Vilkuilin väsyyneenä koulunpihan oppilaita.
Silmä-luomeni tahtoivat painua alas ja vaipua unien maailmaan, mutta niin ei saanut käydä.
Parasystäväni Tiina juoksi minua vastaan nauraen ja oli vähällä horjahtaa, mutta jatkoi matkaa luokseni.
"Sanna! et ikinä arvaa...",Tiina sanoi hihittäen.
Katsoin kysyvästi Tiinaa.
Tiina liikahti askeleen minua lähemmäksi ja kuiskasi. "sain kutsun Jannen bileisiin".
Katsoin hämilläni Tiinan onnellisia silmiä.
Vilkaisiin Janneen, jonka ympärillä pyöri lauma tyttöjä.
"sinulla tulee olemaan hauskaa", sanoin hiljaa.
Tiina katsahti minuun "ETKÖ SINÄ SAANUT KUTSUA!?",Tiina huusi järkytteenä ja lähes kaikki kääntyivät katsomaan Tiinaa.
Tiina lehahti punaiseksi ja huudahtí "ettekö ennen ihmistä ole nähneet".
Sitten en kuullut enempää ja silmäluomeni vaipuivat alas ja äänet katosivat.
Jalkani eivät enään kantaneet velttoa ruumistani vaan lysähtivät maahan.
päätäni jyskytti ja kipu päässäni voimistui.
yritin avata silmäni, mutta ne olivat tiukasti kiinni.
Tunsin kylmän henkäyksen kulkevan lävitseni ja sitten lämpimän.
Kauhuissani yritin saada aivojani työskentelemään ja selvittää mitä oli tekeillä.
Tunsin, että minua nostettiin jonnekkiin.
Joku tai jokin kantoi minua ja se kuka nyt minua kantoikin kulki ripeästi ja ikään kuin yritti viedä "saalistaan" piiloon.
Sitten pitkä ja hiljainen pimeys vallitsi sisälläni.
Kyllä minä herään, vakuutin itselleni.
(jatkanko?)
Silmä-luomeni tahtoivat painua alas ja vaipua unien maailmaan, mutta niin ei saanut käydä.
Parasystäväni Tiina juoksi minua vastaan nauraen ja oli vähällä horjahtaa, mutta jatkoi matkaa luokseni.
"Sanna! et ikinä arvaa...",Tiina sanoi hihittäen.
Katsoin kysyvästi Tiinaa.
Tiina liikahti askeleen minua lähemmäksi ja kuiskasi. "sain kutsun Jannen bileisiin".
Katsoin hämilläni Tiinan onnellisia silmiä.
Vilkaisiin Janneen, jonka ympärillä pyöri lauma tyttöjä.
"sinulla tulee olemaan hauskaa", sanoin hiljaa.
Tiina katsahti minuun "ETKÖ SINÄ SAANUT KUTSUA!?",Tiina huusi järkytteenä ja lähes kaikki kääntyivät katsomaan Tiinaa.
Tiina lehahti punaiseksi ja huudahtí "ettekö ennen ihmistä ole nähneet".
Sitten en kuullut enempää ja silmäluomeni vaipuivat alas ja äänet katosivat.
Jalkani eivät enään kantaneet velttoa ruumistani vaan lysähtivät maahan.
päätäni jyskytti ja kipu päässäni voimistui.
yritin avata silmäni, mutta ne olivat tiukasti kiinni.
Tunsin kylmän henkäyksen kulkevan lävitseni ja sitten lämpimän.
Kauhuissani yritin saada aivojani työskentelemään ja selvittää mitä oli tekeillä.
Tunsin, että minua nostettiin jonnekkiin.
Joku tai jokin kantoi minua ja se kuka nyt minua kantoikin kulki ripeästi ja ikään kuin yritti viedä "saalistaan" piiloon.
Sitten pitkä ja hiljainen pimeys vallitsi sisälläni.
Kyllä minä herään, vakuutin itselleni.
(jatkanko?)
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.