huoltajuuden hakeminen

Olemme miehen kanssa "vain" huolissaan lasten hyvinvoinnista. Vaikka meillä menee rahallisesti heikosti niin haluaisimme lapset tänne, jotta ei lasten tarvisi olla 24/7 huolissaan äitistään.
Meillä ollessaan itkevät kun eivät luota siihen että äiti pärjää yksin kotona ja mitä se tekee itselleen. Ei minusta kovin tervettä että lapset 6 ja 9-vuotta joutuu miettimään tuollaisia niin että koulukin kärsii siitä. Vanhempi huolehtii nuoremmasta ja puhuu sen puolesta.
Vanhempaa on valistettu (lue:aivopesty) siitä mitä meille saa sanoa. Jos unohtaa mitä piti sanoa mihinki ja vastaa väärin niin se alkaa itkemään ja pyytää ettei kerrottaisi äitille että kertoi vahingossa asian, äiti suuttuu. Ja sekin asia oli ihan mitätön eli Nuorempaa oli käytetty lääkärissä kuumeen takia.
Soitettiin lapsen koululle ja ne sanoi että poika on ihan ajatuksissaan koko ajan ja välillä raivoaa ja hakkaa pienempiä. Asiasta on kerrottu äitille mutta ei kuulemma ottanut kuuleviin korviin asiaa. Minusta poika joutuu miettimään liikaa asioita kun äiti kertoo kaikki aikusten asiat lapselle ja ohjeistaa lapsea aina kun ovat tulossa meille.
Sosiaalitanttojen kanssa ollaan puhuttu asiasta. Sosiaalitädit sanoivat lasten äidille että hän on astunut lasten kenkiin. Hänen pitäisi piettää lapsista huolta eikä lasten hänestä. Ei kuunnellut. Ei hänessä ole kuulemma mitään vikaa. Muut tekevät virheitä, ei hän.
Että semmosta. En tiedä kuinka sitten otetaan huomioon tuollaiset asiat huoltajuutta päätettäessä.

vaimoke pohjoisesta kirjoitti:

Olemme miehen kanssa "vain" huolissaan lasten hyvinvoinnista. Vaikka meillä menee rahallisesti heikosti niin haluaisimme lapset tänne, jotta ei lasten tarvisi olla 24/7 huolissaan äitistään.
Meillä ollessaan itkevät kun eivät luota siihen että äiti pärjää yksin kotona ja mitä se tekee itselleen. Ei minusta kovin tervettä että lapset 6 ja 9-vuotta joutuu miettimään tuollaisia niin että koulukin kärsii siitä. Vanhempi huolehtii nuoremmasta ja puhuu sen puolesta.
Vanhempaa on valistettu (lue:aivopesty) siitä mitä meille saa sanoa. Jos unohtaa mitä piti sanoa mihinki ja vastaa väärin niin se alkaa itkemään ja pyytää ettei kerrottaisi äitille että kertoi vahingossa asian, äiti suuttuu. Ja sekin asia oli ihan mitätön eli Nuorempaa oli käytetty lääkärissä kuumeen takia.
Soitettiin lapsen koululle ja ne sanoi että poika on ihan ajatuksissaan koko ajan ja välillä raivoaa ja hakkaa pienempiä. Asiasta on kerrottu äitille mutta ei kuulemma ottanut kuuleviin korviin asiaa. Minusta poika joutuu miettimään liikaa asioita kun äiti kertoo kaikki aikusten asiat lapselle ja ohjeistaa lapsea aina kun ovat tulossa meille.
Sosiaalitanttojen kanssa ollaan puhuttu asiasta. Sosiaalitädit sanoivat lasten äidille että hän on astunut lasten kenkiin. Hänen pitäisi piettää lapsista huolta eikä lasten hänestä. Ei kuunnellut. Ei hänessä ole kuulemma mitään vikaa. Muut tekevät virheitä, ei hän.
Että semmosta. En tiedä kuinka sitten otetaan huomioon tuollaiset asiat huoltajuutta päätettäessä.

Ilmoitusta lastensuojeluun vaan, ei edes kahden, vaikkakin rakastavan, ihmisen rahkeet riitä avaamaan solmuja. Jotain on pielessä, ja pahasti. Ja vaikka olette "puhuneet asioista" ei se riitä, sillä tehkää ilmoitus, johon viranomaisten on tartuttava/toimittava.

Kerta lasten äiti ei vapaaehtoisesti "luovu" lapsista, joudutte "taistelemaan" joten pitkä ja kivinen on tienne, että "haluamanne" lopputuloksen saatte.