Masennusta on ollut jo melkein neljä vuotta.Yläasteikäisenä vajosin ensimmäistä kertaa todella pohjalle se taisi olla talviaikaa sama on toistunut sen jälkeen, joka talvi myöskin kevään koen erityisen raskaana.Minä olen ollut todella itsetuhoinen:olen viillellyt ja käyttänyt lääkkeitä pahaan oloon,mutta ensimmäisestä olen pääsemässä eroon,sillä arvet käsissä ovat rumia ja koen ne häpeällisenä.Väilillä olen toivonut vain kuolemaa,mutta nykyään haluan vain parantua,sillä niin paljon hyvää saattaa elämä vielä tuoda.Olen myöskin ollut erilaisiissa terapia ryhmissä,mutta mikä harmillista masennus ei vain lähde. Tuntuisi kuin se vain muuttaisi muotoaan - ei enää sitä tyypillistä elämänhalun menettämistä,itsetuhoisia ajatuksia ja ahdistusta vaan jotakin aivan muuta.
Nykyään olen todella säikky siis - en pysty katsomaan edes typerintä kauhuelokuvaa vaikka ennen pystyin katsomaan miltei mitä vaan pelkäämättä. Kuulen askelia ja epämääräisiä rasahduksia kotona ollessani.Lisäksi minusta tuntuu,että jokin uhkaisi minua, kun olen kotona - olen käynyt jopa tarkistamassa komerosta, sängyn alta ja verhon takaa, ettei siellä olisi mitään.Todellisuudentaju siis tuntuu välillä hämärtyvän.Se on pelottavaa - tuntuu siltä, etten kertakaikkiaan voi hallita mieltäni aivan kuin mielikuvat olisivat muuttumassa todeksi.Kerrankin menin paniikkiin, kun yöllä jokin uhkaava ja epämäärinen varjo alkoi liikkua kattoa pitkin - pistin paniikissa valot päälle ja se olikin onneksi vain lamppu.
Myöskin mielialani ovat alkaneet heitellä todella paljon jos entiseen vertaa - poikaystäväni huomautti minulle asiasta - hänestä oli kummallista,että muutun ihan yhtäkkiä vain todella ylipirteäksi ja sitten toisena hetkenä tämän ylipirteyden jälkeen olen todella synkkä ja itkuinen - ja minulla ei todellakaan ennen ole ollut samankaltaista tuntuisi kuin ei pystyisi oikein enää hallitsemaan käytöstäänkään.Poikaystäväni sanoi,että myös äänen sävyni ja katseeni muuttui kummalliseksi - en aluksi meinannut uskoa,mutta sitten huomasin itsekkin,että jokin mättää.
En pysty juomaan alkoholia juuri ollenkaan, sillä jo pienessä humalassa esim. parin siiderin ja yhden vahvemman drinkin jälkeen alkaa päässä heittää, etenkin jos olen yksin tai vaikka jonkun läheisen kanssa sisätiloissa. Saatan nähdä ja kuulla asioita,mitä ei pitäisi ja joskus tulen myös todella itsetuhoiseksi.Esimerkiksi kerran olin aivan vakuuttunut siitä ,että se on samassa huoneessa on jokin paha henki,joka yrittää viedä minut - onneksi poikaystäväni oli siinä rauhoittelemassa minua. Jälkeen päin en edes muistanut ,että mitä olin sanonut siinä tilassa,vaikka kyse siis ei ollut mistään kunnon humalasta,että unohtaminen ei johtunut siitä.En juo edes usein ehkä pari kertaa kuussa ja nykyään olen todella tarkka - en ota kuin yhden,ettei ala mielikuvitus vilkastua ei toivotulla tavalla.
Kerran ihan tavallisena arki iltana näin jotain todella kummallista.Poikaystäväni oli siinä käytävän päässä ja yhtäkkiä hänen kasvonsa näyttivät joltakin aivan muulta - silmät olivat kauttaaltaan mustat ja kasvot täysin kalpeat ja uhkaavat - kasvot ikään kuin muuttuivat tuosta vaan ja sitä kesti noin pari sekunttia - aloin kirkumaan hysteerisesti ja lopulta itkemään - poikaystäni tuli lohduttamaan minua ja ihmetteli,että mikä minulla oikein oli.Kerroin tapahtuneesta ja hän oli kummastunut.En tiedä mistä tällainen johtui,mutta en halua kokea samaa enää ikinä uudestaan niin pelottavaa se oli,että meinasin miltei sydänkohtauksen saada ja ihan kalpeaksi tulin.
Olen miettinyt,että tarvitsisinko masennuslääkkeen lisäksi jotain lääkettä noihin ahdistaviin harhanäkyihin ja ääniin?Tällä hetkellä käytän Seroquelia 200mg/päivässä ja kaikenlaisia masennus lääkkeitä on tullut aiemmin kokeiltua - en sitten tiedä ,että onko tämäkään vielä oikea lääkitys.Minulla on diagnosoitu psykoottinen masennus.
Onko muita samankaltaisista oireista kärsiviä?
Millaisia lääkkeitä olette saaneet ja onko niistä ollut apua?
Mistä muusta voisi olla apua?
Kiitokset jo etukäteen jos joku vaivautuu vastaamaan!
Ja parhainta jaksamista kaikille masennuksen kanssa kamppaileville!:)
Nykyään olen todella säikky siis - en pysty katsomaan edes typerintä kauhuelokuvaa vaikka ennen pystyin katsomaan miltei mitä vaan pelkäämättä. Kuulen askelia ja epämääräisiä rasahduksia kotona ollessani.Lisäksi minusta tuntuu,että jokin uhkaisi minua, kun olen kotona - olen käynyt jopa tarkistamassa komerosta, sängyn alta ja verhon takaa, ettei siellä olisi mitään.Todellisuudentaju siis tuntuu välillä hämärtyvän.Se on pelottavaa - tuntuu siltä, etten kertakaikkiaan voi hallita mieltäni aivan kuin mielikuvat olisivat muuttumassa todeksi.Kerrankin menin paniikkiin, kun yöllä jokin uhkaava ja epämäärinen varjo alkoi liikkua kattoa pitkin - pistin paniikissa valot päälle ja se olikin onneksi vain lamppu.
Myöskin mielialani ovat alkaneet heitellä todella paljon jos entiseen vertaa - poikaystäväni huomautti minulle asiasta - hänestä oli kummallista,että muutun ihan yhtäkkiä vain todella ylipirteäksi ja sitten toisena hetkenä tämän ylipirteyden jälkeen olen todella synkkä ja itkuinen - ja minulla ei todellakaan ennen ole ollut samankaltaista tuntuisi kuin ei pystyisi oikein enää hallitsemaan käytöstäänkään.Poikaystäväni sanoi,että myös äänen sävyni ja katseeni muuttui kummalliseksi - en aluksi meinannut uskoa,mutta sitten huomasin itsekkin,että jokin mättää.
En pysty juomaan alkoholia juuri ollenkaan, sillä jo pienessä humalassa esim. parin siiderin ja yhden vahvemman drinkin jälkeen alkaa päässä heittää, etenkin jos olen yksin tai vaikka jonkun läheisen kanssa sisätiloissa. Saatan nähdä ja kuulla asioita,mitä ei pitäisi ja joskus tulen myös todella itsetuhoiseksi.Esimerkiksi kerran olin aivan vakuuttunut siitä ,että se on samassa huoneessa on jokin paha henki,joka yrittää viedä minut - onneksi poikaystäväni oli siinä rauhoittelemassa minua. Jälkeen päin en edes muistanut ,että mitä olin sanonut siinä tilassa,vaikka kyse siis ei ollut mistään kunnon humalasta,että unohtaminen ei johtunut siitä.En juo edes usein ehkä pari kertaa kuussa ja nykyään olen todella tarkka - en ota kuin yhden,ettei ala mielikuvitus vilkastua ei toivotulla tavalla.
Kerran ihan tavallisena arki iltana näin jotain todella kummallista.Poikaystäväni oli siinä käytävän päässä ja yhtäkkiä hänen kasvonsa näyttivät joltakin aivan muulta - silmät olivat kauttaaltaan mustat ja kasvot täysin kalpeat ja uhkaavat - kasvot ikään kuin muuttuivat tuosta vaan ja sitä kesti noin pari sekunttia - aloin kirkumaan hysteerisesti ja lopulta itkemään - poikaystäni tuli lohduttamaan minua ja ihmetteli,että mikä minulla oikein oli.Kerroin tapahtuneesta ja hän oli kummastunut.En tiedä mistä tällainen johtui,mutta en halua kokea samaa enää ikinä uudestaan niin pelottavaa se oli,että meinasin miltei sydänkohtauksen saada ja ihan kalpeaksi tulin.
Olen miettinyt,että tarvitsisinko masennuslääkkeen lisäksi jotain lääkettä noihin ahdistaviin harhanäkyihin ja ääniin?Tällä hetkellä käytän Seroquelia 200mg/päivässä ja kaikenlaisia masennus lääkkeitä on tullut aiemmin kokeiltua - en sitten tiedä ,että onko tämäkään vielä oikea lääkitys.Minulla on diagnosoitu psykoottinen masennus.
Onko muita samankaltaisista oireista kärsiviä?
Millaisia lääkkeitä olette saaneet ja onko niistä ollut apua?
Mistä muusta voisi olla apua?
Kiitokset jo etukäteen jos joku vaivautuu vastaamaan!
Ja parhainta jaksamista kaikille masennuksen kanssa kamppaileville!:)
Vastaukset 20
Vanhimmat
Onko kirjoitus jotain pilaa? Tuollaisilla oireilla sun täytys olla kovaa kyytiä sairaalassa. Ei tuollaista sairaskertomusta katso edes elämänkumppani,,,,,,tai jos katsoo,niin ei välitä.
Mutta silti toden tuntuista. Samaa mieltä olen kanssasi siitä, että sairaalaan ja heti, jos tarina pitää paikkansa. Harhakuvien kanssa eläminen kotioloissa voi olla vahingollista sekä itselle että ympäristölle.
Jotenkin arvasin,et se mitä kerron saattaa kuullostaa joistakin pilalta,mutta sitä se ei ole.Joka sana on totta - tuskin huvikseni tulisin tänne pyytänään apua.Onhan sitä laitoshoitoa mulle ehdotettu,mutta en halua sinne,koska muuten vain masentuisin yhä enemmän,kun jäisi kaikki koulutkin kesken.Juu kyllä mun poikaystävä on välillä tosi ihmeissään,kun mulla on nyt viimeaikoina ollu noita todellisuuden hämärtymis juttuja,mutta oon tosi kiitollinen hänen tuestaan.
Nyt ei oo omaa tarinaa aikaa kirjottaa, mut...
Lähetä sähköpostia:
[email protected]
tullutkaan ajatelleeksi. Minäkin olen 17-vuotias ja olen pitänyt vain järjettömänä lapsellisuutenani, että toisinaan on pakko pitää esim. valot päällä öisin. Ja sitten kun pelottaa, ja vielä laittaa valotkin päälle, ei taas saa nukuttua. Tällaisia oireita masennuksen ohessa, varsinkin stressaavammissa elämäntilanteissa, kuten koeviikoilla jne. Kun tulee muutenkin paljon valvottua ihan lukemisen takia ja sitten alkaa ajattelemaan, kuinka joku väijyy minua oveni takana öisin. Sitä näkee lisäksi myös painajaisia, joista herättyäni olen ollut aivan paniikissa. Kerrankin pomppasin vauhkona sängystä ylös tuollaisesta painajaisesta herättyäni. Toinen vanhemmistani oli hereillä, ja kun huomasin hänet, juoksin häntä pakoon itkien ja huutaen hillittömästi. Noloa selittää, mikä minulla oli, sitten kun ymmärsin, mitä oikein tein. En ymmärtänyt tapahtumahetkellä, kuka siinä edes oli, luulin edelleen näkeväni unta. Onneksi näitä kohtauksia ei ole tullut usein. Silloin en ole ollut minkään lääkeaineen tai alkoholin vaikutuksen alaisena, näin selvennykseksi.
Samoin minunkin poikaystäväni on huomannut tuon omituisen mielialan vaihtelun. Vanhemmat ja kaveritkin ovat joskus huomauttaneet tuosta, mutta pitävät sitä ilmeisesti ns. persoonaan kuuluvana. Poikaystävä taas on sanonut suoraan, ettei ymmärrä, miten voin toisinaan esim. soittaessani hänelle olla kuin minulla olisi jokin mania päällä, puhun ja nauran taukoamatta, olen niin innostunut, etten saa vedettyä henkeä syvään. En ajattele asioita lainkaan rationaalisesti, siirryn asiasta toiseen kesken lauseen, enkä edes muista, mitä olen puhunut. Muutaman minuutin kuluttua voin nimittäin aloittaa saman jutun, enkä huomaa puhuneeni siitä, sekin on noloa. Huomaan toki sen itsekin, kun sydän "tykyttää" ylilyönneillä, hengitys tihentyy ja tunnen saaneeni jonkun kofeiinimyrkytyksen tai olevani juovuksissa. Jopa liikkeeni ja koordinaatiokykyni näyttävät toimivat siihen malliin, kuin olisin humalassa.
Seuraavaksi voi soittaa vartin päästä uudelleen ja kertoa, kuinka minua ahdistaa ja pelottaa, tuntuu kuin seinät kaatuisivat päälle. Myös itsetuhoisia tekoja tai ajatuksia esiintyy eniten juuri tuolloin kun ensin olen ollut tavattoman innostuneen ja iloisen hermostunut.
jos haluat kirjoitella, niin mailaapa [email protected]
Et joku muukin kärsii samasta:)
Siis mullakin on ollu just tismalleen kuvailemias tuntemuksia.Se on just tosi kiusallista, jos vaik poikaystävä soittaa ja on jossain ihmeen maniassa. Ja joskus poikaystävän seurassakin alan riehuu kuin mikäkin (vaikka normaali rauhallinen minä ei niin tekisi) jälkeen päin nolottaa,ärsyttää,masentaa ja itkettää,kun on niin helwetin hermoheikko ihminen,et mieli ja käytös on yhtä hallitsematonta vuoristorataa.Ja poikaystävä on kans sanonut,et ku oon ylipirteellä päällä niin siirryn ihan liian nopeesti just kuten sanoit kesken lauseen aiheesta toiseen - siis what a hell?Tollasesta tavasta kyl haluu eroon kuka vaan.
teksti lääkärillesi. joka sana. hän tietää mitä tehdä. äläkä pelkää sairaalaan menoa. kyllä he koulussa ymmärtävät, ja varmasti voit jatkaa toivuttuasi ensin kunnolla. olet kuitenkin vasta 18-vuotias, joten jos olet lukion käynyt, olet ollut noin puolivuotta uudessa koulussa, parempi parannella itsesi kuntoon nyt ja aloittaa sitten koulu alusta, kuin entä sitten kun sinulla on jo vaikka kaksi vuotta opintoja takana, sitten se ärsyttää aloittaa alusta. ei se ihmisen elo niin vuoden, parin päälle ole, ettetkö voisi opintojasi siirtää. ja muista kertoa myös aina poikaystävällesi kun sinulle tulee ahdistukohtaus. jos hän voisi lohduttaa ja auttaa, tietenkään ei hänestä paljon apua ole, jos hän yhtäkkiä muuttuu monsterin näköiseksi, mutta tuollaisinakin hetkinä koeta pitää järki kädessä, yritä edes, ajatella että "tämä ei ole totta. tämä ei tapahdu näin. kuvittelen vain." Tiedän kuinka ahdistava ja ihan oikeasti pelottava kokemus se on, kun jokin muuttuu yliluonnollisesti juuri silmien edessä, kun on se tunne, se tieto, että joku väijyy. mutta silloin voit soittaa ja herättää poikaystäväsi, hän lohduttaa vaikkei ymmärräkään. ja muista kertoa lääkärillesi. hän on se, joka voi parhaiten, ja ehkä ainoana, auttaa.
Joillekin tulee noita jopa hallusinaatioita noista mieliala lääkkeistä. Varsinkin jos useampaa käyttää yhtä aikaa.
Ne lääkekombot voi olla psykedeelisiä ja sen takia pelottavia.
Itse käytin aikoinaan huumeita. Amfetamiinin käytön lopetuksen jälkeen masennuin.
Sinnittelin noin 2 vuotta ilman mitään lääkitystä tai terapiaa. sitten olo kävi ylivoimaiseksi.
Sain terapiaa ja lääkitystä.
Sitten alkoi olla minullakin noita tuonkaltaisia tiloja ja näkyjä. Minusta ne liittyivät siihen aikaan kun lääkitystä vaihdettiin toiseen.
Olen kokenut nuo mieliala lääkkeet liki huumeiden kaltaisiksi, ainoastaan sillä erotuksella, että ovat laillisia.
Toki huumeet ovat paljon voimakkaammin mielialaa muuttavia siis todella paljon. Siinä mielessä vertaus on hiukan huono. Mutta samalla tavalla ne muokkaavat aivokemiaa.
Tuo vielä lisää uskoani siihen, kun sanoit, ettet voi enää juoda alkoholia.
Se kertoo, että sulla on tosiaan aivokemiassa nyt ne ongelmat niiden lääkkeiden vaikutusten takia.
Ei minäkään enää voi katsoa mitään kauhuelokuvia tai juoda alkoholia. Saati käyttää mitään kovia huumeita. Todella pykii nuppi sekaisin, jos niitä tekee. No jotain pilveä, nyt kestää polttaa, muttei alkoholia kestä yhtään.
Olenkin ajamassa lääkitystä alas, jotta saan aivokemian toimimaan normaalisti.
Koetan liikuntaa, harrastuksia ja muita kehon omien endorfiinien aktivointia ilman kemiallisia stimulantteja (lääkkeitä/päihteitä.)
Keskustelepa lääkärisi kanssa, olisiko sellaisia mahdollisuuksia, että pitäisikö lääkitystä tarkistaa.
En ole tullutkaan miettineeksi tuota lääkkeiden vaikutusta,joskus olen kyllä huomannut,että uutta mielialalääkettä aloittaessa on ollut jonkin aikaa todella maaninen olo.Ja olen kyllä puhunut kallon kutistajalle noista jutuista,mutta mitään muuta siinä ei tehty kuin lisättiin annostusta 200mg
Sitten noista huumausvaikutuksista oon yrittäny lievittää pahaa oloa noilla vahvoilla kipulääkkeillä kuten panacod ja tramal(morfiinijohdannainen kait).Ja juuri tuohon jälkimmäiseen jää eräänlaisesti koukkuun, koska tulee niin pirteän pösilö ja levollinen olo,että tuntuis kuin ois pilvessä,mutta jälkiseuraukset on kauheita oksentelua ja päänsärkyä,joka saattaa kestää jopa pari päivää.Onneks olen viimeaikoina pysynyt mokomasta myrkystä erossa.Älkää ikinä vaan kokeilko muuten kuin kipulääkkeenä!!Monille tulee just kahvistakin vierotusoireita,et noi vierotusoireet on kahta kauheemmat,mutta ei nyt sentään yhtä pahat kuin huumeissa.
Tosi hieno saavutus ,kun pääsit irti huumeist;)
Ja parempaan päin oot menossa ja jatka vaan samaan malliin!
Mäkin yritän parhaani mukaan selviytyä tästä masennussotkusta...
Moikka vaan. Minäkin sairastan masennusta. Minulla on lääkkeenä Subrium kapseli 50mg. Vaikka olisin kuinka masentunut ja otan aamulla klo: 9,00 subriumin niin minua alkaa naurattamaan kovasti. Se vain yksinkertaisesti tulee se anuru. Subriumia olen syönyt vuodesta 2004 lokakuusta.Ensinmmäisen kapselin kun suuhuni laitoin ja vaikutusta odottelin rupesin nauramaan todellisesti oikein ääneen.Aamulla klo. 9,00 makasin sängyssä ja nauroin.Kyllä vaan Subrium on se paras lääke minulle. Sen avulla minä pysyn pirteänä ja saan nauraa vaikka kuinka olisin masentunut.Olen psyykkisesti sairas ja tämä sairaus kulkee suvussani. Koko suku on sairas isovanhemmat ja kaikki.Mutta kannattaa sitä Subriumia kokeilla siinä ei ole mitään sivuvaikutuksia. Siitä saa energiaa ja nauru on taattua.T: SuomiNeito vm -78-
Taidan pysyä luontaistuote ja yrttilinjalla.
Haittavaikutukset
Supriumin käytön aikana voi ilmetä seuraavia haittavaikutuksia: väsymys, uneliaisuus, parkinsonismi (ja muut samantyyppiset oireet kuten vapina, kohonnut verenpaine, lihasjännitys, heikentynyt liikuntakyky ja epätavallisen runsas syljeneritys), erilaiset psyykenlääkkeille tyypilliset neurologiset oireet (pakkoliikkeet, jäykkyys, fyysinen levottomuus ym.), verenpaineen lasku noustessa makuulta seisomaan (ortostaattinen hypotensio), maidoneritys, rintarauhasten suureneminen, seksuaalitoiminnan häiriöt, kuukautishäiriöt sekä painonnousu.
Eräs harvinainen haittavaikutus, joka saattaa ilmetä useimpien psyykenlääkkeiden käytön yhteydessä, on neuroleptioireyhtymä. Tähän vaaralliseen tilaan liittyy selittämätöntä kuumeilua, lihasjäykkyyttä ja yleistä huonokuntoisuutta. Tämänkaltaisten oireiden ilmaantuessa on tärkeää ottaa välittömästi yhteys lääkäriin. Erittäin harvinaisissa tapauksissa on raportoitu vakavia sydämen rytmihäiriöitä.
http://www.syomishairioistentuki.fi/phpBB2/viewtopic.php?t=1333
Masennuslääkkeet ja neuroleptidit tuhoavat pitkäaikaisessa käytössä aivoista monia reseptoreita, joten niiden käyttöä tulisi välttää, mikäli mahdollista. Muuten joutuu sitten olemaan looppuikänsä lääkistyksessä.
Tässä teorioita:
- mahdollinen maanisdepressio
- sinulle huonosti sopivat lääkkeet, jotka aiheuttavat hallusinaatioita (kuten joku sanoikin)
- olet vain ns. "herkkä ihminen" ja kykenet "psyykkaamaan itsesi" aikamoiseen kuntoon
- että talossasi/huoneistossasi tosiaan kummittelee (älä pelästy) ja sinä aistit sen herkkänä ihmisenä
Minulla ei ole minkäänlaista kokemusta huumeista, eikä tule. Psyykenlääkkeen vertaaminen huumeisiin on minusta täyttä potaskaa, jota tällä palstalla ei pitäisi esittää lainkaan. Lääkkeiden tehtävä on korjata niitä aivokemian häiriöitä, jotka perimmältään ovat masennuksen taustalla ja antaa tilaa muulle toipumiselle. Huumeiden funktio onkin jo sitten ihan toinen, kuten kokemuksesta tiedät
Lasin viiniä voi hyvällä omalla tunnolla ottaa lääkityksen aikana, eikä siitä ainakaan minulle ole aiheutunut minkäänlaista haittaa tai huonoa oloa. Huumeisiin en koskisi lääkityksen aikana enkä sen jälkeen viiden metrin kepilläkään.
psykoottinen masennus. Täällä on ollut kovin erilaisia mielipiteitä lääkkeistä. Lääkityksestä päättäminen kuuluu ehdottomasti lääkärille, mutta vertailuna 200mg annos kuulostaa kovin pieneltä. Seroquel ei ole varsinaisesti mielialalääke, se on tarkoitettu alunperin skitsofrenian hoitoon. Sitä käytetään nykyään myös monien muiden sairauksien hoitoon, esim pienellä annoksella unettomuuden hoitoon jne ja annoskoko saattaa vaihdella paljonkin.
Mietin vaan, kun meillä on ollut kovin samanlaisia oireita. Mulla annos on 800mg ja se on nostettu siihen vähitellen n kahden vuoden aikana. Kun annosta on nostettu, ovat harhat pysyneet hyvin poissa.
tietämättömyydessä. Etkö tiedä, että kaikki huumeet Suomessa kannabista lukuunottamatta ovat lääketeollisuuden sivutuotteita.
LSD:tä käytettiin aikoinaan skitosfrenian ja psykoosien hoidossa. Sillä parannettiin alkoholismia. Sitä pyrittiin kehittämään, jotta sen ominaisuuksia olisi voitu hyödyntää. Mutaa hoitovasteet olivat liian ristiriitaisia. Lisäksi lääkkeelle tuli liian suuri viihdefunktio. Eli sitä alettiin käyttää päihteenä. Samten opium pohjaisia lääkkeitä käytetään kipulääkitykseen. Kuten morfiini. Heroiini on lopulta sama aine. Elimistössä heroiini muuttuu morfiiniksi. Kodeiini on myös opium pohjainen lääke. Jota sisältää esim. panacod. Moni onkin tuohon fyysiesti ja henkisesti koukussa. Lisäksi panacod sisältää parasetamolia joka on erittäin tuhoisaa maksalle. Itse opium-johdannainen kodeiini ei ole. Siksi monet #narkkarit" saostavatkin parasetamolin pois lääkkeestä, terveyssyistä.
Extaasi eli MDMA, on amfetamiinijohdannainen vaikutusmekansimi tosin on eri kuin puhtaassa amfetamiinissa. Aine kehittyi SSRI lääkkeiden kehitystyön sivussa. Toimintamekanismi on samankaltainen. Eli vapauttaa Serotoniinia sekä estää myös sen takaisin oton kuten SSRI lääkkeet.
Amfetamiinijohdannaisia käytetään monien käytöshäiriöiden hoidossa, esim ADHD.
Kannabistakin käytetään muualla maailmalla kipulääkkeenä, syöpäpotilailla ja monissa kroonisissa taudeissa se on vähähaittaisin lääke. Ei aiheuta vieroitusoireita, eikä fyysisiä haittoja. Ainut haitta on sen tuottama päihtymystila, joka ei ole aina miellyttävä. Samaten se vaikeuttaa työssä suoriutumista hieman.
Puhukaamme mieluummin päihteistä ja lääkkeistä. Silla suosittelemasi alkoholikin on päihde siinä missä huumeetkin. Ainut mikä sen erottaa huumeista on sen laillinen asema. Alkoholi onkin luokiteltu kansainvälisesti kovaksi huumeeksi. Alkoholia kovemmiksi päihteiski on luokiteltu ainoastaan heroiini ja metamfetamiini, eli molemmat suonensisäisesti käytettävät huumeet. Lisäksi vaarallisemmaksi ja kovemmaksi huumeksi kuin alkoholi on luokiteltu tutut ja turvalliset diatsepaamit, eli bentsot Diapam tenox, mitä näitä nyt on.
Lääkkeiden ja päihteiden/huumeiden funktio on lopulta sama. Muuttaa ihmisen aivokemiaa niin, että ihmisellä olisi hyvä olla.
Ongelma vain noissa kaikissa on se, että laskutilat eli ne vierotusoireet tai sivuoireet ovat olemassa. Ja ne tulevat läkkeiden tai päihteiden käytön lopettamisen jälkeen ennenpitkää eteen kuitenkin.
Lisäksi minua hieman huvittaa tuo, että voit ottaa lasin viiniä hyvällä omalla tunnolla.
Alkoholi on ainut huume jolle ei ole lääkinnällistä käyttöä löytynyt vieläkään. Vaikka se on ollut laillinen huume jo pitkään.
Alkoholi aiheuttaa länsimaissa suurimmat sosiaaliset ja henkiset ongelmat. Alkoholi esim aiheuttaa ihmiselle psyykkisiä ongelmia 4 kertaa helpommin kuin kannabis. Kannabiksen tai vaikka niinkin vaarallisen huumeen kuin LSD käytön jälkeen ei tule krapulaa, kuten alkoholista.
Eli ei ole aamulla mielialan laskua tai morkkista tai fyysistä huonoa oloa.
Elimistän ei tarvitse taistella myrkytystilaa vastaan kuten alkoholissa, kun kumpikaan päihde ei ole toksinen eli myrkyllinen.
Joten on naurettavaa kaksinaismoralismia puolustella täällä jotain alkoholin käyttöä, ihan niinkuin se laillisuutensa vuoksi olisi sopivaa käyttää.
Mielenterveysongelmista kärsivän ihmisen ei tule käyttää mitään päihteitä. Varsinkaan alkoholia. Se on yksi pahimmista, joka vie mieltä alaspäin.
Ei toki mitkään muutkaan päihteet ainakaan auta.
Mutta jos haluaa joskus päihtyä. Niin kannattaa kokeilla kahvia tai teetä tai polttaa vaikka yksi tupakka, mikäli ei ole addiktioherkkä ihminen. Tupakka auttaa hermostuneisuuteen.
Itse alkoholin vähäinenkin käyttö, pari lasia tekee kaiken lääkityksen tyhjäksi ja ajaa minut aamulla itsetuhon partaalle.
Pilveä kestän polttaa joskus, se on minulle sopivan mieto päihde kun haluaa relata. Mutta se onkin laitonta, joten en suosittele kellekään. Eikä sekään nyt täysin haitaton ole. Mutta mielialan laskua siitä ei tule kuten alkoholista. Siinä saa alkuun vain pirunmoisen ahdistuksen, joka kyllä onneksi laantuu.
Siis alkoholi on oikeasti huume, se nyt kannattaisi käsittää. Esim päihdelinkin lääkärit ovat sanoneet, että jos alkoholi keksittäisiin vasta nyt, niin se joutuisi erittäin vaarallisten huumausaineiden listalle välittömästi. Eikä sitä koskaan laillistettaisi enää.
Moni, ei ehkä tiedä sitäkään totuutta, että suurin osa Suomen mielenterveysongelmista johtuu juuri suoraan alkoholista. Ja sen tajuntaa muuttavista ominaisuuksista. Herkille ihmiselle pienetkin määrät aiheuttavat persoonallisuus ja itsetunto etc... muita kuten moraalisia häiriötiloja. Samaten se on jo kemiallisesti sellainen aine, että se fyysisesti vaikuttaa aivojen serotoniini aineen vaihduntaan. Alkoholi aiheuttaa aivoissa pysyvää tuhoa.
Samaten alkoholin aiheuttamia mielenterveysongelmia epäsuorasti ovat alkoholistiperheissä kasvaneiden lasten ongelmat. Parisuhteessa molemmat sairastuvat jos toinen käyttää alkoholia. Se tuottaa eniten mielipahaa jo kohtuukäytettynä, kuten olet varmaan havainnut. Miesten ryyppyreissut harvoin kovin hyvin päättyvät. Pettämiset putkareissut avioerot. etc... Alkoholin aiheuttamia lopulta kaikki.
Joten suosittele sinä sitä vain.
Itse aen alkoholiin koskisi viiden metrin kepilläkään, kun olen mielenterveysongelmissa.
Ennemmin vaikka mietoja huumeitam, jos pakko jotain rentouttavaa on ottaa.
Tosin pysyn kyllä nolla linjalla, nyt kun on vaikeaa aikaa henkisesti.
Juon edelleenkin sen viinilasilliseni silloin tällöin ilman minkäänlaisia omantunnon tuskia. Siihen ei minulla liity addiktia, eikä tule.
Viinin nauttimisesta olen keskustellut oman lääkärini kanssa ja tiedän ihan tarkkaan mikä on sallittua ja mikä ei. Lasi viiniä ei edes lääkityksen aikana ole "huumaava", ainoastaan hyvä ruokajuoma kunnon aterian kanssa ilman juopumistarkoitusta
Huumeita tai niiden johdannaislääkkeitä käyttäkööt ne keitä huvitta, ei kuulu minulle, mutta minulla voi olla niistä oma mielipiteeni, kuten tietysti sinullakin alkoholista.
Tarkennan vielä, että en suositellut alkoholia kenellekään. Kerroin ainoastaan omasta pikku lasillisestani ja jokainen saa oman käyttönsä ratkaista itse tykönään. Ja vielä; minulle on suhteellisen yhdentekevää, huvittaako se sinua tai ei.
Kiitos kuitenkin tuosa esseestä; näit paljon vaivaa sen eteen ja lupaan viikonlopun aterialla juomani viinilasin kohottaa sen kunniaksi.
Nautinnollisia hetkiä jointtien kanssa.
Saathan sinä kemiallisin reaktioin vaikka puusta johdannaisen, jota voit sitten hengitellä. Olikohan sanomasi mikä? Todistelusi ei poista sitä tosiasiaa, että hyymeista ja oikeista lääkkeistä ei kannata puhua samaan aikaan, koska siinä välissä on se kemiallinen prosessi. Lääkkeet ovat tutkittuja, johdannaisesi eivät.
Ja kun sanoit: "Alkoholi on ainut huume jolle ei ole lääkinnällistä käyttöä löytynyt vieläkään", olet tässäkin väärässä. Juuri on tehty väitöskirjakin. No joo, alkoholin käyttöä ei voi puolustella, mutta faktat faktoina. Ei voi puolustella huumeiden käyttöäkään.
Ja "Alkoholi esim aiheuttaa ihmiselle psyykkisiä ongelmia 4 kertaa helpommin kuin kannabis" on sekin huuhaata. Kannabis rumsaasti käytettynä vaikuttaa erityisesti tunnesäätelyn alueisiin aivoissa ja aikaansaa väsymystä, velttoutta, masentuneisuutta, ahdistuneisuutta ja sekavuutta tai paniikkikohtauksia. Miten selititkään alkoholin 4 kertaisen riskin psyykkisiin ongelmiin? Ai niin krapulaa ja morkkista ei tule, tuota tuota, se ei varmaan ole se väärinkäyttäjän suurin ongelma, vai?
No joo, tämä nyt vaan oli yksi mielipiteen "korjaus".
joista on saatu näyttöä, että olisi jotain hyötyä. No kuten Ranskassa tehtiin tutkimus, jotta punaviini olisi hyväksi verenkierrolle. No tutkimuksen maksoi viiniteollisuus. Joten lopputuloskin on ymmärrettävä.
Punaviinissä todellakin on ainesosia ja hivenaineita, jotka edistävät terveyttä. Se terveyttä edistävä ainesosa ei valitettavasti ollutkaan alkoholi vaan muut aineet, joka tutkimuksen loppuraportissa, mainittiin hyvin vaikein sanakääntein, jottei sitä kukaan oikein käsittänyt tai sihen erityisemmin tarttunut. Se asia vain sivuutettiin.
Samaten Viimeaikainen tutkimus oluen terveysvaikutuksista pitää paikkansa, mutta edelleenkin se alkoholi ei ole terveyttä edistävä osa, vaan muut oluessa olevat hivenaineet.
Eli alkoholiton viini tai olut on terveysvaikutteisin, koska niissä ei ole terveysvaikutuksen kumoavaa kemiallista liuotinta alkoholia.
Lääkket ovat tutkittuja johdannaisia. Huumeetkin ovat tutkittuja johdannaisia.
Niin tuossa lääkkeiden tutkinnassa, ongelman muodostaakin niiden lyhyt tutkimusaika. 5 vuotta eläinkokeita, ei kerro mitä lääkeaineet ihmisen psyykkeelle tekevät. Sitten kun kokeillaan 5-vuotta ihmisillä, niin tulokset alkavat näkyä.
Olemmehan nähneet useiden lääkkeiden poistumisen sen jälkeen markkinoilta kun niiden sivuvaikutukset olivat lopulta haitallisempia kuin hoitovasteet. Eli todelliset ihmiskokeet alkavat lääkkeillä sitten kun jakelulupa myönnetään apteekkeihin. siksi, en uusimpia lääkkeitä uskalla kokeillakaan.
Esim SSRI-lääkkett ovat suht. uusia tulokkaita.
Niiden vaikutukset seksuaalisuuteen ovat järkyttäviä ja muuhun fysiikkaan ovat järkyttäviä. Mielestäni, jos esim mielenterveysongelman syynä on vaikka talousvaikeudet, niin jos niitä oireita hoidettaessa käytetään lääkkeitä, joilla ihmisen fyysinen terveys järkkyy, niin olen sitä mieltä, että syvemällä suossa ollaan sen masennuksen kanssa tuolloin. Fyysisen terveyden kuitenkin ihminen priorisoi ylemmäksi kuin talousongelmat. Nio siinä sitten voi lopulta olla fyysiset ongelmat lääkkeistä johtuen ja talousongelmat vielä päälle.
Ehkä se on vaikeaa ymmärtää ihmiselle, joka ei ole huumeita käyttänyt, miten ne lopulta vaikuttaa.
Itse olen käyttänyt huumeita ja lääkkeitä. Minulle ne kaikki ovat suunnilleen samaa "mömmöä". Kokemus ja Siperia opettaa.
Vaikutus on mielialaan. Lääkkeet ovat vaikutuksiltaan mietoja, mutta viekkarit ja sivuoireet niistä tulevat kuitenkin.
Lääkkeet eivät todellakaan ole ongelmattomia.
Voisin etsiä sulle jopa linkin, missä on tehty yliopistossa tutkimus siitä, että alkoholi todela aiheuttaa neljä kertaa helpommin psyykkisiä ongelmia kui alkoholi.
Kuitenkin mielestäni tämä on väärä palsta keskustella huumeista, ja päihteistä sen enempää.
Mieluummin kannattaisi koettaa keskustella noista lääkkeistä. Itsekin toivoisin, että löytyisi näihin omiin mielenterveysongelmiin sopivia lääkkeitä.
Tähän asti tosin olen vain kokenut pettymyksiä ja vaikeuksia lääkkeiden kanssa.
Joten koetan sinnitellä ilman. Sitten otan enää vasta jotain, kun alkaa itsemurha ajatukset olla päällä. Koska jos vähemmästä oten, niin vajoan vain noiden lääkkeiden suohon taas syvemmälle ja nousu on taas vaikeampaa.
Kysyit tuossa, että mikä on lopullinen sanomasi.
Se on se, että koska lääkkeiden ja huumeiden kemiallinen koostumus on aina joiltain osin sama, niin ne ongelmatkin ovat usein samat.
Ei ongelmatonta lääkettä ole olemassakaan.
Lasku tulee aina jossain vaiheessa maksettavaksi. Siis se "henkinen velka" eli kemiallinen tasapaino päänsisällä.
Esim. SSRI-lääkkeiden viekkarit johtuu siitä, että aivot sopeutuvat tilaan jossa jokin vieras kemiallinen aine estää serotoniinin takaisin oton. No aivot tuottavat aikansa serotoniinia kuten ennen sen "vajaan" määrän. No ihmiselle tulee tästä onnellisempi olo, kun serotoniinitaso on takaisinoton estäjän takia suurempi.
Seuraus voi olla: toleranssin hidas kehittyminen. Aivot tuottavat vähemmän serotoniiniä, koska kemiallinen epätasapaino tila vieraasta aineesta, on ihmisluonnon korjattava. Eli lääkitystä on lisättävä, jotta serotoniini taso pysyy hyvänä ja olo miellyttävänä. Seuraus aivojen serotoniinin tuotanto laskee edelleen.
Tässä vaiheessa on alettava lääkityksen alasajo, koska lääkitys ei sopinut henkilölle.
Sitten ollaankin suossa. Serotoniiniä ei aivot tuota enää kuten ennen lääkken takia. Ja lääkitys pitää ajaa alas, koska se ei toiminut ao. henkilöllä. No voi kuvitella seurauksen vähemmän serotoniininestäjää aivoissa, vähemmän serotoniinin vaikutusa. Seuraa syvempi masennus. Samaten jos on vielä noita SSRI: lääkkeiden aiheuttamia orgasmivaikeuksia, niin avot. Ompa melkoinen soppa.
Mielestäni lääkityksellä vain siirretään lopulta ongelmia, ei niitä ratkaista. Mielenterveysongelmien syyt ovat usein varmaankin enemmän elämän tilanteissa, kuin että ne johtuisivat ihmisen fyysisistä vioista.
Tietysti jos todetaan, että ihmisellä on fyysinen ongelma mielenterveydessä, niin ei ole paljon muita vaihtoehtonja kuin lääkkeet.
Mutta jos mielenterveysongelmat johtuvat elämäntilanteesta, niin on erittäin kyseenalaista koettaa niitä kemiallisesti hoitaa.
Sinulla ei ilmeiseti ole kovin vakavia mielenterveysongelmia. Koska lääkäri on sallinut alkoholin käytön.
Minulta lääkäri sen "kielsi" Vaikken sitä käytäkään. Sanoi vain, ettei sitten alkoholia yhtään. Samaa on muillekin vakavista ongelmista kärsiville tuputettu täällä. Voihan se olla lääkäreistäkin kiinni.
En minä niitä jointteja enää viitsi. Olen ihan tarpeeksi sekoittanut päätäni jo elämäni aikana.
Päihteitä, lääkkeitä, urheilua, uskontoa. Kaikkea on kokeiltu.
Päihteetön ja lääkkeetön elämä tuntuu nyt hyvältä, vaikka masentaakin aika paljon. Mutta koetetaan kestää.
Tuossa vain tulee itsellenikin naurettavan kuuloisena asiana se, että kai se kannabis on vaarallisin huume lopulta. Kaiken tämän oman elämäni sotkujen jälkeen huumeet, viralliset lääkitykset terapiat etc.... niin ainut mikä ei minua ole sotkenut tai aiheuttanut minulle vakavaa haittaa tai on auttanut yli vaikeiden aikojen on ollut se.
Yhteen aikaan join liikaa kahviakin, olin niin hermostunut ja ahdistunut aina sen kanssa. Joten lopetin sen niin hermostuneisuus, ahdistus ja unettomuus poistui.
Alkoholilla koetin turrutaa heroiininhimoa. Se oli typerää, eikä toiminut ollenkaan. Onneksi en jaksanut kuin pari kolme kuukautta. Sitten polttelin taas pilveä. Oli viekkarit yhtäaikaa alkoholista heroiinistä ja lääkärin määrämistä bentsosta. Se oli rankkaa aikaa, mutta pilvellä selvisin sen ajan ohi.
Taitaa olla mulla vain niin syvät antipatiat tuota alkoholia kohtaan, koska siitä se kaikki minulla alkoi. Kännipäissään tuli kokeiltua jotain rauhoittavia lääkkeitä, kun tyttöystävä niin suositteli. No sitten kuvioon tuli muutakin, extaasia amfetamiiniä. Selvinpäin tietysti kaduin kaikkea kännissä söhellystäni.
En minä siitä alkoholista, sitten enää pitänytkään. enkä ole koskaan pitänyt. En ole paljoa juonutkaan elämäni aikana.
Huumeet olivat minulle sopivampia, mutta en tiennyt niiden kovien aineiden todellista luonnetta, ennenkuin oli jo hiukan myöhäistä.
Heroiini oli tunne, kuin olisi ollut orgasmissa koko ajan. Metamfetamiinin vauhti oli kova. ajatukset juoksi päässä noin niinkuin 1000 vuoden historia avautui sekunnissa.
Sitten laskutilatkin oli vastaavia. Ihan kuin olisi elämä ollut pysäytetty kuva. Asiat meni niin hitaasti. Pelkotilat vainoharhat. Persoonallisuushäiriöt. Se on edelleen niinkuin musta aukko päässä. LSD pysäytti, sitten sen päihteiden käytön. Se "riisui" niin alasti, että näki itsensä hetken niin estottomasti, että hämärästi tajusi, että pakko lopettaa kaikki.
Huh tulipahan purettua nyt tätä elämäänsä tässä.
Sorry meni aika aiheen sivuun. Vaan helpottaa itseään kun kirjoittaa jotain.
Jos sinulla on pelkkä seroquel, joka ilmeisesti on psykoosilääke niin miksi sinulla ei ole masennuslääkitystä?
Lisäksi tuntuu, että psykoosilääkituksesi on väärä. Minullakin kesti 5 vuotta ennenkuin löytyi oikea, eli kärsivällisyytä. Voi myös käydä niin hyvä säkä, että löytyy kerralla oikea.
Asiat ovat kyllä niin huonosti, että sinun täytyy mennä sairaalaan vaihtamaan lääkettä: se kestää viikkoja ei kuukausia. Varsinkin, jos et hommaa itseäsi pakkohoitoon vaan menet vapaasta tahdosta( en nyt muista sen vaihtoehdon nimeä).
tsemiä, et sinä parissa sairaalaviikossa laitostu.