Hei!
Onko neuvoja mitä tehdä kun poika 10.v itkee maanantaiaamuisin ja maha/pää on kipeä. Ennen sosiaalinen poika kertoo kuinka kaverit karttavat häntä koulussa ja keksivät tekosyitä etteivät voi tavata vapaa-aikana. Viikonloppuina harrastukset ovat telkun katselu ja pelaaminen tietokoneella.
Opelle asiasta kerrottu, ei ole tätä huomannut.
Onko neuvoja mitä tehdä kun poika 10.v itkee maanantaiaamuisin ja maha/pää on kipeä. Ennen sosiaalinen poika kertoo kuinka kaverit karttavat häntä koulussa ja keksivät tekosyitä etteivät voi tavata vapaa-aikana. Viikonloppuina harrastukset ovat telkun katselu ja pelaaminen tietokoneella.
Opelle asiasta kerrottu, ei ole tätä huomannut.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Sinuna ottaisin uudelleen yhteyttä opettajaan. Kaikki opettajatkaan eivät huomaa tarkasti ottaa huomioon lasten suhteita; pinnalta voi näyttää, että asiat ovat hyvin. Onko luokassa joku, joka on sanonut jotain ikävää erityisesti sinun pojallesi?
Juttele pojan kanssa ja kuuntele tarkkaan. Lasten pienetkin vinkit ovat tärkeitä. Usko lastasi, he än tietää tarkemmin oman tilanteensa kuin aikuiset. Mutta joskus lapsetkin saattavat tietysti kuvitella. Onko joku tyyppi hankala poikasi mielestä? Onko joku arvostellut pojan vaatteita tms.? Onko joku ehkä kateellinen?
Sano, että kenelläkään ei ole oikeutta käyttäytyä rumasti poikaasi kohtaan, eikä pojalla muita kohtaan tietenkään. Ja että aikuisen täytyy saada tietää asiasta. Korosta sitä, että vaikka jonkun puheet haavottaisivat ja joku yrittäisi haastaa riitaa tai on esim. kateellinen pojallesi, niin siihen ei saa alistua. Neuvo välttämään mahdollista hankalaa tapausta, mutta sano myös että hankala tapaus ei ole luultavasti kotona oppinut kunnon mallia ja aikuisten tehtävä on nyt osoittaa hänelle/heille, missä kohtaa kulkee oikea tie.
Ja jos poika sanoo, että koko joukko häntä syrjii, on otettava yhteys opettajaan ja sitten joidenkin muiden poikien vanhempiin, että juttelisivat tästä kotona. Lapset lähtevät helposti mukaan, jos joku alkaa mielipidejohtajaksi; läheskään kaikki eivät tule ajatelleeksi ns. omilla aivoillaan.
Pyydä, että opettaja ottaa ankarasti luokalle asian puheeksi. Ketään ei saa jättää ulkopuolelle!
Ole kuitenkin tarkka, että et lähde vihamielin selvittämään asiaa. vaikka tunnetkin takuulla itsesi vihaiseksi. Tällaista sattuu lasten välillä, ja se kuuluu kasvamiseen, mutta sinun poikasi on nyt saatava joukkoon mukaan nopeasti.
Ennen kaikkea, käske pojan pitää pää kylmänä ja mieli iloisena - ulospäin ei kannata näyttää, että voi huonosti. Käske purra hammasta, että hän on hieno poika! Ja luota sinä itse siihen, että hän pystyy tämän tilanteen hoitamaan.
Jos tilanne vaan jatkuu, eikä opettajan otteista ole apua, ota yhteyttä rehtoriin.
Toivottavasti tilanne paranee näillä rauhallisilla keinoilla.
näyttää siltä että poikaa kiusataan. Voi olla vaikea ottaa selvää mistä johtuu mutta on elintärkeää että se loppuu nopeasti. Eli härkää sarvista. nyt pitää toimia. Poikasihan on sosiaalinen, mutta vaikeehan se on olla kun kiusataan! Ilmeisesti tuota on jatkunut kun hän oireilee viikon alussa. Puutu asiaan ja keskustele kuten edellinen kirjoittaja hienosti minun mielestäni neuvoi. Usko lastasi. Tsemppiä teille kummallekin.
kannattaa mielestäni kyllä puolustautua. Vanha pätevä totuus on että sitä kiusataan jota ei puolustuaudu. Kiusaajat ovat pelkureita ja lopettavat kun saavatkin vastustusta.
Lastasi siis ilmiselvästi kiusataan!
Ryhdy heti vaatimaan koululta/ opettajalta/ rehtorilta toimenpiteitä asian suhteen.
Älä anna asian muhia itsekseen ja jätä sitä siihen, että vain rohkaiset omaa lastasi. Se ei auta. Kiusaajat on saatava kiinni ja valvontaan.
Muutoin voi käydä niin kuin meillä: jokaisen loman jälkeen kouluun paluu aina vain hankalampaa, lopulta lapsi ei pystynyt enää menemään sinne lainkaan, vaan alkoi saada paniikkikohtauksia, jos joskus pääsi kouluun asti, ja sairastui vaikeaan masennukseen.
Nyt vuoden kuluttua onneksi jo valoa näkyvissä.
Mielestäni poikaasi selvästi kiusataan koulussa.Nuo oireet ovat tyypillisiä jännitysoireita.Pyydä poikaasi kertomaan lisää koulun tapahtumista,ja myös vapaa-ajasta. Älä vähättele tai liioittele hänen kertomisiaan.
Ota yhteyttä kouluun,opettajaan uudestaan (hän ei välttämättä ole ehtinyt kiinnittää asiaan huomiota),samoin rehtoriin, koulun terv.hoitajaan ja kuraattoriin/psykologiin tarvittaessa.
Syy ja tapahtumat on selvitettävä pikaisesti, älä anna tilanteen pitkittyä.
meillä myös vatsaoireita yms.
Lapsi ei näe koulussa mitään positiivista, koska kuuntelee kaiket päivät jonkin sortin haukkumista.
Kouluun soittaminen helpottaa tilannetta noin viikoksi.
On surullista, että niin moni lapsi joutuu kokemaan kiusaamista vuosikausia.
Oma lapsuus oli tuollaista. Olin paljon yksin. Minua kiusattiin vaatteiden takia, koska meillä ei ollut varaa ostaa merkkivaatteita. Ala-aste oli piinaavaa tuskaa, odotin vain, että se joskus loppuu. En olisi kestänyt, jos äiti ja isä eivät olisi joka päivä kannustaneet ja kehuneet niitä juttuja, joissa olin hyvä. Olin nimittäin koulussa hyvä monissa oppiaineissa. Iltaisin leikin sisarusten ja joskus viikonloppuisin serkkujen kanssa. Kavereita ei ollut kuin joskus. Yksi hyvä kaveri muutti pois, kun hänen vanhempansa saivat työpaikat eri paikkakunnalta. Sitä se lapsuus oli monta kertaa. Itku kurkussa piti lähteä kouluun nälvittäväksi. Kouluun soittaminen ei auttanut. Yläasteella samat tyypit jatkoivat samaa kierrettä. Onneksi iän tuoma varmuus ja harrastusten kautta saamani positiivinen palaute jotenkin auttoivat jaksamaan. Sain itseluottamusta siitä, että olin koulussa tosi hyvä ja oppivainen. Kiusaaminen ei silti ollut helppoa. Kun menin lukioon, osa näistä henkilöistä onneksi lähti ammattikouluun enkä ole heitä sen jälkeen nähnyt. Osa heistä tuli lukioon, mutta koska sinne tuli paljon muitakin, tilanne helpottui ja sain uusia kavereita. Nykyään aikuisena akateemisesti koulutettuna, hyvässä asemassa olevana ihmisenä olen nähnyt näitä entisiä koulukiusaajia. Joillakin heistä menee ihan hyvin, mutta joillakin on elämä luisunut tosi huonolle mallille. Kerron tämän siksi, että kannustakaa lapsianne jaksamaan koulussa ja opiskelemaan, koska se vaikuttaa tulevaisuuteen. Äitini aina sanoi, että hetken aikaa on vaikeaa ja sitten se helpottaa. Luotin siihen ja kestin sen 9 vuotta. Tiesin käyväni koulussa vain sen takia, että opin siellä tärkeitä asioita jatkokoulutusta varten ja ennen kaikkea omaa elämääni varten. Tuon tiedostaminen jo varhain auttoi jaksamaan. Olen todella kiitollinen vanhemmilleni, että he jakoivat nämä tuskat kanssani ja auttoivat minua opiskelemaan vaikeuksista huolimatta. Minusta kasvoi vahva aikuinen, jota ei enää kiusata tai pomputella. Toivon teille kaikille paljon voimia ja lapsillenne menestystä elämässä.