Nyt isit kaivataan teidän mielipidettä. Eli ollaan mieheni kanssa mietitty tulevan pienokaisen sukunimeä. Meillä kummallakin ed.liitoista lapsia, miehelläni omalla sukunumellään, minulla exäni nimellä. Meillä ei aikomustakaan mennä naimisiin ja itse haluaisin lapsen olevan minun sukunimelläni, mies hänen. Itselläni painavat perustelut siitä, minkätakia minulle olisi tärkeää että lapsi ja minä oltaisiin samannimisiä. Mieheni lähinnä sanonut ettei kukaan laita lasta äidin nimelle, asialla pitkät perinteet, miehisyyskin kärsii jne.. Mitä mieltä te asiasta olette? perustelkaa puolesta/ vastaan.
Kiitos!!
Kiitos!!
Vastaukset 34
Vanhimmat
että ero tulee (kun se tulee n. 50% tapauksista) etköhän laita lapselle oman nimesi?
omaa nimeäsi. Välitön mielikuva lapsista jolla äitinsä sukunimi on et joko vanhemmat ei oo väleissä tai isästä ei ole tietoa.
iänkaiken on ollu paavonpoikia tai tyttöjä, ja hyvä niin. Eipä jää epäselväksi että lapsella on se isäkin.
Meillä on lapsi mun nimellä. eikä olla erottu tms. eikä ole kukaan kummastellut koskaan...eikä ole miehen miehisyyskään kärsinyt.
Nimilaissa sanotaan, että riitatapauksessa äiti saa päättää sukunimestä. Jos haluat omalle nimelle ja mitään aikomusta ei koskaan ole vihille mennä niin laita omalle nimelle. Tunnen yhden perheen, jossa kaikki kolme lasta on äidin nimellä, vaikka ovat nyt naimisissakin.
Minusta on vanhanaikaista ajatella, että ilman muuta nainen ottaa miehen nimen ja lapsille tulee miehen nimi. Tee niin kuin haluat. Miehellä ei ole paljon sanavaltaa tässä asiassa. Äiti saa kerrankin päättää ihan itse!!
Miten niin kerrankin äiti saa päättää ihan itse??? Mitä lapsen syntymiseen avioliiton ulkopuolella tulee, niin isällä ei ole minkäänlaisia oikeuksia missään asioissa. Vain ja ainoastaan velvollisuuksia löytyy. Äiti voi riistää mieheltä isyydenkin noin vain sormia napsauttamalla.
Meidän perheessämme lapsi sai minun sukunimeni, koska ilmoitin jo ennen ehkäisyn poisjättöä, että sukunimiasia on minulle hyvin tärkeä. Nykyisin lapsen äitikin on samanniminen.
On outoa, että täälläkin naiset ihmettelevät miten joku sukunimiasia voi olla muka niin tärkeä, ja samaan hengenvetoon eivät kuitenkaan halua että lapset kastetaan isän nimelle saatika ottaisivat itse miehensä nimen. Mikseivät, jos kerran asia ei ole tärkeä?
Itse ainakin koen että minun lapsieni kuuluu olla minun nimisiäni... jotenkin se vaan tuntuu niin tärkeältä. Vaimoni olisi puolestani voinut pitää tyttönimensä, muttei kokenut sitä tärkeäksi.
Jos te ette ole naimisissa niin luonnollisinta on, että lapsi kastetaan äidin nimelle.
Minulla on parikymppinen lapsi, joka kastettiin minun nimelleni. Elin lapsen isän kanssa avoliitossa. Myöhemmin menimme naimisiin, mutta pidimme kaikki omat sukunimemme.
En oikein ymmärrä, että miten joku nimi voi olla perheessä yhdistävä tekijä. Kyllä parisuhteessa pitää olla jotain muutakin liimaa kuin yhteinen nimi.
Miksi on luonnollisinta että lapsi kastetaan äidin nimelle? Minusta nimittäin on luonnollisinta että lapsi kastetaan isän nimelle. No, ehkä kyseessä on opittu käyttäytymismalli, ja sinä koet asian noin, mutta muistutanpa kuitenkin ettemme ole tässä maailmassa yksin ja parisuhteessa ja vanhemmuudessa on hyvä osata joustaa välillä sen toisenkin osapuolen tahdon mukaan.
Pahoittelen, että avaan suuni miesten palstalla, enkä ole itse asiassa edes äiti vielä, mutta kerronpa silti: kun meille tulee lapsia, ne saavat minun sukunimeni. Tämä siksi, että asia puolestaan on minulle tärkeä. Mielestäni kummallakaan sukupuolella ei ole mitään erityistä oikeutta suuremmalla syyllä antaa nimeänsä, varsinkaan, jos toinen haluaa tosinpäin. On yhtä sovinistista ja "femakkoista" vaatia juuri oman sukupuolisen itsetuntonsa takia juuri omaa nimeä lapselleen: silloinhan toinen joutuu juuri myöntymään siihen, mitä itse katselee nokkaa pitkin. Ei se sen mukavampaa ole miehelle kuin naisellekaan.
Siispä lapseni saavat minun nimeni, joka on hyvin harvinainen. Jotkin perinteet nimenannnossa eivät paljoa minun vaakakupissani paina. En ole perinteitä muutenkaan noudattanut eikä oikeastaan mielestäni kelpaa millekään syyksi, että niin on ennenkin tehty. En ole naimisissa avomieheni kanssa, mutta jos joskus menemme naimisiin, sanoin, että ottakoot minun nimeni tai pitäköön omansa. Mies sanoi pitävänsä omansa, jos menemme ylipäänsä naimisiin - hän taas ei perusta koko avioliittoinstituutiosta. Kuulemma ei ole mitään minun sukunimeäni vastaan, mutta vaihdos ei houkuta. No, ei houkuttaisi minuakaan. Mielestäni ihmiselle annetaan nimi lapsena, mitä sitä muuttelemaan nyt sitten välttämättä.
Koska minä päätän sukunimen, mies saa vaikuttaa enemmän lapsen etunimeen.
Aika jännä, että vaikka kysyttiin isien mielipidettä niin on näemmä muutama äitikin vastannut, ne naiset... sekaantuu joka asiaan.
No meillä oli näin, että minä valitsin vauvalle etunimen ja äitiltään sai sitten sukunimen. Onhan se kätevintä, että äitillä ja vauvalla on sama sukunimi, koska he kuitenkin enimmäkseen liikkuvat yhdessä paikoissa missä kysellään nimiä. Ja nimenhän voi muuttaa myöhemmin jos on tarvetta. On myöskin vanhanaikaista ajatella, että lapsi pitäisi automaattisesti laittaa isän nimelle.
että laittaisit teidän yhteisen lapsen entisen puolisosi sukunimelle niin on todella loukkaavaa lapsen isälle !
Jos taas käyttäisit omaa tyttöniemäsi, olisi se vähän kummallista.
Teillä on jo kaksi sukunimeä käytössä. Mielestäni lapsi pitäisi kastaa lapsen isän nimelle. Äidin nimelle kastaminen olisi ihan yhtä tavallista jos äidillä olisi oma sukunimi. Sitä en mitenkään voisi ymmärtää, että yhteinen lapsi kastetaan exän sukuun ! Mietippäs itsekkin. Sinulla on omat lapsesi exän sukunimellä mutta tämä on ihan eri asia.
Hassua miten akat ei pysty millään pitämään suitaan kiinni vaikka nimenomaan miesten mielipidettä kysyttiin.
Meidän lapsille laitettiin mun sukunimet, koska näin se menee ja näin sen kuuluu mennä.
Jos joskus naimisiin asti päästään, niin tottakai vaimo saa pitää oman nimensä jos haluaa.
Sinun mielipiteesi ei ole yhtä kuin "kuuluu mennä".
tehdä? Jos jtain perustelun tynää vähän sais. Vai onko se vaan se,että kun on aina niin tehty?
edes "aina" ole niin tehty.. ;o)
mä olen itse omatoimisesti päättänyt että annan lapesellemme mun (eli olen äiti (isien palstalla...)) oman sukunimen. a) koska mun sukunimi on todella harvinainen (vaan 10kpl ja kaikki on lähisukua) ja b) haluan olla samanniminen kuin lapseni.
tulin ite tänne palstalle ku olisin kaivannut mielipidettä samaan asiaan ku ketjun aloittaja...
ketjun aloittajalle sen verran, että "ei kukaan laita lasta äitin nimelle" on ihan täyttä p*****!(huom! mun mielestä) enkä tajua tota "perinteisesti nimi tulee isältä".
Minä minä minä minä minä minä...
Sun olisi varmaan kannattanut hankkia koeputkella ettei olisi miestä tarvinnut sotkea sinun ja lapsesi ihanaan elämään.
Uskomattoman itsekeskeisiä femakkoja täälläkin pyörii.
Ja edelleen millään ei pysty akat pitämään suitaan kiinni.
mitä väliä sillä on tulevalle isälle mikä sukunimi lapselle tulee, päätös kuitenkin on lain mukaan äidin. ja lapsi on yhteinen.
en sillee haluis haukkua(enpä) mut aika sovinistisella tyylillä sä oot liikkeellä.
voi tietty olla et mun päätökseen vaikuttaa jossain määrin se että kuultuaan raskaudesta mun mies ilmotti että syytä on tehdä abortti, joten en oikeastaan näe yhtään syytä miksi lapsi ei saisi mun nimeä.
Se vasta egoismia on, että lapselle täytyy antaa oma sukunimi, koska se on niin harvinainen.
Olemme suomalaisia. suomalaisene kulttuuriin kuuluu, että lapset saavat isän sukunimen. Suomen kieleen uutne kuuluu myös oikeinkirjoitussääntöjä. ÄIDINkielesi on luokatonta, hyvä kun selvää saa.
että sun oma äidinkielentaito on myös harvinaisen surkea.
Ymmärsin, että sinulla on taas käytössä tyttönimesi.
Minusta fiksuinta olisi laittaa yhteiset lapset miehen nimelle. Siten ei teidän uusioperheessä olisi lapsilla kuin kahta eri sukunimeä, muussa tapauksessa kolmea...
Meidän perheessä on 6 eri sukunimeä, eikä mitään ongelmia.
Eli siis tahtoisitko antaa lapselle exäsi sukunimen? Vai tyttönimesi?
Mainitsit että sinulla on painavat perustelut sille että lapsi tulisi kastaa sukunimellesi... kerrotko hieman niistä?
Itse ymmärrän hyvin miehesi kantaa, sillä sukunimiasia on myös minulle hyvin tärkeä. Kenties minut nyt leimataan julmaksi sovinistiksi, mutta minulle nyt vaan on oikein sydämen asia olla samanniminen lapsieni kanssa. Ja sen takia tein asian selväksi lapseni äidille jo ennenkuin lapsia ryhdyttiin tekemään.
tietysti.. En ole ollut ex-mieheni kanssa naimisissa.
Perusteluni eivät kuulu tänne, mieheni ne toki tietää.
Ja sepä se, miksi ei nimi asia voisi naiselle olla yhtä tärkeä kuin miehelle, eikö naisen tarvi olla samanniminen,(tässä tapauksessa kenenkään lapsen kanssa), Kuinka moni mies suostuisi että hänellä olisi monen nimisiä lapsia, muttei omalla nimellään?
Ja sitten en tiedä miten teillä ,mutten minä ole ollut se joka niitä lapsia on yksin vinkunut. Jos minä niitä yksin haluaisin, yksin ne myös tekisin. Eli jos sukunimi asia laitetaan koko asian ehdoksi olen sitä mieltä ettei lasta niin paljon haluta että sitä edes kannata yrittää ;)
ex-äsi sukunimi miehesi ei luultavasti siitä pidä.
mutta meillä ajateltiin antaa ihan isän sukunimi:) vaikka minullakin on omani:D eli ei yhdenkään ex-än sukunimeä:)
näköjään jollain miehistä. Otin vaimon sukunimen kun menimme naimisiin ja niin saa myös lapsi yhteisen sukunimemme. Ei miehisyys voi olla kiinni LAPSEN sukunimestä. Oma identiteetti tosin oli vähän aikaa hakusessa kun nimi muuttui, mutta mutta... samahan olisi käynyt vaimolle, jos vaimo olisi vaihtanut sukunimen. Näissäkin asioissa voisivat puolisot ajatella asiaa vähän myös toisen kantilta... Eli oma mielipiteeni on, että jos äiti haluaa antaa lapselleen oman sukunimensä eikä vanhemmat ole edes naimisissa, on äidillä siihen täysi oikeus.
Mikä ihme on ollut motiivinasi, kun olet lapsia lisää (ja yleensäkin) hankkinut???
Toivottavasti mies ottaa lapsen mukaansa ja lähtee kävelemään. Saat jäädä leikkimään kotia niiden ex-miehesi nimisten kanssa...
Motiivi hankkia lapsia on rakkaus lapsiin, halu kasvattaa ja elää lapsien kanssa.
Niin ja aivan oikeaa elämää tässä eletään vaikkei lapsien sukunimi ole omani ;)
"Itselläni painavat perustelut siitä, minkätakia minulle olisi tärkeää että lapsi ja minä oltaisiin samannimisiä."
Heh heh. Mies ei siis ole lapsen isä ;-) No, onhan sekin tietysti painava syy :-) Tiedätkö edellisten lastesi oikean isän?
Perusteluni asialle eivät kuulu edelleenkään tänne.En ole kertaakaan kirjottanut että isä olisi vähemmän isä jos lapsellamme olisi minun sukunimeni.
... no voi voi..millähän tavalla tämä asia liittyy nyt tähän?!?No joidenkin mielen reitit ovat erikoiset.. kyllä lapset ja minä tiedämme heidän oikean isänsä. On muuten suomen paras isän listan kärkijoukkoa!!
..mutta olen sitä mieltä ettei ainakaan äidin nykyiselle sukunimelle. Siis minä en ainakaan suostuisi että lapseni sukunimi olisi jonkun exän sukunimi. Siis joko isän sukunimi tai äidin tyttönimi.
Joku idiootti kirjotti
"Olemme suomalaisia. suomalaisene kulttuuriin kuuluu, että lapset saavat isän sukunimen."
Kuka edes kirjottaa edes tällästä?
Meillä lapsella mun sukunimi ja isä sai päättää etunimen.
... sukunimeä? Tyyliin Meikäläinen-Teikäläinen. Siinä kummatkin saisivat "osuutensa" näkyviin, eikä tarvitsisi selitellä kenellekään perhesuhteita.
(Lain mukaan avioliiton ulkopuolella syntynyt lapsi saa automaattisesti äitinsä sukunimen.)
yhdysnimen sa avain jos se on toisen sukunimi eikä ole jo sinällään yhdysnimi. Sis esim jos sukunimi on vaikka yli-pönni sadan vuoden takaa niin lapsi voi sen saada, mutta jos se on virtanen-jokinen koska äidillä on isänkin nimi niin sitä ei voi saada.
Lapselle tulee siis jommankumman vanhemman sukunimi ei sukunimiä.
Voihan vanhemmat hakea pahassa tilanteessa ratkaisua ottamalla hteisen sukunimen vaikka jos ovat nyt koti ja valo niin uudeksi nimeksi muutetaan maistraatissa kummallekkin kotivalo jolloin asia on hoidossa..
Lopultahan äiti päättää aisan ja mies voi kitistä niin paljon kuin tahtoo!