vt. kirkkoherralle
Seurakunnan luottmaushenkilöille
Asenteellisuus johtaa esteellisyyteen
Hallintolain mukaan virkamies ei saa osallistua esteellisenä asian käsittelyyn eikä valmisteluun.
Esteelliseksi virkamiehen tekee mm. asenteellisuus, mikä on voinut syntyä esim. asian aikaisemmista vaiheista ja käsittelystä tai mm. siitä, että virkamies on ennen asian käsittelyä julkisesti ilmaissut kantansa asiassa.
Viime aikoina hallinnon ja tuomioistuimien esteettömyyden valvonta on saanut mediassakin huomiota. Apulaisoikeuskansleri antoi 7.8.2006 syytemääräyksen Porvoon käräjäoikeuden lautamiestä vastaan, koska tämä oli ennakkoasenteellisena osallistunut jutun käsittelyyn.
Samoin oikeuskansleri (HS 25.1.2007) varoitti ministereitä siitä, että nämä saattavat tehdä itsensä esteelliseksi käsittelemään Helsingin aluevaatimuksia Sipoosta, mikäli julkisesti ilmaisevat asiassa kantansa ennen päätöksentekoa. Julkituotu ennakkoasenne vaarantaa hallinnon uskottavuuden objektiivisena päätöksentekijänä. Julkituotu ennakkoasenne muodostaa päätöksentekijälle henkilökohtaisen arvovaltaongelman.
Edellä mainittuja tapauksia seurataan hallinnossa ja mediassa tarkasti. Samalla luodaan oikeuskäytäntöä ennakkoasenteellisuuden merkityksestä esteellisyyden synnyttävänä seikkana. Mutta osataanko ja ymmärretäänkö asian merkitystä kirkollisessa hallinnossa, missä myös tulisi noudattaa hallintolakia ja kunnioittaa ihmisoikeuksia ja kansalaisten oikeutta hyvään hallintoon?
Oikeutuksen tälle kysymykselle antavat esim. Tampereen tuomiokapitulissa vireillä oleva oppiriita Markku Koivistoa vastaan, missä prosessissa mm. piispa Pihkala on mediassa (Aamulehti ja TV2/12.12.2006) useita kertoja todennut ennakkoasenteellisesti, että Koiviston tulisi perustaa oma kirkko ja että Koiviston oppi ei ole luterilaista yms. Tästä huolimatta piispa Pihkala ei ole jäävännäyt itseään päätöksenteosta. Samaa ennakkoasenteellisuutta suhteessa esteettömyyteen tulisi arvioida myös Porvoon srk:n kirkkovaltuustossa, kun se käsittelee Matti Hukan asiaa. Valtuustoa ei saisi ohjata mikään muu kuin pyrkimys lailliseen päätökseen niin menettelytapojen kuin itse asiaratkaisunkin suhteen. Eikö ”antakaa keisarille se, mikä keisarille kuuluu” edellytä juuri lakien noudattamista mielivallan ja omankädenoikeuden sijasta.
Seurakunnan luottmaushenkilöille
Asenteellisuus johtaa esteellisyyteen
Hallintolain mukaan virkamies ei saa osallistua esteellisenä asian käsittelyyn eikä valmisteluun.
Esteelliseksi virkamiehen tekee mm. asenteellisuus, mikä on voinut syntyä esim. asian aikaisemmista vaiheista ja käsittelystä tai mm. siitä, että virkamies on ennen asian käsittelyä julkisesti ilmaissut kantansa asiassa.
Viime aikoina hallinnon ja tuomioistuimien esteettömyyden valvonta on saanut mediassakin huomiota. Apulaisoikeuskansleri antoi 7.8.2006 syytemääräyksen Porvoon käräjäoikeuden lautamiestä vastaan, koska tämä oli ennakkoasenteellisena osallistunut jutun käsittelyyn.
Samoin oikeuskansleri (HS 25.1.2007) varoitti ministereitä siitä, että nämä saattavat tehdä itsensä esteelliseksi käsittelemään Helsingin aluevaatimuksia Sipoosta, mikäli julkisesti ilmaisevat asiassa kantansa ennen päätöksentekoa. Julkituotu ennakkoasenne vaarantaa hallinnon uskottavuuden objektiivisena päätöksentekijänä. Julkituotu ennakkoasenne muodostaa päätöksentekijälle henkilökohtaisen arvovaltaongelman.
Edellä mainittuja tapauksia seurataan hallinnossa ja mediassa tarkasti. Samalla luodaan oikeuskäytäntöä ennakkoasenteellisuuden merkityksestä esteellisyyden synnyttävänä seikkana. Mutta osataanko ja ymmärretäänkö asian merkitystä kirkollisessa hallinnossa, missä myös tulisi noudattaa hallintolakia ja kunnioittaa ihmisoikeuksia ja kansalaisten oikeutta hyvään hallintoon?
Oikeutuksen tälle kysymykselle antavat esim. Tampereen tuomiokapitulissa vireillä oleva oppiriita Markku Koivistoa vastaan, missä prosessissa mm. piispa Pihkala on mediassa (Aamulehti ja TV2/12.12.2006) useita kertoja todennut ennakkoasenteellisesti, että Koiviston tulisi perustaa oma kirkko ja että Koiviston oppi ei ole luterilaista yms. Tästä huolimatta piispa Pihkala ei ole jäävännäyt itseään päätöksenteosta. Samaa ennakkoasenteellisuutta suhteessa esteettömyyteen tulisi arvioida myös Porvoon srk:n kirkkovaltuustossa, kun se käsittelee Matti Hukan asiaa. Valtuustoa ei saisi ohjata mikään muu kuin pyrkimys lailliseen päätökseen niin menettelytapojen kuin itse asiaratkaisunkin suhteen. Eikö ”antakaa keisarille se, mikä keisarille kuuluu” edellytä juuri lakien noudattamista mielivallan ja omankädenoikeuden sijasta.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.