mulla on niin paha olla tällä hetkellä. Kyyneleet vaan valuu, mutta tää tuska ei lähde minnekään. Tuntuu ettei millään oo mitään väliä.
Oon ollut lapseni kanssa jo monta vuotta yksin, ilman turvaverkkoa, siis minkäänlaista. Päivät menee opiskellessa, illat siivotessa ja passatessa, tuntien syyllisyyttä ettei jaksa kaikkea.
Nyt tuli sellainen tunne etten taida jaksaa enää päivääkään.... en ihan oikeesti tiedä mitä huominen tuo tullessaan enkä tiedä haluanko edes.
Joka päivä taistella väsyneenä, kun lapsi kyselee ja touhuaa ruuhkabussissa, toive siitä että saisi edes hetken omaa aikaa, mutta ei.... ei ikinä....
ja sit kun kerran hermostut niin hirveä syyllistäminen mutta kukaan ei AUTA!!!!!!
Oon ollut lapseni kanssa jo monta vuotta yksin, ilman turvaverkkoa, siis minkäänlaista. Päivät menee opiskellessa, illat siivotessa ja passatessa, tuntien syyllisyyttä ettei jaksa kaikkea.
Nyt tuli sellainen tunne etten taida jaksaa enää päivääkään.... en ihan oikeesti tiedä mitä huominen tuo tullessaan enkä tiedä haluanko edes.
Joka päivä taistella väsyneenä, kun lapsi kyselee ja touhuaa ruuhkabussissa, toive siitä että saisi edes hetken omaa aikaa, mutta ei.... ei ikinä....
ja sit kun kerran hermostut niin hirveä syyllistäminen mutta kukaan ei AUTA!!!!!!
Vastaukset 17
Vanhimmat
heti huomenna neuvolasta tai puhut jollekin ystävälle, vanhemmillesi ym. asian kanssa ei kannata jäädä yksin. Voimia sulle.
en uskalla puhua neuvolassa, pelkään että ottavat lapseni pois; kukaan ei voi jaksaa tuota.
Ja mitä he voivat siellä tehdä? Olen hakenut tukiperhettä, mutta aika sosiaaliin menee tuonne n.3kk päähän ja kuulemma ehkä 2008 vuoden alusta olisi realistista ajatella.
Minun vanhempia ei kiinnosta, ja miehen vanhempia en tunne, enkä ole nähnyt vuosiin, kuten en miestäkään......
ei neuvolassa ketään huostaanoteta. Jos muuten olet ollut normiäiti, niin ei muutakun apua hakemaan ja äkkiä.
Ööh..miksi pelkäät lapsenhuostaanottoa ja olet oikeasti masentunut etkä jaksa huolehtia lapsesta?
Lapsen etu tulee olla aina ensin. Neuvola auttaa eteenpäin. Onko lapsesi vielä pieni?
hae rohkeasti apua, tukea kaikkea!!!!!!!!!!!!!!!!!! Älä jää yksin!!
Minä tiedän tunteesi, olin yksin pienen lapsen kanssa vuosia, tuntui ettei valoa ole tunnelin päässä, nyt ihana uusi perhe ja uusi suku mieheni puolelta :)
Voimia sinulle!!
ystäviä,joilta voisit pyytää apua ? Kaipaat lepoa ja jotenkin se on järjestettävä .
Ei rakas ystävä kukaan tule sinun oven taaksesi kysymään, että hei, tarvitsetko ehkä apua!
Sinä saat sitä kunhan haet! Eikö sinulla ole yhtään ystävää jolle puhua / kertoa asiasta ja väsymyksestäsi?
Ota yhteys neuvolaan ja kerro siellä. Ei KELTÄÄN noin vain viedä lasta pois.
Sitten se voidaan viedä pois jos jatkat samaa etkä tee mitään asian eteen... tajusitko!
Onko lapsesi siis hoidossa kun opiskelet? Sellaista se on, lapset vaatii ja välillä "imee" kaiken energian, jos toki heiltä myös saa sitä! Silloin vain kun on liian väsynyt itse sitä ei huomaa kuin vain kaikki negatiiviset asiat.
Tästä lähin kun heräät, katsot itseäsi peilistä ja sanot itsellesi, "tämä on elämäni tähän asti paras päivä, selviän tästä, huomenna on uusi päivä mutta nyt elän tätä päivää", hymyile sille ihmiselle joka sieltä peilistä katsoo.
Ei tämä elämä niin kamalaa ole, lapsesi kasvaa päivä päivältä ja vielä tulee se hetki, kun odottaisit että voi olisipa se vielä pieni ja tulisi tuohon syliin kyselemään "tyhmiä"!
vaan hanki ystäviä jotka voivat olla tukenasi ja myös kastsoa lapsesi perään. älä ikinä mene asiantuntijoiden luo, ellet halua huostaanottoa!
Hei! Missä päin asutte? Tai jos et halua julkistaa, niin me ollaan Oulusta, ja voitaisiin tutustua, haluaisin auttaa. Ymmärrän sun väsymyksen :(
Oletko jo harkinnut itsemurhaa?
perään :/ joka toisia yllyttää itsemurhaan !!!!
Kuka tuossa on yllyttänyt itsemurhaan?
Hänhän vain kysyi että oletko jo harkinnut itsemurhaa!
vapaaehtois työtä tekevistä järjestöistä (SPR esim)jne. Olisiko siellä ketään vaikka "varamummoa, varatätiä jne" teille.
Yksin arjen pyörittäminen ja koko lapsen kasvatuksen ja huollon vastuun kantaminen
on todella vaativa ja raskas tehtävä.
Kysele.
eiks varamummoja oo vaikea saada? kertokaapa pirkanmaalta päin olevat onko täältä mahdollisuutta tällaiseen toimintaan?
, lätkää jne yhdessä sovittuina iltoina.
MLL lastenhoitajapalvelua
(koulutettuja lastenhoitajia) muutaman euron (riippuu) tuntipalkalla ovat lapsen likkana tarvittaessa ja säännöllisestikin vaikka muutamana iltana viikossa.
Joskus kauppojen seinillä myös ilmoituksia (kannattaa haastatella hyvin) lastenvahti hommia tekevistä nuorista.
Myös 4H yhdistykselläkin on ollut joillakin paikkakunnilla lastenhoitoapu toimintaa.
Silmät ja korvat auki; opiskelukaverin pikkusisko, sukulaistyttö jne.
Myös lapsen isän vanhemmilta voi kysyä
ovatko kiinnostuneita tapaamaan lapsen lastaan (kukapa mummo ei olisi, toivottavasti sinua lykästää heidän suhteensa)
ja sitä myöten pikkuhiljaa
jos tahtovat tavata pientä
voivat osaltaa jeesata sinua.
Lapsella jos on kummi, kysy häneltä.
Olen itse tytön ja pojan yh isä ka käynyt aikanaan
läpi hyvin samat vaiheet kuin sinä.Nyt lapset on
jo isoja ja pärjäämme kovasti hyvin.Uupumus,väsymys
toivottomuus oli todella tuttuja tuntemuksia.Ei
edes uskaltanut ajatella humista.Oli joka hetkessä
kylliksi tekemistä.Tuntui että pelkkä ärrän sanominen oli iso urakka.Miten sen jaksoi?Mikä oli keino selviytyä? Minulla se oli rakkauslapsiin.Halu
heidän vuokseen jaksaa.joka ilta pikku pörröpäät uneen haliessa tuli hellyyden kyyneleet.Tajusi miten rakkaita lapset ovat.Monet tunnit meni
heidän untaan katsellessa ja sieltä se voima,usko tuli.Ihmelääkkeitä tuskin on ja jokainen löytää
oman tapansa selviytyä.Isien ja äitien chatissa
on aivan ihastuttavia äitejä.Varmasti löydät mukavaa keskusteluseuraa sieltä kun vaan rohkeasti
menet mukaan.Lapsukaiset,bebs nimimerkit ovat
mitä ihastuttavamipia ihmisiä ja äitejä.Ennen muuta,rakasta lastasi,hänen kauttaa varmasti saat
voimia.Pikku sydämen antama rakkaus on ainutlaatuinen kokemus.
Hei sinä Äiti..kukaan jaksa loputtomasti rakastaa, hoitaa ja hoivata, jos ei saa itelleen pientä lepohetkeä.uupuessa tulee niin monenlaisia tunteita jo lastakin kohtaan.
Hae rohkeasti apua neuvolasta, auttavat varmasti! Itse uskon ammatti-ihmisiin, ne antavat avun, kun ei muualta saa. Se on niiden tehtävä.
MIelestäni Sinä olet avunhuudon jo huutanut ja se on hyvä merkki, neuvolassa arvostetaan sitä ja että olet apua lähtenyt hakemaan. Uskalla ottaa askel ja soita neuvolaan aika. Älä enää mieti.
VOimia Sinulle kovasti.
et siis ole ainut. mulla on kolme lasta eikä ole ketään joka auttais. ja nyt ku ollaan kaikki sairasteltu minä mukaan lukien ja voimat menny siinäkin ja vielä pitäis jaksaa mut ku ei jaksa. voimia sulle oikeen paljon.