Tuntemuksia

Olen raskaana yhden yön suhteen jäljiltä. Minulla on myös avomies, jonka kanssa elän tämän abortin läpi. Tosin hän ei tiedä, ettei välttämättä (tai edes tuskin) ole tämän pienen alkion siittäjä.
Mokasin ja vielä mitä hirveimmällä tavalla. Tuskin luojakaan antaa tekoani anteeksi, en anna sitä edes itselleni.
En voi kertoa totuutta, se rikkoisi perheeni, johon nyt kuuluu ihana yhteinen lapsemme ja paljon rakkautta. Minä vain sorruin humalaiseen typeryyteen ja nyt siitä saa kärsiä kaikki, mutta eniten kuitenkin minä, ja se on ihan oikein minulle.
En tekisi aborttia, jos todella odottaisin sitä rakastamalleni miehelle. Haluan hyvittää tämän tekoni hänelle jollain tavoin. En tiedä vielä miten ja milloin, mutta en koskaan voisi sanoin enkä teoin kertoa, kuinka pahoillani olen.
Enemmän kuitenkin olen suunnattoman tuskissani tuon pienen olennon vuoksi, joka sisälläni vielä kasvaa eikä saa edes mahdollisuutta elämän iloon ja suruun.
Haukkukaa ja sättikää, mutta varokaa, ettette itse tee joskus samanlaista virhettä.
5500
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 5

Vanhimmat

Olet mokannut aika pahasti mutta kaikki me teemme virheitä.Ikävä juttu että joudut tekemään abortin mutta se varmaan on oikea rakaisu tällä hetkellä tilanteeseesi.
Muista että aika parantaa haavat jos ei kokonaan mutta ainakin siedettäväksi.Tsemppiä sinulle ja perheellesi,asioilla on tapana selvitä.

Äänestä

Minä en ainakaan tuomitse sinua. Myötäelän kärsimyksesi. Jos et katuisi ja surisi, voisit pitää itseäsi "pahana". Aistin rakkautesi miestäsi kohtaan ja tunnen tuskasi. Surullisinta on että joudut kantamaan syyllisyyttä "inhimillisestä kohtalokkaasta virheestäsi" lopun elämääsi mukanasi -yksin. Se kyllä laimenee ajan myötä ja kun aika on kypsä sinun täytyy antaa itsellesi anteeksi. Parasta olisi kun antaisit heti, mutta se ei varmaan onnistu kun ryvet syyllisyydessä ja surussa.

Itse elin väkivaltaisessa suhteessa josta en päässyt pelon vuoksi irti, ja johon olin palannut tauon jälkeen. Harrastin seksiä vastentahtoisesti väkivaltaisen mieheni kanssa, ja läheisyyden ja rakkauden kaipuussani ja hulludessani vakituisen rakastajani sekä miehen kanssa jonka kanssa olin seurustellut hetken taukomme aikana. Ehkäisykeinona oli keskeytetty yhdyntä. Vahingon sattuessa söin myös jälkiehkäisypillerit.Yhdynnät tapahtuivat 1 ja 1/2 viikon sisällä ja kun tulin raskaaksi, en tiennyt kuka on isä. En silti ole julma tai tunteeton. Olen syvästi lapsia ja ihmisiä rakastava ja kokenut surullisia ja kovia kokemuksia ja saanut paljon halveksuntaa ja syyllistämistä osakseni, ja ymmärrän kyllä miltä tämä kuulostaa. Saat varmasti lokaa niskaan tällä palstalla, mutta älä kuuntele sitä. Rakkaasi eivät hyödy kärsimyksestäsi. Sure ja kadu, mutta älä loputtomiin. Sinuna tekisin ehkä päätöksen olla enää koskematta alkoholiin. Osoita rakkautta ja huomiota ja välittämistä olemassa oleville perheenjäsenillesi, äläkä koskaan kerro tapahtunutta miehellesi jos haluat ja pystyt edelleen elämään hänen kanssaan. Vaikka hän on kuinka ihnan ja rakastava, myös hän on saattanut tehdä virheitä joista et tiedä ja sillä inhimillisellä arvauksella voit lohduttaa ihan hitusen itseäsi.

Olen jo 30 ja elämäni ei ole sellaista kuin toivoisin. Suren kovasti sitä, ettei minulla ole ihanaa rakkautta, ja lasta rakastavasta suhteesta. Sinulla on sellainen suhde ja lapsi siitä suhteesta. Anna itsellesi virheesi anteeksi ja hukuta perheesi raskauteen ja uskotaan että se pieni sielu sisälläsi palaa jonnekin odottamaan uutta parempaa tilaisuutta ja hetkeä. Voimia ja rakkautta sinulle.

Äänestä
  • ---tuolla viimeisessä kappaleessa mun piti kehottaa sut hukuttamaan perheesi rakkauteen..ei raskauteen-- "koominen" kirjoitusvirhe.. väsymyksen piikkiin. Voimia edelleen.

    Äänestä

  • Ihminen on erehtyväinen kirjoitti:

    ---tuolla viimeisessä kappaleessa mun piti kehottaa sut hukuttamaan perheesi rakkauteen..ei raskauteen-- "koominen" kirjoitusvirhe.. väsymyksen piikkiin. Voimia edelleen.

    Kiitos kannustuksesta. Sait silmiini liikutuksen kyyneleet. Usko tähän palstaan palasi juuri. On hyvä tietää, että inhimillisyyttä ja ymmärrystä on vielä sittenkin tässä maassa. Halauksia ja voimia sinulle elämän karikoihin ja pieniin onnen hetkiin! Ei tämä elämä tosiaan aina mene suunnitelmien mukaan...

    Äänestä

Voi ei.. ymmärrän todella pahan olosi.. Päätöksesi on aivan perusteltua ja sinun tilanteessasi kuka tahansa tekisi samoin. Älä ruoski itseäsi liikaa. Asia on tapahtunut ja menneitä ei voi muuttaa. Tulevaisuus on se, mihin sinä voit vaikuttaa. Kaikki me teemme virheitä. Ja virheistä voi ottaa opikseen. Joskus elämä todella laittaa meidät polvilleen. Siinä oppii nöyryyttä. Itse juuri kävin läpi abortin. Minun tyhmyyteni ja huolimattomuuteni, ajattelemattomuuteni ja leväperäisyyteni maksoi pienen ihmisen alun hengen. En tiedä voinko ikinä antaa sitä itselleni anteeksi, mutta minun on jotenkin opittava elämään asian kanssa. Luulenpa, että siinä on kuitenkin rangaistusta tarpeeksi. Nämä ovat rankkoja valintoja.. Ja kenelläkään ei ole oikeutta leikkiä tuomaria tai Kaikkivaltiasta ja tuomita sinua tai ketään meistä. Se ei ole meidän ihmisten tehtävä. Anna ajan kulua ja yritä unohtaa tuo ikävä asia.. Sinulla on liian paljon pelissä yhden erehdyksen vuoksi. Voimia sinulle ja muista, vaikka voi kuulostaa liian juhlavalta; yritä olla armollinen itseäsi kohtaan. Asiat voisivat olla paljon pahemminkin.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Niin väärin tein kirjoitti:

Olen raskaana yhden yön suhteen jäljiltä. Minulla on myös avomies, jonka kanssa elän tämän abortin läpi. Tosin hän ei tiedä, ettei välttämättä (tai edes tuskin) ole tämän pienen alkion siittäjä.
Mokasin ja vielä mitä hirveimmällä tavalla. Tuskin luojakaan antaa tekoani anteeksi, en anna sitä edes itselleni.
En voi kertoa totuutta, se rikkoisi perheeni, johon nyt kuuluu ihana yhteinen lapsemme ja paljon rakkautta. Minä vain sorruin humalaiseen typeryyteen ja nyt siitä saa kärsiä kaikki, mutta eniten kuitenkin minä, ja se on ihan oikein minulle.
En tekisi aborttia, jos todella odottaisin sitä rakastamalleni miehelle. Haluan hyvittää tämän tekoni hänelle jollain tavoin. En tiedä vielä miten ja milloin, mutta en koskaan voisi sanoin enkä teoin kertoa, kuinka pahoillani olen.
Enemmän kuitenkin olen suunnattoman tuskissani tuon pienen olennon vuoksi, joka sisälläni vielä kasvaa eikä saa edes mahdollisuutta elämän iloon ja suruun.
Haukkukaa ja sättikää, mutta varokaa, ettette itse tee joskus samanlaista virhettä.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu