajaisista on kulunut 3viikkoa että äitini haluaa syyttää lääkäreitä mummoni kuolemasta. Olen ehdottanut sille että mielenterveystoimistossa voi käydä puhumassa. Sen mielestä hänen ei tarvi. Kaupassa äitini on aina allapäin ja muutenkin. Sen puheet koskevat vain pelkästään mummoa. Kaikki lapset olemme jo aikuisia ja äidilläni on mies joka huolehtii siitä mutta ei se pysty sanomaan että hakis apua jostain kun siitä nousis kauhea riita. Olisko kenelläkään mitään neuvoa miten voisin äitiäni auttaa ja saada se puhumaan jollekin ammattilaiselle.
Miten autan äitiäni
auttava
4325
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
menetystään. Surun käsittelyyn kuuluu kaikenlaisia vaiheita ja yksihän niistä on juuri tuo syyllisen hakeminen.
Äitisi kaipaa nyt seuraa ja keskustelua, voi tuntua jopa turhauttavalta toistaa ja puhua samoja asioita mutta niin se vaan menee. Käykää toki ne mummun sairauskertomukset läpi jos se tuntuu helpottavalta. Joskus kaikenlainen konkreettinen tekeminenkin voi olla parasta apua surutilanteessa.
Asiantuntevaa apua saat varmaan myös googlamalla ja asiasta on kirjoitettu useampiakin 'käytännön oppaita'. Ehkä mielenterveystoimisto saattaa olla vähän turhan rankka ratkaisu asiaan, jos äidilläsi ei muita vakavia oireita ole.
Itse muistan istunneeni kyllästymiseeen saakka äitini luona isäni kuoleman jälkeen, järjesteltiin isän tavaroita, kuunneltiin musiikkia josta isäni piti jne. äiti kertoi jotain ja paljon oltiin myös vain hiljaa ja itkeä tirautettiin aina välillä.
Niinhän se aina menee, joskus suru on vaan niin pelottavaa, että ei uskalla alkaa suremaan. Suruun kuuluu myös paljon erilaisia tunteita niin vihaa kuin katkeruutta ja kaipausta, voi tuntea kokeneensa jotain suurta vääryyttä tai epäoikeuden mukaisuutta.
Mutta jos äitisi suru ja omasi suru ei tunnu ollenkaan helpottuvan voi ottaa yhteyttä mielenterveystoimistoon ja myös seurakunnat järjestävät erilaisia sururyhmiä jos siis voi seurakuntatilaisuuksissa käydä, niinkuin muuten.
hän tarvitsisi masennuslääkkeitä?Jos läheinen kuolee siinä menee surressa vuosikin,Yrittäkää saada äitinne normaaliin elämään kiikki,ettei jäisi aikaa surra niin paljoa.Onko teillä lapsenlapsia,heistä äitinne varmasti saisi iloa elämäänsä,Jos oikein pahaksi näyttää menevän silloin virkalääkäri laittaa lähetteen psykiatriseen sairaalaan,mutta silloin äitinne täytyy olla jo siinä kunnossa ettei pysty huolehtimaan itsestään.Voimia teille
Oma mummoni kuoli mustuneen varpaan-kynnen poisto leikkaukseen, leikkaus onnistu mutta potilas menehtyi, mutta olihan se ymmärrettävää koska potilas oli jo yli 60 vuotias ja elimistö ei enään palaudu yhtä hyvin kuin nuoremmilla, joten kyseistä veren myrkytystä ei olisi voinu mitenkään estää, joko leikkauksesta taikka märkivästä varpaan kynnestä.
Älähän painosta äitiäsi yhtään ! Et ymmärrä vielä hitustakaan asiasta, ennenkuin oma äitisi kuolee.
Sinun tulee lopettaa höpinät puhumisesta ammattiauttajalle ja ym. mielenterveystoimistoista.Mitä sinun pitää vain tehdä, niin tukea äitiäsi ja selvittää puhtaalla järjellä, onko hänen epäilyksissään perää.
Ja kokeneet tietävät, että lääkärit tekevät virheitä, nykyään jopa yhä enemmän ja jos vain on mahdollista, niin niitä ei tule peittää kahden metrin multakasalla, vaan selvittää. Tue äitiäsi, kaikessa.Hän on sinua viisaampi ja kokeneempi elämässä. Kaikella ystävyydellä.